Mitä jos söisit tänä iltana vähän sieniä? Ei tekisi kasvisruoka sinullekaan varmasti yhtään hassumpaa.
Suppilovahvero-tomaatti-chilipasta
500 g tuoreita suppilovahveroita pilkottuna
1 rkl oliiviöljyä kuulottamiseen
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 mieto tuore punainen chili hienonnettuna (tai 1/2–1 tlk kuivattua chilimurskaa)
(2 dl kuohukermaa)
3 rk tomaattipyreetä (esim. Mutti)
suolaa
pippuria
500 g nauhapasta (esim. tagliatelle tai spagetti)
2 rkl sileälehtistä persiljaa hienonnettuna
Kuivapaista suppilovahveroita laakealla paistinpannulla niin, että niistä alkaa irrota nestettä. Lisää lämpöä ja haihduta sienten neste niin, että ne ovat lähes kuivia. Laske pannun lämpötilaa ja lisää oliiviöljy sienten päälle, sitten valkosipuli ja chili (ja kerma, jos haluat). Sekoita.
Lisää joukkoon tomaattipyree. Kypsennä kastiketta n. 7–10 minuuttia, lisää suola ja pippuri ja ota pois lämmöltä.
Keitä pasta ohjeen mukaan. Kun pasta on al dente, kaada vesi pois, mutta ota talteen noin 2 dl keitinvettä. Kaada pasta pienissä erissä kastikkeen päälle pannulle ja sekoita. Jos kastike on liian kuivaa, lisää joukkoon keitinvettä vähän kerrallaan. Viimeistele pasta persiljalla.
Resepti on Alex Niemisen ja Riikka Sukulan Vege! -kirjasta. Keittokirja on tätä nykyä keittiömme käytetyin fyysinen reseptilähde ja olen opuksen suuri fani.
Pakko nauraa tähän väliin vähän! Googlasin kesken kirjoituksen lisätietoa kirjasta ja mitä mitä mitä! Klikkasin auki oman kirjoitukseni. Olenkin siis kirjoittanut kirjasta jo aiemmin, en siis paasaa pitkään.
Tänään kirjasta julkaistiin kuitenkin jo neljäs, laajennettu painos. Yksi liian helposti epäonnistuva resepti on poistettu ja jo valmiiksi jykevään kirjaan on lisätty vielä yli 20 uutta reseptiä.
Koska soveltaminen on ruoanlaiton a ja o, ei annoskuvissakaan näkyvä ruoka ole aivan ohjeen mukainen. Koska tuoreita suppiksia on huonosti olemattomasti tähän aikaan saatavilla, käytin pois jääkaapin herkkusienet.
Peruspastan sijasta käytin Clearspringin riisipastaa ja maitopohjaisen kerman sijasta soijavalmistetta. Päälle raastoin parmesaania.
Yhtäkkiä minusta on tullut ruoka- ja ravintolaihminen. Toki olen sitä aina ollut, mutta ihan uudella levelillä. Löydän itseni nykyisin yllättävän usein fiilistelemässä valkosuklaalla kuorrutettua pihlajansilmua tai graavattua munankeltuaista.
Kohta varmaan paljastan keittiöpaheenikin kuin ruokabloggaajat konsanaan.
Hyviä sienihetkiä!
-Henriikka
kirja saatu arvostelukappaleena
