mainos: Ensi- ja Turvakotien liitto
En jaksa vauvavuotta enää yhtään. Enkä sitä seuraavaa. Tai seuraavia.
Elämä tuntuu suorittamiselta. Miten muut pystyy tähän kaikkeen, ja itse en jaksa edes pukea lapsia ulos?
Lasten kanssa ei voi tehdä mitään kivaa.
Miks kaikki muut äidit näyttää niin kauniilta, ja mä väsyneeltä ja rumalta? Mä oon näiden vuosien jälkeen tuhatvuotias.
Miten kaikki muut nauttii vauvavuodesta? Haluisin antaa mun lapset vuodeksi hoitoon
Kaikki kuormittaa ihan koko ajan.
Haluisin takas toimivan, rututtoman kehon.
Ei tää ollut oikeesti sellaista elämä, jonka olisin halunnut. Haluisin takas mun vanhan, vapaan elämän
Haluisin olla taas muutakin kuin äiti.
Tässä on liuta omia ajatuksiani kahden vauvavuoden ajalta.
Olen ollut neljästi raskaana, kokenut kaksi keskenmenoa, odottanut hartaasti raskautumista uudelleen, ja saanut lopulta yhteensä kolme lasta – ensin yhden ihanan neljä vuotta sitten, ja sitten kaksi ihanaa kerrallaan viime vuoden lopulla. Kaksosten vauvavuosi on siis juuri saavuttanut puolivälinsä.
On sanomattakin selvää, että tunteita näihin vuosiin on mahtunut enemmän kuin riittävästi. Ja toinen itsestäänselvyys on se, etteivät nämä kaikki tunteet ole mitenkään lempeitä tai mukavia, vaan usein myös tosi hankalia, ikäviä ja vaikeita. Ja siltikin ne ovat täysin normaaleja tunteita, eivätkä ne vähennä rakkautta lapsiin tai mitään sellaista. Ei tietenkään. Ne kertovat hormooneista, kuormittavista ajoista, uuden oppimisesta ja käsittelystä, eivät meistä vanhempina. Vauvavuoden vaikeat tunteet eivät ole koko totuus.
Lapsuudenperheessäni tunteet ovat aina mahtuneet mukaan. Perhe-elämästä on puhuttu rehellisesti, lasten ikätasoisesti. Pyhää äitimyyttiä ei onneksi ole varjeltu, ja vanhemmat ovat olleet tasavertaiset vanhemmat. En ole koskaan kuvitellut, että pikkulapsiarki olisi jotain silkkaa onnenkuplaa. Toisaalta en ole myöskään ajatellut, että se olisi mitenkään rankkaa ja kamalaa. Olen saanut kaikesta aika aidon kuvan: vanhemmat voivat välillä olla vähän väsyneitä, ja kaikkia tunteita mahtuu mukaan.
Ehkä siksi en ennakkoon kuvitellut, että rakastaisin joka hetkeä vauvavuonna. Siitäkin huolimatta jotkut vaikeimmat ajatukset ja tunteet ovat hätkähdyttäneet kunnolla. Tuohon ylös olen luetellut joitain, mutta todellisuudessa ne ovat vasta pintaa. Joskushan ajatukset ovat ihan kamalia.
En kuulu heihin, joille vauvavuodet olisivat vauvakuplaa. Esikoisen kanssa kiintymyssuhteen rakentumiseen meni aikaa. En salamarakastunut lapseen, niin kuin olisin toivonut, vaan rakkaus kasvoi pikkuhiljaa. Kaksosten kanssa kiintyminen tapahtui samantien, mutta kahden vauvan hoitaminen yhtä aikaa on kuluttanut kehoa, mieltä ja hermostoa. Olen onnellinen, mutta olen myös tosi puhki.
Olen ottanut linjan, että puhun vauvavuoden tunteista avoimesti. Varsinkin äideille paineita on muutenkin vanhemmuudessa ihan tarpeeksi. Aina kun olen jakanut haastavista hetkistä tai ajatuksista, olen saanut valtavasti kiitosta siitä, että avaan suuni. Söpöjä vauvanvarpaita ja liikutusta oman lapsen ihanuudesta on some täynnä. Mutta kuka antaa vertaistukea heille, joilla on välillä mieli solmussa? Onneksi joku. Toivottavasti kuulun heihin ainakin pikkuisen.
Ja aina löytyy heitä, jotka hätkähtävät rehellisyyttä. Kauhistelevat. Nuhtelevat. Kertovat, että nyt kuuluu nauttia, lapset ovat pieniä vain hetken. Jopa kääntävät selkänsä. Viis heistä. Heidän reaktionsa kertovat heistä itsestään ja empatian puutteesta, ei niistä jotka uskaltavat avata sydäntään.
Kai ensisijassa vain haluaisin varsinkin tuoreiden vanhempien, mutta myös ihan kaikkien muidenkin ymmärtävän, että nämä vaikeatkin tunteet ovat ihan normaaleja. Jos sellaisia ei ole, hyvä homma, mutta jos onkin, niin eipä haittaa.
Tunteet ovat vain tunteita. Ne ovat vierailijoita, jotka käväisevät piipahtamaan. Sitten niitä voi tervehtiä ja tutkiskella: ”Ahaa, tällainen tunne. Kiinnostavaa.” Sitten niitä voi pyytää lähtemään tai jäämään. Eivät ne välttämättä heti tottele, mutta jollain aika välillä kyllä. Ja eihän tunteita voi tällä lailla rationalisoida siinä tunteen hetkessä, mutta ehkä sellainen ymmärrys takaraivossa kuitenkin helpottaa suhtautumista itseensä ja tilanteeseen.
Ensi- ja turvakotien liitto auttaa kaikkia vanhempia
Erittäin tärkeää on myös tietää, ettei tarvita mitään ääritilanteita, että vaikeiden tunteiden käsittelyyn voi saada apua. Jokainen vanhempi tarvitsee neuvoja, kun kasvaa uuteen tehtäväänsä.
Ensi- ja turvakotien liitto on kansalaisjärjestö, jonka 31 jäsenyhdistystä ympäri Suomea auttavat perheitä monissa pienissä ja suurissa vaikeuksissa. Parhaiten heidät tunnetaan Ensikodeista ja päihteitä käyttävien vanhempien palveluista.
He tarjoavat kuitenkin myös paljon muutakin apua meille kaikille vanhemmille.
Tapasin muutama viikko sitten Ensi- ja turvakotien liiton työntekijöitä ja sain kuulla heidän toiminnastaan. Olin ihan puulla päähän lyöty: siis vaikka mitä toimintaa, joista olisi voinut olla (ja on!) itsellenikin hyötyä.
Tässä siis listana teillekin, mitä kaikkia palveluita jäsenyhdistykset tarjoavat ympäri Suomen:
Vauvaperheiden chat
Vauvaperheiden chat auttaa vikkelästi ja nimettömästi. Vauvatyön ammattilaiset ovat linjoilla keskustelemassa monista arjen asioista, kuten yksinäisyyden tunteesta, jaksamisesta tai vauvan unesta.
Vaikka huolesi tuntuisi pieneltä, sen kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Usein on myös helpompi avata asiaa anonyymisti tuntemattoman kanssa, kuin tuoda se esiin läheiselle.
Vauvaperheiden kohtaamispaikkatoiminta
Kohtaamispaikoilla perheet tapaavat toisiaan vertaistuellisesti kahvi- tai teekupin äärellä. Kohtaamispaikoilla keskustellaan perhearjesta ja vanhemmuudesta ja leikitään yhdessä vauvojen kanssa. Toimintaa ohjaa aina vauvatyön ammattilainen, jonka kanssa voi jutella ja kysyä neuvoa. Kohtaamispaikoissa järjestetään monenlaista toimintaa vanhemmille ja vauvoille, kuten keskusteluryhmiä, leikkihetkiä, askartelua tai yhteistä ruuanlaittoa.
Kohtaamispaikat ovat avoimia ja maksuttomia kaikille perheille. Mukaan ovat aina tervetulleita koko perhe; sisarukset, isovanhemmat tai muut läheiset.
Vauvaperheohjaus
Vauvaperheohjauksesta voi saada tukea vauvan unipulmiin ja vauvaperheen väsymykseen.
Joskus vauvan itkuisuus, valvotut yöt, synnytyksen jälkeinen alakulo tai masennus tai kaiken uuden yhteensovittaminen saavat voimat hiipumaan. On tärkeää vauvalle ja vanhempien sekä mahdollisten sisarusten hyvinvoinnille, että perhe saa nopeasti tukea tilanteeseen.
Vauvaperheohjaus on maksutonta ja kaikille avointa tukea vauvaperheille. Toiminnan tarkoituksena on tukea vanhempien jaksamista ja masennuksesta toipumista sekä vauvan uni-valverytmin löytymistä. Myös vauvaperheohjauksen löydät jäsenyhdistysten kautta.
Vauvaperheryhmät
Vauvaperheryhmä on kuntouttavaa ja tavoitteellista tukea alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmille sekä odottaville perheille, jotka kamppailevat esimerkiksi mielenterveysongelmien tai muiden elämänhallinnan haasteiden kanssa, jolloin vauva ja hänen tarpeensa ovat riskissä jäädä huomiotta.
Vauvaperheryhmässä tavoitteena on tukea vauvan hyvinvointia, vahvistaa vanhemman ja vauvan välistä vuorovaikutusta sekä auttaa perheitä rakentamaan arkeen rytmiä ja rutiineja. Vauvaperheryhmiä järjestävät jäsenyhdistykset.
Vapaaehtoiset doulat
Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten doula on vapaaehtoinen tukihenkilö, joka tukee perhettä odotusaikana ja vauvan syntyessä. Vapaaehtoisdoulan tärkein tehtävä on olla läsnä ja kuunnella. Doulan palvelu on yleensä perheelle ilmaista, mutta joskus siitä veloitetaan muutama kymppi kulukorvauksia. Doulan voi saada, vaikka synnytykseen osallistuisi myös vauvan toinen vanhempi. Doulaa voi kysyä, kun perheellä on erityisen tuen tarpeita, esimerkiksi taloudellisia tai sosiaalisia haasteita, synnyttäjä on alle 18-vuotias, perheessä on vakava päihde-, mielenterveys- tai muu terveydellinen ongelma tai synnyttäjä on turvapaikanhakija.
Jos koet, että tuelle voisi olla tarvetta, voit ottaa yhteyttä oman alueesi doulakoordinaattoriin, missä tahansa vaiheessa raskautta.
Tuliko nämä palvelut teille uutena tietona vai olivatko jo tuttuja? Ehkä joku teistä on palveluja jo hyödyntänytkin. Hyvä niin.
Vauvaperhe.fi-sivustolla on myös tosi monenlaisia eri artikkeleita auttamaan vanhempia uuden edessä: vauvan hyvä hoito, vauvan itkuisuus, vauvan uni…
Tiedän, ettei kuormittavassa elämäntilanteessa ole välttämättä resursseja tai mahdollisuuksia irtautua minnekään fyysisesti. Tuo chat on ainakin hyvä startti, sillä se auttaa etänä ja nopeasti.
Ja kaikkein eniten alleviivaan sitä, itsellenikin, että tunteistaan kannattaa puhua avoimesti. Olen itsekin saanut lukuisat kerrat huomata, että en olekaan yksin, en olekaan huono, en olekaan epätavallinen.
Tunteet, ne vaikeatkin, kuuluvat elämään, ja se jos mikä on normaalia.
-Henriikka
Upeat kuvat tuli ottamaan kotiimme Roihu Visuals,
kun kaksoset olivat kolmeviikkoisia tirppanoita