Kun kuulen sanan ”irtokarkki”, alkaa hymyilyttää. Voi tajuton, miten pidänkään niistä.
Kirjoitin yli viisi vuotta sitten blogiini jutun ”Sopivasti saippuaa ja sokeria”, joka käsitteli silloista irtokarkkimakua. Karkkimakuni (ja kuvien laatu) on kuitenkin kehittynyt sen verran, että on aika tehdä uusi kirjoitus aiheesta.
Kävelin Kampin videovuokraamoon ja valitsin pussiini yhden kaikkia karkkilajeja, joita valitsen lähes poikkeuksetta aina.
(Seuraa järjestystä ylimmästä kuvasta, vasemmalta oikealle, riveittäin. Kyllä, tämä on tarkkaa.)
Mustat autot
Lauantaikarkeista tutut hedelmänmakuiset karkit ovat hyvä salmiakkihämäys tasapainottamaan värikästä karkkipussia.
Vaahtokarkit
Pakko valita aina lopuksi muutama, yleensä sienen- ja jäätelönmuotoiset tai sellainen valtava vihreä, sokeripäällysteinen mölli.
Meloonit
Vesimeloni-esanssimöllykät ovat olleet jo pari vuotta yhtiä lemppareistani
Vaaleanpunamustat ovaalit
Mansikkajauhikset
Jäävät yleensä pussin viimeiseksi, mutten tiedä miksi – ovat nimittäin huippuja! Varmaan koviin karkkeihin on vaikea keskittyä viinikumien keskellä.
Sirkusaakkoset
Yksiä harvoista karkeista, joita valitsen irttispussiin, vaikka niitä myydään myös omina pusseina.
Hedelmäpääkallot
Yyyyyyyh! Kielen sivuille tulee kuolaa, kun ajattelen näiden kirpeyttä. Olen vasta viime vuosina oppinut kirpeiden karkkien makuun.
Tutit
Klassikko. Ei herätä suuria tunteita, vaan valitsen silti aina.
Dumlet
Paperikarkkirivistöjen kuningas. Never grow up.
Lepakot
Koko irtokarkkihistoriani ykköskarkki. Sitkeä, suloinen lepakko.
Helmixit
Nostalgiset hedelmä- ja salmiakkipyörylät. Melko mitäänsanomattomia, mutta kuitenkin valittavia.
Hedelmäneliöt
Klassiset messukarkit! Vihreät, punaiset ja keltaiset läpinäkyvässä kääreessä. Uniikki maku.
Metsämarjat
Näiden syöminen jäi opittuna tapana lapsuudenkaverilta.
Rollot
Niin hyviä! Toffee oikein sulaa suuhun. Näitä ottaa aina muutaman liian vähän.
Eksoottiset hedelmät
Juuri sellainen valinta, mitä kukaan ei koskaan ymmärrä. Haribon jauhoinen esanssimöllykkä.
Madot
Paras tapa syödä on, että solmii ensin useamman kasaksi yhteen ja heittää kerralla suuhun.
Salmiakki- ja vadelmatoukat
Miltei mauttomat, mutta tärkeä osa pussin balanssia.
Korvat
Lepakkojen rinnalla suosikkeja teiniajoista saakka. Vihreä-keltaiset, kelta-punaiset ja musta-punaiset, mmmm.
Kananmunat
Eikö kaikki rakasta näitä?
Apinat
Pienet, punaiset apinat, jotka loppui aina Lauantai-pussista kesken.
Suklaacrispit
Irtokarkkihyllyjen suklaasuosikki. Ahaa-patukka-imitaatio.
Peace-lätkät
Sanoin lepakkoja all-time-suosikiksi, mutta tämän kohdalla on kyllä punnittava uudelleen. Kovin on tasaväkistä.
Pätkikset
Nerokkaat minipätkikset eivät tietysti vedä vertoja oikealle Pätkikselle, mutta jotain iloa näistäkin on.
Jugurttirusinat
Rakkaat jugurttirusinat, jotka aina sulavat ja töhrivät koko karkkipussin.
Vanhat autot
Ehdottomasti parempia erikseen kauppareissulla ostettuna, mutta karkkipussissakin ehdottomia.
Naperot
Vihreät, keltaiset ja punaiset pikkunaperokarkit (nam.)
Peikonmarjat
Sokeripäällysteiset vaahtomarjat. Epämääräisiä pussintäytekarkkeja.
Amerikkalaiset pastillit
Oijoijojoi. Annetaan sulaa suuhun niin, että reunat sulavat ja kuoret räksähtävät toisistaan erilleen.
Nallet
Tutti-kategoriaa: tylsää, mutta toimivaa.
Punapippuri-ufot
Lapsena näitä huuhdottiin lavuaarissa inhimillisemmän kirpeiksi, vaan nykyään menee ihan sellaisinaan. Mieluummin karkkeina kuin shotteina.
(Tässä kohtaa kuvassa on jo käsitelty salmiakki-Helmix. Haha.)
Vaahtokengät
Kategoriassa ”älyttömimmät karkit”. Pitäisi varmaan hävetä, että ostaa tällaisia.
Koottu analyysi
Hedelmää, viinikumia, satunnaista suklaata, salmiakkia ja kirpeyttä, paljon esanssia. Pidän sitkeistä karkeista, joita saa mäiskyttää urakalla. Enkä missään tapauksessa valitse tälla lailla joka sorttia yhtä kappaletta, vaan suosikkeja enemmän jne. Ja aina mukaan mahtuu joitain villejä kortteja.
Vaahtokarkit ovat yleensä minulle niitä, jotka syön samantien ulos astuessani, mutta muut säästän visusti kotiin/leffailtaan/…
En todellakaan tiedä, miksi valitsen irtokarkkihyllyltä tällaisen setin, kun kuitenkin lempikarkkini koko maailmassa on tummanpuhuva, vanhusten suosikki, Da Capo. Muutenkin, jos valitsen kaupasta vain jotain tiettyä lajia, päädyn yleensä tosi tummaan suklaaseen.
Irtokarkkihommissa yksi isoimmista tekijöistä on se kihisevän ihana valintaprosessi. Mutta eilen huomasin, miten kätevä tuollainen ylimmäinen kuva oli. Lähetin Jannen karkkikauppaan kuva mukanaan. Saa kopioida!
Palataan taas viiden vuoden jälkeen päivittyneen listan kanssa. Onneksi olkoon, jos jaksoit lukea loppuun saakka. Sinäkin taidat todella rakastaa irtokarkkeja, joten kerropa oma lempparisi.
-Henriikka