Oooh! Katsokaa miten kauniisti ne kimaltelevat. Uudet kultaiset kenkäni.
Istun erään kahvilan baarijakkaralla, rintamasuunta ikkunaan päin. Ainakin kymmenen ohikulkijaa on katsonut kenkiäni. Luulen, että noin puolet heistä on sokaistunut kengistä kimpoavan valon johdosta.
Ostin kengät eilen Vagabondin liikkeestä. Ystävälläni on samanlaiset, ja kysyin nöyrästi luvan ostaa samanlaiset. Oikeasti kysyin luvan vasta tänään aamulla. Mutta olin päättänyt palauttaa kengät, jos hän pahastuisi minun ostaessa samanmoiset ja anastaessa hänen kultaisen elämänsä.
65 euroa on heppoisista kengistä aika paljon, mutta aika vähän lukuisista glitterhetkistä, jotka tulen näiden kautta kokemaan. Vive la vie!
Kävimme aamulla kotona tiukkaa keskustelua kenkiä koskien:
H: ”Voitko kuvata nämä kengät vielä ennen kuin lähdet töihin?”
J: ”Mitkä kengät nämä on?”
H: ”Kultaiset kengät.”
J: ”Mistä nämä on tullut? Paljon maksoi? Mitä sä nyt tällaiset oot ostanut?”
H: ”Kyselet niin paljon. Voisitko ottaa ne kuvat?”
J: ”Joo. Otan sellaiset kuvat, joissa on kengät keskellä, ja seteleitä ripoteltu sinne tänne.”
Janne varmaan ilahtuisi, kun kuulisi, että tilasin juuri samanlaiset hopeat. Mietin niitä kultapäissäni äsken ja soitin huvikseen myymälään. Kävi ilmi, ettei kokoisiani kenkiä ole enää missään Suomen myymälässä. Paniikki! Menin pinnalliseen hyperventilaatiotilaan. Selasin nettikauppoja läpi ja tilasin täysin yllättäen kengät kotiini.
Rakas Janne, ne voi palauttaa!
-Henriikka