Eilen tanssittiin häitä. En ollut aiemmin ollut yhtä urbaaneissa häissä, paikalle kun pääsi helposti raitiovaunulla. Vihkiminen tapahtui Vanhassakirkossa, Vanhassa kirkkopuistossa (jota myös Ruttopuistoksi kutsutaan). Intiimit pidot tanssittiin ravintola The Cockissa Fabianinkadulla.
En ollut aiemmin nähnyt yhtä rakastunutta hääparia. Eiväthän he edes tajunneet, ketä juhliin oli saapunut, kun tuijottivat vain toisiaan. Olisin yhtä lailla voinut tulla verkkahousuissa, eivätkä he olisi huumassaan huomanneet, mutta laitoin nyt kuitenkin mekon. Katri Niskasen pinkin Totem-mekon, jota käytin kaksi vuotta sitten lyhtyjuhlissani, ja jonka ostin joskus kirpputorilta onnesta soikeana parilla kympillä. Hiukset laittoi orkesteritreeniensä tauolla (ha ha ha) pikkusiskoni ystävä Anni. Muistelin hänen olevan taitava hiusten kanssa ja hypin ilosta, kun ei tarvinnut itse yrittää väkertää.
Minun ystäväpiirini menee usein naimisiin (Siis nyt kuulosti hurjalta: tarkoitin sitä, että siinä missä moni jättää nykyään menemättä, omien ystävieni joukossa on vielä heitä, jotka haluavat mennä naimisiin. En suinkaan tarkoita sitä, että jokainen heistä haalisi useita avioliittoja elämänsä aikana). Tämä tarkoittaa sitä, että saan tanssia häitä useasti. Tänä kesänä en kuitenkaan ollut ainoissakaan ja siksi nämä syksyiset tuntuivat erityisen spesiaaleilta.
Kynttilät paloivat, muutama ystävä esiintyi laulaen. Impro-teatteriryhmä yllätti hääparin kesken ohjelman. Ruoka oli vietnamilaista ja aivan liian hyvää. Söin katkaraputikkuja, kanavartaita, banaani-kana-salaattia ja kesärullia niin paljon, että napa pyöri. Suklaisen kakun päällä oli macaron-leivoksia ja toinen hääkakuista oli raakakakkua. Hääpari näytti itkettävän kauniilta ja aivan toisiltaan. Samasta muotista, eri erästä, oletan.
Polaroid-kuvissa häävieraat näyttivät onnellisilta ja juhlavilta. Rakkaus yhdistää aina.
Seuraavat ystävien häät tiedossa heinäkuussa. Kalenterissa ovat jo, tietenkin. Ja meilläkin tulee ensi kesänä jo viisi vuotta. Ehkä olisi kemujen aika? Tai sitten vain pitkän, hartaan reissun aika?
”You had me at hello” oli eilen paljon mielessä. Muiden rakkaus saa pohtimaan omaa ja toteamaan,
että tervehdys siinä tosiaan taisi riittää.
-Henriikka