Käynnissä on erittäin pitkä matkustuspäivä. Istun juuri Lontoon lentokentällä ja iloitsen ilmaisesta verkosta. Jos kaikki menee hyvin, olen perillä Honolulussa paikallista aikaa klo 22:43. Mutta 13 tunnin aikaeron vuoksi Suomessa kello lähestyy silloin jo sunnuntain puoltapäivää. Ensimmäinen lento Helsingistä Lontooseen lähti tänään ennen kahdeksaa, joten matkustusta kertyy tälle päivälle leppoisat 28 tuntia. Yritän ajatella toiveikkaana, että tällä kertaa en myöhästy lennoilta, eikä matkustusaika veny yli kahteen vuorokauteen.
Jännittää kyllä. Olen vasta viime vuosina tajunnut olevani matkajännittäjä. En ollut keksinyt sitä aiemmin, sillä mieleni pysyy kyllä miltei aina rauhallisena. Jännitys vain antaa itsestään merkkejä esimerkiksi fyysisin oikuin: on vaikeampi nukahtaa, ruokahalu on epätavallinen… Jännitys on lievää ja positiivista, semmoinen ajattelemaan ja toimimaan herättelevä voimavara. Minun on kuitenkaan turha väittää, etten jännittäisi.
Poden yleensä myös edellisillan lähtödepistä: ”Miksi edes lähden? Olisi niin ihana vain pitää lomaa Suomessa ja olla kotona.” Onneksi tunnen itseni ja tiedän, että tämä fiilis karkaa kuitenkin oitis, kun laukun saa hihnalle ja pääsee lentokentän turvatarkastuksesta läpi.
Alun perin minun piti lähteä reissuun vasta sunnuntaiaamuna. Onneksi päätin kuitenkin vaihtaa lähdön lauantaille, sillä maanantaina alkaa jo kielikurssi. Nyt minulla on koko sunnuntai aikaa levätä, tutkia paikkoja ja olla rauhassa. Voin käydä kurkkimassa missä EF:n kampus ja tulevat oppituntini ovat ja näyttääkö Waikikin uimaranta niin taivaalliselta kuin Pinterestissä.
On myös ihana purkaa kamat tulevaan kahden viikon kotiin. Minulla on oma huone EF:n asuntolassa ja aion tehdä siitä lempeän kotipesän. Sitten voin tarkistaa koulutarvikkeeni ja virittäytyä opiskelumoodiin: osallistun tulevan loman aikana 52 englannin oppitunnille. Se on todella paljon se. Se on ihanan paljon se.
Tarjolla olisi ollut myös 64 oppitunnin intensiivikurssi, mutta aktiivisista opinnoistani on jo sen verran aikaa, että uskon aivoni sietävän paremmin vähän lievempää tulitusta. Sitä paitsi en pistä pahakseni, jos saan tutustua kaupunkiin ja saareen vapaa-ajallani niin hyvin kuin mahdollista.
Toivon kovasti, että tulevissa kurssitovereissani on joku, joka tykkäisi tutkimusmatkailla kanssani. En välitä, olisiko hän 15- vai 85-vuotias, kunhan mieli olisi avoin ja utelias. Kaipaan varmasti opiskelun vastapainoksi myös paljon aikaa yksin, mutta tiedän, että saatan helposti myös liueta omiin oloihini uudessa sosiaalisessa ympäristössä, koska se on itselleni helpointa. Saan kuitenkin varmasti eniten irti, kun joku riuhtoisi mukaan tilanteisiin ja tapahtumiin. Pitää muistaa riuhtoa itse itseään.
Uskon, että reissusta tulee upea ja muistettava. Nyt vähän väsyttää, mutta kolmen lennon jälkeen pääsen suoraan nukkumaan. Lontoon ja Los Angelesin pysähdysten jälkeen on Honolulun vuoro ja olen saanut infoviestin, jossa kerrottiin Havaiji-paitaisten autonkuljettajien odottavan minua ja mahdollisesti muita kurssilaisia lentokentällä.
Laitahan seurantaan myös Instagram ja Snapchat (molemmat @aamukahvilla), niin pysyt perillä reissukuulumisista.
-Henriikka
Huom! Olen kurssilla EF:n kutsumana, enkä vastaa kustannuksista itse. Lue lisätietoa ja tilaa maksuton esite EF:n kielikursseista täältä.
Kuva: Lili’s