Viimeiset muistot valtamerten takaa

oahu-island-hawaii

Viikonloppuna sukulaismieheni katsoi kartalta, missä Honolulu sijaitsee. Hän kyllä tiesi, missä olin ollut, mutta yllättyi silti: ”Sehän on aivan keskellä ei yhtään mitään!

Siltä sinne lentäminen tosiaan tuntuikin. Kun USA:sta lähdettiin meren yli, ei mannerta näkynyt kuin vasta perillä. Kuinka kukaan on ikinä voinut löytää kyseiset aarresaaret?

Nämä ovat viimeiset Honolulun reissukuvani. Kamoon, tsekatkaa nyt millaisessa maailmassa elämme! Kolmas kuva saa edelleen silmät suuriksi, vaikka kyseessä on livenäkemisen sijaan pelkkä valokuva.

oahu-island-hawaiioahu-island-hawaiioahu-island-hawaiioahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaiioahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaiioahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaiioahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaiioahu-island-hawaii oahu-island-hawaiioahu-island-hawaii oahu-island-hawaii

Viimeinen kuva ei ole mikään taiteellinen riemuvoitto, mutta säästin sen silti. Arvatkaa miksi? Kun katsotte rantaviivaa, löydätte auringosta nauttivan hylkeen. Hawaiin Monk Seal oli sellainen näky, että piti hieroa hetken silmiään, että uskoi sen todeksi. Mikä pötkö!

Matkailu on juuri sitä, että löytää jotain mitä ei tiennyt edes etsivänsä.

Ensi seikkailua odottaen:
Henriikka

Huom! Olin kurssilla ja matkalla EF:n kutsumana, enkä vastannut kustannuksista itse. Lue lisätietoa ja tilaa maksuton esite EF:n kielikursseista täältä. Lauantaina 26.11. EF:n Helsigin toimistolla vietetään ”Gap Year” -päivää. Jos et tiedä miten käyttäisit välivuotesi, mene ihmeessä paikalle.

Auringonnousu Diamond headin kraaterilla

honolulu-diamondhead

Ylitin jo viime viikolla sen pisteen reissussa, kun päivät alkavat vain juosta silmien edessä. Yhtäkkiä ollaan jo viimeisissä päivissä ja olisi vielä vaikka mitä tehtävää.

Siitä ei voi ainakaan syyttää, etten olisi käyttänyt aikaa aktiivisesti. Joka päivä on ollut tekemistä ja viimeiset päivät olen jo suunnitellut täyteen ohjelmaa. Eilen olin koulun lisäksi elämäni ensimmäistä kertaa surffaamassa (nappasin tietysti aaltoja kuin pro) ja illalla elokuvissa ja myöhälle yöhön paikallisessa baarissa pelaamassa pöytäfutista ja iloitsemassa uusista ystävistä.

En meinannut ensin päästä koko baariin sisälle, kun epäilivät ajokorttiani, Kela-korttiani ja EF-opiskelijakorttiani väärennetyiksi. Kirjoittelin nimmariani ja kerroin syntymäpäivistäni vartin verran, ennen kuin suostuivat uskomaan minun olevan minä: ”Haluaisin vain päästä sisälle pelaamaan pöytäfutista.”

honolulu-diamondheadhonolulu-diamondheadhonolulu-diamondhead

Maanantaina herätyskello soi 04:50. Halusimme napata auringonnousun pienen bussimatkan päässä olevan Diamond Head -krtaaterin päältä. Raahustimme muutaman koulukaverin kanssa silmät ristissä bussipysäkille ja yritimme keskustella aamupöhnäisinä.

Diamond headille pääsee 2,50 dollarin bussilipulla tai taksilla keskustasta noin 12 euron hintaan. Taksilla pääsee huomattavasti lähemmäksi, bussi jättää varsinaisesta reitistä noin kilometrin päähän. Kiipeäminen Diamond Headille kestää vain puolisen tuntia, eikä reitti ole vaikea. Kuumuus on kuitenkin niin tuntuvaa, että aamutuimaan kiipeily otti suht koville. Yllätys oli myös, kun luulimme olevamme ainoat ahkerat jalkeilla, niin kuudelta avautuneen vuoren huipulla odotti jo satakunta ihmistä. Mistä näitä aktiivisia aasialaisia oikein sikiää?

Rakastan alla olevaa kuvaa. Mitä ihmettä siinä oikein säädetään?

honolulu-diamondheadhonolulu-diamondhead  honolulu-diamondhead honolulu-diamondhead

Pian lähden viettämään iltaa rannalle. Meillä on isot, yhteiset nyyttärit tiedossa. Sitä ennen käväisen Farmers Marketilla, josta saa kaiken tuoreen vähän halvemmalla. Uskomatonta, miten kalliita vihannekset ja hedelmät voivat olla täällä! Puolitoista euroa omenasta, vähintään kolme euroa avokadosta.

Eilen menin käristämään vahingossa jalkani, vaikka inhoan sellaista typeryydentekoa. Unohdin yksinkertaisesti aurinkorasvan jaloista, vaikka yleensä olen aivan fanaattinen rasvailija. Kun menen huomisaamuna uiskentelemaan delfiinien kanssa pitää olla varovainen, etten käräyttele lisää.

honolulu-diamondhead honolulu-diamondheadhonolulu-diamondhead honolulu-diamondhead

 Olen sopeutunut tänne hyvin. Ystäväni Annika laittoi minulle viime viikolla viestiä, että sovin Havaijille. Siltä minustakin tuntuu.

Huomenna on viimeinen koulupäiväni ja perjantain käytän seikkailuun. Kaikki hyvin.

-Henriikka

Huom! Olen kurssilla EF:n kutsumana, enkä vastaa kustannuksista itse. Lue lisätietoa ja tilaa maksuton esite EF:n kielikursseista täältä.

Ikuisia iltoja rannalla

honolulu-army beach

Kaunista perjantaiaamua Suomeen (ja muualle maailmaan niille, jotka ymmärtävät suomea).

Lopettelen täällä torstaipäivää ja lähden pian illastamaan The Cheesecake Factoryyn. Sinne täytyy jonottaa iltaisin ainakin tunti, joten sekä ruoan että palvelun olisi parasta olla edes hyvää keskitasoa. Otan tutuksi käyneen tiimini mukaan: ruotsalaisen Cimin ja sveitsiläisen Tanjan.

Olen myös saanut kutsun lähteä juhlimaan eräseen rantakuppilaan, mutta saatan kauniista kutsuista huolimatta livahtaa suoraan omaan miniasuntooni ja pujahtaa nukkumaan. Huomenna on nimittäin koulupäivän jälkeen sekä surffausta että SUP-lautailua. Haluan saada kaiken irti.

honolulu-army beachhonolulu-army beachhonolulu-army beach

Vietimme eilen iltaa rannalla. Koulupäivän jälkeen kävimme hakemassa ruokaa ja leiriydyimme rannalle. Luimme kirjoja, lötkötimme ja katsoimme merta. Aina kun bikinit kuivuivat merivedestä, juoksimme takaisin.

Yksi ihanimmista tunteista on, kun aalto tulee kohti, ja kylmäksi olettamasi vesi onkin lämmintä. Merivesi on täällä virkistävää, mutta ei yhtään kylmää. Kaivan varpaitani onnellisesti hiekkaan kuin pikkulapsi ja kellun vedessä.

Sen lisäksi on mukava katsella ympärilleen. Ranta kerää yhteen niin vanhukset, nuoret kuin perheetkin. Pelasimme eilen beach volleyta ja ihailimme auringonlaskua. Kentän laidalla nökötti kaksi niin suloista pappaa, että meinasin mennä rutistamaan kumpaakin. Ajattelin kuitenkin heidän luittensa hyvinvointia enkä mennyt.

honolulu-army beach honolulu-army beach

Koulussa on ollut mielekästä, ja kieliaalto on pyyhkäissyt rankasti yli, kun en ole puhunut lähes viikkoon lainkaan suomea. Koulurakennus on aivan ihana. Tiistaiksi otin extratuntina ukulelen soittoa, tänään nautin ”lei making lessonista”.

Havaijilaisia hiekanjyviä löytyy tyynyn alta ja rintsikoista, mutta tunnenpa ainakin olevani Honolulussa.

-Henriikka

Huom! Olen kurssilla EF:n kutsumana, enkä vastaa kustannuksista itse. Lue lisätietoa ja tilaa maksuton esite EF:n kielikursseista täältä.

Maailman paras suolasuihke

hawaii-style

Enää ei tarvitse metsästää puteleita saadaakseen surffitukan, sillä suolasuihkeiden voittaja on löytynyt. Se on ihkaoikea merivesi. Hiukset näyttävät sen jälkeen hyvältä, mutta tuntuvat hirveältä, mutta eikö jälkimmäinen ole aina epäolennainen seikka suolasuihkeita kuluttaessa?

Saavuin juuri turkoosin meren ääreltä. Täysin luonnottoman näköinen, kirkkaana hohtava vesi oli erinomainen rauhoittaja orientaatiopäivän jälkeen. Kävin eilen ostamassa uuden mekon sotkeakseni  sen hiekkaan, meriveteen ja muuhun. Oikea vapauden mekko.

hawaii-style

Sain lukujärjestyksenkin, ja huomenna koulu alkaa vasta puoli kolmelta. Löysin kuitenkin vapaaehtoisen kurssin, joka alkaa sopivasti ennen omia tuntejani. Myöntäkää pois, että Ukulele lesson suorastaan huutaa nimeäni!

Lisäksi sain muutaman kaverin, joista kahden kanssa vietin iltaa merellä. Sveitsiläinen otti ylläolevan kuvan, ruotsalainen levitti selkääni aurinkorasvaa. Sydämeni ei turhaan tarvitse pamppailla yksinäisyyden pelolle.

hawaii-style

Lämpöasteita on noin kolmekymmentä. Sitten aina välillä, ihan yhtäkkiä, alkaa tulla vettä taivaalta. Se on sellaista kristallista tihutusta, joka virkistää, mutta myös kastelee. Aurinko paistaa samaan aikaan, ja kaikki kastunut kuivuu muutamassa hetkessä. Lupasivat, että siitä alkaa pitää, mutta itse olen kyllä pitänyt siitä alusta lähtien.

Maapallon toisella puolella kaikki hyvin. Entä siellä?

-Henriikka

Huom! Olen kurssilla EF:n kutsumana, enkä vastaa kustannuksista itse. Lue lisätietoa ja tilaa maksuton esite EF:n kielikursseista täältä.

Matkalla Havaijille!

hawaii-drawingKäynnissä on erittäin pitkä matkustuspäivä. Istun juuri Lontoon lentokentällä ja iloitsen ilmaisesta verkosta. Jos kaikki menee hyvin, olen perillä Honolulussa paikallista aikaa klo 22:43. Mutta 13 tunnin aikaeron vuoksi Suomessa kello lähestyy silloin jo sunnuntain puoltapäivää. Ensimmäinen lento Helsingistä Lontooseen lähti tänään ennen kahdeksaa, joten matkustusta kertyy tälle päivälle leppoisat 28 tuntia. Yritän ajatella toiveikkaana, että tällä kertaa en myöhästy lennoilta, eikä matkustusaika veny yli kahteen vuorokauteen.

Jännittää kyllä. Olen vasta viime vuosina tajunnut olevani matkajännittäjä. En ollut keksinyt sitä aiemmin, sillä mieleni pysyy kyllä miltei aina rauhallisena. Jännitys vain antaa itsestään merkkejä esimerkiksi fyysisin oikuin: on vaikeampi nukahtaa, ruokahalu on epätavallinen… Jännitys on lievää ja positiivista, semmoinen ajattelemaan ja toimimaan herättelevä voimavara. Minun on kuitenkaan turha väittää, etten jännittäisi.

Poden yleensä myös edellisillan lähtödepistä: ”Miksi edes lähden? Olisi niin ihana vain pitää lomaa Suomessa ja olla kotona.” Onneksi tunnen itseni ja tiedän, että tämä fiilis karkaa kuitenkin oitis, kun laukun saa hihnalle ja pääsee lentokentän turvatarkastuksesta läpi.

Alun perin minun piti lähteä reissuun vasta sunnuntaiaamuna. Onneksi päätin kuitenkin vaihtaa lähdön lauantaille, sillä maanantaina alkaa jo kielikurssi. Nyt minulla on koko sunnuntai aikaa levätä, tutkia paikkoja ja olla rauhassa. Voin käydä kurkkimassa missä EF:n kampus ja tulevat oppituntini ovat ja näyttääkö Waikikin uimaranta niin taivaalliselta kuin Pinterestissä.

On myös ihana purkaa kamat tulevaan kahden viikon kotiin. Minulla on oma huone EF:n asuntolassa ja aion tehdä siitä lempeän kotipesän. Sitten voin tarkistaa koulutarvikkeeni ja virittäytyä opiskelumoodiin: osallistun tulevan loman aikana 52 englannin oppitunnille. Se on todella paljon se. Se on ihanan paljon se.

Tarjolla olisi ollut myös 64 oppitunnin intensiivikurssi, mutta aktiivisista opinnoistani on jo sen verran aikaa, että uskon aivoni sietävän paremmin vähän lievempää tulitusta. Sitä paitsi en pistä pahakseni, jos saan tutustua kaupunkiin ja saareen vapaa-ajallani niin hyvin kuin mahdollista.

Toivon kovasti, että tulevissa kurssitovereissani on joku, joka tykkäisi tutkimusmatkailla kanssani. En välitä, olisiko hän 15- vai 85-vuotias, kunhan mieli olisi avoin ja utelias. Kaipaan varmasti opiskelun vastapainoksi myös paljon aikaa yksin, mutta tiedän, että saatan helposti myös liueta omiin oloihini uudessa sosiaalisessa ympäristössä, koska se on itselleni helpointa. Saan kuitenkin varmasti eniten irti, kun joku riuhtoisi mukaan tilanteisiin ja tapahtumiin. Pitää muistaa riuhtoa itse itseään.

Uskon, että reissusta tulee upea ja muistettava. Nyt vähän väsyttää, mutta kolmen lennon jälkeen pääsen suoraan nukkumaan. Lontoon ja Los Angelesin pysähdysten jälkeen on Honolulun vuoro ja olen saanut infoviestin, jossa kerrottiin Havaiji-paitaisten autonkuljettajien odottavan minua ja mahdollisesti muita kurssilaisia lentokentällä.

Laitahan seurantaan myös Instagram ja Snapchat (molemmat @aamukahvilla), niin pysyt perillä reissukuulumisista.

-Henriikka

Huom! Olen kurssilla EF:n kutsumana, enkä vastaa kustannuksista itse. Lue lisätietoa ja tilaa maksuton esite EF:n kielikursseista täältä.

Kuva: Lili’s

Viikon päästä kielikurssille Havaijille!

_mg_3376-kopio

Viikon päästä tähän aikaan istun lentokoneessa. Matka on startannut jo ennen kahdeksaa aamulla ja olen perillä paikallista aikaa ennen keskiyötä. Olen toivottavasti saanut pitkillä lennoilla tehtyä kirjoitustöitä valmiiksi ja ajastettua mahdollisimman monta blogijuttua, jotta voin perillä Honolulussa vain olla ja keskittyä hetkeen. Aikaero paikkojen välillä on 13 tuntia, ja yhteensä matka perille kestää noin vuorokauden.

Kerroin spontaanin matkani määränpäästä viikko sitten ja paljastin, ettei kyseessä ole silkka loma. Ja nyt kerron lisää: lähden EF:n kielikurssille kahdeksi viikoksi opiskelemaan. EF kutsui minut pikaisella varoitusajalla kurssilleen, ja syöksyin jopa kesken kesäloman takaisin töihin, että sain matkan raivattua kalenteriin. Menen opiskelemaan meille kaikille tuttua englantia, sillä kaipaan kovasti sellaista hanakkaa englannin kielen intensiivikertausta. Molemmat viikot tulevat sisältämään 26 tuntia opiskelua, jonka rinnalla pääsen onneksi tutustumaan myös Havaijiin ja Honoluluun, siniseen mereen ja aaltoihin. Löysin jo Pinterestistä vinkin kaupungin parhaista kahvipaikoista.

Honolulun EF:n kampus on reilunkokoinen, muttei mikään jättiläinen. Olettaakseni kampuksella on noin 200 opiskelijaa, joista toiset ovat kielikursseilla ja toiset useamman kuukauden, jopa vuoden mittaisilla opintojaksoilla. Kerron lisää, kun pääsen tutustumaan paikkaan paremmin. Koulu sijaitsee kaupungin keskustassa ja ikkunasta näkee Tyynen valtameren. Kävelyetäisyyden päässä ovat Waikikin hiekkarannat. Ei varmaan tarvitse vakuutella, kuinka paljon odotan kaikkea.

Tulen asumaan koulun asuntolassa, omassa huoneessani. Lähden matkaan yksin, eikä perilläkään ole muita suomalaisia kielikurssilaisia samanaikaisesti. Saatan kuulemma kuitenkin kuulla suomea, sillä muutama nuori mimmi viettää siellä pidempää opintojaksoa. Mutta enhän minä sinne suomea menekään kuulemaan, vaan oppimaan kieltä ja oppimaan uutta (erityisesti hula-tanssia.)

_mg_3400-kopio

Kyllä jännittää. Tämä on taas aivan uudenlaista matkustamista. Vaikka pursuankin intoa enkä periaatteessa ole mistään huolissani, huomaan välillä miettiväni aivan uudenlaisia asioita: Entä jos intensiivinen kielenopiskelu saa pääni aivan sekaisin? Entä jos en saakaan yhtään ystävää ja vietän kaksi viikkoa ypöyksin? Entä jos koko kaupungista ei saa gluteenitonta ruokaa? Entä jos en enää mahdu bikineihini? Entä jos kaikki muut haluavat bailata ja minä opiskella? Entä jos matkani on kuin kahden viikon kestoiset fuksiaiset? Ja aiheista tärkein: kuka oikein valokuvaa, kun Janne jää kotiin?

Hahahaha! Aukikirjoitettuna pohditut asiat kuulostavat aina paljon huvittavimmilta. Sydämestäni uskon, että edessä ovat kaksi viikkoa, jotka jäävät mieleeni koko loppuelämäksi. Voin sitten askel askeleelta murtaa ennakkopelkojani ja kirjoittaa teille, mitä kaikkea muuta kielikurssit ovatkaan kuin lukioikäisten juhlintaa. Haluan oppia niin paljon, nähdä niin paljon, tutustua ihmisiin ja kerätä pankkiin sellaisia elämyksiä, joista en ole ennen edes osaillut haaveilla. Kuka ties näkisin vaikka iloisen delfiinin!

Passi on voimassa, Esta on haettu. Viikko aikaa pakata. Iiiiiiiik!
-Henriikka

Huom! Olen kurssilla EF:n kutsumana, enkä vastaa kustannuksista itse. Lisätietoa löydät täältä.

Kahden viikon päästä Honoluluun!

honolulu

Sori nyt toverit, mutten jaksa pidätellä enää pidempään (siis tätä uutista, kyse ei ole virtsankarkailusta). Lähden kahden viikon päästä Havaijille, Honoluun, ja letkollen sinisen meren äärellä kaksi viikkoa.

Letkotella” tosin on harhaanjohtava verbi tässä kohtaa, sillä menen opiskelemaan. Kerron kaikesta lisää, kunhan vain tiedän itsekin enemmän. Lähden yksin ja lennän toiselle puolelle maailmaa näkemään Havaijin ensi kertaa elämässäni. Sinnikäs, aaltojen ympäröimä saari odottaa, ja meinaan haljeta onnesta.

Olimme suunnitelleet Jannen kanssa lähtevämme New Yorkiin lokakuussa. Halpalennot (vajaa 300€/henki!) oli jo tiputettu sähköiseen ostoskoriin, kunnes tuli joustamattomia työesteitä matkalle.

Nyt en mukise enää yhtään, etten näe Vapaudenpatsasta. Luulen nimittäin tämän seikkailun riittävän akuuttiin reissunälkään.

-Henriikka

Kuva: Jillian Harris / Honolulu Travel Guide