Kahden kodin välissä (+ vaatearvonta)

Kaupallinen yhteistyö: Nanso, sis. arvonnan

Olen elänyt kahden kaupungin elämää nyt kaksi ja puoli kuukautta. Maanantaina alkoi yhdestoista kouluviikko. Näin ollen nämä yksitoista viikkoa minulla on ollut kaksi kotia: toinen kotimme Helsingissä ja toinen täällä Tammelassa.

Helsingin kotimme on 43-neliöinen kompakti keskustakoti, jossa on vihreä katto, valkoiset lankut ja aina kahvia keittimeen. Pieni ja tärkeä mies nukkuu nyt lähes joka yö yksin tuplakokoisen peiton alla, mutta onneksi pääsen välillä viereen tyhjää paikkaani täyttämään.

Tammelan kotimme on solumökki, joka ei aivan hivele esteettistä silmääni ja jota en ole lainkaan sisustanut, mutta jossa on turvallista ja kotoisaa, ja jonka sähkölaskuun kuuluu saunan lämmitys.

Kummassakin kodissa on hyvä olla.

Nämä kuvat ovat viime viikonlopulta, Tammelan kotimme edestä ja kotikadultamme (kuvitella, että se on hiekkaa!) Päällä on Nanson uutuuksia: pidempi ja lyhyempi mustavalkoinen kuviosadetakki, punainen pooloneule (i-ha-na) ja pidempi, vaaleanpunainen neuletunika.

Elämääni on muodostunut rutiineita. Maanantaisin koulu alkaa 09:15, tiistaista torstaihin 08:15 ja perjantaina on lähes aina etäpäivä. Koulu loppuu aina klo 15:45, paitsi torstaisin tuntia aiemmin. Matkustan Helsingistä tai muista viikonloppuvietoista takaisin Tammelaan sunnuntai-illalla tai aikaisin maanantaiaamuna. Aina on ollut kiva palata.

Koulun jälkeen kirjoitan blogia, editoin kuvia, vastailen sähköposteihin – työ vie yllättävän paljon aikaa illoistani. Sen lisäksi yritän ulkoilla ja urheilla, rentoutua kotona. Kauppareissukin kestää aina ainakin tunnin, joten sillekin on otettava aikansa kerran viikossa. Sitten on uutena maanantaiperinteenä illallinen kämppisten kanssa ja kaikki mahdollinen muu yllätyksellinen: sieniretket, ratsastustunti, synttärijuhlat ja rantasauna, jonka saamme onneksemme varata käyttöömme joka viikko.

Aloin kutsua Tammelan kotia heti kodiksi. Ajattelin siitä muodostuvan itseä toteuttava ennuste: jos kutsun sitä kodiksi, se alkaa tuntua kodilta. Pari viikkoa sana tuntui suussa oudolta, mutta yllättävän äkkiä totuin siihen. Nyt tämä koti tuntuu enemmän kodilta kuin Helsingin kotimme, vaikka koenkin siitä toisinaan vähän huonoa omatuntoa. Tuntuu jotenkin epäreilulta myöntää ääneen, että koen vähemmän kodiksi paikan, jossa Janne asuu. Mutta olen vähän sellainen, että kodiksi tuntuu muodostuvan se paikka, missä vietän aikaani eniten, enkä koe sen liittyvän parisuhteen tilaan. Meillä menee hyvin.

Ystävät ja perheenjäsenet saattavat kyllä edelleen yllättyä:

“Lähden sunnuntaina kotiin!”
“Aijaa! Eikö sulla ole koulua?”
“Eikun meen siis nimenomaan Tammelan kotiin.”

Kaikkein raskainta on vaihtaa paikkaa, kun samalla joutuu vaihtamaan sellaista henkistä tilaa. Saatatte itsekin tunnistaa sen olon: pitkän kesämökkiviikon jälkeen takaisin työarkeen, rantalomalta paluu kaupungin hälinään tai toisaalta hälinän keskeltä erämaamökin tuskaiseen hiljaisuuteen. Jollain tavalla mieli on aina koetuksella, kun vaihdan reilun tunnin ajomatkan aikana ääripäästä toiseen, keskeltä metsää ihan kantakaupungin ytimeen. En olisi voinut kuvitellakaan, miten paljon se vie voimia.

Tammelassa tuoksun usein savulta, kuljen kuorivaatteet ja trikoot päällä, meikkaan ehkä joskus torstain kunniaksi ja kuljen jämptisti lukujärjestyksen mukaan. Helsinkiin päästyäni minua odottavat klubikeikat, työpalaverit, brunssit ja illanistujaiset ystävien kanssa, syyspiknikit Kaivarissa ja ihanat illalliset ihanissa ravintoloissa. Mukavannäköiset ruokafillaristit tuovat pitsaa kotiin ja olen häkeltynyt: Tammelan kotiimme ei varmaan edes pysty tilaamaan ruokaa! Sushia saa lähimpänä Forssan Prismasta, jos ajaa parikymmentä kilometria.

Kaiken lisäksi Helsinki-aika on aina spesiaalia: on otettava hetkistä irti ja nautittava ennen uutta kouluviikkoa. On näissä kahdessa kodissa tosiaan melkoinen ero.

Kaiken kaikkiaan syksy ja opiskelijaelämä ovat alkaneet paremmin kuin hyvin. En olisi voinut kuvitellakaan, kuinka en ainoastaan totu, vaan suoraan rakastun rutiineihin – siihen, että joku päättää monta asiaa puolestani.

Välillä mietin, palaanko koskaan Helsinki-elämääni. Palaanko koskaan kaupunkiin. Mutta ainakin tällä hetkellä minulla on sellainen metsäyliannostus päällä, etten malta odottaa, että pääsen torstaina keskustakotiini. Aion pujottaa jalkaani korkeimmat ja epäkäytännöllisimmät korot ja juosta mukulakivikatuja niin, että kannat katkeavat. Aion kiskoa ratikalla rinksaa. Aion tilata pitsaa kotiin, vaikka oikeastaan tekisi mieli kävellen hakea. Aion ränkätä oviporttiamme, luuhata porttikongissa, istua iltaa kantakuppilassa ja tilata take away -kuppiini vuoronperään kaikki erikoiskahvit, vaikka oikeastaan kaipaisin sitä ihan tavallista.

En aio koko syysloman aikana laittaa päälleni yhtäkään savunhajuista vaatetta. Aion tuoksua ruusuilta ja urbaaneilta unelmilta. Voi tosin olla, että kolmannen päivän kohdalla tajuan, että olispa ihana päästä metsään rauhoittumaan.

Nanson vaatteet kuvissa:
Asu 1: vaaleanpunainen Villis-neuletunika, pitkä Hippu-sadetakki
Asu 2: kirkkaanpunainen Villis-neulepusero, Hippu-sadetakki, Hippu vedenkestävä selkäpussi

Syksyinen vaatearvonta:

Kirjoita kommenttiboksiin vapaavalintaiset syysterveisesti. Vastanneiden kesken arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat valita vapaavalintaiset Nanson tuotteet itselleen. Jätä vastauksesi 16.10. mennessä. 

-Henriikka

Vihdoin voi pukea jotain ihanaa päälle! (+vaatearvonta)

Kaupallinen yhteistyö: Nanso

Heräsin tänä aamuna puoli kuuden aikaan, koska palelin. Olin jättänyt tämänkesäisestä tottumuksesta laittamatta lakanaa peittoon ja oli ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen kunnolla kylmä. Tunsin kiitollisuutta: vihdoin viileää. Vihdoin voin vetää peiton korviin ja pistää jotain ihanaa päälle.

Nämä neljä alkusyksyn asua on kuvattu vielä elokuun alun helteessä, viime lauantaina. Kuumuus oli yllä ja päällä ja ympärillä, mutta kuvista ja asuista tuli minusta aika kivoja. Nanso jatkaa uudistumistaan, ja minä heidän tuotteistaan innostumista. Näissä kuvissa on loppukesän ja alkusyksyn uutuuksia, mutta mikä parasta, lupaus syksystä! Uijuijui, parhaasta vuodenajasta.

1. Syysseepra

Kukapa olisi uskonut, että kipittelen punavuorelaisia katuja kokotrikooasussa? Mutta mielestäni tuo on kyllä aika hieno. Tuosta samasta kankaasta on lyhyempi ja tämä pidempi paita, eikä kokokuosiasuja rakastava mieleni vain malttanut olla yhdistämättä sitä tuohon hameeseen. Trikoinen kokoasu ei välttämättä herätä mielikuvia tyylikkyydestä, mutta voisin hyvin tempaista näissä vaikka formaalimpaankin palaveriin.

Päällä: Kokos-tunika ja Kokos-hame (harmaa)

2. Kesän hehkuja

Värit ovat juttuni, on sitten intiaanikesä tai alkusyksy. On vaikea kuvitella, että vaihtaisin koskaan värejä pois käytöstä.

Syyspukeutumisessa parhaita asioita on, että voi kulkea iso takki päällä, mutta kintut vielä paljaana. Aurinko on säkällä porotellut jalkoihin vielä sen verran, etteivät ne hohkaa maalarinvalkoisina, vaan muistuttelevat sävyllään iholle jääneestä kesästä.

Päällä: Leimu-mekko

3. Palmun alla

Näiden kuvien vaatekappaleista ehdoton suosikkini on tämä vihreä-sininen Palmu-paita. Taskuihin saa kädet turvaan ja laatikkomainen malli on leikkisä, mutta ryhdikäs. Pillimmät housut korostavat leikkausta, chinot tekevät kokonaisuudesta rennomman. Nyt kun olen myös vihdoin ottanut kirkkaanpunaisen höyryttimen käyttööni (se odotti yli puoli vuotta paketissaan, sillä olin laiska kokeilemaan eka kertaa), tulee tästä vakkaripaitani.

Päällä: Palmu-paita ja Kino-housut (tummansiniset)

4. Raskaan rantapäivän jälkeen

Oli ihana, kun tapasin viikonloppuna Nanson väkeä ja kuulin: “Me ajateltiin sulle tätä mekkoa, kun sulle sopii punainen niin älyttömän hyvin!” Minä tietysti kyynelehdin sisäisesti vähän ja myönsin, että näin taitaa olla. Kaikki lämpöiset syyssävyt taitavat mätsätä naamaani varsin hyvin. Ehkä myös persoonaani.

Tässä mekossa ravaisin loppukesäiselle rannalle, kävisin vielä kerran huvipuistossa hattaralla ja istuisin vuoristoradassa niin, että helmat heiluisivat sinne sun tänne.

Päällä: Hehku-mekko

Itse jo kerroin, että näistä vaatteista lempparini on Palmu-paita. Mikä oli oma suosikkisi? Kerro kommenttipoksissa mikä asukokonaisuuksista tai vaatekappaleista on suosikkisi. Vastanneiden kesken arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat valita vapaavalintaiset Nanson tuotteet itselleen. Jätä vastauksesi 14.8. mennessä. 

Ja jos joku vaatekappale jää erityisesti himottamaan, niin kannattaa huomioida, että Nanson nettikaupassa on tällä hetkellä -25% alennus osasta uutuuksia. Näiden kuvien vaatteista alennuksella myydään juuri tuota Palmu-paitaa ja ensimmäisen asun Kokos-vaatteita.

Mutta hyvänen aika, syksy! En pääse siitä faktasta yli, että sieltä se rymistää kaikissa ihanan värikkäissä ja lämpimissä väreissään. Antaa tulla vaan oranssin, keltaisen ja punaisen kaikki sävyt, antaa tulla ruska ja ruskaretket, pimenevät illat ja aamut, sekä kylmät aamut peiton alla. Uijuijui.

-Henriikka

5 x yhteneväisyyttä minussa ja äidissäni (+kevätvaate-arvonta)

Kaupallinen yhteistyö: Nanso

Sunnuntaina on äitienpäivä. Ellen ryhdy vallan spontaaniksi, taidan tällä kertaa jäädä kotiin, ja äiti jää juhlapäivänä näkemättä. Tiedän hänen ymmärtävän enemmän kuin hyvin, että vietän reissun vuoksi ensimmäisen viikonlopun kuukauteen mielelläni miehen kanssa, joka toivottavasti tekee minusta joskus äidin. (Kyllä, puhun Jannesta. Hah, ei shokkiuutisia tällä kertaa.)

Mutta vaikka olemmekin pyhänä eri kaupungeissa, rakkaus kantaa kyllä. Miten hirveästi rakastankaan äitiäni ja onneksi saan sen aika usein myös hänelle kertoa.

Reissuani edeltävänä viikonloppuna vietimme ihanaa äiti-tytär-päivää Helsingissä. Osallistuimme timantti-kukkaworkshopiin ja loimme kumpikin upeat, elämämme ensimmäiset viralliset kukka-asetelmat. Asetelmien valmistuttua Janne otti meistä näitä elämäniloisia kuvia, joissa kiteytyy aika hyvin suhteemme ja yhteisen päivämme henki. Olimme valinneet kuvia varten Nanson uutuuksista suosikkejamme, minä omiani ja äiti omiaan.

Pidän perhearvoja ja rakkautta perheeseeni isosti esillä blogissani. Se on minulle elämän tärkeimpiä asioita. Näin äitienpäivän kynnyksellä olen miettinyt eritoten äitiäni. Tänään, helatorstain tyynessä aamupäivätunnelmassa, aloin pohtia yhteneväisyyksiämme ja eriäväisyyksiämme.

Huomasin vikkelästi, että yhteneväisyyksien keksiminen oli helpompaa. Tässä viisi samanlaista piirrettä, jotka melko nopeasti pomppasivat mieleeni.

1. Nauramme paljon, turhaan ja isosti

Vaikka isästäni on kuoriutunut vuosikymmenien saatossa koko ajan vähän iloisempi, kiitän kyllä sydämeni pohjasta äitiäni valtavasta elämänilosta. Hän on opettanut minulle, tai on oikeastaan esimerkkiä näyttämällä osoittanut, että tyhjän nauraminen on elämän suurimpia voimavaroja. Jos odottaa aina järkevää syytä isolle ilolle, joutuu monesti odottamaan tukalan kauan.

Häpesin nuorena äitini omaperäistä ja kovaäänistä naurua. Nyt tiedän omien lasteni joskus tulevaisuudessa häpeävän minua.

Ensimmäisten asujen vaatteet:
Minä: oranssi Basic-paita, musta Vekki-hame
Äiti: valkoinen Sirrus-avokauluspaita (tulee myyntiin ensi viikolla)

2. Puhumme suoraan

Olemme molemmat oppineet kantapään kautta, että kun kehotetaan puhumaan suoraan, niin sillä ei todellakaan tarkoiteta sitä. Diplomatia ei ole parhaita puoliamme, emme aina osaa koristella kermalla ja kirsikoilla mielipiteitämme ja olemme kumpikin löytäneet itsemme uudestaan ja uudestaan tilanteesta, joissa normaali kommunikaatiomme on hätkäyttänyt, hämmentänyt, loukannut tai aiheuttanut kanssakeskustelijalle muunlaisia tunnetiloja.

3. Olemme herkkiä, tunnemme vahvasti

Itkemme helposti, liikutumme helposti, tunnemme tunteita isolla skaalalla. Nyyhkin jo lapsena Tiikerin oma elokuva -leffan päätteeksi ja aistin ympärillä olevia tunteita ja esimerkiksi hengellisiä ja henkisiä asioita niin syvästi, että lapsen mieli meni välillä solmuun. Ilomme on suurta. Kuvottavat asiat eivät saa ainoastaan puistattamaan, vaan minäkin olen äitini lailla alkanut kakoa äänekkäästi. (Tämä on toinen asia, jota lapseni tulevat häpeämään.)

Toisten asujen vaatteet:
Minä: mustavalkoinen Tuuli-mekko
Äiti: oranssi Pilvi-huivi, mustaoranssi Sesam-tunika, vihreä Vekki-hame

4. Olemme valmiita seikkailuun, valmiita heittäytymään

Äitini kieltäytyy harvoin mistään, mitä ehdotan. Hän on valmis uuteen, valmis kokeilemaan. Hän aloitti lumilautailun vasta aikuisena, mutta viilettää rinteissä leikkaavaa käännöstä edelleen. Lapsena odotimme ystäväni ja ystäväni äidin kanssa Linnanmäen laitteen vieressä, kun äiti kävi läpi Topspinnin ja Spaceshotin, joihin me lapset emme vielä päässeet ja joihin äitini ystävä ei tahtonut.

Kun nyt pyysin äitiäni poseeraamaan kanssani Nanso-kuviin, hän otti junan Helsinkiin ja pisti parastaan. Hän luki upean runon häissämme, vaikka jännitti kamalasti. Hän on opiskellut viime vuosina vaikka mitä mielenkiintoista, enkä usko että mielenkiinto uutta kohtaan lakkaa koskaan. On ihana tunnistaa itseään näistä piirteistä.

5. Pidämme isosti naisten puolta

Olen feministi. Äitini on feministi, muttei varmaan ole ajatellutkaan, että sellaista termiä voisi tai pitäisi käyttää. Hänelle sukupuolet ovat sukupuolia, eivät kykyjämme määrittäviä tekijöitä. Mutta tiedän, millaiseksi viiruiksi meidän molempien silmät kapenevat, kun joku aliarvioi tyttöjä tai naisia tai epäilee kykyjämme sen vuoksi, että olemme naisia. Challange accepted. Sydämellämme ovat niin maailman, Suomen kuin lähipiirimme naiset ja tasa-arvo.

Kolmansien asujen vaatteet:
Minä: valkoinen Pilkku-paita

Äiti: Domino-yöpaita

Näiden lisäksi meillä molemmilla on muun muassa geenihauikset, malttamaton mieli ja vallattomia tanssiliikkeitä, vaan palstatila (tai helatorstai) ei riittäisi kaikkien samankaltaisuuksien listaamiseen. Mitä yhteistä sinulla on oman äitisi kanssa? Voihan olla, että toiset ovat äitiensä kanssa täysin erilaisia.

Entä miltä vaatteet näyttivät? Minusta aika ihanilta. Oma suosikkini on tuo Pilkku-paita, joka on vikassa kuvassa jo villistä pyöräilystä vähän rypyssä, kun taas ihailen miten ihanalta äitini näyttää vihreässä Vekki-hameessa ja oranssissa.

Nansolla on äitienpäivän kunniaksi loppuviikon ajan, ke-su 9.-13.5., käynnissä aikamoinen ale-kampanja: Myymälöissä kaikki normaalihintaiset tuotteet ovat -50% (myös Voguen sukkahousut ja sukat) ja verkkokaupassa tuotteet ovat 30-50% alennuksessa.

Kolmelle lukijalle on tiedossa ihan ilmainen vaateyllätys tuttuun tapaan. Kerro kommenttipoksissa mikä asukokonaisuuksista tai vaatekappaleista on suosikkisi. Vastanneiden kesken arvotaan kolme voittajaa, jotka saavat valita vapaavalintaiset Nanson tuotteet itselleen. Jätä vastauksesi 17.5. mennessä.

Nyt läppärinkansi alas ja nauttimaan helatorstain lopuista. En ollut muistanut koko päivää, vaan tajutessani sopineeni aamiais- ja lounastapaamiset kiinni olevaan paikkaan, alkoi minullekin hiljaa valjeta totuus. Ymmärränpä nyt, miksi kaikki olivat tuupanneet kevätjuhlansa ja tuparinsa eiliselle. Olen koko päivän haukotellut isoon ääneen alkuviikon ja eilisen aiheuttamia juhlaväsymyksiäni.

Ihana äiti, ihana torstai.
Äidin neuvoilla loppuviikkoon: nauretaan paljon ja syyttä!

-Henriikka

Uusi, ihana pellavavaatesarja (+ Nanson vaatearvonta)

Kaupallinen yhteistyö: Nanso

Välillä tuntuu, etten malta odottaa, että pääsen kirjoittamaan jostain asiasta. Nämä Nanson uudet pellavavaatteet ovat juuri sellainen asia (etenkin takki!).

Tällä hetkellä vietän viikkoani Lapin pakkasissa, mutta äsken etsin Tansanian kuvat käsiini. Otimme pellavista kuvia joulu-tammikuun taitteessa Sansibarin saarella. Lämpöasteita oli 30, iho oli auringossa paahtunut ja hiukset sopivasti suolavedessä.

Ilmastointi toimi aina kun sille päälle sattui, mutta muutaman päivän olon jälkeen ei ollut enää niin väliäkään, oliko olo viileä vai tulikuuma.

Olimme ensin kiertäneet viikon manner-Tansaniaa: Kilimanjaron aluetta vesiputouksineen ja kylineen, sekä jatkaneet autolla Ngorongoron ja Serengetin suojelualueiden ja Arushan läpi aina Mwanzaan saakka. Siellä vietimme joulun auringon paistaessa kovaa ja korkealta.

Toinen viikko oli tämä kiireetön lomaviikko paratiisisaarella – ei mitään suunnitelmia, eikä meidän hotellimme lähellä juuri mitään tehtävääkään. Join jääkylmää passion- ja mangomehua, tuoreista hedelmistä tehtyä, ja jos halusin vaihtelua, niin tilasin inkiväärilimsaa.

Pelasimme mukana olleen appiperheen kanssa beachvolleyta ainakin kahdesti päivässä ja kahlasimme laskuveden aikaan pitkälle Intian valtamereen. (Tuntui, että meren puoleen väliin saakka, vaikka todellisuudessa vain sen alkutyrskyihin.)

Ensimmäiset päivät kuluivat hitaasti, kunnes kolmantena päivänä vauhti kiihtyi, ja yhtäkkiä viikko oli jo ohi. Viimeinen päivä oli kuin sormien napsautus.

Aluksi ilmastoinnista otti kaiken irti, hiekat pudisteli tarkasti varpaista pois ennen huoneeseen astumista ja hiukset harjasi uskollisesti jokaisen meripulahduksen jälkeen.

Noh, lopuksi homma ei mennyt aivan samalla lailla. Ilmastointi oli mukava plussa, tärkeintä oli, ettei hiekkaa löytänyt silmästä tai liikaa tyynyltä, ja hiukset olivat lopulta leijonanharjana omassa lomakuosissaan. (Jälkimmäinen tapa toimia oli paljon huolettomampi!)

Ja näissä kuvissa on nyt juuri niitä uusia Nanson pellavavaatteita. Minulla on entuudestaan viime vuodelta Nanson pellavakauluspaitoja, joita kävin ostamassa kerran kerralla kolme kappaletta: mustan, valkoisen ja “pellavanvärisen”. Olen käyttänyt noita paitoja viikottain ja erityisesti reissuissa.

Siksi olinkin iki-iloinen, kun kuulin uusista Sarastus-sarjan vaatteista: rennoista pellavaisista housuista, mekosta, vyöllä sidottavasta takista ja tunikasta.

Kaikkia sarjan tuotteita on kahdessa värissä: puhtaanvalkoisena ja tummansinisenä. Mielestäni tuo sininen sävy on vähän selkeämmin sininen kuin Nanson nettisivujen tuotekuvissa, mutta tummanpuhuva se kyllä on. Valkoinen on juuri niin valkoinen kuin kuvista hohkaa.

Näitä kuvia katsoessa on hyvä muistaa, että olen itse alle 160-senttinen, joten esimerkiksi housut näyttävät minulla kovin pitkiltä – tosin rakastinkin niitä juuri sellaisina.

Aamutakki on kyllä ihan ehdoton suosikkini näistä, vaikka tykkäänkin yhdistellä myös tunikaa ja mekkoa housujen kanssa. Valkoisessa takissa on sellaista ylellisyyttä, sinisessä uskaltaa syödä aamuisin mustikkarahkaakin. Ja vaikka kutsuinkin takkia aamutakiksi, olen kyllä ajatellut ottaa etenkin sinisen ihan arkikäyttöön. En ole vielä kokeillut, mutta uskoisin sen toimivan tosi hyvin esimerkiksi farkkujen ja silkkikauluspaidan kanssa.

On tosin kerrottava, että Tansanian lämmöissä pitkät lahkeet ja hihat tulivat tarpeeseen vasta auringonlaskun jälkeen: sitä ennen mentiin pitkälti uima-asuissa meressä kelluen. Nyt tämänhetkisiin Lapin asteisiin ottaisin taas mielelläni pellavani, sillä siinä missä pellava tuntuu kuumassa viileältä, lämmittää se kivasti kylmällä. Autiotuparetkille otan kyllä suosiolla merinovillakerrastot.

Huomenna on ystävänpäivä, ei pellavaisista löytyisi lahjaa ystävälle? Tai ehkä itsellesi, ystävistä parhaimmalle. Jos houkuttelee, niin tämän viikon  13.–18.2. Nanson verkkokaupassa on kaikista tuotteista -15% alennus. Myymälöissä on meneillään myös tasarahapäivät keskusvaraston tyhjennysmyynnin vuoksi, eli vaatteita myydään niissä tosi edullisesti tällä hetkellä.

Mutta nyt otsikossa luvatun arvonnan aika, joka alkaakin ehkä jo tulla tutuksi näistä Nanso-kirjotuksista: Kerro kommenttipoksissa mikä uusista pellavavaatteista on suosikkisi. Vastanneiden kesken arvotaan kolme voittajaa, jotka saavat valita vapaavalintaiset Nanson tuotteet itselleen. Jätä vastauksesi 20.2. mennessä.

Tuntuu oikeasti todella absurdilta katsoa näitä paratiisikuvia, kun istuu paksuissa merinovillakalsareissa Kuusamossa ja  haisee  tuoksuu nuotiolta. Simpukat ovat vaihtuneet käpyihin ja valkoinen hiekka tykkylumeen.

Katsokaapa muuten tuota viimeistä kuvaa: kun tarkkaan tiiraa, näkee hiekassa ravun tekemiä koloja. Hiekassa olevat pienet hiekkarakeet ovat rapujen pyörittämiä palloja, joita he ovat tuoneet tunneleistaan maan pinnalle, jotta ovat päässeet syvemmälle hiekkaan. Voisin kokeilla samaa lumella.

-Henriikka

Neljä erilaista asukokonaisuutta tammikuun arjesta

Kaupallinen yhteistyö: Nanso, sisältää arvonnan

Olen elänyt joulun jälkeen syysmuodin uudestaan: olen pukeutunut (tai kääriytynyt, niin kuin todellinen muotibloggaaja kuvailee) mukaviin luonnonmateriaaleihin ja vähän liian suuriin neuleisiin.

Tammikuu alkoi yhtäkkiä ja hujahti puolivälin yli sellaisella vauhdilla, että sen suurempia muutoksia omaan tyyliin en ole edes ennättänyt kehitellä. Käytin siis samaa tuttua kaavaa: monikäyttöisiä vaatteita, selkeitä värejä ja isoja asusteita.

Olen pysynyt pitkälti kotona tai palloillut ystävien seurassa, joten formaalimmat asut ovat odottaneet kaapissa. Ilokseni olen taas kokeillut ja hassutellutkin vähän – tekee ihan hyvää täysharmaan Helsingin kontrastina.

Tässä neljä asua tämän vuoden ekoilta viikoilta:

1. Oman kodin hurmos

Olen nauttinut niin suuresti olla kotona. Olen makaillut lankkulattioilla kyllästymiseen saakka. Olen hipsinyt paikasta toiseen, siirtänyt tavaroita paikasta A paikkaan B. Ja takaisin. Laittanut astiapesukoneen pyörimään ja nauttinut ohjelman loputtua koneesta pöllähtävästä kuumasta höyrystä ja puhtaista astioista. Olen istunut pitkään aamiaisella Jannen kanssa, päiväkahvilla lähes aina ihan yksinäni.

Olen yrittänyt vaihtaa ajatusmallia niin, etten rötväisi kotona aina rumimmissa. Saan paremmin töitä tehdyksi ja tunnen oloni tehokkaammaksi, kun huolehdin itsestäni yhtä lailla, vaikka jäisin kotiin. Usein yhdistän jonkun helpon, mutta ihanan arkimekon villasukiin ja huulipunaan. Kun sitten lähden hakemaan lounasta tai näen töiden jälkeen ystävää, ei tarvitse kuin muistaa laittaa housut jalkaan.

Päällä:
Mustavalkoinen Nuudeli-mekko

2. Siskon kanssa sunnuntaibrunssille

Viikko sitten sunnuntaina kiskaisin sukkahousut jalkaan, vedin päälle sopivasti joustavan, mutta kuitenkin varsin siistin mekon ja suuntasin Katajanokalle nauttimaan brunssista pikkusiskon seurassa. Korolliset maiharit ja hattu sopivat yksinkertaisen mekon rinnalle.

Tämä on juuri sellainen “next step” tuosta ensin esitellystä kotimekko-asusta. Kun arkisen mekon yhdistelee eri tavoin, saa siitä vaikka minkälaisia kokonaisuuksia. Vielä toimistotöissä ollessani minulla oli toimistolla aina ekstrapari korollisia kenkiä ja huulipunaa, jotta sain fiksattua tyylin sopivaksi yllätyspalaverin ilmaantuessa.

Päällä:
Musta Ilta-mekko

3. Aurinkoa keskelle harmaata Helsinkiä

Vaikka lumi on antanut odottaan itseään, olen käyttäny villapaitoja ja neuleita ahkerasti viime viikot. Ja koska ulkona on ollut niin uskomattoman ankeaa, olen yrittänyt pitää värit mukana kuvioissa ja mikä on vielä olennaisempaa: ajatukset kirkkaina. (En ole aina onnistunut kovin hyvin.)

Rakastan keltaista, se ei varmaan ole enää kenellekään yllätys. Moni onkin ehtinyt jo kysellyt Nanson keltaisten neuleuutuuksien perään, jotka ovat vilahdelleet somekanavissa ahkerasti. Tuotteet ovat vihdoin myynnissä, jei! Ja hei, minun ylläoleva neuleeni on kokoa XL, eli tahallisesti oversize.

Päällä:
Keltainen Villis-neulepusero
Mustat Juttu-housut

Ja tässä Insta-kuvassa, josta on kyselty, on Keltainen Villis-neuletakki.

4. Tiuhti/Viuhti

Kirjoituksen ensimmäinen kuva on otettu, kun patsastelin kameralle näissä vaatteissa ja yhtäkkiä ystäväni, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan, saapui paikalle. Hauskaa, että aito reaktio ja jälleennäkemisenriemu tallentui kameralle (ja että saimme sovittua samantien myös yhteisen aamiaisen ensi viikolle).

Karsastan yleensä kahden näin kirkkaan värin yhdistämistä. Tällä kertaa tuntui kuitenkin kivalta. Valtava oranssi pipo ja sympaattinen vaaleanturkoosi neule olivat lämmin ja hyvällä tavalla hupaisa kombo. Tämäkin neuleeni on kokoa XL, eli tahallisesti oversize.

Päällä:
Turkoosi Kerä-neulepusero

Kun nyt katson ulos, en usko, että eletään vielä samaa kuukautta kuin näissä kuvissa. Pihalla tupruttaa lunta, ja villavaatteet pääsevät vihdoin arvoiseensa tehokäyttöön. On tätä odotettukin!

Lopuksi vielä Nanso-kirjoituksista tuttu arvonta: Kerro kommenttipoksissa mikä asukokonaisuuksista tai vaatekappaleista on suosikkisi. Vastanneiden kesken arvotaan kolme voittajaa, jotka saavat valita vapaavalintaiset Nanson tuotteet itselleen. Jätä vastauksesi 24.1. mennessä.

Lämmintä viikkoa kaikille! Toivottavasti teidänkin ikkunoista näkyy yhtä satumainen, pehmeän valkoinen maa.

-Henriikka

Haikein jouluterveisin Henriikka

Siinä missä kesälomaan kiteytyy huumaava vapaudentunne, joululoma tuntuu tunnelmalta. Joululoma on kynttilänvaloa ja –paloa, joulukukkien tuoksua ja vielä piiloteltavia ja jo kerrottuja salaisuuksia. Taustalla soivia joululauluja ja vähän rumia, mutta kuitenkin yhdessä leivottuja tähtitorttuja ja pipareita, sekä kauniita sanoja naapureilta kerran vuodessa.

Olemme perheeni kanssa viettäneet joulua aina samalla tavalla, muuttumattomana yli 20 vuotta. Aamulla ulkoillaan, rentoillaan ja paketoidaan viimeiset lahjat, lounaaksi syödään riisipuuroa, jonka jälkeen suunnataan lähikirkon jouluaattohartauteen. Sen jälkeen saunotaan pitkän kaavan kautta, laittaudutaan kauniiksi ja komeiksi ja syödään hyvin ja hartaasti. Sitten saatetaan laulaa muutama laulu, jonka jälkeen jaetaan lahjat. Lahjat avataan aina vuorotellen, niin että kaikki näkevät, mitä muut saavat. Keskiyöllä mennään jouluyön kirkkoon, vanhemmat reippaasti kävellen ja lapset autolla siitä asti, kun pystyimme itse ajamaan. Kahvit ja osa lahjoista jaetaan yleensä vasta kirkon jälkeen ja valveilla ollaan aamuyöhön saakka.

Ollessani 19, asuin joulun Ruotsissa. Silloin siskoni tuli jouluviikoksi luokseni Skövdeen. Muu perhe tuli kuitenkin jo Tapaninpäiväksi Tukholmaan meitä katsomaan. Ruotsalainen joulu poikkesi vähän suomalaisesta, vaan oli kuitenkin lopulta aika tutun tuntuinen, etenkin kun asuin suomalaisen perheen luona.

Naimisiinmenon jälkeen olemme viettäneet Jannen kanssa joulua vuorotellen kummankin vanhempien luona – kummallekin perheelle on kertynyt jo kolme kertaa. Jännitin aluksi, millaista olisi viettää joulu poissa lapsuudenkodista. Olenhan kovin kiintynyt kotimme jouluun. Vaan äkkiä huomasin, että aika samalla kaavalla mennään Janneillakin. Ja niin taidetaan mennä valtaosassa suomalaisista kodeista: kukin perhe tekee omasta mielestään muista poikkeavalla tavalla, vaan ulkomaalaiselle lähes kaikki näyttäytyisivät kovin samalta.

Tänä vuonna voin siis vasta ensi kerran todeta, että edessä on jotain ihan muuta. Lähemmäs 30 astetta lämmintä, päiväntasaaja kivenheiton päässä ja lautasella todennäköisesti jotain ihan muuta kuin laatikoita ja erilaisia kaloja. Alustava idea on kai grillata.

Onhan se toisaalta haikeaa: missata yksi vuoden kohokohdista, ehkä jopa suosikkipäivä, ja ne kaikki perinteet ja koko odotusaika. Toisaalta taas, jätän aina haikeana Suomen taakseni, kun lähden reissuun. Pidä kaikista vuodenajoista, pidän perinteistä. Mutta jos ei koskaan olisi valmis missaamaan mitään, niin ei koskaan näkisi tai kokisi mitään uutta. Joulu Afrikan tähtitaivaan alla tuntuu nyt täydelliseltä idealta.

Kaksi asiaa toivon täälläkin olevan joulussa läsnä: kiireettömyys ja siihen rauhoittuminen sekä yhdessäolo. Olisi jouluruoaksi sitten mehujäätä tai porkkanalaatikkoa, luulen sen nousevan juhlaruoaksi jo siitä syystä, että sitä saadaan nauttia yhteisen pöydän ääressä.

Tänään saapuessamme Kilimanjaroon 30 asteeseen, terminaalissa soivat joululaulut. Ihan samalla lailla ne eivät vielä soineet sydämeen, niin kuin pakkaslumen naristessa kengänpohjien alla, vaan onhan tässä vielä vajaa viikko aikaakin ottaa haltuun joulu päiväntasaajalla kaikkine mausteineen.

Kiireetöntä joulunalusaikaa kaikille.

-Henriikka

yöpaita / Nanso (saatu)

Äidin ja tyttärien 6 tyyliä (+Nanso-arvonta)

Kaupallinen yhteistyö: Nanso

Meidän perheen tyttöjen kesken on aina puhuttu tyylistä ja vaatteista. Olemme aina kyselleet neuvoa ja mielipiteitä, sekä jakaneet tyylimietteitä toisillemme. Usein sovussa, aina ei.

Kun olimme lapsia, äiti vei meidät kerran vuodessa junalla tyttöjen reissulla Helsinkiin, jossa saimme valita muutamia suosikkivaatteitamme. Ne tuntuvat muistojenkirjossa jollain tapaa sellaisilta taianhohtoisilta päiviltä. Kiertelimme suurkaupungin kauppoja, kävimme pitsalla ja jätskeillä ja tunnistimme ylpeinä Kolmen sepän patsaan.

Puhumme edelleen paljon vaatteista yhdessä. Se ei ole koskaan ollut elämän tärkein asia tai harrastus, mutta kaikille olennainen osa omakuvaa ja viihtymistä. Näissä kuvissa näette kuusi tyyliä, jotka suunnittelimme Nanson syksyn uutuuksista.

Henriikka:

Oma tyylini on muodostunut monenlaisten kokeiluvaiheiden jälkeen nykyiselleen: klassisia, selkeitä vaatekappaleita yhdistettynä huomiotaherättäviin yksityiskohtiin, esimerkiksi kirkkaaseen huulipunaan, isoihin koruihin tai päähineeseen. Muutos on toki pysyvää.

Rakastan luonnonmateriaaleja ja helppohoitoisuutta – olen surkea silittäjä ja pyykkääjä. Innostun väreistä, mutta niiden rinnalle olen löytänyt myös valkoisen ja harmaan sävyt. Graafiset, kekseliäät leikkaukset herättävät usein huomioni. Sekoitan tyylissäni uutta ja vanhaa, sillä uudet vaatekappaleet heräävät usein parhaiten eloon kirppislöytöjen rinnalla.

Pirkko:

Vaatteet on mun aatteet. No ei tod. Viihdyn rennoissa, mukavissa vaatteissa. En kaipaa merkkituotteita, mutta laadukkuus ja ajattomuus ovat nykyisin selvästi aiempaa tärkeämpää. Ajattomuus paljon myös sen vuoksi, ku en enää viitsi käydä kovinkaan usein vaatekaupassa. Vaatteiden on hyvä joustaa, jotta voin vaikka kesken päivän venytellä rennosti. Pidän paljon liikkumisesta ja ulkoilusta, ja se määrittää paljon pukeutumistani – esimerkiksi työmatkat pyöräilen, ja vaatetus on sen mukaista.

En todellakaan halua olla kertakäyttökuluttaja ja toivon, että laadukkuus, luonnonsuojelu ja erityisesti työntekijöiden hyvinvointi ja oikeusturva esimerkiksi vaatetehtaissa näkyisivät entistä enemmän vaatevalinnoisssni.

Roosaliina:

Tyylini on, ja on varmaan aina ollut, aika simppeli. Tykkään käyttää vaatteita, jotka ovat mukavia päällä ja päälläni on usein maanläheisiä, murrettuja värejä. Raitapaitoja omistan toista kymmentä – ne on aina varma valinta, vaikka välillä tuntuu, että päälläni on raitaa joka päivä. Ja vielä öisinkin. Olen vähän sellainen, että tykästyessäni johonkin vaatteeseen, käytän sitä ihan hirveän paljon.

Tykkään miettiä suht tarkkaan, mitä laitan päälleni ja olen myös aika nirso shoppailija. Jos olemme kaupoilla, Henriikalla menee välillä hermo, kun minulle ei kelpaa mikään. Olen usein etukäteen ajatellut päässäni tietynlaisia vaatteita, ja jos sellaisia ei löydy, en osta mitään. Voisi ehkä tehdä hyvää hypätä välillä omalta mukavuusalueelta pois.

Ensimmäisten tyylien vaatteet:

Henriikka:
Huurre-housut
Huurre-jakku
Tasku-T-paita

Roosaliina:
Knoppi-mekko

Pirkko:
Tasku-T-paita
Kuiske-huivi
Vekki-hame

Henriikka:

Äiti ja Roosaliina ovat joskus hauskan varovaisia miettiessään vaatteitaan. Olen itse jo tehnyt kymmenen päätöstä, kun he vielä mutisevat ensimmäisen äärellä. Toisaalta olisin itse välttynyt monelta hutiostokselta, jos olisin kuunnellut heitä ja noudatellut heidän valintaprosessiaan. Olen ehdottomasti meistä kolmesta se, joka innostuu ja sekoaa ostoksilla ensimmäisenä (ainoana).

Siskoltani olen oppinut, että hyvä ja hyvin valittu vaate kestää aikaa. Äitini vuoksi en jännitä, ettenkö voisi vielä 50-vuotiaanakin käyttää juuri niitä vaatteita kuin itse haluan.

Pirkko:

Kuulin tyttäriltäni reilu kymmenen vuotta, että pukeutumiseni on tylsää ja jopa noloa, kunnes aloin vähitellen huomata, että he lainaavatkin mielellään vaatteitani. Kas kummaa, pukeutumiseni olikin “muuttunut” ihan hyväksi (ja nuoret kasvaneet aikuisiksi). Nykyisin onkin mukavaa, kun voimme lainata vaatekappaleita toisiltamme. Saan joskus myös kivoja vinkkejä heiltä vaatevalintoihini.

Roosaliina:

Henriikan tyyli on omaan tyyliini verrattuna usein aika paljon asiallisempi. Hän näyttää aina siltä, että voisi lähteä siltä seisomalta pressitilaisuuteen. Jos tyylit olisivat ihmisiä, omani olisi varmaan lapsi ja Henriikan aikuinen. Henriikka kokeilee rohkeammin uusia vaatteita ja käyttää vaatteita, joita mulla ei tulisi edes mieleen käyttää. Välillä tulee ohilyöntejä (anteeksi sisko rakas!), mutta usein kokeileminen kannattaa.

Äitin tyyli on myös aika yksinkertainen, niin kuin minunkin. On hauskaa, että voin käydä äidin vaatekaapilla ja käyttää samanlaisia vaatteita. Äitikään ei ole niin innokas leikkimään vaatteilla, vaan luottaa omaan perustyyliinsä. Ja sehän toimii!

Toisten tyylien vaatteet:

Roosaliina:
Selja-mekko
Basic-legginssit
Kuiske-huivi

Henriikka:
Kuiske-mekko

Pirkko:
Lumo-tunika
Kampa-housut
Huivi (ruskea)

Ja lopuksi otsikossa luvattu arvonta lukijoille: Kerro kommenttipoksissa mikä asukokonaisuuksista tai vaatekappaleista on suosikkisi. Vastanneiden kesken arvotaan kolme voittajaa, jotka saavat valita vapaavalintaiset Nanson tuotteet itselleen. Jätä vastauksesi 19.11. mennessä.

Ihana äiti, ihana sisko! On kivaa, kun voi jakaa niin pieniä kuin suuriakin asioita rehellisesti tuttujen naisten kesken. Itse asiassa vietämme rentoa perheaikaa tänäkin viikonloppuna, kun samaan syssyyn sattui isänpäivän lisäksi perhepiirin kahdet synttärit ja kahdet valmistujaiset. Kakkua luvassa!

-Henriikka

Neljä syksyistä asukokonaisuutta (+Nanson ihana vaatearvonta!)

Kaupallinen yhteistyö: Nanso

Kaikkein parasta pukeutumisaikaa on loppukesä ja alkusyksy. Tästä ei ehkä tarvitse edes kiistellä, sillä suurin osa lienee samaa mieltä. Varastosta saa kaivaa syystakit esiin, mutta pitkähihaisellakin pärjää vielä. Joskus tuulettoman kohdan löytyessä ehkä vielä t-paidallakin. Syysvaatteet ovat samaan aikaan valmistautumista viimaan ja muistoja kesästä – isoja villahuiveja ja aurinkolaseja, jo napitettuja takkeja ja paljaita nilkkoja.

Minulla on syksyyn uusi-vanha vaatelemppari, Nanso. Se on tietysti minulle jo lapsesta saakka tuttu, niin kuin monelle muullekin, mutta vasta viimeisen vuoden aikana olen tajunnut mihin kaikkeen siitä on.

Suunnittelin seuraavat neljä alkusyksyn asukokonaisuutta Nanson syysuutuuksista ja klassikkovaatteista.

Rento sunnuntai-look

Tässä asussa pidin todellisuudessa työpäivää kotitoimistolla, mutta parhaiten se istuisi minusta rentoon viikonloppuhetkeen. Ehkä kävelyyn Kaivopuistossa ja kahveille Cafe Birgitassa. Tai hartaasti kokattuun brunssiin ystävien kesken, kun pitkä pöytä on katettu kaikilla herkuilla.

Valkoinen paitis on ihanan jämäkkää puuvillaa, ja hihat asettuvat mukavasti, jos ne tahtoo rullata kyynärvarsiin.

Justiinsa-paitis (valkoinen)
Basic leggins (musta)

Tyylikkäästi tulta ja töitä päin

Voisin hyvin valita tämän asun työpäivään, kun tapaan uusia asiakkaita. Asuun kiteytyy työminäni määrätietoisuus ja pilke silmäkulmassa. Tuplakuosi toimii ihanasti, ja pitkät lahkeet rullautuvat rennosti nilkkoihin.

Psst! Samanväriset, samankuosiset yhdistäessä syntyy hauska haalari-illuusio.

Kampa-paitis (valkoinen)
Kampa-housut (musta)

Syksyinen kaupunkiseikkailu

Tässä asussa lähtisin tutkimusmatkalle omaan tai vieraaseen kaupunkiin. Ottaisin ehkä polkupyörän, bussin tai hyvät kengät alle ja kulkisin ristiin rastiin ilman aikatauluja. Söisin kahvilassa korvapuustin ja rapsuttaisin puistossa kilttiä koiraa.

Tuo ruskea Tuttu-neule on niin mieletön! Jos yhtään tunnen seuraajajoukkoani, niin kuin luulen tuntevani, oletan tuon olevan myös teidän ykkössuosikkinne. Sitä on tulossa myös tummansinisenä.

Tuttu-neule (verkkokaupoissa ja myymälöissä noin viikon päästä)
Kuulas-hame (musta)
Tasku T-paita (valkoinen)

Hyvän tuulen työpäivä

Nämä kuvat ovat tältä aamulta! Tämä on siis aamulla turhalta tuntuneen, mutta lopulta erittäin hyväksi muuttuneen tiistain asukokonaisuus. Olen tehnyt paljon läppäritöitä, käynyt kampaajalla, nähnyt entisiä kollegoitani lounaalla ja leiponut omenapiiraan.

Valitsin punaruskeasta paidasta tahallisesti yhtä isomman koon, jotta se laskeutuu vapaammin. Ja kun legginssien lahkeet on sujautettu nilkkureihin, ei vastaantulija edes tunnista niitä legginsseiksi.

Aavistus-tunika (ruskea)
Basic leggins (musta)

  Ja nyt seuraa otsikossa luvattu arvonta lukijoille: Kerro kommenttipoksissa mikä asukokonaisuuksista tai vaatekappaleista on suosikkisi. Vastanneiden kesken arvotaan kolme voittajaa, jotka saavat valita vapaavalintaiset Nanson tuotteet itselleen. Jätä vastauksesi 5.9. mennessä.

    Onnea kaikille! Toivottavasti inspiroiduitte ensimmäisistä syysuutuuksista yhtä paljon kuin minä. Lupaan myöhemmin syksyllä jakaa lisää vaateideoita ja -suosikkeja.

-Henriikka

Ps. Nanson myymäläpaikkakunnilla jaetaan huomenna (keskiviikkona) esite, joiden takakannessa on ostoetu: -40% yhdestä tuotteesta 17.9. saakka. Tarkkana postin kanssa siis! Nopeimmat voivat noutaa itselleen oman lehtisen myös myymälästä. Lehtisen saa pyytämällä kassalta.