Ylitin jo viime viikolla sen pisteen reissussa, kun päivät alkavat vain juosta silmien edessä. Yhtäkkiä ollaan jo viimeisissä päivissä ja olisi vielä vaikka mitä tehtävää.
Siitä ei voi ainakaan syyttää, etten olisi käyttänyt aikaa aktiivisesti. Joka päivä on ollut tekemistä ja viimeiset päivät olen jo suunnitellut täyteen ohjelmaa. Eilen olin koulun lisäksi elämäni ensimmäistä kertaa surffaamassa (nappasin tietysti aaltoja kuin pro) ja illalla elokuvissa ja myöhälle yöhön paikallisessa baarissa pelaamassa pöytäfutista ja iloitsemassa uusista ystävistä.
En meinannut ensin päästä koko baariin sisälle, kun epäilivät ajokorttiani, Kela-korttiani ja EF-opiskelijakorttiani väärennetyiksi. Kirjoittelin nimmariani ja kerroin syntymäpäivistäni vartin verran, ennen kuin suostuivat uskomaan minun olevan minä: ”Haluaisin vain päästä sisälle pelaamaan pöytäfutista.”
Maanantaina herätyskello soi 04:50. Halusimme napata auringonnousun pienen bussimatkan päässä olevan Diamond Head -krtaaterin päältä. Raahustimme muutaman koulukaverin kanssa silmät ristissä bussipysäkille ja yritimme keskustella aamupöhnäisinä.
Diamond headille pääsee 2,50 dollarin bussilipulla tai taksilla keskustasta noin 12 euron hintaan. Taksilla pääsee huomattavasti lähemmäksi, bussi jättää varsinaisesta reitistä noin kilometrin päähän. Kiipeäminen Diamond Headille kestää vain puolisen tuntia, eikä reitti ole vaikea. Kuumuus on kuitenkin niin tuntuvaa, että aamutuimaan kiipeily otti suht koville. Yllätys oli myös, kun luulimme olevamme ainoat ahkerat jalkeilla, niin kuudelta avautuneen vuoren huipulla odotti jo satakunta ihmistä. Mistä näitä aktiivisia aasialaisia oikein sikiää?
Rakastan alla olevaa kuvaa. Mitä ihmettä siinä oikein säädetään?
Pian lähden viettämään iltaa rannalle. Meillä on isot, yhteiset nyyttärit tiedossa. Sitä ennen käväisen Farmers Marketilla, josta saa kaiken tuoreen vähän halvemmalla. Uskomatonta, miten kalliita vihannekset ja hedelmät voivat olla täällä! Puolitoista euroa omenasta, vähintään kolme euroa avokadosta.
Eilen menin käristämään vahingossa jalkani, vaikka inhoan sellaista typeryydentekoa. Unohdin yksinkertaisesti aurinkorasvan jaloista, vaikka yleensä olen aivan fanaattinen rasvailija. Kun menen huomisaamuna uiskentelemaan delfiinien kanssa pitää olla varovainen, etten käräyttele lisää.
Olen sopeutunut tänne hyvin. Ystäväni Annika laittoi minulle viime viikolla viestiä, että sovin Havaijille. Siltä minustakin tuntuu.
Huomenna on viimeinen koulupäiväni ja perjantain käytän seikkailuun. Kaikki hyvin.
-Henriikka
Huom! Olen kurssilla EF:n kutsumana, enkä vastaa kustannuksista itse. Lue lisätietoa ja tilaa maksuton esite EF:n kielikursseista täältä.