Ruokajuhlaa sydänystävien kesken (+illallisarvonta)

Yhteistyössä Raflaamo & Asennemedia_mg_0383-kopio

Naurattaa vähän tietää, että moni teistä tunnistaa jo kuvista ystävämme Alinan ja Juuson. Yhtä moni ei ehkä tiedäkään, että heidän elämäänsä ilmaantui Siperian matkamme jälkeen aivan ihana (yli-ihana) pieni ihminen. Vauva-arki on pitänyt ystävämme kiireisinä – tai vähintään vauvanmuotoisessa kuplassa.

Joulukuun lopussa saimme kuitenkin tilaisuuden juhlia aikuisporukalla ystävyyttämme hyvän, pitkän illallisen äärellä. Jos perheellisiä ystäviäni on uskominen, se on todella juhlanpaikka, kun vietetään iltaa ilman vauvaa ihka ensimmäistä kertaa.

Ja oli muksuja tai ei, se on aina juhlan paikka, kun saa istua rauhassa alas muualla asuvien sydänystävien kanssa.

_mg_0267-kopio_mg_0219-kopio

Illallispaikamme oli Casa Largo, moderni espanjalainen ravintola Rautatieaseman viekussa.

Olen tiennyt paikan pitkään ja kävellyt siitä tuhannesti ohi, mutta vasta siellä käydessäni tajusin, etten tiennyt paikasta mitään. En tiennyt sisustuksesta, ruoasta, miljööstä, enkä oikeastaan mistään. Ainoa tietoni oli, että se sijaitsee aivan Helsingin keskustassa ja näyttää ulkoapäin kotoisalta.

Otimme alkuun kuohuvaa, kippistimme kuluneelle ja tulevalle vuodelle sekä vuosia kestäneelle ystävyydellemme. Miten rakastankaan noita hönöjä.

_mg_0439-kopio _mg_0235-kopio

Alkuun otimme ravintolan suosituksesta ison tapaslautasen: marinoituja oliiveja ja herkkusieniä, manchegojuustoa, salchichonsalamia, serranokinkkua, omenasalaattia, perunamunakasta, valkosipulikananpoikaa, cocktail-chorizoa, arancinoja sekä paahdettua maalaisleipää.

Omakeksimäni kuuluisa elämänviisaus kuuluukin: ”Jaettu ruoka lujittaa ystävyyttä.”

Ystävyytemme on kuitenkin niin lujalla pohjalla, että otimme kukin omat pääruokamme. Osalle tuli kalaa, osalle lihaa. Itse otin friteerattua tofua, tomaatti-oliivipaistosta, punajuuriromescoa ja kurpitsansiemenmajoneesia. Punkkupullo tietysti jaettavaksi.

¡Buen provecho

_mg_0548-kopio _mg_0297-kopio _mg_0395-kopio

Sisällä lämpöisessä oli niin hyvä fiilis. Jotenkin tällä porukalla menee aina sekuntissa nauruksi, kahdessa sekuntissa itkuksi. Jostain selittämättömästä syystä joidenkin ihmisten kanssa syvälliset keskustelut ja sydämien takaluukkujen availu alkavat välittömästi tervehdyshalausten jälkeen.

Onneksi meillä oli paras tarjoilija pitkään aikaan. Hän ei paljon hätkähtänyt, vaikka pöydässä hörötettiin tai kun silmäkulmasta valahti pari kyyneltä. Ilmeisesti se sopi espanjalaiseen tunnelmaan.

_mg_0431-kopio_mg_0449-kopio

Casa Largon ruoan hinta-laatusuhde oli kohdillaan. Pääruokien hinnat vaihtelivat 19 euron salaatin ja 34 euron härän sisäfileen välillä. Tapaslautanen (etenkin omenasalaati ja manchego) oli ihan huippu, myös pääruoat maistuivat. Olin tosin odottanut ystävien kanssa juhlimista niin kovasti, etten ollut edes muistanut asettaa odotuksia ruoalle. Joka tapauksessa, se oli herkullista.

Tunnelma ravintolassa oli rento, mutta samalla juhlava. Punaiset huulet ja pitsitakki eivät tuntuneet missään tapauksessa liialta, mutta uskaltaisin tulla baarista tilaamaan itselleni espresson toppatakissakin.

_mg_0370-kopio _mg_0463-kopio

Casa Largo on yksi Raflaamon ravintoloista. Raflaamon uudistetuille sivuille on kerätty koko S-ryhmän ravintolatarjonta, minkä lisäksi sieltä löytyy vinkkejä ideoita ja inspiraatiota arkeen, sekä tällaisiin vähän juhlavampiin tilanteisiin, niin kuin tämä meidän oli. Sivuilta löytyy niin ajankohtaista tietoa, ravintoloita paikkakunnittain, viininvalintavinkkejä kuin ruokatarjouksiakin.

Kilpailu uudistuneen Raflaamo-sivuston kunniaksi:

Käy valitsemassa Raflaamon sivuilta ravintolasuosikkisi ja kerro se kommenttiboksissa viimeistään keskiviikkona 11.1. Kaikkien kommenttinsa jättäneiden kesken arvotaan 100 euron lahjakortti Raflaamon ravintoloihin. Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti.

_mg_0309-kopio_mg_0524-kopio

Miten ihana muistijälki tästäkin illasta jäi. Illan hämärtyessä vanhemmat lähtivät pikku-bebensä luokse, joka nukkui jo turvallisesti isoäidin peittelemänä. Me lähdimme kävellen kotiin, ravintolan huomasta harmaaseen sumusateeseen.

Kuinka miljoona kertaa olenkin kehottanut, että juhlikaa arkenakin ja pitäkää ystävistänne hyvää huolta. Etenkin niistä sydänystävistä.

Ihania iltoja ja onnea arvontaan!

-Henriikka

EDIT: Arvonta on päättynyt ja voittajaksi arvottiin Hanna L.

Tallinna, Telliskivi: Ravintola F-Hoone

_MG_0731 kopio

Terviseks! Kippis! Skål! Hölökyn kölökyn! 

Voi kuinka sitä ollaankaan kippistelty viime viikon aikana. Monilla kielillä ja monilla juomilla. Tiedättehän millaisen riemunpurskauksen aiheuttaa, kun ymmärtää virolaisen huudahduksen, ”terviseks”, kuulostavan aivan kuin sanoisi dirty sex?

Ylläolevassa kuvassa kippistetään tyrnilimsaa suoraan pullosta Tallinnan Telliskiven alueen F-Hoone-ravintolassa. Limsaksi juoma oli vallan hyvää, kun en mikään limonadin ystävä ole. Tämän ravintolan ystävä minusta tuli heittämällä. Edullinen, laadukas, rento, hyväntuulinen.

_MG_0698 kopio_MG_0748 kopio_MG_0746 kopio

(kuvissa Matt & Becki)

F-Hoonesta on puhuttu paljon. Kun Tallinnan Telliskiven alue alkoi puolisen vuosikymmentä sitten kehittyä vauhdilla, oli F-Hoone luullakseni sen ensimmäinen ravintola. Suurikokoinen, valoisa ravintola tarjoilee rennolla, modernilla otteella 6–10 euron pääruokia ja alkupaloja, snäksejä, jälkkäreitä ja esimerkiksi keittoja.

Menua tutkaillessa kannattaa etsiä paikan spesiaaleja. Tyrnilimukin löytyi aivan sattumalta listaa plärätessä.

Varaus on hyvä tehdä etukäteen. Lauantaina vieraillessamme saimme todistaa, kun 15 hengen seurue yritti spontaanisti tulla syömään ilman pöytävarausta. Tuhoontuomittua.

_MG_0713 kopio_MG_0764 kopio_MG_0710 kopio

Otimme alkupalaksi jaetut snäksilautaset ja suurin osa seurueesta valitsi pääruoaksi furgerit (nimi tulee olettaakseni sanayhdistelmästä ”F-hoonen burgerit”).

Itse valitsin gluteenittoman naked furgerin, joka oli burgeri ilman sämpylää. Erittäin maistuva kahdeksan euron purilainen. Maksaisin Suomessa tuplasti. Yleisimmät allergiat ja erityisruokavaliot on muutenkin listalla selkeästi, mistä suuri plussa.

Myös muut kehuivat auliisti omia annoksiaan. Jälkiruoaksi otettu suklaajuustokakku ei ollut parasta ikinä, mutta oli sentään sekin gluteenitonta. Kokonaisuus nappi.

_MG_0721 kopio_MG_0753 kopio

Miinusta tuli, kun alkuruoat ja pääruoat tuotiin jostain kummallisesta väärinkäsityksestä pöytään samanaikaisesti. Jälkikäteen asiaa tultiin kuitenkin pahoittelemaan ja hyvä ruoka ja ystävällinen palvelu pyyhkivät miinuksen ainakin tällaisen ei-niin-kriittisen asiakkaan mielestä.

Hivenen haparoimista oli myös gluteenittoman ruokavalion kanssa.

”Is the cake really gluten free?”
”I can ask!”
”Thank you so much”

”It should be gluten free.”
”Yes, I know that it should be, but is it for sure?”
”Yes. I think so.”

Ja tämä oli siis ystävällista keskustelua, ei nenäkästä. Gluteenittomana asiakkaana en oleta saavani kaikkea listalta. Haluan kuitenkin tietää, mikä oikeasti on gluteenitonta. Mutta toistaen: erinomaista ruokaa, hyvää palvelua.

_MG_0712 kopio _MG_0780 kopio

Tallinna on huippu. Haluaisin heti uudestaan. Voisin hyvin mennä F-Hooneelle tilailemaan vähän sitä sun tätä ystävien kanssa. Voisimme ostaa kaikkia vähän eri juttuja ja jakaa annoksia yhdessä. Mums, mums, mums.

Järjetön nälkä. Munakas tulille. Ei ihan ravintolatasoa, mutta eiköhän sillä vatsan täytä.

Palaan huomenna toimistolle työpöydän ääreen ja alan käydä reissukuvia läpi. Siis kuulemme taas!

-Henriikka

Armas – Lounaaksi lähiruokaa

_MG_0068 kopio

Käyn lähes joka päivä työpäivän keskellä toimiston ulkopuolella syömässä. Lounasseteli-etu on eduista ihanin ja lounashetket keitaita välillä hyvinkin hektisen työn keskellä. Samalla pystyy tutustumaan helposti Helsingin keskustan ruokatarjontaan, sillä siinä missä toiset kaipaavat vakiopaikkaa, käyn itse harvoin kahdesti viikossa samassa paikassa.

Torstaina ja perjantaina kävin kuitenkin sattumalta nauttimassa lounaani samassa paikassa Armaksessa, Kluuvin kauppakeskuksessa Aleksanterinkadulla. Paikka mainostaa itseään konstailemattomana lähiruokana, joka on selkeää ja herkullista. Keittiön ja viinituvan menussa toistuvat usein myös erilaiset kasvisvaihtoehdot, mistä iso peukku.

_MG_0044 kopio_MG_0048 kopio

Torstaina sain harvinaista lounasseuraa Jannesta ja siksi ikuistettua kerrankin kuvia keskeltä päivää. Valitsin lounaaksi feta-juuressalaatin (9€), Janne valitsi possukebabin (10€). Kebabista en osaa itse sanoa, mutta Janne kehui hyväksi. Rinnalla oli perunarieskaa, josta tuli mukava maalaistalon fiilis. Oma salaattini oli aivan superhyvä, joskaan ei annoskooltaan mieletön. Sudennälässä en olisi tullut siitä täyteen, mutta näin perusnälkäisenä koko oli juuri hyvä. Maussa tai esillepanossa ei moittimisen sanaa, kaikki toimi tosi hyvin.

Armas on viihtyisä, hipihtävä ja maalaishenkeä tavoitteleva. Lounashintaan kuuluu kahvi, iso peukku siitä. Tilan sommittelu on mielestäni vähän erikoinen ja liian väljä, mutta toisaalta Jannen puolestaan ei kokenut asiaa näin.

_MG_0051 kopio_MG_0054 kopio

Sen sijaan siitä olimme samaa mieltä, että paikan mainoslause ei yksinkertaisesti toimi Helsingissä: Kenties parasta ruokaa Tampereen ulkopuolella? Mitähän ihmettä? Ymmärrämme toki pointin, mutta Aleksanterinkadulle emme tällä iskulauseella tulisi mainostamaan.

Uskon ainoastaan alkujaan pirkanmaalaisten heltyvän tälle voima-ajatukselle. Näin Tampereella useasti vierailleena en ainakaan itse ole kokenut Tamperetta ylivoimaisena ruokakaupunkina. Poikkeuksena ehkä wingsit, joten korkeintaan joku helsinkiläinen siipiravintola voisi mainostaa näin. Olemmeko mielipiteemme kanssa aivan kaksin vai yhtyykö joku ajatuksiimme?

_MG_0070 kopio _MG_0076 kopio _MG_0041 kopio

Iskevä mainoslause tai ei, käyn mieluusti Armaksessa lounastamassa. Muita palveluja tai kellonaikoja en ole paikassa kokeillut, mutta kertokaahan te kokemuksianne, jos olette viisaampia.

Terveisiä myrkyisestä Helsingistä ja onpa ilo, että luet. Minä niin mielelläni kirjoitan.

Huomenna, sunnuntaina myyn ystävieni kanssa vaatteita ja tavaroita Konepajan Bruno -kirppiksellä. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan.

-Henriikka

Ps. Ja isoin ilo Armaksen lounaalla oli, kun yllättäen kassajonossa joku lukijoista tuli kiittämään kivasta blogista. Kiitos vielä jälkikäteen, kun eihän tuollaisissa tilanteissa osaa muuta kuin jäätyä ja hymyillä typerästi.

Gluteenittomasti Tallinnassa: Kivi Paper Käärid

_MG_0573 kopio

Kun menimme naimisiin kesällä 2011, häissämme oli sellainen perinteinen osallistava leikki, jossa vieraat saivat antaa meille lupauksia tulevaan. Joku lupasi leipoa mustikkapiirakkaa, joku kutoa villasukat, joku antoi tulevaisuuteen lastenhoitovuoroja. Näistä lupauksista arvottiin osa toteutettavaksi. Yksi arpaonnen nostattama lappunen piti sisällään lupauksen ystäviltämme: he veisivät meidät minilomalle Tallinnaan.

Pian lupauksesta on kulunut neljä vuotta. Eilen Alina ja Juuso lunastivat lupauksensa. Päivä Tallinnassa nauratti ja virkisti. Ja mikä parasta, toimi suunnittelureissuna tulevaisuuden matkalle, josta en vielä uskalla liiaksi hiiskua.

Päivällinen maistui viime vuonna avatussa gluteenittomassa ravintolassa Telliskivessä, miljöössä jonne kaikki nyt suuntaavat (kirjoitin aiheesta tammikuussa). Kivi Paper Käärid löytyi Helsingin Teurastamon henkisen ruokakulttuuri- ja taidealueen keskeltä vanhasta kivirakennuksesta.

_MG_0475 kopio_MG_0479 kopio_MG_0483 kopio_MG_0493 kopio_MG_0512 kopio_MG_0497 kopio_MG_0540 kopio_MG_0564 kopio

Voi pojat, kuinka me nautittiin. Oma nojatuoliryhmä ja mukava tarjoilija. Kolme jengistä valitsi listalta burgerin, yksi vegeburgerin. Alkuruoaksi bataattiranskiksia ja jälkkäriksi raakajuustokakkua. Burgereiden hinnat olivat siinä 12-13 euron paikkeilla, ja jos en aivan väärin muista, niin 16cl valkkaria neljän euron hujakoilla.

Tunnelma oli erityinen, rauhallinen ja tuntui sopivasti siltä, että on ulkomailla. Musiikki oli muutamaa hutikappaletta lukuun ottamatta enemmän kuin kuunneltavaa. Mutta harmin paikka, ruoka ei ollut niin spesiaalia tai herkullista kuin olisin toivonut. Siis periaatteessa lähtöasetelma oli hyvä, ja raaka-aineet vaikuttivat laadukkailta. Mutta mausteet olivat jääneet johonkin matkan varrelle. Pihvissä olisi saanut olla kunnolla makua ja tomaattikastikkeessa tomaattia.

Toivon, että skarppaavat asian suhteen, sillä raflalla on kaikki mahdollisuudet menestyä. Aion antaa paikalle uuden mahdollisuuden, sillä nautin kuitenkin olostani todella. Jotenkin en tahdo antaa periksi hyville yrityksille. Sitä paitsi minun elämänfilosofiaani kuuluu, että täytyy antaa toinen mahdollisuus. Ei ainoastaan ruoassa vaan monessa muussakin asiassa. On aina ihmetyttänyt ihmiset, jotka odottavat kerralla virheettömyyttä, jatkuvaa onnistumista.

_MG_0555 kopio_MG_0526 kopio_MG_0569 kopio_MG_0559 kopio_MG_0576 kopio_MG_0584 kopio
_MG_0582 kopio

Seinien tummanvihreä sävy oli kotoisan metsäinen. Tuollaisista seinistä muistan haaveilleeni joskus vuonna 2011, blogin alkuaikoina. Varmaan siitä löytyisi joku kirjoituskin. Vaan nykyään tyydyn siihen, että väri löytyy vain ravintolastaa ja muistuttaa luonnosta ja rauhasta. Meille kotiin sopii mintumpi meininki.

Rauhaa kaikkien sunnuntai-iltaan. Ottakaapa kunnon kuppi teetä ja taputtakaa itseänne olalle: taas yksi viikko selätetty. Oli se sitten hyvä tai huono, niin ainakin se on takana päin.

– Henriikka

Ps. Blogin seuraaminen Bloglovinissa ei ole toiminut pariin päivään. Asia on tiedossa ja se korjataan taitavan Villen toimesta keskiviikkoon mennessä. Pahoittelut kaikille.