Kesän reissuhaaveita: 100 syytä matkailla Suomessa

Kaupallinen yhteistyö: 100 syytä matkailla Suomessa

Tiedätte kyllä, rakastan Suomea.

Joka niemeä, joka notkoa ja saarelmaa, viljavia vainioita ja kalarantoja, yliromantisoidun jaloksi ja rehelliseksi kutsuttua kansaa ja vänkyrää kansallista itsetuntoa.

Aion tänä kesänä, ja mitä luultavimmin tulevinakin kesinä, pysyä Suomessa. Miksikö? En ole keksinyt riittävän hyviä syitä lähteä. Sen sijaan olen keksinyt lukemattomia syitä jäädä ja matkailla kotimaassa.

Viime kesän Suomi-roadtrip ei laskenut lainkaan kotimaan huumaa, päinvastoin: vaikken varmaan samanlaista ympär-ämpär-reissailua toteutakaan tänä vuonna, en malta odottaa, että pääsen taas sukeltamaan Suomeen, sen salaisiin luoliin, vanhojen kaupunkien mukulakivikaduille, idyllisiin majapaikkoihin ja vaiettujen kansallisaarteiden ääreen.

Olin Kuusamossa, kun sain puhelun 100 syytä matkailla Suomessa -kampanjalta. Kysymys oli selkeä: haluisinko lähteä kampanjan puolestapuhujaksi? Totta hitsissä halusin. Sanomahan on juuri se, mitä tuuttaan ulos kaikissa kanavissa muutenkin: matkusta lähemmäs, matkusta kestävämmin. Silloin oli helmikuun loppu, olin skraapannut juuri auton jäästä aamulla, ja puhelimessa puhuessamme tuntui, että kesään on vielä ikuisuus. Yhtäkkiä ollaankin tässä, kesän kynnyksellä. Mihin kaikki viikot humahtivat, kysynpä vain?

Tänä vuonna olen ennättänyt kiertää lähinnä Lappia (Ylläs, Pallas, Pyhä, Kilpisjärvi, Inari…) ja sen rinnalla olen viettänyt aikaa Pudasjärvellä, Kuusamossa, Kolilla, Lohjalla, Salossa ja Siuntiossa. Näiden rinnalla elämä on kulunut Tammelassa ja Helsingissä, minkä vuoksi arkikin on tuntunut jatkuvalta kotimaan matkalta. Mutta sen sijaan, että olisin kovin kiinnostunut kuntien ja kaupunkien nimistä, keskityn reissuillani enemmän niistä löytyviin kohteisiin. Kohteet voivat olla ihan mitä tahansa hienoista puista ja pyöräreiteistä kahviloihin ja huvipuistoihin. Joskus kohteet ovat jopa aineettomia: pienen kylän tunnelma tai kaikkialla leijuvat kansantarinat.

”Kyllä ei ole eksoottisempaa maata matkustaa kuin Suomi. Keräsimme sata yllättävääkin paikkaa ja tapahtumaa, joissa on vahva suositus käydä tänä kesänä. Tee niin – ja rahasikin jäävät Suomea kiertämään.”

Näin kuuluu 100 syytä matkailla Suomessa –Facebook-sivun esittelyteksti. Kampanja on Suoma ry:n eli Suomen paikallisten matkailuorganisaatioiden yhdistykseksen koordinoima ja se listaa sivulleen kaikkiaan 119 syytä ottaa suomalaiset kohteet matkahaaveeksi. On mahtavaa, että matkailupalvelutarjoajat yhdistivät voimansa ja keskinäisen kilpailun sijaan kotimaan matkailun suosiota on alettu yhdessä kasvattaa.

Kampanjasivu on oikeasti todella koukuttava (ja kaunis!). Olen jäänyt jo useita kertoja sinne pyörimään, sillä lähes jokainen syy ja kohde kiinnostaa:Eriskummallinen kahvihetki, ruokamatka Raaseporiin, Suomen laajin luolasto ja kireimmät siimat, onnistuneet treffit porojen kanssa ja aito, peräpohjalainen elämäntapa. Nimensä perusteella kiinnostavimmat lienevät maailmanympäripurjehdus 30-luvulla ja vuoden kestävät synttärijuhlat.

Joukossa on myös sellaisia juttuja, jotka olen jo kokenut ainakin kertaalleen. Esimerkiksi Saimi, Saimaa ja sienet eli Punkaharjun Valtionhotelli oli yksi viimekesäisen reissumme kohteista. Tosin silloin päätin jo samantien pihaan kaartaessani, että tänne palaan. Pian.

Kampanjasivu toimii myös ulkonäkönsä lisäksi tosi hyvin. Tykkään Suomen kartasta, jonka avulla pystyy tsekkailemaan kohteiden (eli syiden) sijainteja. VR on lisäksi kampanjan yhteistyötaho ja siksi sivuilla näkyy kivasti myös, mitkä ovat kohteiden lähimmät juna-asemat ja miten pitkällä ne sijaitsevat. Sivuilla on myös Suosikit-osio, jonka avulla voi tehdä helppoja lempparilistoja kohteista ja ottaa niitä itselleen talteen tai jakaa kaverille.

Koko 119 syyn lista tekisi mieli kirjata samantien bucket listaksi ja aloittaa ainainen Suomi-kulkuruus. Vaan otetaanpa nyt rauhassa kuitenkin, onhan tässä elämä aikaa.

Tälle kesälle on tiedossa sopivaa Suomi-maniaa, kun lähdemme kouluporukalla reiluksi viikoksi Itä-Suomeen, Jongunjoelle melomaan kesäkuussa. Sen lisäksi tiedossa on valloittaa kumpainenkin kesämökki joksikin aikaa. Mutta mitä muuta? Sitä en ole vielä päättänyt. Olisin kiva kulkea mahdollisimman paljon junalla ja busseilla, vaan saatan lainata myös autoa muutamaksi päiväksi.

Haluaisin ainakin Lappiin kokemaan viime kesän tapaan yöttömät yöt ja sen tuoman absurdin olon. Yöjunalla voisi kipaista vaikka viikoksi Ylläkselle, yhteen tutuista suosikkipaikoistani. Sekä yöjunassa että Lapissa on aina yhtä ihanaa.

Sen lisäksi haluaisin jonkun pitkän viikonlopun mittaisen loman kunnolla hyvinvointi- ja rauhoittumis-ajatuksella. Paikaksi voisi sopia esimerkiksi juuri tuo Punkaharjun hotelli tai sitten esimerkiksi joku suloinen paikka Turusta. Turku voisikin muuten olla ihana kohde! En ole sillä koskaan ollut vielä koskaan kunnon turistina, ja esimerkiksi kasvisravintola Kuori on pitänyt kokea jo syksystä saakka.

Parin tuollaisen suunnitellumman reissun rinnalle toivon sellaista spontaanimpaa Suomi-liikehdintää. Että joku aamu vaan herään ja päätän lähteä Salon Mathildedaliin, Ruissalon kylpylään tai ihailemaan Hanasaarta. Sillä eihän siitäkään mitään tule, jos meinaa aikatauluttaa kesän kauttaaltaan, eikä suunnitelmien välissä ehdi kuin purkaa ja pakata laukut.

Huomaan nykyisin, että reissaan huomaamattani. Kun ennen rajasin kalenterista lomalle tai matkalle esimerkiksi erilliset kaksi viikkoa, nykyisin maisemanvaihdokset ja lähiretket taittuvat huomaamattomammin. Saatan lähteä illaksi ihastelemaan jotain itselleni uutta luontokohdetta bussimatkan päähän tai ottaa viikonlopun mittaisen irtioton muutaman tunnin junamatkan päähän. Joskus irtiotot ovat kaukana kaikesta hälinästä, joskus on ihana valloittaa Suomen suurimpia kaupunkeja kuin ei olisi niistä koskaan ennakkoon kuullutkaan.

Itselläni työn ja loman sekoittuminen on luontaista, sillä voin työskennellä mistä tahansa. Olen kuitenkin huomannut saman lähipiirissäni, ja myös tutkimukset osoittavat sen seikan, että työtä ja lomaa yhdistetään koko ajan enemmän ja luovemmin. Työmatkan päätteeksi kohteeseen saatetaan jäädä pariksi päiväksi virkistäytymään tai huilimaan. Erinomaista optimointia ja hyvä kehityssuunta, sanon minä – toki siitäkin on pidettävä huolta, ettei aina ole mielessään töissä, jos kaikki menee yhdeksi isoksi yhdistelmäksi vain.

Erityisen innoissani olen kuitenkin koko kotimaan matkailun nousemisesta. Ja sitten vain palveluntarjoajille jäitä hattuun, että kaikkea kehitettäisiin ja rakennettaisiin mieluummin kestävästi ja pitkäjänteisesti, kuin suht nopeasti kasvaneita turistimassoja varten vikkelästi ja kestävän kehityksen lainalaisuuksista piittaamatta.

Ja toisaalta meille reissaajille jäitä hattuun, että myös tukisimme nimenomaan niitä palveluita ja matkakohteita, jotka tekevät hommansa hyvin.

Mikä on teistä paras syy matkustaa Suomessa? Mitä kohdetta, elämystä, palvelua tai mitä tahansa te suosittelisitte? Lupaan laittaa viidelle ekalle vastaajalle postikortin kesäreissuiltani.

Voi veljet ja sisaret, en malta odottaa kesää ja satoja hyviä syitä jäädä Suomeen.

-Henriikka

Ps. Olen puhumassa kampanjasta ja kotimaan matkailusta myös huomenna Huomenta Suomi -ohjelmassa klo 06.37. Oletan, että olette kaikki ruutujen äärellä tsemppaamassa! Sormet ristiin, etten möläytä mitään nuijaa ja saa ikuista somevihaa päälleni.

Seuraa 100 syytä matkailla Suomessa –kampanjaa somessa:
Instagram: @100syytamatkaillasuomessa
Facebook: 100 syytä matkailla Suomessa

Tyynen onnellinen tyttö

Terveisiä Onnibussista. Olen matkalla kotiin.

Lähdin torstaina minilomalle tasaisesti kerrytettyä stressiä tasaamaan. Lähdin ruskean nahkalaukkuni kanssa ihan yksin, toiveenani voida kirjoittaa vihdoin kaikessa rauhassa ja ihan vain itseäni varten.

En kertonut asiasta Tampereen seudun ystävilleni, sillä kaipasin olla yksin. Majoituin keskustan Omenahotellissa ja vaikka olen käynyt Tampereella monta, monta kertaa, bussin kyydistä linja-autoasemalle hypätessäni tuntui kuin olisin siellä ensi kertaa. Turistina tutussa kaupungissa.

Olin kysynyt ja saanut Snapchat-seuraajiltani niin pitkän listan vinkkejä, että pysyin kiireisenä. En kuitenkaan niin kiireisenä, ettenkö olisi ehtinyt istua tuntikaupalla kahviloissakin. Pallokuvioinen ruutuvihkoni oli alati pöydällä, kun kirjoitin mustekynällä ajatuksia ylös. Siitä on niin kauan, kun olen viimeksi kirjoittanut runoja! Saati mitään vain itseäni varten.

Kirjoittamisessa on se hyvä ja huono puoli, että se herättää lisää ajatuksia, mikä tarkoittaa lisää kirjoitettavaa. Huomasin pääseväni vasta alkuun, vaikka kirjoitettuja sivuja oli kymmeniä. Olkoon tämä kesä sellainen, että blogin lisäksi kirjoitan myös ilman yleisöä. Tuntuu, että kirjoittaminen (sekä suodatettu että suodamattomaton) tekee minusta tyynemmän ja onnellisemman.

Aion kirjoittaa pitkän, pitkän vinkkilistan niille, jotka aikovat suunnata Suomi-lomalle Tampereelle. Se on kyllä yksi kotimaan ehdottomista helmistä.

Nyt jaksan vielä hetken busissa, vaikka takanani istuukin kaksi mimmiä, joiden negatiivisuus saa henkeni salpaantumaan. He ovat käyttäneet jo alkumatkasta enemmän kirosanoja kuin edes muistin olevan olemassa. Yritän sulkea korvani tietäen, että oma silmillehyppivä iloni sahuaisi heillä korvista ulos muutamassa sekunnissa.

Sitä paitsi heillä on sylissään vaaleanpunaisia neilikoita. Sillä saa paljon anteeksi.

-Henriikka