Kaupallinen yhteistyö: Valio Oddlygood & Asennemedia

Sienimaniani alkoi muutama vuosi sitten, mutta kärähti liekkeihin ja vähän ylikin eräopaskouluvuonna. Vahtasin koulumatkalla punikkeja, nyljin voitatteja otsalampun valossa yömyöhällä ja kaupunkiin palatessani kynnenaluseni huusivat uutta harrastustani, jota elämäntavaksi olisi saattanut jo kutsua.

Nyttemmin olen hivenen rauhoittunut: olen esimerkiksi tänä syksynä syönyt muutakin kuin sieniä. On ollut silti kiva huomata, ettei sienihommat ole olleet mitään hetkellistä huumaantumista, vaan jäänyt pysyvämmin arkeen ja ruokavalioon.

En syönyt lapsena juurikaan sieniä, eikä perheessämme sienestetty. Sen vuoksi on melkeinpä vielä siistimpää, että tällaista voi oppia ja omaksua aikuisiälläkin.

Juuri ennen Lapin reissuamme kävimme poikaystävän kanssa sienimetsällä Vihdissä.

Tässäpä sienestyksestä haaveileville 7 vinkkiä siihen, mistä sienilajeista sienestys on turvallista aloittaa.

Sienivinkkejä seuraa erinomaiset eväsvinkit, sillä vaikka sienestys on ihanaa, ei se evästaukoja voita millään. Pehmeä kaurakaakao oli kuin lämmin halaus metsässä, ja tuunattu kauragurtti ilahdutti pitkään.

7 helppoa, herkullista ja turvallista sienilajia, joista aloittaa sienestäminen

1. Kanttarelli eli keltavahvero

Klassista, oranssinkeltaista kanttarellia ei voi oikeastaan sekoittaa tavanomaista mielikuvitusta käyttäen kuin valevahveroon, joka on myrkytön sekin, joskin vähän puumaisen makuinen. Mikäli kanttarellin sekoittaisi valevahveroon ja pistäisi poskeensa, ei haittaisi yhtään. (Itsekin olen tämän joskus tehnyt.)

2. Suppilovahvero

Syvällä kosteassa sammaleessa viihtyvä suppilovahvero on torvimainen, ja jalka on kapea ja keltainen (tosin väri saattaa harmaantua sienen vanhentuessa). Suppilovahvero on helppo tunnistaa ja niitä löytyy reilusti, mutta sen voi sekoittaa harrastuksen alussa lievästi myrkylliseen rustonupikkaan. Kirjaa tai puhelinta kannattaa siis pitää mukana, mikäli on epävarma löydöstään.

3. Lampaankääpä

Lampaankääpä on yksi omia suosikkejani, sillä se muuttuu paistettaessa kauniin keltaiseksi, on tekstuuriltaan miellyttävä ja maistuu superhyvältä. Lampaankääpä on pihvimäinen, alapinnaltaan sileä ja väriltään kellanvaalea. Sen voi sekoittaa vuohenkääpään tai typäskääpään, joiden värit kuitenkin poikkeavat lampaankäävästä, eivätkä ne muuta leikatessa väriä sitruunankeltaiseksi. Myös vaaleaorakkaaseen sen saattaa sekoittaa, mutta se ei haittaa (ks. seuraava kohta).

4. Vaaleaorakas

Vaaleaorakas on hyvä ruokasieni, ja lampaankäävän tavoin se kasvaa matalana, napakkana ja ”pihvimäisenä”. Orakkaat tunnistaa parhaiten alapinnan piikistöstä, ja ovat etenkin nuorina kelpoisaa sieniruokaa.

5. Rusko-orakas

Vaaleaorakkaan saattaa sekoittaa rusko-orakkaaseen, joka ei haittaa: molemmat ovat hyviä ruokasieniä. Rusko-orakkaan sävy on oranssinruskeampi vaaleaorakkaaseen verrattuna, mikäli nämä kaksi haluaa kuitenkin toisistaan erottaa. Alapinnalta löytyy samat tutut piikit, joista orakkaat parhaiten tunnistaa.

6. Mustatorvisieni

Mustatorvisieni ei ole kaunein metsän sienistä, mutta on älyttömän herkullinen ja helppo tunnistaa. Sen ohut, mustanharmaa ja nahkamainen olemus ja harmaa alapinta tekevät siitä helposti tunnistettavan, eikä sitä voi sekoittaa kuin harvinaiseen ruskotorvisieneen, joka on hyvä ruokasieni sekin.

7. Herkkutatti

Suuresti hehkutettu herkkutatti on ansaitusti listalla. Se on napakka, topakka ja jalassa on ”valkoinen verkkosukkahousu”. Herkkutatin saattaa sekoittaa männynherkkutattiin, tammenherkkutattiin, kangasherkkutattiin tai koivunherkkutattiin, mutta se ei ole ongelma lainkaan: kaikki näistä ovat erinomaisia. Sappitatti sen sijaan on kinkkisempi: vaikka se ei myrkyllinen olekaan, se pilaa ruoan maun. Sen jalan alaosassa on kuitenkin tumma, isosilmäinen verkkokuvio vaaleammalla pohjalla. Jalka on myös yleensä hoikempi, eikä sieni ei ole kokonaisuudessaan yhtä ”jämäkän oloinen”. Ero selviää viimeistään makutestillä.

Siinäpä teille sieniä sienestettäväksi! Nämä kaikki ovat tällaisenaan valmiita pannulle, uuniin tai mihin niitä nyt haluaakaan käyttää. Orakkaiden kohdalla muistutan hyvästä kypsennyksestä, että kitkeryys ja kirpeys katoaa mausta.

Googlettamalla löydätte sienistä lisäinfoa, sillä haluan ennättää pian eväiden hehkutukseen. Tässä kohtaa muistutan kuitenkin siitä, että muistakaa olla täysin varmoja tunnistuksistanne, ennen kun alatte hotkia sieniä suihinne, saati tarjoilemaan niitä muille. Kun opettelee pari kolmekin lajia sesongissa aivan kunnolla, pysyvät lajit oikeasti pitkään mielessä.

Itse haaveilen sienimummomentorista, jota veisin metsään ja joka opettaisi minulle kaiken sienistä.

Helpot, herkulliset ja turvalliset retkieväät

Hyvän sieniretken kruunu (ellei ehto) on evästauko. Tällä kertaa menimme kevyillä ja helpoilla mutta piristävillä eväillä:

Kaurakaakao:

– Valio Oddlygood Barista -kaurajuomaa
– Kaakaojauhetta

Lämmitä kaurajuoma ja laita termariin. Kaakaojauheen voi sekoittaa joukkoon joko valmistusvaiheessa tai vasta nautinnon hetkellä.

Tyhjä kaurajuomapurkki oli mukana ihan rekvisiittasyistä, jotta voin näyttää teille sen ulkonäön. Kyseessä on kevään uutuutena ilmestynyt 0,75-litrainen puteli, jota myydään suoraan kylmähyllystä. Itselleni pienempi koko sopii hävikkimielessä paremmin, kun juomaa on yhdessä tölkissä vähemmän ja esimerkiksi retkelle se on kätevämmän kokoinen matkaan. Oddlygood Barista on valmistettu Suomessa kotimaisesta gluteenittomasta kaurasta, tuote on gluteeniton, kasvipohjainen ja sopii vegaaneille.

Kauragurtti lisukkeilla

– Valio Oddlygood vähäsokerinen kauragurtti (makuina omena-mango & persikka-banaani)
– pähkinöitä tai siemeniä,
– puolukoita tai muita marjoja metsästä

Oddlygoodin kauragurttipurkeista ehdottomia lemppareitani ovat nuo vähäsokeriset. Pidän niistä sellaisenaankin, mutta jos kaipaa ruokaisuutta tai vaihtelevuutta, pystyy niitä helposti tunaamaan. Meillä oli mukana pieni jämäpussi cashew-pähkinöitä, jotka tiputtelimme jugurtin päälle eväspaikalta löytyneiden puolukoiden kanssa.

Totesimme molemmat, että onpa huvittavaa, että näin yksinkertainen asia voi toimia näin hyvin. Oli tosi hyvää. Ennen evästaukoa ajattelimme, että suuntaamme siitä suoraan autolle, mutta eväiden jälkeen jatkoimme vielä toisenkin tunnin.

Tämän syksyn omia sienisuosikkejani ovat olleet lampaankääpä sekä mustavahakas. Tämä lienee myös ensimmäinen syksy, jolloin olen oikeasti löytänyt reilummin kantarelleja. Olen aina ihmetellyt, että mistä ihmiset niitä oikein keräävät, kun en ole itse löytänyt kuin muutamia hassuja mökinpihalta ennen tätä.

Tämän sieniretken saalis päätyi sieniretkeä seuranneena päivänä Kainuuseen, vanhempien luo kesämökille. Siellä niistä tehtiin valtava sienikastike savustettujen ahventen, perunoiden ja salaatin rinnalle. Usein miksailenkin eri sienilajeja yhteen, sillä usein maut tukevat tai pehmentävät toisiaan hyvin.

Edelleen minulla on haaveissa järjestää seuraajille sieniretki, mutta vielä pitää vähän kehittyä ja kerätä rohkeutta sitä varten. Sitä ennen iloitsen, että saan olla teille tällaisena digitaalisena sieni- ja eväsoppaana.

Varteenotettava ja huomioitava vinkki on myös se, että eväitähän voi hyvin syödä ilman sienestystäkin, mikäli se ei innosta. Vielä en ole nimittäin kuullut kenestäkään, joka ei ilahtuisi eväistä. Sellaiseen henkilöön en ehkä luottaisi.

Ihanaa sienisyksyä!

-Henriikka