Minulla on ongelma. Meillä ei ole ruokapöytää (Sain sen kuulostamaan ainoastaan omalta ongelmaltani) (Mitä se suuremmaksi osaksi vain onkin). Tai on meillä jakkara, joka on toistaiseksi virkaa toimittanut, mutta.. jakkara nyt on jakkara. Vaikka hyvä jakkara onkin.
Unelmieni ruokapöytä: Sopivasti kulahtanut ja kulunut, aitoa puuta. Ei siloinen eikä viimeistelty, vaan rouhea ja ronski (öh), tunnelmallinen, vakaa ja kolhuja kestävä. Ei liian jykevää (ei mitään barokki-jämyä), muttei heiveröistä lastulevyäkään. Jalat saisivat mielellään tököttää kulmissa, en ole niin kovin innostunut pirttipöydistä tai uuden designin tuomista kummallisuuksista. Ehkä en selitä, tässäpä muutama kuva jostain sinnepäin..
Mulla on hyvät saappaat. Sievät ja toimivat. Oikeastaan ne ovat vain kirkkaanpunaiset nahkasaappaat UFF:ilta, mutta olen huomanut niiden pelittävän vallan hyvin myös sadesäällä. Taiwanin pääkaupungista Taipeista löysin kulahtaneen farkkupaidan, jonka yläosaa koristavat jenkki-kuosit (Ihan huikeen kiva!). Mustat löysät housut ja teemaan sopii korvissa killuvat tähtöset.
Jes niin jees kun sataa. Puspus!
ps. Tiesittekö, että sormenjäljet syntyvät jo kohdussa? Jo syntyessämme meillä on sormissamme sama kuvio kuin aikuisena, se vain kasvaa iän myötä. Jännää.









