Vanhat takit ja anorakit.

Kirpputoreilta kannattaa etsiä anorakkeja. Niitä lähtee monesta paikasta mukaan muutaman euron hintaan ja niitä on tarjolla paljon: Anorakki-aikakauteen kyllästyneet myyvät ja lahjoittavat uniikkikappaleitaan pois vuosien jälkeen. Violetteja, keltaisia, mustia.. Anorakkeja on helppo muokata omannäköisiksi, niihin voi ommella nappeja, hihamerkkejä ynnä muuta, mutta ne ovat mukavia ja mukavannäköisiä ihan sellaisenaankin. Itse löysin kuvissa esiintyvän keltaisen anorakin lauantai-aamuna Valtterin kirpputorilta Vallilasta euron hintaan. Ostin sen itse asiassa Jannelle levynjulkkari-keikan kunniaksi (jee), mutta miksipä sitä ei miehensä vaatteita voisi lainata. Illalla alkaa olla jo melkoisen kylmiä hetkiä ja bussia odotellessa on ihana vetäistä päälleen jotain, minkä alle mahtuu melkein tekemään majan.
Kouluton päivä! Lähden etsimään mikroa. Nauttikaa elämästä ja ei mitään turhia stressejä. Ja anorakeista innostuneiden kannattaa kysäistä myös vanhemmiltaan, josko joku vanha kappale löytyisi vaatevarastoista.
Henriikka

Asfalttisoturin kipaleet ja vimonen hidas.

Silmät kiinni ja kädet siiviksi. Hoilaa hiljasuuteen saakka (omakotitalolaiset voi lopettaa, kun aika on suopea) ja jammaa jammaa jammaa. Sunnuntai on ihana ja meikä diggaa näitä lunkkei hauskoi äijii iha hanaa. Ruudolfilta ja Karri Koiralta voi nappaa parhaat tanssimuuvit ja elämänohjeet, jos mielikuvitus loppuu. Ja tyylikin on sitä aitoo ja oikeeta.

Ekan biisin tunnelma on käsinkosketeltava, toisessa näytetään kuinka tehdään musiikkivideo. Leijonakuningas-laulussa kaatuu suomalainen nöyryys ja se puree meiksiin. Joskus kuunneltiin biisi 18 kertaa putkeen ja tottakai nonverbaalinen viestintä yhdistettynä korkean volyymin järjettömään hoilaukseen. Nyt loppuu teksti, kun silmät sulkeutuu, eli jos kiinnostaa faktat niin katsokaa wikipediasta.

Henriikka