Yhteistyössä Asennemedia & Paulig
En muista edes, kuinka kauan olen haaveillut nelipäiväisestä työviikosta. Syyskuun alusta toiveeni kävi vihdoin toteen, kun aloitin päivätöissäni 80-prosenttisen työsuhteen vapauttaen perjantait blogin tekoon ja -ideointiin.
Alunperin idea lyhennetystä viikosta tuli minulta itseltäni. Työskentely viestintätoimistossa oli kuitenkin minulle uutta, kun viime vuoden huhtikuussa aloitin, ja sovimme esimiehen kanssa tutustuvani viestinnän maailmaan ensin kunnolla täyden työviikon siivin. Olin jo ehtinyt haudata haaveeni, olinhan tyytyväinen joka tapauksessa, kunnes esimieheni otti keväällä asian itse puheeksi.
Tästä lähtien perjantait ovat minulle spesiaalipäiviä: luovaa työskentelyä, valokuvaamista, tulevan suunnittelua ja pelkästään hyviä kahvikupillisia.
Miten sitten tarkemmin toteutan perjantaipäiviäni, jotta ne olisivat tehokkaita pelkän pitkään nukkumisen ja aamutakissa norkoilun sijaan? Tulevaisuus näyttää, mutta ajattelin kirjoittaa kahvihetkien rytmittäminä mitä olen suunnitellut.
Aamut alkavat seitsemän maissa, sillä kuudelta herääminen taitaa olla toiveajattelua iltojen pimetessä. Jos en lähde lenkille, kampean itseni aamupesun jälkeen aamiaispöytään ja aamukahville. Hyvinä aamuina olen ehtinyt jo meikatakin.
Janne on meillä aamiaismestari: saan tulla lähes aina valmiiseen pöytään. Smoothieta, munakasta, toisinaan leipää, hedelmiä tai marjoja. Kupissa höyryää yllätyskahvi, sillä en muista koska viimeksi olisimme ostaneet kahta samanlaista kahvipakettia peräjälkeen. Nyt kierrossa on keskitumma Café New York.
Pitkän aamiaisen jälkeen otan läppärin esiin ja istahdan keittiönpöydän ääreen. Viime viikonloppuna käytettynä ostamamme kirjoituspöytä olikin makuuhuoneeseen liian suuri, joten joudun odottamaan omaa työpistettä vielä hetken. Luulen, että monet perjantait kuluvat myös kahviloissa, reissun päällä tai Asennemedian uusissa työtiloissa, mistä löytyy läppäripaikka minullekin.
Olen aamuisin ja aamupäivisin tehokkaimmillani, siis aamukahvin jälkeen kannattaa ryhtyä hommiin. Yritän saada perjantaisin kirjoitettua ainakin muutaman jutun viikolle valmiiksi, sillä nyt olen ollut illat useasti kiinni koneen ääressä, kun haluan kirjoittaa blogiin lähes päivittäin.
Kuvienmuokkausta, tekstien kirjoittamista, aiheiden ideointia ja valokuvausta. Bloggaamiseenkin liittyy koko ajan enemmän yhteydenpito eri tahojen kanssa, sadat sähköpostiviestit ja niihin vastailu. Viikon aikana saattaa tulla niin paljon yhteistyöehdotuksia erilaisilta, eri verran blogimaailmaa tuntevilta tahtoilta, että perjantait on hyvä pyhittää myös rästiin jääneille, kohteliaille vastausviesteille.
Nyt perjantait ovat myös oivallisia palaveripäiviä: toisinaan yhteistyökumppani tai muu taho tahtoo tavata ennen yhteistyön aloittamista ja joskus, harvemmin, myös kiitokseksi projektin jälkeen.
Vapautuneet päivät sopivat myös erilaisiin projekteihin, jotka vaativat aikaa: pitkät valokuvassessiot, workshopit, puhujakeikat, koulutukset, luennot… Mitä kaikkea ehdinkään tätä nykyä?
Lounaan jälkeen, noin kahden aikaan iltapäivällä, on päiväkahvini vuoro. En ole rutinoitunut kahviaikoihin, mutten myöskään kittaa kahvia litratolkulla huuleen päivän aikana. Juon kahdesta neljään kuppia päivässä. Kahvihetket ovat aina levähdyshetkiä työntehon lomassa; juon harvoin kahvia tehden töitä samalla.
Jos en huitele valmiiksi jossain kahvilannurkassa, haen päiväkahvini usein mukaan. Nämä kuvat ovat yhden suosikkini, Kalevankadun Gran Delicaton, edustalta. Täällä kävimme myös alkukesästä Pauligin Paulan kanssa. Tiskillä tiedetään jo hymyillen, että se on mustaa kahvia mukaan.
Luulen tulevien perjantaiaikataulujeni ja -suunnitelmieni olevan tosi vaihtelevia. Käytän varmasti päiviä hyväkseni ja karkaan pitkiksi viikonlopuiksi reissuun.
Olin sitten kotona tai en, toivon kuitenkin saavani vähintään työpäivän verran tehtyä joka perjantai. Pitkäntähtäimen ajatus on, että kun teen asioita valmiiksi, vapautuu minulle arki-illoilta aikaa nähdä ystäviäni, ulkoilla, lähteä paikkoihin spontaanisti ja tehdä kaikkea muuta kuin istua 12-tuntisia päiviä koneen äärellä.
Työnteko on kuitenkin vain työntekoa. Haluan nauttia siitä, mutten täyttää sillä koko elämääni.
Ideaaliajattelua on, että laittaisin läppärinkannen alas ja aloittaisin viikonlopun vieton viimeistään viideltä. Sen jälkeen kutsuvat ehkä treenit, ystävät tai muut riennot.
Kymmenen, yhdentoista aikaan nautitaan iltapalaa ja lähes aina sen jälkeen päivän viimeiset kahvit. Iltaisin kupissa on usein tummapaahtoista, vähän kuin jälkiruokana pitkän päivän tapahtumille (nyt iltakahvina Presidentti Black Label). Kun on perjantaista kyse, voi olla että aikataulu lipsahtaa keskiyön kahveiksi. Päivä alkaa ja loppuu näin sohvalta kahvikuppi kourasta, kuulumisia vaihtaen.
Odotan suurella innolla kaikkia tulevia perjantaipäiviä ja samalla vielä suuremmalla draivilla päivätyötäni. Luulen tämän olleen hyvä päätös.
-Henriikka