Kaupallinen yhteistyö: ifolor
Rakastan valokuvia. Pieniä paloja eletystä elämästä. Muistoja. Muistinjatkeita.
Minulla on koko alkuelämäni paperikuvina erilaisissa valokuva-albumeissa. Äitini on paketoinut lapsuuteni viininpunaisiin, nahkakantisiin albumeihin, joita olen selannut läpi satoja ja taas satoja kertoja. Sivut ovat täynnä minua ja sisaruksiani kasvamassa, tuttuja läheisiä, elettyjä hetkiä ja kauniita runonpätkiä. Kuvat ovat kalliita aarteitani.
Nuorena aloin tilata kuvia itse. Liimasin kuvat pieteetillä sivuille ja kirjoitin kuvatekstit oheen. Tätä jatkui aina siihen saakka, kun aloitin blogin vuonna 2011, pian 12 vuotta sitten.
Nyt alan olla kyllästynyt ykkösiin ja nolliin. Ne eivät vain tunnu samalta. Sitä paitsi etenkin Instagram ja muut somekanavat alkavat olla sellaisia, ettei niiden tulevaisuudesta tiedä. En ole ollenkaan varma, pysyvätkö muistoni siellä tallessa mummoksi saakka.
Tietysti lapsen syntymäkin on saanut ymmärtämään, että haluaisin hänellekin selattavia muistoja nähtäville. Ruuduilla roikumme aivan riittävästi muutenkin. Olisi mukava ajatus, että hän pystyisi tutustumaan omaan lapsuutensa ja kasvuunsa paperikuvin.
Kuvakirjat ovat raivanneet tietä alalla jo pitkään ja syrjäyttäneet yksinkertaisuudellaan perinteiset albumit monissa kodeissa. Täytyy myöntää, että omat ajatukseni kuvakirjoista olivat aika pölyttyneitä. ja että minulla on ollut suuria ennakkoluuloja kuvakirjoista. Tiedättehän sellaisia pikselisiä kuvia ja päällä Comic Sans -fontilla kuvatekstejä Kreikan aurinkolomalta ja Clip Art -kuvia päälle? Sellainen oli ajatukseni kuvakirjoista.
Kun ifolor kysyi minua loppuvuodesta yhteistyöhön, päätin ottaa tämän mahdollisuutena tutustua, mihin kirjoista nykyään on ja pitävätkö ennakkoluuloni paikkansa. Ja niin kuin arvata saattaa, kun yhteistyöhön päädyttiin, niin yllätyin erittäin myönteisesti.
En yllättynyt ainoastaan siitä, että kuvakirjoista saa nykyään kauniita ja laadukkaita, vaan siitäkin, että kirjan sai aikaan suht vähällä vaivalla.
Varmasti monelle kynnys aloittamiseen on vaikein osa koko hommaa. Niin itsellenikin ja siksi halusin aloittaa tilaamalla muistoja mahdollisimman yksinkertaisessa paketissa. Tämän idean saa vapaasti kopioida itsekin:
Tilasin kuvakirjaksi kaikki vuoden 2022 Instagram-kuvani.
Tässä oli kaikki aidat laitettu matalaksi: Instagram-kuvat on valmiiksi valittu ja mahdollisesti jo vähän editoitukin. Ainakin omaan puhelimeeni kuvat tallentuvat valmiiksi samaan kansioon, josta ne pystyy vain poimimaan helposti kuvakirjaan.
Jos en olisi niin älyttömän pitkäsanainen, vaan harrastaisin sellaisia kohtuullisen pitkiä kuvatekstejä, olisin myös kopioinut selaimella Instagram-kuvatekstini kuvien viereen.
Jos tämä ei ole helpoin, niin ainakin todella lähellä helpointa mahdollista tapaa saada menneen vuoden muistoja selattavaan muotoon.
Muistan, kuinka lapsena oli kutkuttavan jännittävää, kun äiti toi filmirullalta tilatut valokuvat paperikuoressa kotiin. Pienemmässä taskussa oli negatiivit ja isommassa valmiit kuvat. Kuvat katsottiin läpi jännityksellä ja hartaudella. Olimme keittiön pöydän ääressä, ja äiti joi usein kahvia samalla. Hauskoja, mukavia ja yllättävän selkeitä muistoja.
Sama jännitys valtasi minut nyt, kun hain postista valmiin kuvakirjan kotiin. Kahvia keitettiin kylkeen, totta kai.
Kirja toi yllättävän monta puolta esiin. Tietysti ensisijassa kaikki muistot tulvivat päälle kuvien kautta. Vaikka teenkin sosiaalista mediaa työkseni, kuviin kiteytyy aidosti kaikki olennainen vuodestamme. Talvi Äkäslompolossa tunturien turvassa, kesä Porvoossa kasvimaalla kykkiessä, Pikku-Tikun kasvu ja ihana takatukka, keskenmenot suruineen, aika sairaalassa ja rauhallinen syksy hirsien suojassa, leivinuunin leimutessa. Ilot ja surut, tunteet ja tuiverrukset. Kaikki. Koko vuosi 2022.
Mutta sen lisäksi paperikuvissa huomasi, miten lahjakas valokuvaaja puolisosta on tullut. Uskomatonta, ettei hän ollut kuvannut vielä kolme vuotta sitten koskaan mitään. Kun kuvat olivat selvästi puhelimenruutua isompina silmien edessä, huomasi niiden nyanssit vielä entistä tarkemmin.
Kolmas tärkeä puoli oli se, miten lapsemme innostui kirjasta. Olin päättänyt, ettei kirjaa varjella pieniltä sormilta, vaan sitä saa rauhassa katsoa. Mutta en arvannut, miten hartaasti hän sen äärellä pysyisi: ”Äiti rannalla! Äiti ja isä! Tikku! Mummu! Täti!”
Näihin kollaaseihin kiteytin viime vuoden kuvina.
Ensimmäisessä kuvakollaasissa on satunnaisessa järjestyksessä 9 kuvaa, jotka olivat mielestäni visuaalisesti vuoden hienoimmat. Toisessa kuvassa on satunnaisessa järjestyksessä 9 kuvaa, jotka herättivät ja herättävät edelleen eniten tunteita.
Haluan säilyttää paperisina näistä kummankin kategorian.
Ifolorilla on paljon erilaisia kuvakirjamalleja, joista useampi näytti oikein hyvältä.
Päädyin lopulta pystymuotoiseen, a4-kokoisen Premium-malliin. Päätin aloittaa erityisen laadukkaasti. Sivut ovat kokonaan aitoa valokuvapaperia. Valitsin sekä kannen että sivut mattana.
Yhtä lailla olisin voinut valita vaikkapa Deluxe-mallin. Ja tulevaisuutta ajatellen pistin mieleen myös ihan superkivan Kuvakirjasen. Nyt halusin pysty- ja vaakakuvia mukaan, mutta neliömuotoisiin kuviin tuo Kuvakirjanen on ihan huippu. Tämä lienee se kaikista yksinkertaisin kuvakirja kaikista.
Tein kirjan lataamalla ifolorin suunnitteluohjelman läppärille. Myönnän, että aluksi harasin vastaan koko ideaa. Tuli samantien olo, että ”en nyt jaksa mitään uusia ohjelmia koneelle, saati opetella yhtään mitään”. Todellisuudessa ohjelman latasi silmänräpäyksessä ja sen käyttäminen parin minuutin opettelun jälkeen oli maailman yksinkertaisinta.
Ifolorin tehdas on Keravalla, jossa työskentelee noin 75 työntekijää. Ensimmäisten digikuvien tulostuksesta Keravalla on nyt jo yli 20 vuotta aikaa, ja nykyään yksi suosituimmista tuotteista onkin juuri kuvakirja.
Ifolor on osa kansainvälistä Ifolor-konsernia, joka toimii 15 maassa. Suomalaisen Työn Liitto myönsi ifolorille Avainlippu-tunnuksen vuonna 2012. Toinen tuotantolaitos on Kreuzlingenissa Sveitsissä.
Olen joskus tilannut digikuvia myös muualta. Välillä on tullut vastaan niin huonolaatuisia kuvia, jotka toistavat kuvien värejä surkeasti, että on tullut melkoinen harmi puseroon. Ifolorin kohdalla on se hyvä puoli, että tuotteiden laadusta on aina takuu, ja tuotteet ovat tasalaatuisia. Kuvia ja kuvatuotteita on tehty niin kauan, että homma oikeasti osataan.
Uskotteko, jos nyt sanon, että tekisi mieli alkaa heti suunnittelemaan toista kirjaa?
Seuraavaksi on vuorossa saada lapsen ensimmäiset puolitoista vuotta kirjaksi. Kirjan tekeminen on tosi mukavaa hommaa, kun varaa sille pyhitetyn hetken, keittää hyvää kahvia tai teetä kaveriksi ja nappaa viereen vaikka merisuolatryffeleitä kauniille lautaselle. Volá!
Uskallan suositella lämpimästi kokeilemaan, vaikka juuri tällä matalan kynnyksen Instagram-idealla. Sittenhän sitä voi kenestä vain kuoriutua vaikka minkälainen tarina- ja kuvamaisteri. Näen itseni joskus mummona tekemässä taas kaikkea pieteetillä, tässä elämänvaihteessa mennään vähän kevyemmin ja se on täysin ok niin.
Alekoodi:
Nyt jatkan ensimmäistä työviikkoa joululoman jälkeen. Jouluaivot raksuttavat vielä melkoisen hitaasti, mutta nyt kun viime vuosi on kauniisti paketissa, voi uudelle vuodelle alkaa luoda uusia muistoja. Rakastan uusia alkuja, niin kuin rakastan vanhoja muistoja ja valokuviakin.
Onnellista uutta vuotta!
-Henriikka