Pääsiäinen perheen kanssa puolijoukkueteltassa

_MG_1483 kopio

Pääsiäisyö perheen kesken puolijoukkueteltassa – uhka vai mahdollisuus?

Kun tulimme pääsiäisenä anoppilan rauhasta vanhempieni luo, oli meitä yllätys odottamassa. Olimme muistelleet lämmöllä viime pitkäperjantain yllätystä, kun surffasimme tekoaalloilla surffisimulaattorissa. Jotain yllättävää uumoilimme siis olevan tulossa, mutta isä ja äiti vetivät taas kunnialla maton alta:

Menemme ensi yöksi koko perhe Lappalanjärven rannalle telttailemaan!

Mikäs siinä sitten. Puolijoukkueteltta oli vuokrattu ja koko jengi valmiina kaminan lämmitykseen ja kipinävuoroihin. En ollut koskaan ennen ollut yötä kuin ihan perinteisissä telttaviritelmissä ja makuupussissa taivasalla. Lumihangen keskellä en ollut nukkunut vielä koskaan ja se oli ollut tavoitteeni ikävuodelle 25. Viimeiset hetket olivatkin tavoitteen toteuttamiseen kieltämättä käsillä.

_MG_1196 kopio_MG_1214 kopio _MG_1257 kopio_MG_1232 kopio_MG_1249 kopio

Isä oli tietysti retkikunnan johtaja, sillä me muut olemme kaikessa eräilyyn liittyvässä kovin untuvikkoja häneen verraten. Lapio viuhui ja telttapaikka tyhjeni lumesta. Vaikka lähtötilanteen maahan levitetty teltta kaikkine oransseine naruneineen näytti tuhoontuomitulta, pian saatiin tukipuut pystyyn ja narut viritettyä.

Laskeva ilta-auringo värjäsi kaislikon ihan kullanväriseksi ja selkävammaisena sain monesti muiden ahertaessa salaa ihailla maisemia, auringonlaskua ja ahkeraa perhekuntaani. Pakastuva ilta istutti telttakepit tukevasti lumiseen maahan ja lopuksi kohti taivasta nousi myös korkein tukipuu kera kaminan. Oli pakahduttavan kaunista ja sinistä.

_MG_1276 kopio_MG_1296 kopio_MG_1265 kopio _MG_1315 kopio_MG_1342 kopio _MG_1347 kopio _MG_1371 kopio _MG_1388 kopio _MG_1418 kopio _MG_1457 kopio

Iltapala lämpeni yllättävän nopeasti syttyneellä nuotiolla (sytytysnestettä mukana hihi hii) ja valvoimme tulen ääressä melkein keskiyöhön saakka.

Ihan uskomatonta, miten pimeää voi olla, kun ei ole kaupungin valot ympäröimässä. Tuohon meidänkin spottiin riitti kyllä vähän lähialueiden valoja, mutta silti tuli pilkkopimeää kun sammutti otsalamput. Yksin olisi saattanut pelottaa, kun välillä joku oksa rasahti tai kaislikko kävi suhisemaan.

Uni tuli nopeasti ja toisin kuin vaikka veljeni, nukuin ihanan sikeästi kymmeneen saakka. Janne herätti kympiltä huudellen, että isällä on jo munat ja pekonit muurikalla paistumassa. Kahvitkin oli jo valmiina. Ei hassumpaa retkeilyä.

_MG_1548 kopio_MG_1487 kopio _MG_1502 kopio _MG_1505 kopio _MG_1513 kopio _MG_1518 kopio _MG_1539 kopio _MG_1564 kopio _MG_1573 kopio _MG_1577 kopio_MG_1552 kopio _MG_1606 kopio _MG_1617 kopio _MG_1625 kopio_MG_1596 kopio

Juuri kerroin ystävälleni tänään tästä telttaretkestä ja totesin, että tämä oli sellainen kokemus, joka oikeasti tuntui yhtä hyvältä siinä itse hetkessä kuin jälkeenpäinkin. Usein eräilyhommissa tuntuu, että monesti aika kultaa muistoja ja hommaan kuuluu huonosti nukutut yöt ja hetkessä ränsistyminen. Tämä pikakeikka oli silkkaa luksusta. Istuin aamukahvini kanssa yli tunnin nuotin äärellä ja kurjet ujelsivat mukavasti. Kaukanahan tämä nyt olikin jostain extreme-outdoor-touhusta, mutta telttailua yhtä kaikki.

Mahdollisuus tämä oli ehdottomasti uhkaa enemmän. Suosittelen kokeilemaan.

-Henriikka

Perheen perinteiset pilkkikisat 2016

_MG_1051 kopio

Tätä kirjoittaessa iskee väistämättä deja vu: Aivan kuin olisin kokenut vastaavan kilpailutilanteen ennenkin. Ja niin totta vie olen, sillä perheen perinteiset pääsiäispilkit järjestettiin jo kolmatta kertaa.

Parit arvottiin puolueettomasti paperilapuilla, valmiiksi numeroidut pilkit samoin. Pyrimme pelaamaan rehellisin kortein, puhtaat jauhot pussissa. Aina tasaisin väliajoin jollekin iskee halu käyttää vilpillisiä keinoja, mutta huijaamalla ei näistä kisoissa selviä. Kalan on sätkittävä ylösnostettaessa, jotta voidaan todistaa, ettei takataskussa ole kannettu mukana kalatiskin kuollutta ahventa.

Minä sain parikseni isän, mikä enteili hyvää. Olimme pari ensimmäisellä kerrallakin, kun kiskoin jään päälle pilkkikilpailun ainoan kalan tuulettaen kirkasta kultaa.

_MG_0846 kopio _MG_0849 kopio _MG_0861 kopio _MG_0891 kopio _MG_0903 kopio _MG_0922 kopio _MG_0929 kopio _MG_0947 kopio _MG_1060 kopio _MG_0959 kopio _MG_0982 kopio _MG_0996 kopio _MG_1000 kopio_MG_1008 kopio

Kahvitauolla ei ollut kilpailhenkisimmillä hymy herkässä. Paitsi tietysti siskollani, joka johti mittelöä kahdella ahvenella. Kukaan muu ei ollut saanut nykäyksen nykäystä, saati kalaa. Olimme kuulleet pro-pilkkijöiltä, että talvi oli ollut onneton pilkkikausi, mutta olimme silti uskoneet nostavamme koko perheen voimin illallisen jään alta pöytään.

Voinko tarpeeksi hehkuttaa, miten uskomaton sää oli? Jäätä oli onneksi vielä reilusti, vaikka avovesi virtasikin näkyvissä. Suklaakeksin ja kahvin voimalla siirryimme toiseen puoliaikaan.

_MG_1019 kopio _MG_1031 kopio_MG_0955 kopio _MG_1061 kopio

Odottaneen aika on pitkä, mutta kyllä kannatti odottaa. Olin vaihtanut pilkkireikää ehkä kymmenesti, mutta viimeisellä alkoi tapahtua. Aikaa oli jäljellä kymmenisen minuuttia, kun pilkki nyki minimaalisesti ja nostin pikkuruisen ahvenen ylös. Sitä seurasi kolme särkeä, joiden avulla pyyhälsin vielä yksilökisan voittoon suurimman kalan kilvassa.

Voittolukemiksi kirjattiin 4–3–2–0. So long suckers! Wou-wou-wou ! Pilkkimestari 2016!

_MG_1073 kopio _MG_1080 kopio_MG_1082 kopio

Palkintoseremonia oli mieletön. Voitettuani isän kivi-paperi-sakset-pelissä, sain valita palkintopöydältä ensimmäiseksi: My Little Pony -suklaamuna löysi voittajan hellään syleilyyn.

Juuri kun olin kirjoittamassa tietäväni, ettei ketään ehkä kiinnosta pilkkivoittoni erityisen paljon, niin Janne huutaa makuuhuoneesta: “Oli se uskomatonta, kun tyyppi vei sen pilkkikisan ihan viime metreillä!

Kai tässä siis saa edes jokusen viikon juhlia?

-Henriikka

Edelliset kilpailut: vuosi 2012, vuosi 2013

Outfit of the Day: Pilkkivetimet!

_MG_0965 kopio

Vaikea arvailla, mitä teidän pääsiäissunnuntaihin kuuluu, mutta meillä pilkitään.

Heräsimme tänään vötkistellen, mutta runsaan aamiaisen jälkeen puimme pikaisesti päälle ja aloimme valmistautua perinteisiin pilkkikisoihin. Henkinen valmistautuminen oli tietysti aloitettu jo monta viikkoa sitten. Käsittämätön ilma, kauniimpi kuin morsian. Jään pinta oli sulanut lätäköiksi jään päälle, mutta onneksi oli kumisaappaat mukana.

Jää kestää vielä hyvin, mutta avovesi oli jo monessa kohtaa näkyvissä. Naskalit kaulaan ja kalahommiin.

_MG_1092 kopio_MG_0936 kopio

Kahdeksanhenkinen perheemme rei’itti jäänpinnan emmentaliksi. Aurinko paistoi, eikä ollut liian kylmä laittaa surviaisentoukkaa koukkuun ilman käsineitä. Kisojen puoliajalla juotiin kahvia ja syötiin suklaakeksejä. Ja oltiin vielä sulassa sovussa, kun voittaja ei ollut tiedossa.

Kilpailun tiimellyksestä ja tuloksista kerron erikseen, niitä tunnelmia ei tiivistetäkään tällaiseen kevyeeseen sunnuntai-illan kirjoitukseen. Kahteen vuoteen emme ole pystyneetkään pitämään perheen pääsiäispilkkikisoja, kun jää on ollut olematonta tai liian ohutta. Vuoden 2012 kisan voitto kutkuttaa vielä mielessä, kun taas vuoden 2013 kilvan yritän edelleen unohtaa.

_MG_1046 kopio _MG_1102 kopio

Pilkkikisat olivat kyllä tiedossa, kun saavuimme eilen vanhempien luo Kouvolaan. Meitä oli kuitenkin toisenlainen yllätys odottamassa, kun äiti ja isä paljastivat, että menemme koko perhe ensi yöksi puolijoukkuetelttaan. Teltta järven rannalle, kamina kuumaksi ja nokipannukahvit tulille. Voi olla, ettei tätä päivän asua kannata kovin fiiniksi varioida näillä suunnitelmilla.

Rauhaa ja rakkautta pääsiäiseen.

-Henriikka