Kaupallinen yhteistyö: Kaffa Roastery
Tiedän, provosoiva otsikko, kun kirjoitus on tehty yhteistyössä Kaffa Roasteryn kanssa. Mutta asia on niin, että jaamme saman mission: että joisimme kaikki vähän vähemmän, mutta paljon parempaa kahvia.
Olen kirjoittanut asiasta ennenkin. Kahvi-addiktoitumiseni ja litrakaupalla kittaus on vaihtunut harkitumpiin, laadukkaampiin ja ennen kaikkea vastuullisempiin kupillisiin. En väitä, ettäkö selviäisin nykyisin kahvitta yhtään onnellisempana, mutta en tarvitse sitä enää saavillisia. En varsinkaan kitkeriä saavillisia. Kaukana ovat ne ajat, kun kävin vähän väliä hakemaan lisää vähän seissyttä ja melko pahaa toimistokahvia puoliksi tyhjenneeseen 4-desilitraiseen mukiin. Tai kun keitin aina pannuun 6 kupillista, silloinkin, kun olin yksin kotona.
Ja kyllä, saatan edelleenkin joskus lämmittää mikrossa jälkikäteen tällaisen kupillisen (Kaffa Roastery mitä luultavimmin irtisanoo itsensä tästä hienostuneesta, espanjalaisesta tavasta) tai ostaa huoltoasemalta matkaan jonkun kitkerähkön sumppisumppisen. Mutta etenkin kotona, jossa todella suuri valtaosa kahvinkulutuksestani tapahtuu, haluaisin kuitenkin toimia koko ajan paremmin. Siksi tilaan tällä hetkellä Kaffan kestotilauspalvelulla tuoreet kahvit suoraan kotiini.
Tiedän, että monen muun asian lailla myös kahvi kuluttaa maailman varoja aika lailla. Siksi haluaisinkin, että jokainen kahvikupillinen olisi minulle merkityksellinen. Kuulostaa ylevältä ja onkin juuri sitä: en halua enää koskaan juoda kahvia turhanpäiten. Saatte vapaasti narauttaa minut, jos huomaatte minun tekevän niin.
Kahvihetkistä voi tehdä merkityksellisen seura, tunnelma, elämäntilanne tai yksinkertaisesti kahvi itsessään: sen eteen nähty vaiva, sen alkuperä, sitä paahtaessa soinut musiikki (!) tai sen maku.
Oli melkoinen säkä, että nimesin aikoinaan blogini juuri kahvin mukaan. Se on vahingossa taannut minulle upean matkan kahvin maailmaan. Koska blogini nousi alun alkaenkin hyvin korkealla hakutuloksissa googlatessa ”kahviblogia”, olen saanut oppia kahvista ja sen yksityiskohdista näiden melkein kahdeksan vuoden aikana vaikka mitä.
Kahvin vastuullisuuteen aloin kiinnittää kuitenkin huomiota vasta muutama vuotta sitten, eikä siltä linjalta ole paluuta. Myös siksi kahvikumppanini ovat vaihtuneet vuosien saatossa – vaikka hyviä vaihtoehtoja on useita, nyt iloitsen isosti juuri Kaffa Roasterystä, joka on varmasti parhaimpia vaihtoehtoja Suomessa.
Kaffa Roasteryn tarina alkoi, kun helsinkiläinen Svante ja hänen opiskelukaverinsa löysivät rakkauden kahviin reilu 10 vuotta sitten. Tämä on mielestäni stoorin paras osio:
He halusivat juhlia ja juoda kahvia, mutta kitkerät litkut veivät bailufiilikset.
Sitten hankittiin ensimmäinen paahtolaite, popcorn-kone, josta ollaan tultukin sitten alkuaikojen villien kokeilujen saattamina melko vikkelästi hurjan pitkälle. Alussa asetettu tavoite on kuitenkin saattaut yhtä lailla pitkälle: rakentaa Suomen ensimmäinen täysin läpinäkyvästi toimiva paahtimo.
Läpinäkyvyystavoite saavutettiin vihdoin täysin vuonna 2017, kun viimeisetkin viljelijähinnat julkaistiin. Kaiken vastuullisuusduunin myötä syntyi Kaffa Handshake –sopimus, joka solmitaan jokaikisen toimittajan kanssa. Kaffa käy myös tapaamassa viljelijöitä henkilökohtaisesti ja tutkimassa tilojen ja osuuskuntien toimintaa, sekä sopimassa seuraavista ehdoista:
- Työntekijöille maksetaan palkkaa, joka on vähintään alueen minimipalkka.
- Kaikki työ on eettisesti kestävää. Ei lapsityövoimaa, eikä työhön pakottamista.
- Työntekijät saavat vapaasti kommentoida olosuhteitaan ja kuulua ammattiliittoihin.
- Toiminta on ympäristöystävällistä.
- Pavuista maksetaan aina parempi hinta kuin ”fair trade” –hinta. Hinnat ovat julkisia.
Ihan sairaan siistiä työtä! Vaikka vähän kärsimättömänä ihmisenä pyyhinkin hikeä otsaltani ajatellessani työn määrää, joka tällaiseen kuluu. Mutta sehän tässä kai onkin hienoa: kaikkea ei tarvitse tehdä tai selvittää itse. Voin keskittyä oman työni vastuullisuuteen, sekä vastuulliseen kuluttamiseen, ja tietää, että esimerkiksi Kaffalla keskitytään siihen heidän työssään ja yrityksessään.
Mutta tosiaan, kahvit tulevat meille tällä hetkellä Helsingin kotiin Kaffan kestotilauspalveluna.
Joka kerta ilahduttaa, kun eteisen matolta löytyy musta kirjekuori ja sen sisältä jotain ihanaa kahvia. Kuoren ja kahvipussin visuaalinen ulkomuoto ilahduttaa myös, ja kuoressa olevalle tarralle on pakko antaa erityispointsit:
”Arvoisa postinkantaja. Saa taittaa sekä runnoa postiluukusta väkivaltaisesti.”
Runnomisluvan lisäksi jokaisessa kahvipussissa on erikseen maininta, mikä biisi on soinut kutakin kahvia paahtaessa. Sori nyt vaan, mutta uppoaa ainakiin minuun täydellisesti. (Tämä blogipostauksen kuvia ottaessa soi Tracy Chapmanin albumi nimeltä Tracy Chapman, joka taitaa olla kaikkien aikojen lempialbumini. Kirjoittaessa en juuri kuuntele musiikkia. Paitsi nyt laitoin taas tuon levyn soimaan, koska ah, se on niin hyvä. Ostin vinyylin aikoinaan 19-vuotiaana joltain jyväskyläläiseltä kirppikseltä.)
Meille kahvi tulee perille papuna, mutta saatanpa vaihtaa sen jossain vaiheessa hetkeksi taas valmiiksi jauhetuksi kahviksi. Kun kahvi on näin tuoretta, ei itsejauhamisella ole niin suurta merkitystä, vaikka pavuista tehty kahvi on tietysti aina suurinta luksusta. Tai ainakin toiseksi suurinta, sillä joskus helpolla pääseminen pieksee sen. Jauhatuksen voisi valita myös mutteri- tai pressopannulle sopivimmaksi.
Kestotilauskahvit voi tilata saapumaan kotiin joko kerran viikossa, kahdesti kuussa tai kerran kuussa. Koska luotan Kaffan kahvituntemukseen, tykkään itse yllätyskahvi-tilauksesta: tilaus sisältää paahtajan valikoimia pientilakahveja, uusia tuttavuuksia ja aina vaaleaa paahtoa. Olen aina ollut vaalean paahdon ystävä, ja oli ilo saada maulleni myös tunnustusta, kun kuulin pari vuotta sitten tiukan kahvifaktan: Tosi tummaksi paahdetussa kahvissa kahvin todelliset aromit peittyvät, ja se saa kaikki kahvilaadut maistumaan samalta. Siitäs saitte, vaaleapaahtoisten dissaajat! Me olemme vain herkkiä makupaletin moninaisuudelle.
Paljonko tällainen lysti sitten kustantaa? Kahdesti kuussa tilattu 300-grammainen yllätyskahvitilaus kustantaa 27,80€ kuukaudessa. Jauhatuksella ei ole merkitystä hintaan. On tietysti tilanne- ja ihmiskohtaista, mikä on kellekin edullista ja hintavaa, mutta tässäkin olen miettinyt mieluummin kahvin määrän vähentämistä ja laadun nostamista. Ennen käytin tuon summan melkein siinä, että litkutin valtavia mukillisia markettikahvia.
Kaffa Roastery on luvannut lukijoilleni ihan superhyvän tarjouksen kestotilauksesta uusille tilaajille. Koodilla AAMUKAHVILLA19 saa 2 kk kestotilauskahvit nyt -50 % -alennuksella. Koodi on voimassa 26.5. saakka.
Julkaisin juuri myös Instagramissa yhteistyöhön liittyvän lattiallalötkimiskuvan, johon kommentoimalla voi voittaa 2 kuukauden kahvitilaukset ihan ilmaiseksi itselleen ja kaverilleen.
Että joo, kyllä tässä nyt ollaan taas ihan merkityksellisien aiheiden äärellä. Haluan ihan oikeasti juoda tulevaisuudessa vähemmän kahvia ja vain niitä merkityksellisiä kupillisia. Ja nimeonomaan kupillisia, en mukillisia! On ollut kiva huomata, että yhä useammin aamukahvinkin kaataa sellaiseen kahden desilitran kuppiin. Ehkä joskus palaamme vielä sellaiseen ihanaan, isovanhemmille tuttuun kahvikattaukseen, jossa hauraat kupit ovat kultareunaiset ja arviolta puolikkaan sormustimen kokoiset. Hermesetaksen olen valmis jättämään kattauksesta.
Parempia kahvihetkiä itse kullekin!
-Henriikka
Ps. Käy samoissa kahvihöyryissä lukemassa myös Idan postaus . Klikkiotsikon tapaan houkuttelen teidät sinne kertomalla, että kirjoituksessa Ida kohupaljastaa, minkä uskomattoman kahvinjuontitavan hän on minun innostamana ottanut käyttöönsä!