Uusia asioita elämässä: viettää koko perjantaipäivä niin, että on pukeutuneena aluskerrastoon. Eikä ihan mihin tahansa kerrastoon, vaan aniliininpunaiseen.

Eiliselle oli vain yksi lukkoonlyöty suunnitelma: ulkoilla. Ihan sama missä, ihan sama mitä tehden, kunhan vain pääsisi valoisan aikaan puhaltamaan höyryä pakkaseen ja ihailemaan kimmeltävää hankea.

Ai, en ollut ainoa? Tiedän. Koko Kaivopuiston rantakin oli täynnä niin lasta, vanhempaa, valokuvaajaa kuin hullua lenkkeilijääkin.

Tajusin eilen eläväni omassa kuplassani, johon eivät väkevät kuulu. Naurattaa jälkikäteen, kun olen kysellyt kavereilta ovatko hekin siellä kuplassa: kuulemma eivät.

Kävimme Hernesaaren Löylyssä kaakaoilla. Tiskillä kysyttiin millaisen kaakaon haluaisin. Kyselin vaihtoehtoa ja sanoivat, että juomaan voi lisätä esimerkiksi minttua. Ilahduin kovasti, että onpa ihana, minttukaakaota. Sellaista join aina Jyväskylän kirjastossakin.

Hintaa oli yhtäkkiä monta euroa enemmän ja tajusin tietenkin siitä, että hups, sekaan laitetaan tietysti minttuviinaa. Itsehän odottelin tyytyväisenä makusiirappia. Maistui ihanalta yhtä kaikki, vaikka Jyväskylän kirjastossa olikin vähän miedompi kolmen euron lämmike.

Kaverini kertoi tänään synttärijuhlilla, että heidän perheessään perheenjäsenten aikuistumisen huomaa, kun yhteisessä WhatsApp-ryhmässä jaetaan vain ruokafiilistelykuvia ja -reseptejä.

Oman perheeni ryhmässä huomio kiinnittyy kymmenkertaiseen määrään ulkoilukuvia. Ensin vanhemmat laittavat kuvan, missä he ovat karvalakit päässä mökkitalkoissa. Sen jälkeen alkaa tippua ympäri Suomen sisarusten kuvia: Täällä retkeillään! Me ollaan termarikahveilla merenrannassa. Miinus 35 ja samoilemme päämäärättömästi metsässä.

Hyvä talvi. Niin ihanaa.

-Henriikka

pipo/Myssyfarmi (saatu), takki/Haglöfs (saatu), lapaset/VAI-KØ