
Vaikea arvailla, mitä teidän pääsiäissunnuntaihin kuuluu, mutta meillä pilkitään.
Heräsimme tänään vötkistellen, mutta runsaan aamiaisen jälkeen puimme pikaisesti päälle ja aloimme valmistautua perinteisiin pilkkikisoihin. Henkinen valmistautuminen oli tietysti aloitettu jo monta viikkoa sitten. Käsittämätön ilma, kauniimpi kuin morsian. Jään pinta oli sulanut lätäköiksi jään päälle, mutta onneksi oli kumisaappaat mukana.
Jää kestää vielä hyvin, mutta avovesi oli jo monessa kohtaa näkyvissä. Naskalit kaulaan ja kalahommiin.


Kahdeksanhenkinen perheemme rei’itti jäänpinnan emmentaliksi. Aurinko paistoi, eikä ollut liian kylmä laittaa surviaisentoukkaa koukkuun ilman käsineitä. Kisojen puoliajalla juotiin kahvia ja syötiin suklaakeksejä. Ja oltiin vielä sulassa sovussa, kun voittaja ei ollut tiedossa.
Kilpailun tiimellyksestä ja tuloksista kerron erikseen, niitä tunnelmia ei tiivistetäkään tällaiseen kevyeeseen sunnuntai-illan kirjoitukseen. Kahteen vuoteen emme ole pystyneetkään pitämään perheen pääsiäispilkkikisoja, kun jää on ollut olematonta tai liian ohutta. Vuoden 2012 kisan voitto kutkuttaa vielä mielessä, kun taas vuoden 2013 kilvan yritän edelleen unohtaa.


Pilkkikisat olivat kyllä tiedossa, kun saavuimme eilen vanhempien luo Kouvolaan. Meitä oli kuitenkin toisenlainen yllätys odottamassa, kun äiti ja isä paljastivat, että menemme koko perhe ensi yöksi puolijoukkuetelttaan. Teltta järven rannalle, kamina kuumaksi ja nokipannukahvit tulille. Voi olla, ettei tätä päivän asua kannata kovin fiiniksi varioida näillä suunnitelmilla.
Rauhaa ja rakkautta pääsiäiseen.
-Henriikka