Jo se, että näin kuumailmapalloja, olisi voinut tehdä eilisestä yhden kesän parhaista päivistä. Ei sen takia, että kesä olisi ollut jotenkin huono, vaan koska rakastan kuumailmapalloja niin kovasti. Olin Munkkiniemessä syömässä suklaata, aurinko laski lähes pilvettömältä taivaalta ja nojasin täydelliseen kiipeilypuuhun.

Olin heinäkuun Liftedin järkkäämällä SUP Body Weight -kurssilla ja eilen oli viimeinen kerta. Viimeisen kerran kunniaksi oli gladiaattoritaistelu laudoilla ja suklaajatkot mantereella: Foodinin raakasuklaakonvehteja ja herkkupalleroita. Sellaisia, jotka sulavat suuhun ja luulee päässeensä taivaaseen

Iltamyöhällä bussissa meinasi päästä kesäitkut. En tiedä onko ne teille tuttuja tunteiden purkauksia, mutta minut ne valtaavat muutaman kerran vuodessa. Se on sellainen kokonaisvaltainen onnellisuuden olotila, yleensä vähän väsynyt ja vähän absurdi. Sitä herää jossain tilanteessa ympäristöön ja ymmärtää, että kaikki on juuri nyt tosi hyvin. Usein omiin kesäitkuihin kuuluu tuntemattomat ihmiset, sillä sellaisten seurassa tarkkailee paljon helpommin kaikkea ja omaa oloa.

Viime kesänä kesäitkujen aika oli, kun makasin Linnanmäki-päivän jälkeen läheisellä kalliolla. Oli lämmin ja minulla vaaleanpunaista hattaraa. Muistelen sitä iltaa edelleen.

Ylläolevassa kuvassa olen vasemmanpuoleisin. Kuinka voi olla mahdollista, että nauran, huudan ja hymyilen alkulämmittelyistä loppumoikkauksiin asti ja kuitenkin kameralle tallentuu kuva, jossa olen täysin lannistettu? Vähän pöhöttyneen näköinen, posket täynnä suklaata. Enkä ollut edes vielä tirauttanut niitä kyyneleitä.

Antaa mennä seulan läpi, sillä viimeisen kuvan riemukkaasta olemuksestani huolimatta tulen muistamaan näistä kuvista suklaaehtoon ja hyvän olon.

– Henriikka

Kuvat: Lifted