Kaikki hyvin, tulevaisuus on kirkas

Ihanaa juhannusta ystävät. Tiedän, että jotakuta saattaa vähän paleltaa, mutta toivottavasti mahdollisimman monella on mahdollisimman kaunis villapaita ja villasukat suojaksi. Jos olisin Suomessa, olisin varmaan mökillä lämmittämässä aamusaunaa ja asettelemassa astioita aamiaispöytään. Lähdössä soutuveneilemään ja mato-ongelle säätä uhaten.

Olen kuitenkin Kanadassa. Seattle ja Vancouver takana, edessä odottelee Jasperin ja Banffin kansallispuistot. Ajoimme tänään autolla halki taivaaseen asti nousevien metsien ja lumihuippuisten vuorten. Silmät kuivuivat päähän, kun ei tehnyt mieli räpäyttää niitä lainkaan. Tuntuu siltä kuin olisi tiputettu miniatyyriukkona isokokoisemmille tarkoitettuun maailmaan.

Julkaisin toissa päivänä ylimmän kuvan Instagramissa ja kirjoitin kuvatekstiksi, että se on juhannusnaamani. Kaikki on hyvin ja tulevaisuus on kirkas. Tuntuu, että hymyilyttää koko ajan.

Mieli tekee kuitenkin tepposia ja laittaa pelkäämään. Pelkäämään sitä, että hyvän ja onnellisen kauden jälkeen romahtaa. Että jotain pahaa tapahtuu, koska nyt on mennyt niin hyvin. Tekee mieli pitää kynttilää vakan alla ja olla iloitsematta elämästä ihan niin paljon kuin voisi, sillä se saattaa kostautua epäonnella. En tiedostetulla tasolla usko tällaiseen lainkaan, mutta jostain syystä tällainen pelko hiipii aina alitajuntaan, kun hymy meinaa levitä yli kasvojen ääriviivojen. Alitajunnasta möykky sitten vaikuttaa ja hidastaa.

Epäonni varmasti tulee vielä. Tulee surua ja murhetta, huolta ja harmia. Sen aika ei kuitenkaan ole juuri nyt, sillä minun juhannusnaamani on täynnä iloa.

Nauttikaa omasta ja toistenne seurasta, saunokaa yöhön asti, levätkää luvalla, kertokaa avoimesti ajatuksistanne ja ottakaa yöttömät yöt vastaan iloisin sydämin.

-Henriikka