Kerrospukeutumisen opas: pysy lämpimänä ja ihanana

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta

Kerrospukeutuminen  – tuo lapsuudesta saakka tuttu sana, josta ei pääse millään eroon. Tarkemmin ajateltuna siitä ei haluakaan päästä eroon, sillä se on yksi elämänlaatua eksponentiaalisesti parantava keksintö. Toistensa päälle puettujen kerrosten avulla elämästä tulee a) lämpimämpää ja b) ihanampaa.

Näiden kahden lisäksi löytyy vielä kolmas kohta c) sovellettavampaa, mikäli lämmön lisäämisen sijaan toiveena on muun muassa tuulenpitävyys tai vaikka lämmönvähentäminen. Se on ehkä Suomen oloissa poikkeuksellista, mutta itse olen esimerkiksi niin kova hikoilija, että kerrospukeutumisen avulla pyrin pikemminkin estämään sen haasteen, etten pystyisi vähentämään kerroksia läähättäessäni kuumuutta.

Kerrospukeutuminen mielletään helposti retkeily- ja liikuntakikaksi, mutta itse pyrin kyllä pukeutumaan myös kaupunkiarkeen aivan samoin periaattein. Täytyy jo varoitella, että saatatte jäädä koukkuun, jos kokeilette.

Olen puhut kerrospukeutumisesta ennenkin konkreettisten vaatteiden kautta, mutta nyt ajattelin ottaa vähän erilaisen näkökulman ja esitellä neljä kerrosta, jotka oikeastaan luovat koko homman pohjan: aluskerros, välikerros, kuorikerros ja eristyskerros. Koko homman kruunaavat asusteet.

Yes, I know. Kuulostaa tosi hienolta. Todellisuudessa kyse on kuitenkin ihan tavallisista hommista, jotka eivät ole mitään rajua rakettitiedettä, vaan meidän kaikkien ymmärrettävissä olevaa maalaisjärkeä.

Aluskerros

Aluskerroksella tarkoitetaan käytännössä alusvaatteita ja -kerrastoja, jotka pitävät ihon lämpimänä ja kuivana. Aluskerros olisi hyvä olla ihonmyötäinen ja hyvin istuva. Tämä on luullakseni laiminlyödyin kerros, minkä vuoksi vilu hiipii varpaisiin, sormiin ja koko kehoon.

Lämpimimmät ja hengittävimmät alusvaatteet ovat merinovillaa. Kun taas lämmöllä ei ole niin merkitystä, eikä hikoileminen ole suurta, voivat vaikka luomupuuvillaiset ajaa asiaa hyvin. Materiaali nousee arvoonsa nimenomaan sitten, kun kaivataan ominaisuuksia: villa lämmittää vähän kosteanakin, enkä esimerkiksi luontoliikuntahommiin, joissa välillä hikisuoritusten välillä pidetään taukoa, lähtisi ikimaailmassa puuvillat päällä. Pääperiaatteena voit iskostaa ajatuksen mieleesi: villa toimii aina, puuvilla välillä.

Merinorintsikat ja -alushousut ovat muuten itselleni olleet iso pelastus. Aluskerrastoja olin käyttänyt kyllä pidemmän aikaa, mutta merinovillaiset alusvaatteet löysin vasta pari vuotta sitten pysyvästi. Nyt on vaikea kuvitella, että ihanan villakerroksen alla olisi kosteutta ja kylmyyttä keräävä kerros, kun se voi yhtä lailla olla ihanan pehmeä ja lämmittävä, sekä lisäksi antibakteerinen, jolloin hajut eivät tartu.

Kannattaa muuten tutustua pitkälahkeisten kalsarien lisäksi myös puolipitkiin merinovillapöksyihin. Minulla on sellaiset sortsimittaiset merinokalsarit, joissa on vielä tuulenpitävää kangasta reisien päällä. Ne ovat erittäin oivalliset esimerkiksi pyöräillessä, hiihtäessä tai ihan vaan arkielämässä pakkaspäivänä. Sääreni ja pohkeeni pärjäävät kyllä, peppuni ja reiteni eivät.

Välikerros

Seuraavaksi tulee välikerros, joka säätelee lämpöä. Välikerroksia voi olla sään mukaisesti useita tai sitten vain yksi. Joskus pärjään jopa ilman välikerroksia ollenkaan. Näissä kuvissa välikerrokset ovat tuo iki-ihana, sinapinkeltainen neule sekä ruudullinen flanellipaita.

Välikerrosten on hyvä olla lämpimiä mutta huokoisia, jotta lämmönsäätely on helpompaa. Monesti on esimerkiksi parempi napata työmatkapyöräilylle kaksi ohutta villapaitaa kuin paksu väliuntsikka, jotta on varaa vähentää tai lisätä, jos tarvitsee. Tai esimerkiksi tälle kuvausreissulle puistoon oli mukavampi laittaa flanellin alle pari ohutta merinopaitaa, jotta niiden ollessa liian lämpimät, olisi riisuttua kerrosta ollut helppo ja kevyt kanniskella mukana.

Villa on tässäkin erinomainen ratkaisu, mutta esimerkiksi juuri flanellinkaltaiset lämpimät ja kivasti hengittävät kerrokset toimivat yhä lailla tosi hyvin, mikäli ei aio hikoilla, jolloin kosteus ei siirry paitaan ja jää siihen.

Materiaalin rinnalla ratkaisee myös kerrosten väljyys: jos kerrosten väliin ei jää lainkaan ilmaan, horjuu myös lämpöominaisuudet. Ainakin jonkuntasoista väljyyttä kannattaa siis suosia.

Niin kuin sanoin, ei mitään kovin haasteellista matematiikkaa.

Kuorikerros

Uloin kerros, eli kuorikerros, suojaa tuulelta ja kosteudelta. Eilen näitä Joannan kanssa kuvatessamme ei ollut sateenuhkaa lainkaan, ja tuulikin oli leppoisa eikä hyytävän kylmä ollenkaan, joten kuorikerroksen merkitys ei ollut niin suuri. Puin totta kai farkut kalsareiden päälle, mutta tuulisemmalla tai sateisemmalla säällä ne olisivat olleet toki surkea kuori. Nyt nämä second hand -farmarit taas toimivat oivallisesti.

Mitä sateisempaa tai tuulisempaa on, sen olennaisempaan rooliin kuorikerros nousee. Lämpöä pystyy tuomaan hyvin mukaan edellisillä alus-ja välikkeroksella sekä seuraavalla erityskerroksella, mutta kuori estää tuulen ja sateen pääsyn kerroksiin eli on siis niillä keleillä ihan ehdoton. Tässäkin kerroksessa on huomioitava väljyys, jotta kerrokset eivät asetu liian ahtaasti eikä hengittävyys kärsi.

Jos hikiliikuntaa haluaa harjoittaa, kannattaa kuoren olla ohuempi. Jos taas kuljeskelee rauhakseltaan, toimii paksumpikin kuori erinomaisesti. Mitä vedenpitävämpi kuori on, sitä huonommin se hengittää (esim. sadetakki). Itse käytän usein kaupungissakin kuoritakkia ja -housuja, joissa on kuitenkin jäljellä vielä hyvin hengittävyyttä vaikka ne pitävätkin tuulen ja veden ulkopuolella. Jos kuitenkin käyn vain heittämässä roskat roskikseen tai kävelen bussipysäkille, heitän usein kaiken päälle vain paksun sadetakin. Tuulettomalla ja sateettomalla kelillä luotan muihin kuin kuorivaatteisiin, esim. anorakkiin tai ihan vain tällaisiin farkkuihin, sillä vettä- ja tuultapitävä kuori ei koskaan hengitä yhtä hyvin kuin kuoreton.

Eristyskerros

Sitten on erityskerros, kerroksista sympaattisin. Tätä demonstroimassa ovat nuo herkkukeltainen kevynuntuvatakki sekä uusi, pitkänmallinen Expedition-takki, joka on aivan täydellinen. Olo oli kuin kulkevalla makuupussilla, voi jukra!

Erityskerros tuo siis yksinkertaiseuudessaan lämpöä ja suojaa tekemiseen tai tauolle. Syyskelit alkavat olla jo sellaiset, että lämpöä aivan tosissaan tarvitaan.

Retkiolosuhteisiin pieneen tilaan pakkautuminen sekä keveys nousevat erityskerroksessa arvoonsa, ja usein untuvatakit ovatkin matkassa tätä varten. Toisaalta parasta on, jos samat kamat käyvät arjessa ja retkillä: esimerkiksi nämä takit näen aivan helposti tilanteessa kuin tilanteessa.

Esimerkiksi talviretkeillessä puen usein leirissä eristyskerroksen kuorikerroksen alle. Näin ollen se ei kastu, kun hyörin hangessa ja puuhastelen. Tauoilla taas heitän yleensä taukotakin ja toppahameen (paras asia maailmassa!) tai -housut vain kaiken päälle, se on helpointa ja nopeinta. Kokoja valitessa kannattaa siis aina miettiä, mihin tarkoitukseen kamoja ensisijaisesti käyttää. Mitä eritys-/kuorikerroksen alle pitää mahtua? Esimerkiksi untuva menettää lämpönsä nopeasti, jos se sullotaan liian tiiviisti kuorikerroksen alle, eikä se pääse pöyhkeänä ja ilmavana lämmittämään. Siksi erityskerros puetaan usein kaikkein uloimmaksi.

Untuvan lisäksi erityskerros voi hyvin olla, jälleen kerran, vaikka villaa. Suosittelen myös huppua, joka tuo lisäsuojaa tarvittaessa, sekä taskuja, jotka pitävät tavarat tallessa ja kädet lämpiminä.

 + Asusteet

Kirsikkana kakun päällä ovat asusteet, jotka viimeistelevät kokonaisuuden toimivuuden.

Ah, miten rakastankaan asusteita. Sekä kaupunki- että retkiolosuhteissa kannatan käytännöllisyyttä sekä pientä leikkisyyttä: on ihana, kun esimerkiksi piposta tulee hyvä mieli.

Ulkonäön sijaan tärkeintä on kuitenkin toimivuus. Kaulahuivi tai kauluri blokkaa kylmän, joka muuten pääsisi kaula-aukosta sisään, pipo pitää herkän pään lämpimänä ja suojaa hiuksia, ja hanskat pitävät kädet kuosissa.

Eräs erittäin tärkeä seikka ovat myös sukat, jotka ehkä ovat pikemminkin aluskerraston heiniä, mutta kerrataanpa niidenkin saloja tässä, jotta eivät jää huomiotta: hyvän istuvuuden lisäksi materiaali on erittäin tärkeä seikka. Puuvillasukka kerää kaiken kosteuden itseensä eikä lämmitä kosteana. Viluisille varpaille paras vaihtoehto on ehdottomasti villa. Söpöimmätkään mummon kutomat sukat eivät lämmitä, jos niiden alla on kosteutta keräävät puuvillasukat. Kannattaa myös muistaa, että myös kenkään on jäätävä väljyyttä, jotta varpaat pääsevät liikkumaan, ja ilma kiertämään: mieluummin siis vähemmän lämpimiä kerroksia kuin aivan täyteen pakattu jalkine.

Asu 1, vaatteet ja asusteet (keltainen untuvatakki):

Fjällräven, Expedition pack down hoodie -kevytuntuvatakki (päälläni koko M)
Fjällräven, Övik-flanellipaita (autumn leaf, miesten malli, päälläni koko M)
VAI-KO, Kasku-merinovillapipo (toasty brown)
Hofler, touchscreen nahkakäsineet (nougat brown)
Fjällräven, re-wool-villahuivi (autumn leaf)
Kavat, Bådas 2.0 unisex nahkanilkkurit (dark brown)

Asu 2, vaatteet ja asusteet (punainen untuvatakki):

Fjällräven, Expedition long down pitkä untuvatakki (päälläni koko M)
Fjällräven, Greenland re-wool-villapaita (acorn, päälläni koko L)
Skhoop, short untuvahame (päälläni koko M)
Myssyfarmi, MUFFI-pipo (nude)
Sätila, René muhkea villahuivi (grey melang)
Kavat, Bådas 2.0 unisex nahkanilkkurit (dark brown)

Saitteko kiinni jutun juonesta? Toivon mukaan.

Lupaan, että ihan tavallisista päivistäkin tulee aika paljon mukavampia, kun jaksaa panostaa kerrostamiseen ja miettiä toimivuutta sekä materiaalia. Välillä tarvitsee speksailla vähemmän, esimerkiksi tällaisen tavallisen kaupunkikeskiviikon puistoluontotuokioon ei tarvinnut todellakaan käyttää kovin paljon aivokapasiteettia.

Mutta voin kyllä kertoa, että olipahan ihanaa, kun ei tullut ollenkaan kylmä eikä kuuma ja henkiset resurssit jäivät näin ollen ruskanjämien ihailulle. Koffin puistossa oli maa ja osa puistakin vielä aivan kelta-oransseina, mikä yllätti täysin. Vielä on syksyä jäljellä.

Iloa ruskarääppiäisiin! Pysykää lämpiminä, kuivina ja erityisesti ihanina.

-Henriikka

Lue lisää ja tsekkaa lisää kerrosvaihtoehtoja Partioaitan sivuilta. He ovat kategorisoineet vaatteet selkeästi eri kerrosten alle.

Kuvat: Joanna Suomalainen

Pysy lämpimänä ja kuivana: Kerrospukeutumisen ABC

Kaupallinen yhteistyö: North Outdoor

Kerrospukeutuminen – tuo miljoonasti kuultu sana, jota ei kuitenkaan koskaan oikein selitetä kunnolla. Kuinka niitä kerroksia ladellaan ja millaisia näiden mystisten kerrosten oikein kuuluu olla? Mitä kuuluu laittaa alle, mitä päälle ja mitä väliin?

Tässäpä yksi konkreettinen kerrospukeutumisesimerkki avamaan asiaa. Päätin selittää asiaa ihan juurta jaksaen ja olla tällaisenä paperinukkena, aluksi alusvaatteisillani ja lopuksi kaikki releet päällä, jotta näette vaihe vaiheelta koko vaateshown.

Tämä vaate-esimerkki sopii moneen tilanteeseen, ihan pakkasille saakka, mutta kerrosten paksuuksia ja määriä varioiden kukin varmasti löytää itselleen sopivan kombon. Varsinaiseen rankkaan, lyhytkestoisempaan hikiliikuntaan en näissä releissä lähtisi, niihin hommiin sopivat keinokuidut toisinaan paremmin, vaan pikemminkin ihan vain ulkoilemaan tai vaikka pidemmälle retkeille tai vaellukselle. Tämä on itselleni sellainen perusyhdistelmä, pomminvarma ja ihana iholla.

1. Alusvaatteet

Tämä on ihkaensimmäinen, lähin ihoa vasten oleva kerros, johon kiinnitetään mielestäni usein ihan liian vähän huomiota – jotenkin se vaan tuppaa unohtumaan, ehkä siksi, että alusvaatteet ovat kooltaan niin paljon muita vaatteita pienempiä. Tuntuu tylsältä, että monesti päällä on ihania luonnonmateriaaleja muuten, paitsi alusvaatteet on laadutonta, kulahtanutta keinokuitua ihan silkan ajattelemattomuuden vuoksi.

Ihan must juttu on mielestäni istuvat merinobokserit, jotka eivät rullaa lahkeista ylös tai sujahda vähän väliä peppuvakoon. Peppu on itselleni lämmön suhteen koko kropan haastavin paikka (jotenkin pylly jäätyy aina, vaikka kaikki muu pysyisi lämpimänä), joten olen panostanut jo vuosia hyviin merinoalkkareihin. Kesällä käytän lahkeettomia, mutta kylmemmillä keleillä tai pidemmillä retkillä olen kyllä aina bokserimallisissa.

Toiset tykkäävät laittaa aluskerrastopaidan suoraan iholle tai rintsikoiden päälle, mutta käytän itse usein t-paitaa välissä, sillä olen kova hikoilija ja t-paitaa on helpompi tuulettaa ja pestä. Tiukemmin istuvan aluskerraston kanssa saatan kuitenkin hyvin jättää t-paidan välistä pois tai laittaa sen vaikka vasta aluskerraston päälle.

Vaatekerrosten ominaisuuksista

Merinorintsikoita lukuun ottamatta kaikki tämän asukokonaisuuden vaatteet ovat suomalaisen North Outdoorin merinovillavaatteita. Merinovilla on taatusti suosikkimateriaalini ulkoiluvaatteista. Kirjoitin viime kuussa merinovillan ylivertaisuudesta (ja teinpä saman itse asiassa myös syksyllä 2018), joten en tällä kertaa keskity kuin vaatteiden kerrostamiseen.

Itselleni on tärkeää, että kerroksia on riittävästi, mutta ettei mikään kerros ole painava tai toimimaton. Joskus luulin, että toppavaatteet ovat talveksi välttämättömyys, kunnes olen vuosi vuodelta siirtynyt enemmän kerrostamiseen – retkeilyssäkin on olennaista, ettei mikään mukana kannettu ole liian tilaa vievää tai painavaa ja että kokonaisuutta saa kerroksilla muokattua mahdollisesti vaihtuviin lämpöasteisiin ja olosuhteisiin. Villa lämmittää kosteanakin, minkä vuoksi se on huippuvalinta retkeilyyn.

2.  Aluskerrasto

Aluskerrastot on se ensimmäinen pitkähihainen kerros, joka iholle puetaan. Mielikuva saattaa hyvinkin olla sellaisesta pyllystä roikkuvasta kalsariasusta, mutta kerrastot voivat olla myös kivannnäköisiä ja hyvin istuvia. Itse valitsen aina hyvin istuvan, mutten liian tiukkaa – en halua tuntea oloani yhtään epämukavaksi.

Aluskerrastot ovat tyypillisimmillään villaa, silkkiä tai keinokuitua. Keinokuitujen hyvä puoli on se, että ne siirtävät tehokkaasti kosteutta pois iholta, mutta toisaalta taas niiden heikot puolet tiputtavat ne usein valinnassa aika matalalle: ne ovat epäekologisia, ne keräävät hajuja, ovat tulenarkoja, eivätkä ne lämmitä kovin tehokkaasti kostuessaan.

Hikiliikuntaan sopii toisinaan tekninen keinokuituasu, mutta ulkoilu-, vaellus- ja retkiolosuhteisiin suosittelen kyllä ihan ehdottomasti merinovillaa. Se siirtää kosteutta, mutta ei ala haista ja mikä tärkeämpää, se lämmittää kostuessaankin ja kuivuu vikkelästi. Ylipäänsä sellaisiin aktiviteetteihin, jossa ei hikoilla juuri lainkaan tai joissa hikoilun jälkeen jatketaan usein vielä aktiviteettia rauhallisemmin hien jäädessä iholle (esim. vapaalaskupäivä, jossa haikkausta ja laskua), suosittelen merinovillaa lämmittävyytensä ja muiden ominaisuuksiensa vuoksi.

Yllä olevassa kuvassa mallailen kahden kerrastovaihtoehdon välillä: vasemmalla olevat North Outdoorin ARCTIC-kerrasto on paksumpaa merinovillaa ja pitää lämpimänä kylmemmälläkin säällä. Se on merkitty nettisivuilla välikerraksi, mutta itse olen pitänyt sitä pohjimmaisenakin. Oikealla oleva SENSITIVE on sekin lämmin, mutta sopii paremmin herkemmälle iholle bambusta valmistetun sisävuorensa vuoksi. Aina välillä minulla on talvisin ilman kuivaessa polvitaipeissa ihottumaa, jolloin valitsisin ehdottomasti superpehmeän Sensitiven, mutta muuten porhallan kyllä täysmerinossa.

Näitä kahta vaihtoehtoa ohuempiakin kerrastoja toki löytyy ja esimerkiksi ACTIVE on itselläni ympärivuotisessa käytössä. Nämä paksummat kerrastot sopivat itselleni selkeästi kylmemmille keleille tai kun liikkuminen on rauhallista. Erilaisiin kerrastoihin tutustuu hipelöimällä, kyselemällä ja etenkin käytön kautta. (Tiedän, ei ole kovin edullista puuhaa lähteä testailemaan, mutta itselleen istuvalla ja merinovillaisella ei voi kyllä mennä pieleen.)

3. Sukat

Otin kolmanneksi ihan oman kohtansa sukille, sillä alusvaatteiden tapaan ne saattavat helposti jäädä ihan liian vähälle huomiolle. Jalkojen ja varpaiden lämpimänä pysyminen on yksi tärkeistä asioista ulkoillessa, ettei kylmä pääse kiipeämään lopulta koko kroppaan. Sitä paitsi varpaat tuntuvat muutenkin olevan ihmisillä ne osat, jotka palelevat kaikista helpoiten.

Ollaan suht alussa kirjoitusta, ja kirjoitan jo tsiljoonannen kerran merinovilla, mutta kyllä: on se vaan killerimatsku. Antibakteeristen ominaisuuksien lisäksi hajut eivät tartu, ja lämmittävyys on vaan ihan omaa luokkaansa. Laitan aina perustalvilenkillekin merinosukat, vaikka kävisin vain pikaisen pyrähdyksen.

Materiaalin lisäksi on merkityksellistä, kuinka paksut sukat ovat. Sukkien on mahduttava hyvin kenkiin, sillä liian napakkaan kenkään ei jää jaloille ilmaa ja liikkumavaraa, mikä lisää palelua. Mitä tiheämpää neulosta ja mitä paksumpi merinosukka on, sitä lämpimämpi se myös on: kesällä riittää ihan ohut sukka, talvella saattaa kaivata paksumpaa tai vaikkapa tuplasukkaa.

Myös istuvuus on aivan ehdoton asia, erityisesti silloin, jos lähdetään pidemmälle retkelle tai vaeltamaan. Saumat eivät saa olla liian selkeitä, jotta ne eivät ärsytä jalkaa ja hierrä. Sukka ei saa missään tapauksessa jäädä kurtulle, sillä se aiheuttaa yhtä lailla hankausta ja hiertymiä. Tykkään itse valita mieluummin numeron pienemmän sukan kuin kokoni on, kuin yhtään liian suuren (sukat venähtävät lähes aina!), ja tuplasukkatapauksissakin tarkistan, ettei päällimmäinenkään sukka lähde liikkumaan omille teilleen.

Näissä kuvissa jalassa ovat Merino 70 -sukat, jotka ovat vielä suht ohuet ja sopivat hyvin myös sporttailuun. Merinovillan kehnoihin puoliin lukeutuu, että sen kulutuksen kestävyys ei ole mieletöntä, joten sukkiin on usein hyvä lisätä joukkoon jotain muuta materiaalia, niin kuin näissä. Vikoissa kuvissa näkyvät Aitta-sukat, joilla hiihtelen menemään myös kotioloissa, sillä ne ovat kätevyytensä lisäksi kauniitkin.

4. Välikerros (tai -kerrokset)

Välikerrosten pointtina on lisätä asun lämmittävyyttä – ei sen kummempaa! Välikerrosta ei siis lämpimämmillä säillä edes tarvita, vetelen usein pitkälle syksyyn pelkästään päällivaatteissa ja aluskerrastossa. Tauokoja varten retkillä on kuitenkin lähes aina välikerros vähintään kropan yläosaan – eli niin sanottu taukovaate. Viime talven paukkupakkasilla välikerroksia oli taas monta, useamman kymmenen pakkasasteen kivutessa mittarinaan huvittavan monta suoraan sanoen.

Itselläni välikerrokset ovat usein merinovillaa tai untuvaa. Kyllähän minä pidän usein flanellipaitojakin, vaan ne ovat lähinnä ulkonäkö- ja fiilisseikka, eivät niinkään käytännöllisiä. Välikerros-sanasta ei tarvitse hämääntyä: voit yhtä lailla pukea päälle vaikka kaksi aluskerrastoa – aluskerta toimii yhtä lailla välikertana, kun sen vain pukee päälletysten edellisen kanssa. Keskittyisin nimeonmaan materiaaliin ja laatuun, en siihen, millä nimellä  sitä kutsutaan.

Jos välikerroksissa pitää vain taukoa paikallaan, ei kosteudensiirtokyky ole niin olennainen seikka, mutta välikerrosten ollessa päällä fyysisen suorituksen aikana ominaisuus korostuu. Näissä kuvissa minulla on päällä LAAVU-välikerrasto, joka on vähän kuin merinovillainen verkka-asu. Se tuo asuun kosolti lämmittävyyttä ja siirtää kosteutta edelleen kauemmas ihosta. Ja tämä on muuten aivan täydellinen kotiasu, vaikka ei meinaisi koko päivänä tehdä yhtään mitään.

5. Lisähärpäkkeet (eli asusteet sun muut)

Ennen viimeistä eli päällikerrosta keskityn vielä niin sanottuihin lisähärpäkkeisiin, eli asusteisiin ja muihin. Itselläni ne ovat lähes aina pipo, lapaset tai muut hanskat ja puffi/t. Asusteiden avulla lisälämmitetään sitä kaipaavia kehonosia, peitetään kroppaa tuulelta ja estetään lämmön karkaaminen kropan herkkien kohtien kautta (pää, korvat, sormet, kaula…) Kaikki kehonosat tulee huomioida! Esimerkiksi vatsa tulee lähes aina peitettyä, mutta kaula jää helposti paljaaksi.

Puffit – eli tuollaiset pötkelöhuivit ovat ihan parhaita! Pidän niitä leudommalla säällä pantana pipon sijasta ja viileämmällä pipon alla tuplaamassa tai kaulassa kankean kaulaliinan sijasta. Joskus olen käyttänyt noita myös putkitoppina rintojen lämmittäjänä yöllä tai kesähelteellä tuubitoppina rintsikoiden päällä. Niin hieno ja monipuolinen härpäke siis! Näissä kuvissa on SENSITIVE-tuubihuivi, jossa on Sensitive-kerraston lailla sisäpuolella bambua. Joskus oma leukani ottaa vähän naarmua villaisesta hinkkautuessaan naamaa vasten pitkän aikaa, ja siksi tykkäänkin tuosta bambu-villasekoitteesta.

Pipo on lähes aina merinoa, lapasten valinta on pitkälti sääkysymys: tarvitaanko vedenpitävyyttä hanskoihin vai riittääkö lämpö? Kylmemmillä säillä laitan lapasten tai hanskojen alle vielä merinosormikkaat, jotka ovat sitten vähän kätevämmät ja paloturvallisemmat silloinkin, jos pitää näpertää vaikka tulia ilman kankeampia päällyshanskoja.

Päälli- eli kuorikerros

Näissä kuvissa pukeutuminen loppuu ennen kuorikerrosta, joka jää päällimmäiseksi suojaamaan tuulelta, sateelta ja tuiskeelta – kerrokset kaipaavat kylmemmillä säillä ja usein muutenkin ehdottomasti päällimmäiseksi vielä yhden kerroksen.

Itselläni päällikerros on usein sateen uhatessa kuoriasu, muuten anorakki ja retkeilyhousut, jotka hengittävät kuorta paremmin, mutta suojaavat kuitenkin tuulelta. Poutasäällä päällimmäisen kerroksen pohdinta ei olekaan niin tarkka asia, kun taas sateella materiaalin vedenpitävyys nousee arvoon arvaamattomaan.

Mitä rankemmasta fyysisestä ponnistelusta on kyse, sitä tärkeämpää on myös asun hengittävyys. Sadeasu pitää erinomaisesti sateen ja tuulen loitolla, mutta toisaalta myös loistavasti hien sisällä. Kuoriasu on hengittävämpi vaihtoehto, ja laadukkaana pitää sateenkin ulkopuolellaan. Toisaalta moneen hetkeen erillinen sadeviitta retkeilyasun päällekin toimii hyvin esimerkiksi sadekuurotilanteissa.

Kovilla pakkasilla ihan päällimmäiseksi kerrokseksi voi ottaa vielä esimerkiksi untuvatakin ja -housut, tai vaihtoehtoisesti sujauttaa nekin vielä kuorikerroksen alle.

Lisävinkkejä käyttöön ja valintaan

Erityisesti paukkupakkasilla myös vaatteiden väljyys nousee olennaiseen asiaan: jos lämpömittari näyttää -35, niin päällimmäiseksi jätettävän kerroksen alle on mahduttava usea välikerros. Paperilla pieniä seikkoja, käytännössä aika olennaisia: kun päällihousujen alle ei mahdukaan kuin yhdet ohuet merinobokserit, on vähän hankala lähteä lisäämään kerroksia. Kannattaa aina miettiä, millaiseen käyttöön hankittavat vaatteet ensisijaisesti tulevat. En näe järkeä siinäkään, että ostaa viisi numeroa liian suuret pöksyt sen vuoksi, jos kerran vuodessa vaeltaa arktisesti monien välikerrastojen kanssa.

Toinen olennainen seikka merinokerrastoja ostaessa on niiden koon valinta: villa saattaa venyä vähän käytössä, eli ostaa kannattaa vähän napakampi. Oikein pestynä merinokerraston ei pitäisi kutistua lainkaan.

Ja vielä viimeinen vinkki: pukeudu huolella! Paita lämmittää kehnosti, jos helma ei ole kunnolla housuissa, ja alaselkä tervehtii paljaana perässäkulkijoita. Tiedän, että kuulostaa holhoamiselta, mutta erityisesti laiskuuspuuskissa perusasiatkin unohtuvat esimerkiksi pitkän vaelluspäivän jälkeen. Kyllä, minulta myös.

Mitäs tykkäsitte paperinukke-lähestymistavasta?
Ei voi ainakaan konkretian puutteesta valitella.

Ja koska viime kuun alekoodilla tilattiin North Outdoorilta aktiivisesti merinovaatetta, ajattelin vielä jakaa teille koodin jouluun saakka käytettäväksi. Koodilla HENRIIKKA15 saa -15 prosenttia alennusta koko nettikaupan sisällöstä 24.12 saakka.

Ja jälleen kaksi onnekasta voittavat itselleen lämmintä päälle: vapaavalintaiset terkut kommenttiboksiin 18.11. mennessä  jättäneiden kesken arvotaan kahdelle voittajalle heidän valitsemansa merinovillakerrastot. Onnea matkaan!

Lämpöö ja lempee! Muistetaan pukea itsemme lämpimästi ja pitää kunnolla huolta.

-Henriikka

Ps. North Outdoor on mukana Goexpo Winter -messuilla Helsingin messukeskuksessa 15.-17.11. -osastolla 5f11. Mukana naisten, miesten ja lasten tuotteet, joita pääsee testaamaan ja hankkimaan kerrospukeutumisen asiantuntijoiden avustuksella.

Kuvat: Dorit Salutskij