Yhteistyössä Raflaamo & Asennemedia
Naurattaa vähän tietää, että moni teistä tunnistaa jo kuvista ystävämme Alinan ja Juuson. Yhtä moni ei ehkä tiedäkään, että heidän elämäänsä ilmaantui Siperian matkamme jälkeen aivan ihana (yli-ihana) pieni ihminen. Vauva-arki on pitänyt ystävämme kiireisinä – tai vähintään vauvanmuotoisessa kuplassa.
Joulukuun lopussa saimme kuitenkin tilaisuuden juhlia aikuisporukalla ystävyyttämme hyvän, pitkän illallisen äärellä. Jos perheellisiä ystäviäni on uskominen, se on todella juhlanpaikka, kun vietetään iltaa ilman vauvaa ihka ensimmäistä kertaa.
Ja oli muksuja tai ei, se on aina juhlan paikka, kun saa istua rauhassa alas muualla asuvien sydänystävien kanssa.


Illallispaikamme oli Casa Largo, moderni espanjalainen ravintola Rautatieaseman viekussa.
Olen tiennyt paikan pitkään ja kävellyt siitä tuhannesti ohi, mutta vasta siellä käydessäni tajusin, etten tiennyt paikasta mitään. En tiennyt sisustuksesta, ruoasta, miljööstä, enkä oikeastaan mistään. Ainoa tietoni oli, että se sijaitsee aivan Helsingin keskustassa ja näyttää ulkoapäin kotoisalta.
Otimme alkuun kuohuvaa, kippistimme kuluneelle ja tulevalle vuodelle sekä vuosia kestäneelle ystävyydellemme. Miten rakastankaan noita hönöjä.
Alkuun otimme ravintolan suosituksesta ison tapaslautasen: marinoituja oliiveja ja herkkusieniä, manchegojuustoa, salchichonsalamia, serranokinkkua, omenasalaattia, perunamunakasta, valkosipulikananpoikaa, cocktail-chorizoa, arancinoja sekä paahdettua maalaisleipää.
Omakeksimäni kuuluisa elämänviisaus kuuluukin: ”Jaettu ruoka lujittaa ystävyyttä.”
Ystävyytemme on kuitenkin niin lujalla pohjalla, että otimme kukin omat pääruokamme. Osalle tuli kalaa, osalle lihaa. Itse otin friteerattua tofua, tomaatti-oliivipaistosta, punajuuriromescoa ja kurpitsansiemenmajoneesia. Punkkupullo tietysti jaettavaksi.
¡Buen provecho
Sisällä lämpöisessä oli niin hyvä fiilis. Jotenkin tällä porukalla menee aina sekuntissa nauruksi, kahdessa sekuntissa itkuksi. Jostain selittämättömästä syystä joidenkin ihmisten kanssa syvälliset keskustelut ja sydämien takaluukkujen availu alkavat välittömästi tervehdyshalausten jälkeen.
Onneksi meillä oli paras tarjoilija pitkään aikaan. Hän ei paljon hätkähtänyt, vaikka pöydässä hörötettiin tai kun silmäkulmasta valahti pari kyyneltä. Ilmeisesti se sopi espanjalaiseen tunnelmaan.
Casa Largon ruoan hinta-laatusuhde oli kohdillaan. Pääruokien hinnat vaihtelivat 19 euron salaatin ja 34 euron härän sisäfileen välillä. Tapaslautanen (etenkin omenasalaati ja manchego) oli ihan huippu, myös pääruoat maistuivat. Olin tosin odottanut ystävien kanssa juhlimista niin kovasti, etten ollut edes muistanut asettaa odotuksia ruoalle. Joka tapauksessa, se oli herkullista.
Tunnelma ravintolassa oli rento, mutta samalla juhlava. Punaiset huulet ja pitsitakki eivät tuntuneet missään tapauksessa liialta, mutta uskaltaisin tulla baarista tilaamaan itselleni espresson toppatakissakin.
Casa Largo on yksi Raflaamon ravintoloista. Raflaamon uudistetuille sivuille on kerätty koko S-ryhmän ravintolatarjonta, minkä lisäksi sieltä löytyy vinkkejä ideoita ja inspiraatiota arkeen, sekä tällaisiin vähän juhlavampiin tilanteisiin, niin kuin tämä meidän oli. Sivuilta löytyy niin ajankohtaista tietoa, ravintoloita paikkakunnittain, viininvalintavinkkejä kuin ruokatarjouksiakin.
Kilpailu uudistuneen Raflaamo-sivuston kunniaksi:
Käy valitsemassa Raflaamon sivuilta ravintolasuosikkisi ja kerro se kommenttiboksissa viimeistään keskiviikkona 11.1. Kaikkien kommenttinsa jättäneiden kesken arvotaan 100 euron lahjakortti Raflaamon ravintoloihin. Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti.
Miten ihana muistijälki tästäkin illasta jäi. Illan hämärtyessä vanhemmat lähtivät pikku-bebensä luokse, joka nukkui jo turvallisesti isoäidin peittelemänä. Me lähdimme kävellen kotiin, ravintolan huomasta harmaaseen sumusateeseen.
Kuinka miljoona kertaa olenkin kehottanut, että juhlikaa arkenakin ja pitäkää ystävistänne hyvää huolta. Etenkin niistä sydänystävistä.
Ihania iltoja ja onnea arvontaan!
-Henriikka
EDIT: Arvonta on päättynyt ja voittajaksi arvottiin Hanna L.