Lista irtokarkeista, joita aina valitsen

Kun kuulen sanan “irtokarkki“, alkaa hymyilyttää. Voi tajuton, miten pidänkään niistä.

Kirjoitin yli viisi vuotta sitten blogiini jutun “Sopivasti saippuaa ja sokeria“, joka käsitteli silloista irtokarkkimakua. Karkkimakuni (ja kuvien laatu) on kuitenkin kehittynyt sen verran, että on aika tehdä uusi kirjoitus aiheesta.

Kävelin Kampin videovuokraamoon ja valitsin pussiini yhden kaikkia karkkilajeja, joita valitsen lähes poikkeuksetta aina.

(Seuraa järjestystä ylimmästä kuvasta, vasemmalta oikealle, riveittäin. Kyllä, tämä on tarkkaa.)

Mustat autot

Lauantaikarkeista tutut hedelmänmakuiset karkit ovat hyvä salmiakkihämäys tasapainottamaan värikästä karkkipussia.

Vaahtokarkit

Pakko valita aina lopuksi muutama, yleensä sienen- ja jäätelönmuotoiset tai sellainen valtava vihreä, sokeripäällysteinen mölli.

Meloonit

Vesimeloni-esanssimöllykät ovat olleet jo pari vuotta yhtiä lemppareistani

Vaaleanpunamustat ovaalit
Mansikkajauhikset

Jäävät yleensä pussin viimeiseksi, mutten tiedä miksi – ovat nimittäin huippuja! Varmaan koviin karkkeihin on vaikea keskittyä viinikumien keskellä.

Sirkusaakkoset

Yksiä harvoista karkeista, joita valitsen irttispussiin, vaikka niitä myydään myös omina pusseina.

Hedelmäpääkallot

Yyyyyyyh! Kielen sivuille tulee kuolaa, kun ajattelen näiden kirpeyttä. Olen vasta viime vuosina oppinut kirpeiden karkkien makuun.

Tutit

Klassikko. Ei herätä suuria tunteita, vaan valitsen silti aina.

Dumlet

Paperikarkkirivistöjen kuningas. Never grow up.

Lepakot

Koko irtokarkkihistoriani ykköskarkki. Sitkeä, suloinen lepakko.

Helmixit

Nostalgiset hedelmä- ja salmiakkipyörylät. Melko mitäänsanomattomia, mutta kuitenkin valittavia.

Hedelmäneliöt

Klassiset messukarkit! Vihreät, punaiset ja keltaiset läpinäkyvässä kääreessä. Uniikki maku.

Metsämarjat

Näiden syöminen jäi opittuna tapana lapsuudenkaverilta.

Rollot

Niin hyviä! Toffee oikein sulaa suuhun. Näitä ottaa aina muutaman liian vähän.

Eksoottiset hedelmät

Juuri sellainen valinta, mitä kukaan ei koskaan ymmärrä. Haribon jauhoinen esanssimöllykkä.

Madot

Paras tapa syödä on, että solmii ensin useamman kasaksi yhteen ja heittää kerralla suuhun.

Salmiakki- ja vadelmatoukat

Miltei mauttomat, mutta tärkeä osa pussin balanssia.

Korvat

Lepakkojen rinnalla suosikkeja teiniajoista saakka. Vihreä-keltaiset, kelta-punaiset ja musta-punaiset, mmmm.

Kananmunat

Eikö kaikki rakasta näitä?

Apinat

Pienet, punaiset apinat, jotka loppui aina Lauantai-pussista kesken.

Suklaacrispit

Irtokarkkihyllyjen suklaasuosikki. Ahaa-patukka-imitaatio.

Peace-lätkät

Sanoin lepakkoja all-time-suosikiksi, mutta tämän kohdalla on kyllä punnittava uudelleen. Kovin on tasaväkistä.

Pätkikset

Nerokkaat minipätkikset eivät tietysti vedä vertoja oikealle Pätkikselle, mutta jotain iloa näistäkin on.

Jugurttirusinat

Rakkaat jugurttirusinat, jotka aina sulavat ja töhrivät koko karkkipussin.

Vanhat autot

Ehdottomasti parempia erikseen kauppareissulla ostettuna, mutta karkkipussissakin ehdottomia.

Naperot

Vihreät, keltaiset ja punaiset pikkunaperokarkit (nam.)

Peikonmarjat

Sokeripäällysteiset vaahtomarjat. Epämääräisiä pussintäytekarkkeja.

Amerikkalaiset pastillit

Oijoijojoi. Annetaan sulaa suuhun niin, että reunat sulavat ja kuoret räksähtävät toisistaan erilleen.

Nallet

Tutti-kategoriaa: tylsää, mutta toimivaa.

Punapippuri-ufot

Lapsena näitä huuhdottiin lavuaarissa inhimillisemmän kirpeiksi, vaan nykyään menee ihan sellaisinaan. Mieluummin karkkeina kuin shotteina.

(Tässä kohtaa kuvassa on jo käsitelty salmiakki-Helmix. Haha.)

Vaahtokengät

Kategoriassa “älyttömimmät karkit”. Pitäisi varmaan hävetä, että ostaa tällaisia.

Koottu analyysi

Hedelmää, viinikumia, satunnaista suklaata, salmiakkia ja kirpeyttä, paljon esanssia. Pidän sitkeistä karkeista, joita saa mäiskyttää urakalla. Enkä missään tapauksessa valitse tälla lailla joka sorttia yhtä kappaletta, vaan suosikkeja enemmän jne. Ja aina mukaan mahtuu joitain villejä kortteja.

Vaahtokarkit ovat yleensä minulle niitä, jotka syön samantien ulos astuessani, mutta muut säästän visusti kotiin/leffailtaan/…

En todellakaan tiedä, miksi valitsen irtokarkkihyllyltä tällaisen setin, kun kuitenkin lempikarkkini koko maailmassa on tummanpuhuva, vanhusten suosikki, Da Capo. Muutenkin, jos valitsen kaupasta vain jotain tiettyä lajia, päädyn yleensä tosi tummaan suklaaseen.

Irtokarkkihommissa yksi isoimmista tekijöistä on se kihisevän ihana valintaprosessi. Mutta eilen huomasin, miten kätevä tuollainen ylimmäinen kuva oli. Lähetin Jannen karkkikauppaan kuva mukanaan. Saa kopioida!

Palataan taas viiden vuoden jälkeen päivittyneen listan kanssa. Onneksi olkoon, jos jaksoit lukea loppuun saakka. Sinäkin taidat todella rakastaa irtokarkkeja, joten kerropa oma lempparisi.

-Henriikka