Koko päivän on pyörinyt päässä Walt Whitmanin runonpätkä: ”Koskaan ei ole ollut enemmän alku kuin nyt, enemmän nuoruutta ja ikää kuin nyt.”

…

Nyt te voitte vielä hetken elää siinä luulossa, että minulle kävisi useinkin näin. Että mieleni on kertakaikkiaan niin runollinen ja kirjallisuutta täynnä, että pätkä sieltä täältä klassikkoa tai vähemmän tunnettua teosta seikkailee ajatuksissani vähän väliä.

Ei, ei. Tämä pyöri mielessäni varmaan sen vuoksi, että se on joskus ollut Facebook-profiilikuvassani kuvatekstinä.

Olen ollut nyt jokusen päivän 26-vuotias. Minusta tuntuukin juuri sen ikäiseltä, jos joku ikä pitää valita. Mutta enemmän minusta tuntuu, ettei minulla olisi ikää lainkaan. Että jos voisi vain päättää olla iätön, niin varmaankin olisin.

Tosin ystäväni muistutti minua joulukuun alussa, että uusi ikäni on siitä hyvä, että siitä on kirjoitettu oma biisikin. Tuomo Prättälän ”26” on kyllä kuunneltava biisi. Ja on hyvä saada taas ikäbiisi siitäkin syystä, että Olavi Uusivirran tuotantoa kuunnellessa tulee sellainen olo, että kaikkea saattoi tehdä siihen saakka kunnes täytti 25.

Minä en ehtinyt olla puoliksikaan valmis siihen mennessä – en edes kunnon murto-osaa valmis.

Välillä kuvittelen, millainen olen mummona. Minulla on kaksi aika vahvaa visiota.

Vaihtoehto yksi on Helsingissä asuva mummeli, jolla on kirkkaanvihreä takki, isot korvikset ja edelleen Marc Jacobsonia ihollaan. On kirjapiiri, taidepiiri ja keskiviikkokävelyt. Kantakuppilassa osataan kaataa kahvia isoon kuppiin, ja lähitienoo tietää, että nauran kovaa ja kummallisesti. Viikonloppuisin lähden veneellä saaristoon termari mukanani ja sunnuntaisin laulan virsiä kirkonpenkissä, jos virsiä vielä silloin lauletaan.

Vaihtoehto kaksi on erämaan maire, jolla on päällään ikuinen Sastan anorakki ja mukaviksi kuluneet huopikkaat. On kirjapiiri, laulupiiri ja keskiviikkosaunat. Lähikuppilaan on monta kymmentä kilometria, mutta lähikaupassa tiedetään, että nauran kovaa ja kummallisesti. Kerran kuussa lähden kaupunginsykkeeseen ostamaan tummaa chilisuklaata sekä tyrnimarmeladia ja ja sunnuntaisin laulan virsiä kirkonpenkissä, jos virsiä vielä silloin lauletaan.

Koskaan ei ole ollut enemmän alku kuin nyt, enemmän nuoruutta ja ikää kuin nyt.

Terveisin,
Henriikka

pipo/Villawool, takki/Samsoe&Samsoe (saatu), kengät/Vagabond