Ihanat aamut yksin

Kaupallinen yhteistyö: Risenta & Asennemedia

Ketään ei varmasti yllätä, että aamu on lempivuorokaudenaikani. Olen saanut ihan riittävän monesti sitä toitottaa, sanella nousevan auringon upeudesta ja aamu-usvan mystisyydestä. Kun vain saan itseni jalkeille, tulee harvoin olo, ettei nouseminen ollut sen arvoista.

Tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani, kello näyttää 06:20 ja ympärilläni on pimeä hirsikoti. Kaikki muut nukkuvat ja ympärillä kaikuu pehmeitä uniääniä. Olen jättänyt valot tahallisesti laittamatta päälle, sillä pian isoista ikkunoista alkaa hiljalleen kajastaa valoa ja sitten näen, kuinka koti taas täyttyy aamusta. En halua, että keinovalo on viemässä tilaa siltä.

Ihanat aamut yksin. Runsas ja kauniisti katettu aamiainen, ympärillä heräävä maailma. On harvoja asioita, jotka pystyvät nämä hetket päihittämään.

Näissä kuvissa syön päivän toista aamiaista saaristossa, Hiittisissä. Vietimme ystävän suvun saaressa rauhallista viikonloppua viikko sitten neljän hengen kokoonpanolla. Viikonloppuun mahtui ihan kamalasti unta, hyvää ruokaa, kirjoja ja keskusteluita, eikä sitten juuri muuta. Ainiin, saunoimmehan me kerran. Ei sillä, että kukaan olisi kaivannut yhtään mitään muuta. Kun vene hyppi laineilla laituriin, tuntui että oli kunnolla aikaa nollata.

On tärkeää, että tällaisina rauhan viikonloppuina voi olla myös yksin yhdessä. Yleensä hyvät ystävät tunnistaakin siitä, että se on ylipäänsä mahdollista. Näissä kuvissa syön päivän toista aamiaista. Ensimmäisen nautin puolen päivän aikaan, tämä lipsahti jo iltapäivälle. Tällä kertaa en siis missään tapauksessa nähnyt aamun valkenemista, mutta aamujen ja aamiaisten ihanuus piilee siinäkin, ettei kukaan muu voi tulla kertomaan, koska sinun pitää ne kokea.

Naurattaa vähän nämä kuvat. Oli tarkoitus syödä ulkona, mutta ulkona oli joku päivän pieni myrsky meneillään. Meren ääreen, laiturille kävellessäni tuuli meinasi riepottaa minut meren aaltoihin ja meinasin rylliä maan tasalle monta kertaa, kun liukastelin kumisaappaillani eteenpäin. Ja vaikka tuulensuojaisia paikkoja olisikin löytynyt, taivaalta tipahteli jääpuikoilta tuntuvia vesipisaroita niskaan. Ei auttanut keltainen sadetakki, eikä lakkikaan, vaikka yleensä ne pelastavat kaikelta pahalta.

Luovutin nauraen ja nautin aamiaiseni saateen suojassa terassilla ja lopulta mökin lämmössä.

Kulhossa oli soijajugurttia, vadelmia, persikkaa ja Risentan gluteenitonta rusina-viikunamysliä, vanhaa suosikkiani, jota olen ennenkin blogissa nostanut. Höyryävässä kupissa (katsokaa nyt yltä, miten ihanalta se näyttää!) oli kuumaa vettä, johon pikakahvi sötkötettiin. On hauskaa, että olen lähivuosina juonut niin paljon pikakahvia kaikissa ihanissa tilanteissa, että makukin on muuttunut suussani. Siinä missä se ennen toi sopuratkaisun tunteen suuhun, maistuu se nyt seikkailuilta, reissuilta ja yllätyksiltä. On uskomatonta, kuinka mieli ja muistot vaikuttavat aisteihin.

On muuten ihanaa, että Risentalta on tullut tuon rusina-viikunamyslin rinnalle toinenkin gluteeniton mysli, mansikka-manteli. Nämä ovat molemmat niin hyviä. “Normaaleille” ihmisille valikoimahan on ihan superlaaja. En laittaisi yhtään pahitteeksi, jos saisin maistella vaikka kvinoa-mustikka-omena- tai taateli-rusina-karpalomysliä.

Kohta kun tästä nousen uuteen päivään, taidan pukeutumisen ja kasvojen pesun jälkeen tehdä itselleni taas samanlaisen jugurttiannoksen. Persikan ja vadelman sijaan heitän kuitenkin sekaan karpaloita, joita kämppis (tai siis ihan vain ystäväni? Kämppisystäväni? Kämppis, jota pidän ystävänäni?) löysi eilen tuosta parin kilsan päästä. Olin luvannut maksaa hänelle saaliista, jos sitä jäisi minullekin asti. Jääkaapista löytyikin eilen kotiin palattuani pakasterasia, jonka päällä oli lappu: “Simojoki, 100€.” Halpaa on!

Kämppiksiin liittyy myös viimeinen kuva. Jannella meinasi mennä hermo kuvia ottaessani, kun sain koko ajan yhteiseen WhatsApp-ryhmäämme viestejä. Olivat liian hauskoja, ja nauroin siksi katketakseni. Siinä on nyt siis kämppätovereitteni vitsit kasvonilmeeseeni tallennettuna.

Kyllä nyt on noustava, vatsanpohja tuntuu olevan lattianrajaa alempana. Maha kurnii niin kovaa, että unenäänet ympärillä peittyvät. Ja tiedättekö mitä? Päivä on valjennut ympärilläni, mutta se on harmaa kuin mikä. Tiedä sitten, oliko herääminen heräämisen arvoista. Onneksi ihana aamiainen yksin odottaa.

-Henriikka

Ihana aamupala: Skonssit teff-jauhosta

Yhteistyössä Asennemedia & Risenta

Näytin juuri näitä aamupalakuvia puolalaiselle matkabloggaajalle, jonka kanssa olen juuri Kuhmossa seikkailemassa. Hän katsoi kuvia pitkään, kunnes totesi huokaisten:

Koko tilanne on niin skandinaavinen kuin voi vain olla.”

En kysynyt tarkemmin, mitä hän kommentillaan tarkoitti. Toivon mukaan selkeää designia, luonnonsävyjä sekä harkittuja ja raikkaita aamupala-elementtejä.

Toin minulle ja Jannelle vuosi sitten syksyllä Turkin tuliaisena molemmille aamutakit. Ne ovat merkki hitaasti kulkevasta kellosta ja viipyilevistä levonhetkistä. Joskus katson kylpytakissani telkkaria, toisinaan luen kirjaa.

Usein aamutakeissa hiipiminen tarkoittaa kuitenkin yhdessä nautittua aamiaista.

Tällä kertaa teimme gluteenittoman aamiaisen Risentan tuotteiden ympärille.

Pääosassa olivat teff-skonssit suolaisina ja makeina. Suolaisia söimme juuston ja vihannesten kanssa, makeita lemoncurdilla ja pehmeällä vuohenjuustolla. Skonssien lisäksi olin laittanut chiavanukkaan tekeytymään yön yli, joka maistui marjojen ja rusina-viikunamyslin kanssa. Vanukas oli siitä erityislaatuinen, että se oli tehty täysvalkoisista chiasiemenistä.

Näiden lisäksi pöydässä oli kananmunia, kahvia ja porkkanamehua. Ihana, ihana aamiainen.

Etiopiassa asuessani teff-vilja oli osa päivittäistä ruokavaliotani, ja olen kaivannut sitä jälkikäteen. Sitä ei käytetä Suomessa vielä kovinkaan paljon, mutta odotan luontaisesti gluteenittomalle teffille valoisaa tulevaisuutta.

Löysin aamiaistamme varten ruotsinkielisiltä Risentan sivuilta helpon ja nopean reseptin, jonka päätin kääntää myös teille suomeksi:

Nopeat teff-skonssit

Ainekset:

1 1/2  dl teff-jauhoa
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 tl psylliumjauhetta
½ dl karkeasti hienonnettuja hasselpähkinöitä (korvasimme kurpitsansiemenillä)
2 kuivattua viikunaa kuutioituna
30 g voita
1 dl piimää

1. Kuumenna uuni 225 asteeseen.
2. Sekoita kaikki kuivat aineet. Sekoita voi ja piimä kuiviin aineksiin ja nypi taikina tasaiseksi.
3. Muotoile kakku ja laita leivinpaperilla päällystetylle pellille. Viillä kakun pintaan jauhotetulla leikkurilla tai veitsellä neljä palaa.
4. Paista noin 15 minuuttia, kunnes pinta on kultainen.
5. Tarjoile esimerkiksi hyvän hillon tai juuston kera.

Sain tänään nauttia hotelliaamiaisesta, mutta ei ole yhtään hassumpaa syödä kotonakaan, jos on tällaiset herkut.

Nyt suuntaan kohti Kainuun outdoor-seikkailuja. Terveisiä kotiin, skandinaavisen pöydän ääreen.

-Henriikka

Syksyn kaunein ja herkullisin brunssi

Yhteistyössä Asennemedia & Risentaimg_0580-kopio

Jostain syystä monilla suomalaisilla on tapana lopettaa kaikki illanvietot, yhteiset ravintolaillat ja ihanat aamiaiset ystävien kanssa, kun syksy saapuu. Kaikki lukkiutuvat omiin perhepiireihinsä, ja kun grillikausi taas toukokuussa avataan, alkaa neljän kuukauden ilonpito.

Voisiko syksyyn kuulua molemmat? Ei unohdeta perhettä, muttei ystäviäkään. Olen ottanut tavoitteekseni pitää kalenterissa yhteiset kokoontumiset ruoan ääreen läpi pitkän talvikauden. Viime sunnuntaina oli katettu pöytään taas sellainen herkkubrunssi, että ei haitannut olla puoleenpäivään saakka vatsa muristen.

Jenni oli suunnitellut brunssin menun ja reseptit, minä menin upealle työhuoneelle pari tuntia aiemmin paistamaan vohvelit ja olemaan mahdollisimman paljon apuna (kuinka vaikeaa onkaan häärätä vieraassa keittiössä). Sitten saapuivat kunniavieraamme Jella, Ulla ja Tuulia, ja kohotimme keltaiset mimosat ilmaan syksyn kunniaksi.

risenta-1-kopioimg_0526-kopioimg_0557-kopioimg_0531-kopio

Ruoan ääressä keskustelu on kyllä yksi elämän suurimmista nautinnoista. Onneksi sitä osataan myös arvostaa koko ajan enemmän ja enemmän. Toivon, että joskus tulevaisuudessa voimme istua perheeni kanssa yhdessä viikonloppuaamuisin ja syödä aamiaista.

Pienen perheen olo oli sunnuntainakin, kun istuimme yhdessä useamman tunnin. Kaikki ei ainoastaan näyttänyt kauniilta vaan myös maistui siltä:

Menu:

Pistaasismoothieta, granolaa, granaattiomenaa ja mustikoita
Siemennäkkileipää ja hapanjuurinäkkileipää
Kikhernepasta-myskikurpitsasalaattia ja tahinikastiketta
Aprikoosiskonssit ja juustoja
Tattarivohvelit kookoskermalla
Viikunat, karamellisoidut persikat ja balsamicosiirappi

img_0576-kopioimg_0498-kopio

Menu oli rakennettu Risentan tuotteiden ympärille, ja kaikki reseptit löytyvät Jennin blogista.

Risenta on minulle jo vanha tuttu, sillä heidän valikoimassa on parhaimmat gluteenittomat erikoisjauhot. Sunnuntain tattarivohvelit oli leivottu tattarijauhoilla ja skonssit riisijauhoilla.

Yksi koko blogimaailman yli pyyhältänyt trendi on varmasti tehnyt Risentan monelle tunnetuksi: siemennäkkileipäsekoitukset löytyvät meidänkin kaapista aina vierasvarana. Uunissa paistettavaan näkkärisekoitukseen lisätään pelkkä öljy ja vesi. Superhelppo.

img_0545-kopiorisenta-2-kopioimg_0568-kopio

Lähiaikoina Risentan valikoima on laajentunut koko ajan enemmän myös aamiaistuotteisiin. Meidän pöydässämme oli myslejä, joista löytyy myös gluteeniton versio, sekä kahta erimakuista granolaa gluteenia sietäville.

Kauniissa teräsastiassa oleva pastasalaatti on sekin gluteeniton: vanhan suosikkini papupastan rinnalle lanseerattu kikhernepasta valmistetaan pelkästä kikherneestä. Olemme käyttäneet jo monta pussia sen jälkeen, kun tuotteet saapuivat pari kuukautta sitten kauppoihin.

img_0573-kopio img_0587-kopio img_0604-kopio img_0619-kopio

Mitähän tästä nyt voisi kokonaisuudessaan todeta? Erittäin hyvä sunnuntaihetki. Ehdimme puhua hyväntekeväisyydestä, lapsista, töistä, sokerista, herkuttelusta, sairauksista, peloista ja monesta muusta asiasta.

Yksi asia on vielä opeteltava: kuinka syödä nauttien tulematta ähkyyn?

Luulin, etten söisi koko päivänä, kunnes illalla yllätti nälkä. Kaduin syvästi, että olin kieltäytynyt ottamasta jäljelle jäänyttä hapanjuurinäkkileipää kotiinviemiseksi.

-Henriikka

Kuvat 2 & 9: Jenni Häyrinen