Kaupallinen yhteistyö: Nanso, sis. arvonnan

Olen elänyt kahden kaupungin elämää nyt kaksi ja puoli kuukautta. Maanantaina alkoi yhdestoista kouluviikko. Näin ollen nämä yksitoista viikkoa minulla on ollut kaksi kotia: toinen kotimme Helsingissä ja toinen täällä Tammelassa.

Helsingin kotimme on 43-neliöinen kompakti keskustakoti, jossa on vihreä katto, valkoiset lankut ja aina kahvia keittimeen. Pieni ja tärkeä mies nukkuu nyt lähes joka yö yksin tuplakokoisen peiton alla, mutta onneksi pääsen välillä viereen tyhjää paikkaani täyttämään.

Tammelan kotimme on solumökki, joka ei aivan hivele esteettistä silmääni ja jota en ole lainkaan sisustanut, mutta jossa on turvallista ja kotoisaa, ja jonka sähkölaskuun kuuluu saunan lämmitys.

Kummassakin kodissa on hyvä olla.

Nämä kuvat ovat viime viikonlopulta, Tammelan kotimme edestä ja kotikadultamme (kuvitella, että se on hiekkaa!) Päällä on Nanson uutuuksia: pidempi ja lyhyempi mustavalkoinen kuviosadetakki, punainen pooloneule (i-ha-na) ja pidempi, vaaleanpunainen neuletunika.

Elämääni on muodostunut rutiineita. Maanantaisin koulu alkaa 09:15, tiistaista torstaihin 08:15 ja perjantaina on lähes aina etäpäivä. Koulu loppuu aina klo 15:45, paitsi torstaisin tuntia aiemmin. Matkustan Helsingistä tai muista viikonloppuvietoista takaisin Tammelaan sunnuntai-illalla tai aikaisin maanantaiaamuna. Aina on ollut kiva palata.

Koulun jälkeen kirjoitan blogia, editoin kuvia, vastailen sähköposteihin – työ vie yllättävän paljon aikaa illoistani. Sen lisäksi yritän ulkoilla ja urheilla, rentoutua kotona. Kauppareissukin kestää aina ainakin tunnin, joten sillekin on otettava aikansa kerran viikossa. Sitten on uutena maanantaiperinteenä illallinen kämppisten kanssa ja kaikki mahdollinen muu yllätyksellinen: sieniretket, ratsastustunti, synttärijuhlat ja rantasauna, jonka saamme onneksemme varata käyttöömme joka viikko.

Aloin kutsua Tammelan kotia heti kodiksi. Ajattelin siitä muodostuvan itseä toteuttava ennuste: jos kutsun sitä kodiksi, se alkaa tuntua kodilta. Pari viikkoa sana tuntui suussa oudolta, mutta yllättävän äkkiä totuin siihen. Nyt tämä koti tuntuu enemmän kodilta kuin Helsingin kotimme, vaikka koenkin siitä toisinaan vähän huonoa omatuntoa. Tuntuu jotenkin epäreilulta myöntää ääneen, että koen vähemmän kodiksi paikan, jossa Janne asuu. Mutta olen vähän sellainen, että kodiksi tuntuu muodostuvan se paikka, missä vietän aikaani eniten, enkä koe sen liittyvän parisuhteen tilaan. Meillä menee hyvin.

Ystävät ja perheenjäsenet saattavat kyllä edelleen yllättyä:

”Lähden sunnuntaina kotiin!”
”Aijaa! Eikö sulla ole koulua?”
”Eikun meen siis nimenomaan Tammelan kotiin.”

Kaikkein raskainta on vaihtaa paikkaa, kun samalla joutuu vaihtamaan sellaista henkistä tilaa. Saatatte itsekin tunnistaa sen olon: pitkän kesämökkiviikon jälkeen takaisin työarkeen, rantalomalta paluu kaupungin hälinään tai toisaalta hälinän keskeltä erämaamökin tuskaiseen hiljaisuuteen. Jollain tavalla mieli on aina koetuksella, kun vaihdan reilun tunnin ajomatkan aikana ääripäästä toiseen, keskeltä metsää ihan kantakaupungin ytimeen. En olisi voinut kuvitellakaan, miten paljon se vie voimia.

Tammelassa tuoksun usein savulta, kuljen kuorivaatteet ja trikoot päällä, meikkaan ehkä joskus torstain kunniaksi ja kuljen jämptisti lukujärjestyksen mukaan. Helsinkiin päästyäni minua odottavat klubikeikat, työpalaverit, brunssit ja illanistujaiset ystävien kanssa, syyspiknikit Kaivarissa ja ihanat illalliset ihanissa ravintoloissa. Mukavannäköiset ruokafillaristit tuovat pitsaa kotiin ja olen häkeltynyt: Tammelan kotiimme ei varmaan edes pysty tilaamaan ruokaa! Sushia saa lähimpänä Forssan Prismasta, jos ajaa parikymmentä kilometria.

Kaiken lisäksi Helsinki-aika on aina spesiaalia: on otettava hetkistä irti ja nautittava ennen uutta kouluviikkoa. On näissä kahdessa kodissa tosiaan melkoinen ero.

Kaiken kaikkiaan syksy ja opiskelijaelämä ovat alkaneet paremmin kuin hyvin. En olisi voinut kuvitellakaan, kuinka en ainoastaan totu, vaan suoraan rakastun rutiineihin – siihen, että joku päättää monta asiaa puolestani.

Välillä mietin, palaanko koskaan Helsinki-elämääni. Palaanko koskaan kaupunkiin. Mutta ainakin tällä hetkellä minulla on sellainen metsäyliannostus päällä, etten malta odottaa, että pääsen torstaina keskustakotiini. Aion pujottaa jalkaani korkeimmat ja epäkäytännöllisimmät korot ja juosta mukulakivikatuja niin, että kannat katkeavat. Aion kiskoa ratikalla rinksaa. Aion tilata pitsaa kotiin, vaikka oikeastaan tekisi mieli kävellen hakea. Aion ränkätä oviporttiamme, luuhata porttikongissa, istua iltaa kantakuppilassa ja tilata take away -kuppiini vuoronperään kaikki erikoiskahvit, vaikka oikeastaan kaipaisin sitä ihan tavallista.

En aio koko syysloman aikana laittaa päälleni yhtäkään savunhajuista vaatetta. Aion tuoksua ruusuilta ja urbaaneilta unelmilta. Voi tosin olla, että kolmannen päivän kohdalla tajuan, että olispa ihana päästä metsään rauhoittumaan.
—

Nanson vaatteet kuvissa:
Asu 1: vaaleanpunainen Villis-neuletunika, pitkä Hippu-sadetakki
Asu 2: kirkkaanpunainen Villis-neulepusero, Hippu-sadetakki, Hippu vedenkestävä selkäpussi

Syksyinen vaatearvonta:

Kirjoita kommenttiboksiin vapaavalintaiset syysterveisesti. Vastanneiden kesken arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat valita vapaavalintaiset Nanson tuotteet itselleen. Jätä vastauksesi 16.10. mennessä. 

-Henriikka

Kaupallinen yhteistyö: Nanso

Heräsin tänä aamuna puoli kuuden aikaan, koska palelin. Olin jättänyt tämänkesäisestä tottumuksesta laittamatta lakanaa peittoon ja oli ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen kunnolla kylmä. Tunsin kiitollisuutta: vihdoin viileää. Vihdoin voin vetää peiton korviin ja pistää jotain ihanaa päälle.

Nämä neljä alkusyksyn asua on kuvattu vielä elokuun alun helteessä, viime lauantaina. Kuumuus oli yllä ja päällä ja ympärillä, mutta kuvista ja asuista tuli minusta aika kivoja. Nanso jatkaa uudistumistaan, ja minä heidän tuotteistaan innostumista. Näissä kuvissa on loppukesän ja alkusyksyn uutuuksia, mutta mikä parasta, lupaus syksystä! Uijuijui, parhaasta vuodenajasta.

1. Syysseepra

Kukapa olisi uskonut, että kipittelen punavuorelaisia katuja kokotrikooasussa? Mutta mielestäni tuo on kyllä aika hieno. Tuosta samasta kankaasta on lyhyempi ja tämä pidempi paita, eikä kokokuosiasuja rakastava mieleni vain malttanut olla yhdistämättä sitä tuohon hameeseen. Trikoinen kokoasu ei välttämättä herätä mielikuvia tyylikkyydestä, mutta voisin hyvin tempaista näissä vaikka formaalimpaankin palaveriin.

Päällä: Kokos-tunika ja Kokos-hame (harmaa)

2. Kesän hehkuja

Värit ovat juttuni, on sitten intiaanikesä tai alkusyksy. On vaikea kuvitella, että vaihtaisin koskaan värejä pois käytöstä.

Syyspukeutumisessa parhaita asioita on, että voi kulkea iso takki päällä, mutta kintut vielä paljaana. Aurinko on säkällä porotellut jalkoihin vielä sen verran, etteivät ne hohkaa maalarinvalkoisina, vaan muistuttelevat sävyllään iholle jääneestä kesästä.

Päällä: Leimu-mekko

3. Palmun alla

Näiden kuvien vaatekappaleista ehdoton suosikkini on tämä vihreä-sininen Palmu-paita. Taskuihin saa kädet turvaan ja laatikkomainen malli on leikkisä, mutta ryhdikäs. Pillimmät housut korostavat leikkausta, chinot tekevät kokonaisuudesta rennomman. Nyt kun olen myös vihdoin ottanut kirkkaanpunaisen höyryttimen käyttööni (se odotti yli puoli vuotta paketissaan, sillä olin laiska kokeilemaan eka kertaa), tulee tästä vakkaripaitani.

Päällä: Palmu-paita ja Kino-housut (tummansiniset)

4. Raskaan rantapäivän jälkeen

Oli ihana, kun tapasin viikonloppuna Nanson väkeä ja kuulin: ”Me ajateltiin sulle tätä mekkoa, kun sulle sopii punainen niin älyttömän hyvin!” Minä tietysti kyynelehdin sisäisesti vähän ja myönsin, että näin taitaa olla. Kaikki lämpöiset syyssävyt taitavat mätsätä naamaani varsin hyvin. Ehkä myös persoonaani.

Tässä mekossa ravaisin loppukesäiselle rannalle, kävisin vielä kerran huvipuistossa hattaralla ja istuisin vuoristoradassa niin, että helmat heiluisivat sinne sun tänne.

Päällä: Hehku-mekko

Itse jo kerroin, että näistä vaatteista lempparini on Palmu-paita. Mikä oli oma suosikkisi? Kerro kommenttipoksissa mikä asukokonaisuuksista tai vaatekappaleista on suosikkisi. Vastanneiden kesken arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat valita vapaavalintaiset Nanson tuotteet itselleen. Jätä vastauksesi 14.8. mennessä. 

Ja jos joku vaatekappale jää erityisesti himottamaan, niin kannattaa huomioida, että Nanson nettikaupassa on tällä hetkellä -25% alennus osasta uutuuksia. Näiden kuvien vaatteista alennuksella myydään juuri tuota Palmu-paitaa ja ensimmäisen asun Kokos-vaatteita.

Mutta hyvänen aika, syksy! En pääse siitä faktasta yli, että sieltä se rymistää kaikissa ihanan värikkäissä ja lämpimissä väreissään. Antaa tulla vaan oranssin, keltaisen ja punaisen kaikki sävyt, antaa tulla ruska ja ruskaretket, pimenevät illat ja aamut, sekä kylmät aamut peiton alla. Uijuijui.

-Henriikka

Kaupallinen yhteistyö: Nanso

Välillä tuntuu, etten malta odottaa, että pääsen kirjoittamaan jostain asiasta. Nämä Nanson uudet pellavavaatteet ovat juuri sellainen asia (etenkin takki!).

Tällä hetkellä vietän viikkoani Lapin pakkasissa, mutta äsken etsin Tansanian kuvat käsiini. Otimme pellavista kuvia joulu-tammikuun taitteessa Sansibarin saarella. Lämpöasteita oli 30, iho oli auringossa paahtunut ja hiukset sopivasti suolavedessä.

Ilmastointi toimi aina kun sille päälle sattui, mutta muutaman päivän olon jälkeen ei ollut enää niin väliäkään, oliko olo viileä vai tulikuuma.

Olimme ensin kiertäneet viikon manner-Tansaniaa: Kilimanjaron aluetta vesiputouksineen ja kylineen, sekä jatkaneet autolla Ngorongoron ja Serengetin suojelualueiden ja Arushan läpi aina Mwanzaan saakka. Siellä vietimme joulun auringon paistaessa kovaa ja korkealta.

Toinen viikko oli tämä kiireetön lomaviikko paratiisisaarella – ei mitään suunnitelmia, eikä meidän hotellimme lähellä juuri mitään tehtävääkään. Join jääkylmää passion- ja mangomehua, tuoreista hedelmistä tehtyä, ja jos halusin vaihtelua, niin tilasin inkiväärilimsaa.

Pelasimme mukana olleen appiperheen kanssa beachvolleyta ainakin kahdesti päivässä ja kahlasimme laskuveden aikaan pitkälle Intian valtamereen. (Tuntui, että meren puoleen väliin saakka, vaikka todellisuudessa vain sen alkutyrskyihin.)

Ensimmäiset päivät kuluivat hitaasti, kunnes kolmantena päivänä vauhti kiihtyi, ja yhtäkkiä viikko oli jo ohi. Viimeinen päivä oli kuin sormien napsautus.

Aluksi ilmastoinnista otti kaiken irti, hiekat pudisteli tarkasti varpaista pois ennen huoneeseen astumista ja hiukset harjasi uskollisesti jokaisen meripulahduksen jälkeen.

Noh, lopuksi homma ei mennyt aivan samalla lailla. Ilmastointi oli mukava plussa, tärkeintä oli, ettei hiekkaa löytänyt silmästä tai liikaa tyynyltä, ja hiukset olivat lopulta leijonanharjana omassa lomakuosissaan. (Jälkimmäinen tapa toimia oli paljon huolettomampi!)

Ja näissä kuvissa on nyt juuri niitä uusia Nanson pellavavaatteita. Minulla on entuudestaan viime vuodelta Nanson pellavakauluspaitoja, joita kävin ostamassa kerran kerralla kolme kappaletta: mustan, valkoisen ja ”pellavanvärisen”. Olen käyttänyt noita paitoja viikottain ja erityisesti reissuissa.

Siksi olinkin iki-iloinen, kun kuulin uusista Sarastus-sarjan vaatteista: rennoista pellavaisista housuista, mekosta, vyöllä sidottavasta takista ja tunikasta.

Kaikkia sarjan tuotteita on kahdessa värissä: puhtaanvalkoisena ja tummansinisenä. Mielestäni tuo sininen sävy on vähän selkeämmin sininen kuin Nanson nettisivujen tuotekuvissa, mutta tummanpuhuva se kyllä on. Valkoinen on juuri niin valkoinen kuin kuvista hohkaa.

Näitä kuvia katsoessa on hyvä muistaa, että olen itse alle 160-senttinen, joten esimerkiksi housut näyttävät minulla kovin pitkiltä – tosin rakastinkin niitä juuri sellaisina.

Aamutakki on kyllä ihan ehdoton suosikkini näistä, vaikka tykkäänkin yhdistellä myös tunikaa ja mekkoa housujen kanssa. Valkoisessa takissa on sellaista ylellisyyttä, sinisessä uskaltaa syödä aamuisin mustikkarahkaakin. Ja vaikka kutsuinkin takkia aamutakiksi, olen kyllä ajatellut ottaa etenkin sinisen ihan arkikäyttöön. En ole vielä kokeillut, mutta uskoisin sen toimivan tosi hyvin esimerkiksi farkkujen ja silkkikauluspaidan kanssa.

On tosin kerrottava, että Tansanian lämmöissä pitkät lahkeet ja hihat tulivat tarpeeseen vasta auringonlaskun jälkeen: sitä ennen mentiin pitkälti uima-asuissa meressä kelluen. Nyt tämänhetkisiin Lapin asteisiin ottaisin taas mielelläni pellavani, sillä siinä missä pellava tuntuu kuumassa viileältä, lämmittää se kivasti kylmällä. Autiotuparetkille otan kyllä suosiolla merinovillakerrastot.

Huomenna on ystävänpäivä, ei pellavaisista löytyisi lahjaa ystävälle? Tai ehkä itsellesi, ystävistä parhaimmalle. Jos houkuttelee, niin tämän viikon  13.–18.2. Nanson verkkokaupassa on kaikista tuotteista -15% alennus. Myymälöissä on meneillään myös tasarahapäivät keskusvaraston tyhjennysmyynnin vuoksi, eli vaatteita myydään niissä tosi edullisesti tällä hetkellä.

Mutta nyt otsikossa luvatun arvonnan aika, joka alkaakin ehkä jo tulla tutuksi näistä Nanso-kirjotuksista: Kerro kommenttipoksissa mikä uusista pellavavaatteista on suosikkisi. Vastanneiden kesken arvotaan kolme voittajaa, jotka saavat valita vapaavalintaiset Nanson tuotteet itselleen. Jätä vastauksesi 20.2. mennessä.

—

Tuntuu oikeasti todella absurdilta katsoa näitä paratiisikuvia, kun istuu paksuissa merinovillakalsareissa Kuusamossa ja  haisee  tuoksuu nuotiolta. Simpukat ovat vaihtuneet käpyihin ja valkoinen hiekka tykkylumeen.

Katsokaapa muuten tuota viimeistä kuvaa: kun tarkkaan tiiraa, näkee hiekassa ravun tekemiä koloja. Hiekassa olevat pienet hiekkarakeet ovat rapujen pyörittämiä palloja, joita he ovat tuoneet tunneleistaan maan pinnalle, jotta ovat päässeet syvemmälle hiekkaan. Voisin kokeilla samaa lumella.

-Henriikka

Kaupallinen yhteistyö: Nanso, sisältää arvonnan

Olen elänyt joulun jälkeen syysmuodin uudestaan: olen pukeutunut (tai kääriytynyt, niin kuin todellinen muotibloggaaja kuvailee) mukaviin luonnonmateriaaleihin ja vähän liian suuriin neuleisiin.

Tammikuu alkoi yhtäkkiä ja hujahti puolivälin yli sellaisella vauhdilla, että sen suurempia muutoksia omaan tyyliin en ole edes ennättänyt kehitellä. Käytin siis samaa tuttua kaavaa: monikäyttöisiä vaatteita, selkeitä värejä ja isoja asusteita.

Olen pysynyt pitkälti kotona tai palloillut ystävien seurassa, joten formaalimmat asut ovat odottaneet kaapissa. Ilokseni olen taas kokeillut ja hassutellutkin vähän – tekee ihan hyvää täysharmaan Helsingin kontrastina.

Tässä neljä asua tämän vuoden ekoilta viikoilta:

1. Oman kodin hurmos

Olen nauttinut niin suuresti olla kotona. Olen makaillut lankkulattioilla kyllästymiseen saakka. Olen hipsinyt paikasta toiseen, siirtänyt tavaroita paikasta A paikkaan B. Ja takaisin. Laittanut astiapesukoneen pyörimään ja nauttinut ohjelman loputtua koneesta pöllähtävästä kuumasta höyrystä ja puhtaista astioista. Olen istunut pitkään aamiaisella Jannen kanssa, päiväkahvilla lähes aina ihan yksinäni.

Olen yrittänyt vaihtaa ajatusmallia niin, etten rötväisi kotona aina rumimmissa. Saan paremmin töitä tehdyksi ja tunnen oloni tehokkaammaksi, kun huolehdin itsestäni yhtä lailla, vaikka jäisin kotiin. Usein yhdistän jonkun helpon, mutta ihanan arkimekon villasukiin ja huulipunaan. Kun sitten lähden hakemaan lounasta tai näen töiden jälkeen ystävää, ei tarvitse kuin muistaa laittaa housut jalkaan.

Päällä:
Mustavalkoinen Nuudeli-mekko

2. Siskon kanssa sunnuntaibrunssille

Viikko sitten sunnuntaina kiskaisin sukkahousut jalkaan, vedin päälle sopivasti joustavan, mutta kuitenkin varsin siistin mekon ja suuntasin Katajanokalle nauttimaan brunssista pikkusiskon seurassa. Korolliset maiharit ja hattu sopivat yksinkertaisen mekon rinnalle.

Tämä on juuri sellainen ”next step” tuosta ensin esitellystä kotimekko-asusta. Kun arkisen mekon yhdistelee eri tavoin, saa siitä vaikka minkälaisia kokonaisuuksia. Vielä toimistotöissä ollessani minulla oli toimistolla aina ekstrapari korollisia kenkiä ja huulipunaa, jotta sain fiksattua tyylin sopivaksi yllätyspalaverin ilmaantuessa.

Päällä:
Musta Ilta-mekko

3. Aurinkoa keskelle harmaata Helsinkiä

Vaikka lumi on antanut odottaan itseään, olen käyttäny villapaitoja ja neuleita ahkerasti viime viikot. Ja koska ulkona on ollut niin uskomattoman ankeaa, olen yrittänyt pitää värit mukana kuvioissa ja mikä on vielä olennaisempaa: ajatukset kirkkaina. (En ole aina onnistunut kovin hyvin.)

Rakastan keltaista, se ei varmaan ole enää kenellekään yllätys. Moni onkin ehtinyt jo kysellyt Nanson keltaisten neuleuutuuksien perään, jotka ovat vilahdelleet somekanavissa ahkerasti. Tuotteet ovat vihdoin myynnissä, jei! Ja hei, minun ylläoleva neuleeni on kokoa XL, eli tahallisesti oversize.

Päällä:
Keltainen Villis-neulepusero
Mustat Juttu-housut

Ja tässä Insta-kuvassa, josta on kyselty, on Keltainen Villis-neuletakki.

4. Tiuhti/Viuhti

Kirjoituksen ensimmäinen kuva on otettu, kun patsastelin kameralle näissä vaatteissa ja yhtäkkiä ystäväni, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan, saapui paikalle. Hauskaa, että aito reaktio ja jälleennäkemisenriemu tallentui kameralle (ja että saimme sovittua samantien myös yhteisen aamiaisen ensi viikolle).

Karsastan yleensä kahden näin kirkkaan värin yhdistämistä. Tällä kertaa tuntui kuitenkin kivalta. Valtava oranssi pipo ja sympaattinen vaaleanturkoosi neule olivat lämmin ja hyvällä tavalla hupaisa kombo. Tämäkin neuleeni on kokoa XL, eli tahallisesti oversize.

Päällä:
Turkoosi Kerä-neulepusero

Kun nyt katson ulos, en usko, että eletään vielä samaa kuukautta kuin näissä kuvissa. Pihalla tupruttaa lunta, ja villavaatteet pääsevät vihdoin arvoiseensa tehokäyttöön. On tätä odotettukin!

Lopuksi vielä Nanso-kirjoituksista tuttu arvonta: Kerro kommenttipoksissa mikä asukokonaisuuksista tai vaatekappaleista on suosikkisi. Vastanneiden kesken arvotaan kolme voittajaa, jotka saavat valita vapaavalintaiset Nanson tuotteet itselleen. Jätä vastauksesi 24.1. mennessä.

Lämmintä viikkoa kaikille! Toivottavasti teidänkin ikkunoista näkyy yhtä satumainen, pehmeän valkoinen maa.

-Henriikka