Talvitakkikapina on kärjistynyt. Olen käyttänyt joinain päivinä vain peräti yhtä kevät-takkia. Tämä ruskea nahkatakki on lempparini: Jannen yläaste-aikainen ruskea takinkutale saa minut niin hyvälle tuulelle! Janne löysi sen pikkuveikkansa kanssa salaretkellään vanhempiensa vintille ja nyt minulla on lupa kantaa sitä. Ja ylpeydellä kannankin.

Mutta kerroksia kyllä tarvitaan, jos haluaa lämpimänä pysyä. Nahkatakin alle piilotin Etiopiasta ostamani sinisen villatakin ja hihattoman flanellipaidan, joka tuo niin lämpimästi mieleen tanssitunnit Jyväskylässä. Samoja muistoja tuo myös tuo alimmainen, NBA-paitani, joka odottaa kovasti kesää. Myönnetäköön, että Toronta Raptors on suhteellisen säälittävä tiimi. Mutta eihän sillä väliä, jos paidan värit on mukavat. Mehän elellään kovin kaukana NBA-huudeista kuitenkin.

Lopuksi ilme, joka syntyi kehotuksesta: ”nyt se katu-uskottavin räbä-ilme”. Onnistuinko?

Vielä loppuun kirjoitan, että olipa mahtavia vinkkejä eilisessä kulmakarvakeskustelussa. Otan todellakin vinkeistä vaarin, samoja juttuja olin pohdiskellut pienessä päässäni, ja mukavaa, että uskallatte tuoda esille kehujen lisäksi myös kritiikkiä. Ja vielä niin rakentavasti. Thank you siispä. Tämän on tarkoituskin olla keskustelukenttä. Esittelen tässä joku päivä sitten mihin suuntaan on neuvojen vuoksi päästy, khihi.

Nyt ihanan anopin keittämää teetä.

Henriikka

nba-paita, flanellipaita, nahkatakki, kengät, lapaset/kirppis, villatakki/Etiopian tuliainen, farkut/Levis

Tällä(kin) kertaa kuljeskelin katuja luultavasti jonkun herttaisen, tai vähemmän herttaisen, mummelin vanhoissa vermeissä. Oli tuulinen päivä ja jotenkin liehuin koko tyttö. Oli niin paljon väljää kangasta yllä, että tuuli olisi voinut tarttua purjeisiin ja lennättää jonnekkin. Kunpa olisikin lennättänyt, vaikka johonkin kaukaisille saarille palmujen katveeseen. Olisin niin valmis reissulle.

Valtterin kirpputorilta löytynyt vakiopaita oli päälläni taas kerran. Sen nappirivi sai vielä muutaman vahvistuksen, kun UFF:ilta taannoin ostetuissa levälahkeisissa housuissa oli vielä muutama nappi lisää. Tummanvihreät housut ovat lahkeista suorat, mutta leveät ja vyötärö on erittäin kapea. Onkohan entisaikaan kaikilla naisilla ollut järkyttävän kapeat vyötäröt? Tuntuu, että kaikki housut ovat vyötäröltä ranteeni paksuisia. Näistä kyseisistä ei kuitenkaan sinkoile nappeja, ja siksi ne uskaltauduinkin hankkimaan. Ja hyvä hankinta onkin ollut.

Välikevennyksenä todistusaineistoa väittämästäni, että tuuli oli sinnikäs..

Tuuli on kuitenkin kaiken kaikkiaan minusta aivan siedettävä sääilmiö. Hiukset saattavat sekoittua tai kylmyys iskeä luihin ja ytimiin, mutta mitään sateen jälkeisten katastrofien kaltaisia juttuja ei kuitenkaan ole havaittavissa. Sitä paitsi kova tuulihan saattaa siirtää kaiken lumen jonnekkin kauas. Tai edes tuohon mereen.

Joko on ähky näistä kengistä? Antakaa anteeksi muuserot, yritän vaihdella. Kenkävarastooni syksyn ja talven osalta kuuluu kuitenkin ehkä kahdeksan paria. Tämä tarkoittaa sitä, että ainakin osaa kengistä on käytettävä useamman kerran. Sherlock.

Nukkukaahan hyvin ja muistakaa lähitienoon ihania mummoja. 

Henriikka