Kohti hyvinvoivaa ruoka-arkea

Kaupallinen yhteistyö: K-Ryhmä

Kukapa ei haluaisi syödä monipuolisesti, ravintorikkaasti ja terveellisesti?

Niinpä. Kaikki tahtovat.

Mutta kuinka se ihan oikeasti tehdään?

Siinäpä visaisempi pulma.

Ruokasuhteeni on ollut läpi elämäni kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Olen kompuroinut lukemattomia kertoja, päiviä ja vuosia. Olen nähnyt ruoat pelkkinä kaloreina, toisinaan pelkkänä energiana. Joskus olen ollut niin fanaattinen sen terveellisyyden suhteen, etten ole syönyt kokonaisvaltaisen terveellisesti ollenkaan. Tai olen syönyt terveellisiä ruokia, mutta aina ähkyyn saakka ja kohtuuttomia määriä kerrallaan.

Ennen kolmeakymppiä havaitsin saaneeni jonkunlaisen tasapainon ruoan kanssa. Ruoka on ystävä, ja koin suhteemme mukavaksi, helpoksi, jopa paikoitellen rennoksi.

Nooooo, sitten tuli raskaus, vauvavuosi ja lapsiarki. Sanomattakin selvää, että prioriteetit olivat vähän muualla, pienen ihmisen hyvinvoinnissa. Laiminlöin taas omaa ruokailuani lukemattomia kertoja, päiviä ja kuukausia.

Laiminlyönti ei kestänyt onneksi tällä kertaa vuosia, sillä vuodenvaihteessa havahduin siihen, että kaipaan energiaa arkeeni. Tai olin sitä toki kaivannut koko ajan, mutta nyt minulla oli resursseja myös konkretisoida toiveet toiminnaksi.

Kaipasin jaksamista, voimaa, energiaa ja jotain sellaista pysyvämpää hyvinvointia. Jotain sellaista, mitä voisi kai arjen tasapainoksi kutsua.

Aloitin liikkumaan paineetta mutta säännöllisesti ja sitä on nyt jatkunut jo yli 8 kuukautta. On tullut jo useampi flunssa ja monta vaihetta, kun rutiineihin on tullut useiden viikkojen stoppeja. Esimerkiksi kesällä kaipasin selvästi lomaa ja lepoa, ja treenit jäivät. Nyt syksylläkin esimerkiksi voimaharjoittelun pariin palaaminen on tuntunut tahmaiselta. Silti väitän, että tässä ollaan nyt jonkun pysyvämmän elämäntavan äärellä.

Liikuntasuhteen uudelleen luomisen kanssa käsi kädessä on kulkenut ajatus arkiruoasta.

Aivan ensimmäiseksi olen yrittänyt luoda ruokailurytmin päivääni: ruokaa neljästi päivässä. Aamiainen, lounas, päivällinen, iltapala. Joskus välipalaa lounaan ja päivällisen välissä. Kun nämä neljä tai joskus viisi ateriaa on nakuteltu paikoilleen, on moni asia muuttunut. Kehoni ei huuda koko ajan makeaa. Ylensyön harvoin. Tunnistan paremmin optimaalisen annoskoon. Kehoni osaa paremmin kertoa, mitä se tarvitsee.

Totta kai on huonompia päiviä, kun ateriarytmi takkuaa tai tulee muita mutkia matkaan, esimerkiksi eilen päivällinen jäi välistä, mikä kostautui armottomana nälkänä illalla. Mutta sellaiset kuuluvat elämään. Ja kaikista pahinta olisi ajautua uudelleen jonkunlaiselle fanaattisuuden polulle ruoan kanssa. Se mitä ruoan kanssa tavoittelen, on pysyvä hyvinvointi ja rentous.

Tänä syksynä, nyt kun on kulunut riittävästi aikaa ruokailun aikataulurutiinien luomisesta, olen ajatellut keskittyä enemmän ruoan sisältöön. Haluaisin ottaa vähän paremmin selvää, mitä ruokani sisältää, eli saanhan riittävästi kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Erityisesti haluaisin tietää, riittääkö treenipäivien ravinnonsaanti, ja saanko ruoasta riittävästi kaikkea, esimerkiksi hyviä rasvoja. En halua mennä näissä tarkkailuissa molekyylitasolle, vaan lähinnä vaan tsekkailla yleistä linjaa ja tehdä mahdollista pientä kurssinkorjausta.

  

K-Ruoka-sovellukseen on tullut uusi ominaisuus: K-Hyvinvointi. Tämä on juuri sellainen helppo, matalan kynnyksen apu, jos haluaa vähän kurkkia, miten monipuoliselta tai terveelliseltä oman tai perheen ruoka-aineiden sisältö oikein vaikuttaa.fravinto

Jo useamman vuoden sovelluksesta on pystynyt tarkkailemaan muun muassa ruoan kotimaisuus- ja kasvis-astetta (huomio huomio! Olen nostanut omaa kotimaisuusastettani merkittävästi! Sädekehä pään päälle). Nyt ominaisuuden laajenet kuitenkin hyvinvoinnin puolella, ja niiden avulla voi tukea terveellisen ruoan ostamista perheelle tai itselleen. Eli juuri sellaista laajempaa kurssin korjausta, ei mitään piipertelyhommia tai kalorilaskentaa. Ptyi.

Näin homma toimii: K-Hyvinvointi yhdistää datan K-Plussa-kortilla tehdyistä ostoksista K-Ruoka-sovellukselle annettuihin taustatietoihin. Siten sovellus näyttää, miten suomalaiset, nykyiset ravitsemussuositukset toteutuvat omassa tai oman perheen ostoskorissa. Tämän avulla luodaan pohja ja suuntaviivoja, joilla voidaan löytää terveellisempiä valintoja elämään.

K-Hyvinvointia kehittämässä on ollut asiantuntijana Lääkärikeskus Aavan ravitsemusterapeutti.

Tämän lisäksi K-Hyvinvoinnissa voi asettaa myös ravitsemussuosituksiin perustuvia ravintotavoitteita, kuten suolan määrän vähentämistä tai juuresten ja vihannesten lisäämistä. Tavoitteita on yhteensä 12, joista sovellus nostaa suosittelunäkymään tällä hetkellä automaattisesti kolme tavoitetta, joissa on eniten parannettavaa. Käyttäjä voi kuitenkin valita vaikka kaikki 12 tavoitetta omaan seurantaansa.

K-ryhmä on tunnistanut, että kun ruuan hinta on noussut elinkustannusten myötä, ruuan terveellisyydestä on tingitty: noin joka viides (22 %) syö epäterveellisemmin kallistuneiden hintojen vuoksi kuin ennen, ja lapsiperheistä lähes joka kolmas (29 %). Esimerkiksi vihannesten ja juuresten sekä hedelmien myynti on laskussa, ja harva suomalainen on syönyt tarpeeksi kasviksia ja hedelmiä ennen hintojen nousuakaan.

Itseäni kiinnostaa juuri juuresten käyttö erityisen paljon, erityisesti sen jälkeen, kun oma kasvimaa tyhjenee ja olemme taas kaupan armoilla. Myös vähärasvaisten maito- ja kasvimaitotuotteiden kulutus on sellainen asia, jota haluan seurata. Jos pakkasemme ei olisi niin täynnä marjoja tai kasvihuoneemme viinirypäleitä, seuraisin varmasti innokkaasti myös hedelmien ja vihannesten saantia.

Tavoitteiden toteutumista voi seurata sovelluksesta löytyvän ravintoindeksin avulla. Mikäli keskittää ostoksensa K-Ryhmän kauppoihin, ja on syöttänyt sovellukseen taustatiedot oikein, indeksi on oikeasti varsin relevantti. On kuitenkin huomioitava, että data alkaa kertyä hiljalleen vasta sitten, kun sovelluksen on ottanut käyttöön, eli ei kannata hötkyillä.

Esimerkiksi itse otin K-Hyvinvoinnin käyttöön pari viikkoa sitten, minkä jälkeen ostin eräitä kuvauksia varten 6 sipsipussia, isälleni tuliaiseksi suklaalevyn sekä itselleni lauantaikarkit. Nämä olivat about ensimmäiset ostokset, jotka sovellukseen kertyivät, joten en laskisi aivan vielä näiden varaan kokonaiskuvaa hyvinvoinnistani (vaikka kyllähän nämä oikeasti lisäävät hyvinvointia!) Muutenkin suosittelen sovelluksen käyttöä ohjaavasti: on erittäin tärkeää huomata, jos esimerkiksi kasvisten saanti laahaa, tai jos juureksia ei käytä juuri ollenkaan. Myös rasvan ja suolan käyttö voi lähteä tuotteiden piilosuolan ja -rasvan vuoksi helposti aika lapasesta. Tällaisten isojen linjojen huomiot näkee sovelluksesta nopeasti ja helposti, mikä ainakin itseäni motivoi tekemään parempia valintoja ruokakaupassa.

Myös ravintoindeksi laaditaan näiden yleisten tavoitteiden toteutumisen pohjalta – kokonaisluku siitä, kuinka hyvin ostokset vastaavat ravitsemussuosituksia. Taas kerran painotan, ettei lukua kannata seurata orjallisesti, vaan suuntaa antavasti.

 

Lisäksi K-Hyvinvointi -appissa on kätevät tuote- ja reseptisuositus osuus: sovellus tarjoaa tehtyjen ostosten pohjalta tuote- ja reseptisuosituksia, jotka edesauttavat asetettujen tavoitteiden toteutumista. Helposti tulee jumahdettua samoihin, tuttuihin tuotteisiin. Itse selasin juuri hyvien rasvojen perässä erilaisia, uusia pähkinätuotteita tuolta sovelluksen valikoimasta.

Tämän lisäksi sovellukseen on tullut myös paljon toivottu ominaisuus siitä, että ainekset voi siirtää reseptiltä ostoslistalle tai verkkokaupan ostoskoriin. JES. Tervetuloa kaikki tällaiset arkea helpottavat ominaisuudet. Kiitos. Tuotteiden kokonaishinta tulee näkyviin reseptin yhteyteen, eli ei tarvitse ostella sikaa säkissä, vaan voi myös selailla, millainen resepti sopisi budjettiin minäkin hetkenä.

Miltä uudet ominaisuudet teistä vaikuttavat?

Itse otan avosylin vastaan elämää helpottavia appeja ja niiden uusia ominaisuuksia. En tarvitse mitään turhia sovelluksia viemään puhelimesta tilaa, mutta sellaiset ovat erittäin tervetulleita, joista on oikeasti hyötyä.

En ollut käyttänyt tuota K-Ruoka -sovellusta taas hetkeen ja hätkähdin, kun nyt sen avatessani sieltä löytyi etu, että saan Fazerin Sinisen suklaalevyn ILMAISEKSI. Kyllä se naurattaa, että vaikka miten olisi oma talous vakaassa tilassa, niin kyllä ilmainen on aina ilmainen.

Jään kytistelemään tulevia etuja ja ehkä kuitenkin kaikista eniten sitä, miten ravintotavoitteeni edistyvät ja saanko taas pikkuaskelin hyvinvointiani parempaan ja kestävämpään suuntaan.

-Henriikka

K-Ruoka-sovelluksen saa ladattua app-kaupoista haulla ”K-Ruoka”. 

2 viikon ruokahaaste: kohti kotimaisempia ja kestävämpiä ruokaostoksia

Kaupallinen yhteistyö: K-ryhmä & Asennemedia

Kaupassa käynti ja ruokaostokset, niin omien kuin muidenkin, ovat mielenkiintoisia asioita. Se koskettaa meitä kaikkia, mutta silti kaikilla on aivan omanlaiset tapansa toimia.

Olen ollut kaksi viikkoa aivan uudenlaisella ruokahaasteella. Enää en harrasta ollenkaan sellaisia kieltohaasteita kuten ennen (”ei sokeria, ei herkkuja”…) ja muutenkin pyrin siihen, etten enää kieltäisi itseltäni mitään enkä loisi mitään selkeitä sääntöjä. Sen sijaan keskityn ruokaostosteni kotimaisuuteen ja ilmastoystävällisyyteen, missä mieluusti kehittyisin ihan mestariksi saakka.

Nyt kun haaste on ohi, ja testeistä olisi tarkoitus luoda rutiineita, käyn vähän läpi koko haasteen onnistumista.

Haaste pähkinänkuoressa

Kävin kahtena peräkkäisenä viikkona Ruoholahden K-Citymarketissa tekemässä viikon ruokaostokset. Ruoholahden Cittari on lähin iso kauppani, joten päädyin sinne, vaikka tavallisesti ostospaikkani saattaakin vaihdella monien kauppojen välillä.

Lisäksi valitsin K-ryhmän kaupan sen vuoksi, että minulla on käytössäni K-Ruoka-sovellus, jonka kautta pystyy näkemään omaa ostokäyttäytymistään jopa viikon syklillä. Sen lisäksi, että app kerää yhteen Plussa-edut, kuitit ynnä muut, se mittaa käyttäjänsä ilmastoystävällisyyttä ja ostosten kotimaisuustasoa. Näihin kahteen viimeiseen keskityin itse.

Ensimmäisenä viikkona tein ostokset aivan normaaliin tapaan, miettimättä sen enempää. Toisella viikolla kävin ekan viikon datan läpi sovelluksesta suht tarkkaan ja menin sitten kauppaan vähän valaistuneempana: pyrinkin toisella viikolla valitsemaan yhä kotimaisempaa ja yhä ilmastoystävällisempää ruokaa, jotta saisin ostoskärryjeni sisällöstä yhä vähähiilisemmän ja kotimaisemman. Nyt toisen viikon jälkeen olen luonnollisesti syynännyt läpi uudet ostokseni ja saanut tietoa siitä, onnistuinko parantamaan tottumuksiani.

Alkufiilikset

Pidän itseäni suht tiedostavana ja kestävänä kuluttajana. Tiedostan kyllä senkin, että opittavaa on, ja etten ole missään nimessä edes lähellä täydellistä. Mutta jo se, etten ole syönyt vuosiin lihaa ja kanaa silloin tällöin nautittua poroa ja riistaa lukuun ottamatta, on auttanut omien päästöjen tiputtamisessa kovasti. Olin kuitenkin kiinnostunut tietämään, keinunko tällaisessa tyytyväisessä kestävyyden kehdossani ihan suotta – mitä jos ostokäytökseni onkin paljon kestämättömämpää kuin luulen?

Oli mukava saada faktaa mutuilun sijasta.

Ensimmäinen viikko

Olimme juuri tulleet reissun päältä takaisin Etelä-Suomeen, joten ostosten määrä oli suuri. Ostoskoriin lapattiin paljon kaikenlaista jugurteista kalaan ja pähkinöistä kasviksiin.

Tiedän jo entuudestaan, että varmaan puolet kauppa-ajasta, ja varmaan rahastakin, menee aina hevi-osastolla. Rakastan hedelmiä ja vihanneksia ja voisin hamstrata aina kaikki herkulliset sesonki-satsumat ja muut herkut koriini sen kummempia miettimättä.

Kalan kanssa olen tehnyt jo alkuvuonna päätöksen, että ostan enää vain kestävää kalaa. Suomalainen kirjolohi on onneksi nykyisin tällaista, minkä lisäksi ostan usein järvikalaa.

Ostoksia oli mukava tehdä, vaikka tajusin jo ostovaiheessa, että avokadot taitavat olla melkoinen taakka ostoskorissani, kuten myös juustokimpaleet ja jättimäinen törpylä turkkilaista jugurttia. Odotin kuitenkin innoissani ja yllättävän inspiroituneena tietoa, joita tulisin appista saamaan.

Ilmastoystävällisyyteni osoittautui olevan vallan hyvällä tasolla, mikä oli mukava huomata. Toki appissa vertaillaan muihin suomalaisiin ja heidän ostokäyttäytymiseensä, mutta pystyy siellä luomaan myös omankin tavoitteen.

Sen sijaan melkoinen järkytys oli, kun huomasin ostamieni ruokien kotimaisuusasteen olevan melko heikko. Mitä ihmettä? Olen kuvitellut olevani suomalaisuuden kannattaja, mutta yhtäkkiä katsoinkin numeroita selkä seinää vasten tajuten, että aivan totta, aika moni tuote oli kyllä kestävä sinänsä mutta tänne ulkomailta rahdattu.

Hyviä ilmastopisteitä tuli muun muassa perunoista, valitsemastamme kalasta ja muun muassa kotimaisista ompuista. Ostoskorissa oli runsaasti sellaista, jotka sinne saavat jäädäkin.

Sen sijaan kehnojakin ilmastopisteitä sateli: avokadot ovat ekologisesti melkoinen haaste, sillä ne vaativat niin paljon vettä kasvaakseen. Lisäksi niihin liittyy muutenkin paljon eettisyysongelmia niiden suosion kasvettua niin räjähdysmäisesti, että ehkä voisin taas ottaa ostotaukoa niistä (eihhhhh!) Tietenkin on todettava, että esimerkiksi verrattuna naudanlihaan, avokadon hiilijälki on suht pieni.

Se mikä yllätti, oli esimerkiksi satsumien ja luomusitruunoiden ilmastojälki: järjellä kun ajattelee, niin totta kai ulkomailta rahdatatut, eksoottiset hedelmät vievät palan ilmastosta, mutta sitä en niin aktiivisesti ole ajatellut kuin vaikka maitotuotteita. Toki tässäkin on muistettava, että hedelmien hiilijalanjälki on silti huomattavan pieni verrattuna esimerkiksi niihin maitotuotteisiin, ja yksittäisen tuotteen hiilijalanjäljestä kuljetuksen osuus on tosi pieni, koska logistiikka on nykyisin tosi tehokasta. Alkutuotanto määrittää pitkälti tuotteen hiilijalanjäljen.

Myös kaksi pientä, ulkomaista juustokimpalettamme saivat luvut punaiselle. Juusto on selkeästi se oma haastekohta ilmastoasiassa. Jostain tutkimuksesta luin, että juusto saattaa hyvin olla ilmastolle kestämättömämpää kuin liha – tätä täytyisikin tutkia enemmän. Tiedostan, että tämä on itselleni se kaikista vaikein paikka. Rakastan juustoa. Ja vaikka tiedän, ettei omat intohimot saisi mennä ilmaston edelle, on se silti hankalaa. Tekee mieli sopertaa, että minähän en ole lentänytkään yli 2 vuoteen, että kai minä nyt juusto saan… mutta, mutta…

Siitä sen sijaan yllätyin, että luomu- ja vapaan kananmunat olivat niin pieni ilmastopäästö. Olin kuvitellut niiden sitovan paljon enemmän.

Ensimmäisestä viikosta jäi kuitenkin innostunut olo. Tässähän ollaan aivan hyvällä tiellä, mutta vielä on paljon tehtävääkin. Jes.

Toinen viikko

Toisen viikon ostokset olivat selkeästi vähän pienemmät, sillä edellisviikolta oli jäänyt jonkun verran yli, joten hävikkiruokaa oli tiedossa. Yleensä viikon ruokaostoksemme (2 hlö) maksaa noin 120–150 euroa, tällä viikolla vain 70.

Olin varannut hyvin aikaa ja valinnut sellaisen hetken, että on oikeasti energiaa miettiä parempia valintoja kaupanhyllyillä. Se kannatti, sillä uuden oppiminen on aina aikaa ja vaivaa vievää, vaikka olisikin mukavaa.

Hevi-osastolla pyrin löytämään pelkästään kotimaisia hedelmiä ja marjoja. Sesonkiviikunoiden sijaan valitsin rasiallisen puolukkaa, ja suurimman osan eksoottisista hedelmistä jätin valitsematta. Tomaatit, paprika, kurkku, salaatit, yrtit ja idut löytyivät helposti kotimaisena. Päätimme tehdä pakasteessa olevasta kalasta kalasoppaa, joten juureksiakin nappasimme kärryihin: lanttua, keltajuurta, palsternakkaa, porkkanaa ja perunaa.

Huomasin, että tuorekalatiskiltä löytyi kotimaista kalaa paremmin kuin valmiiksi pakatuissa. Valitsimme tällä kertaa suomalaisia ahvenfileitä, varsinaista luksusruokaa. Kasviproteiineista valkkasimme suomalaista tofua sekä härkistä. Senkin huomasin ekalla viikolla, että maidosta tehdyt kasviproteiinit ovat luonnollisesti ilmastolle kuormittavampia.

Juustosta en ollut vielä valmis kokonaan luopumaan, mutta valitsin kuitenkin suomalaisen. Jälkikäteen ajateltuna olisi tietysti pitänyt valita kotimainen luomujuusto. Myös jugurtti- ja kermahyllyllä vaihdoin vegaanisiin: ruokakerman sijasta valitsin kasvipohjaisen ja turkkilaisen jugurtin sijaan kärryyn lähti soijajugurtti. Joku seuraaja vinkkasikin IG stoorieni jälkeen, että soijajugurteistakin olisi löytynyt suomalainen vaihtoehto – tätä en tiennytkään! Kotimaiset kauragurtit ovatkin jo entuudestaan tuttuja.

Keskittyminen tuotti tulosta. Sekä ilmasto-, että kotimaisuusaste ottivat harppauksia eteenpäin. Vaatiihan se toki kompromisseja, mutta ei välttämättä kerralla mitään mullistavaa. Uskon, että muutosta kannattaa ylipäänsä tehdä totutellen ja pienin harppauksin, jos halutaan kokeilusta rutiineita. Jos olisin lapannut kärryihini suoraan pelkästään juureksia ja vegaaniruokaa, olisi viikosta saattanut tulla haastava, ja ostoksista viikon kokeilu.

Juustomöllykkä tönötti ilmastosyöppöjen ykköspaikalla. Se pisti edelleen. Tälle pitää selkeästi tehdä vielä jotain. Muita selkeästi muiden yli pompanneita ilmastorasitteita oli sesonkisatsumien pussi sekä kylmästä myytävä luomuappelsiinimehu. Myös rypsiöljy vei yllättävästi ilmastovaroja, mutta toisaalta sen käyttö jakautuu todella monelle viikolle.

Fiiliksiä haasteen jälkeen

Tässä vaiheessa (juuston lisäksi) tämä on tällaista melko yksityiskohtaista speksaamista, josta ei kannata liikaa ahdistua. Ihan varmasti aion välillä itsekin ostaa satsumia ja luomusitruunoita, kuten myös appelsiinimehua. Oli vain mukavaa ja kiinnostavaa tarkastella ihan faktatiedon kanssa, kuinka mikäkin ostos oikeasti vaikuttaa. Sitä kun harvoin kovin tarkasti tulee ajateltua.

Appia käyttäessä kannattaa muistaa, että se antaa hyvän suunnan. Kauppiasvetoisissa K-kaupoissa on usein suoraan kauppiaan viljelijältä tai lähituottajalta ostamia tuotteita, eikä niistä välttämättä ole vielä täydellisiä tietoja. Koska ilmasto- ja kotimaisuustaso määritetään verrokkiryhmään nähden, ne voi viikosta toiseen heilahtaa myös tästä syystä. Kuitenkin, kokonaiskuvan ja suunnan palvelusta saa hyvin. Suosittelen tätä pikemminkin sellaiseen laajempaan tutkimukseen ja pohtimaan ”onnistuisinko muuttamaan valintojani kestävämmäksi esimerkiksi puolen vuoden aikajaksolla?”

Mutta yllättävän paljon sitä pystyy saamaan aikaiseksi yksilötasolla. Se tuntuu kyllä hyvältä ja riemulliselta. Tietenkin kannattaa kaiken lisäksi toivoa kaupan valikoimiin kotimaisia, kestäviä suosikkituotteita, jolloin muutkin tarttuvat niihin helpommin. Yleensä pystymme aina vaikuttamaan enemmän kuin aluksi uskoisimme.

Myös sen huomasin, että suuren kaupan valinnassa on se hyöty, että valikoimaa ihan todella löytyy: esimerkiksi kestävän kalan valitseminen ei ole joka lähikaupassa aivan yhtä helppoa. Toisaalta taas ihmiset kulkevat usein suuriin kauppoihin useammin autolla, mikä taas vesittää aika paljon päästöjen vaikutusta kokonaisuudessa. Kulje siis mieluummin jalkaisin tai vaikka fillarilla!

Pieni mutta itselle suurelta tuntuva asia oli myös, että muistin toisella kerralla ottaa mukaani omat kauppakassit. Parasta. Sen lisäksi kannattaa esimerkiksi muistaa, ettei hevi-osaston hedelmiä tarvitse välttämättä aina pussittaa vaan hintalapun voi lätkäistä hedelmän tai vihanneksen päälle suoraan. Nykyisin kaupoissa jaetaan myös paperi- ja biojätepusseja, joita voi myöhemmin käyttää biopusseina. Näihin ei kovin tiukkaan kannata kuitenkaan lätkäistä sitä kauppatarraa, sillä muovinen tarra ei ole biohajoava ja se tulisi irrottaa ennen käyttöä.

Ehdoton oppi haasteessa oli myös se, että kauppaan kannattaa mennä riittävästi syöneenä muttei ähkyssä. Näin ollen kaikkiin mielitekoihin ei tule tartuttua ja on virtaa valita paremmin.

Ovat ajat kyllä muuttuneet. Kymmenen vuotta sitten aloin ehkä hiljalleen miettiä näitä kestävyysasioita, mutta tämä taso on kyllä iskenyt päälle aivan parin vuoden sisään. Kaiken tiedon ja oppimisen tahti on ollut viimeisinä vuosina niin luja ja kiihtyvä, että välillä tulee sellainen olo, että kunpa ei tarvitsisi ajatella yhtään mitään ja voisi mennä kauppaan ja heittää koriin HK:n sinisen lenkin ja pari kaljaa.

Onneksi sentään huomattavasti suuremman osan ajasta pystyn pohtimaan, että tällainen elämäntapa on innostavaa. Välillä siihen on resursseja ja voimavaroja enemmän, välillä vähemmän, mutta suunta on kuitenkin koko ajan eteenpäin ja kohti parempaa. Toivoa kirkkaammasta tulevaisuudesta on, kunhan sitä jaksaa pitää yllä – niin yksilöt, mutta eritysesti suuremmat tahot ja toimijat. Jokaisella meillä on mahdollisuus vaikuttaa, ja se kyllä tuntuu tosi hyvältä.

Jos teillä on omista ruokatottumuksista ja niiden muutoksista hyviä pointteja, niin arvostan tosi kovasti, jos jätätte kommenttiboksiin ajatuksia kaikkien luettavaksi. Olisi muutenkin kiva kuulla, millaista tällaista haastetta oli seurata. Ahdistiko vai innostiko, kiinnostiko vai puuduttiko?

Kaikkea hyvää sunnuntaihin ja pian alkavaan uuteen viikkoon!

-Henriikka

K-Ruoka-sovelluksen saa ladattua app-kaupoista haulla ”K-Ruoka”. Lue lisää appista tästä.