Levoton ystävä

Istuimme eilen iltapäivää ystäviemme kanssa. Sohvapöydän ympärille kasattiin tuoleja, tyynyjä ja viltti kolmekuiselle.

Olimme säätäneet ruokia koko aamupäivän, vaikka tarjolla ei edes ollut mitään sen gourmetimpaa. Paria salaattia, croissanteja, leipää ja juustoja, hedelmiä ja vähän tummaa suklaata. Se sama setti, joka on todettu toimivaksi jo monta kertaa. Häsääminen tuntui luonnolliselta – päämääränä oli saada ystäville hyvä mieli ja iloinen lauantaibrunssi. Tietysti ravitakin meidät kaikki siinä samalla.

Kun sitten istuimme ruoan kanssa alas ja aloimme vaihtaa pitkästä aikaa ajan kanssa kuulumisia, tuntui äkkiä oudolta. Niin levollinen kuin hetki olikin, tuntui levottomalta. Kun tarjottavat olivat pöydässä ja kaikilla kahvia kupeissa sekä juomaa lasissa, en voinut enää hääriä huonetta ympäri ja palvella. Ymmärsin, että oudolta tuntui nimenomaan se pysähtyminen. Oli omituista, että hetken päätarkoitus oli vain olla niiden ympärillä olevien ystävien kanssa, olla omana itsenään läsnä siinä tilanteessa.

Oma mielensisäinen ongelmani on tuossa viimeisessä lauseessa, toiseksi viimeisessä virkkeessä: ”Hetken päätarkoitus oli VAIN olla niiden ympärillä olevien ystävien kanssa.”

Miten niin vain? En muista koskaan puhuneeni esimerkiksi töistäni samalla tavalla vähätellen. Eilinen hetkeni oli varmaan viikkoni tärkein, ja silti löysin itseni miettimästä, mitä kaikkea ehtisin saada valmiiksi ja voisin saada aikaseksi, jos nousisin ruokalautaseni ääreltä, ystävieni luota ja ryhtyisin hommiin. Ei ole totta! En haluaisi löytää itseäni ajattelemasta näin.

Toinen levottomuutta lisääväni seikka on viimeisessä lauseessa, viimeisessä virkkeessä: ”Olla omana itsenään läsnä siinä tilanteessa.”

Olen niin tottunut kantamaan erilaisia rooleja, että eilenkin huomasin, että oli vaikea rentoutua ja ymmärtää, että nyt voin olla ihan rauhassa vain. En ole myymässä mitään, en ole edustamassa mitään. Ystäväni kyllä tietävät millainen minä olen. Erilaiset roolit elämässä ovat tietenkin myös minua, mutta usein vain kapea sektori kaikesta. Ystävien rinnalla voin maskeitta ihan koko spektrin loistossa – hyvässä ja pahassa.

Eikö kuulostakin siltä, että analysoin varsin kevyitä omassa mielessäni siinä brunssin aikana? Onneksi sentään sain itse itseni kiinni ajatuksista, minkä jälkeen häntiä on helpompi ottaa kiinni ja tehdä asioille jotain.

Pistin puhelimeni toiselle pöydälle, otin ison hörpyn kahvia ja aloin kysyä ystäviltä tarkentavia heidän elämästään. Tajusin, miten paljon heidänkin kuulumiset minulle merkitsevät. Mieli tasaantui, halusin keskittyä yhteiseen brunssiimme, enkä siihen, että illalla olisi edessä vielä töitä ja pakkaamista. Pidin sylissä hikottelevaa vauvaa, jolla oli keltainen paita niin kuin minulla. ”Voimaväri”, sanoi ystäväni, ihanan pojan äiti.

Kesken kaiken Janne sanoi, että tuntuu oudolta. Ettei hän oikein tiedä, kuinka kuuluisi olla tai missä istua, kun on muutama ystävä kylässä. Hymähtelin, että hän aisti samaa omituista oloa, niin kuin minäkin. Olemme järjestäneet niin paljon isoja juhlia ja yltäkylläisiä brunsseja, että oli vaikea asettautua muutaman ihmisen asetelmaan. Olla sillä lailla rauhassa ja intensiivisesti kaikkien kanssa, jotka ovat paikalla.

Nyt kun ajattelen, niin voi tosiaan olla, että ystävämmekin ihmettelivät sitä, ettei meillä ollut mihinkään kiire. Että istuimme siinä useita tunteja ilman mitään muuta agendaa.

Brunssihetkemme oli kyllä varmasti viikon paras. Etenkin sen jälkeen, kun pääsin omasta turhasta tehokkuusajattelusta eroon, tai pikemminkin ymmärsin, että ystävät vasta ovatkin voimanlähde. Tuntuu, että voisimme todella panostaa tänä keväänä siihen, että kutsumme kylään vain muutamia ystäviä kerrallaan.

Panostaisimme määrän sijasta laatuun, niin kuin jaksan jauhaa kaikilla muillakin elämän osa-alueilla. Miksei tälläkin.

-Henriikka

Jos syöt aamiaista Rovaniemellä, syö täällä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yhtäkkiä tietyt asiat vain pomppivat kausiluontoisesti silmille joka paikasta, vaikka nämä asiat eivät liittyisi omaan arkeen mitenkään. Yksi tällaisista oli Arctic Light Hotellin aamiainen Rovaniemellä. En tiedä miksi, mutta viimeisen vuoden aikana en ole välttynyt sen hehkutukselta.

Kun sitten Näätämön pakkoajan jälkeen lähdin yksikseni ajamaan kohti Kuhmon kesämökkiä, päätin valita 9 minuuttia pidemmän reitin, jotta voin yöpyä Rovaniemellä: kehuttu aamiainen on hyvä syy yöpaikan valinnalle.

Tiesin aamiaisen olevan suht tyyris, 24 euroa, joten yövyin tarkoituksella leirintäalueella. Tuntui, että saatoin käyttää yöpaikkavalinnassa säästetyt eurot hyvällä omatunnolla ihaniin aamukahveihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAAamiaisbuffet on kaiken hypensä ansainnut. Pöydät olivat täynnä erilaisia raakakakkuja, tuorepuuroja, myslejä, leipiä ja leivonnaisia. Pöydän päässä oli värikkäitä mehushotteja, ja sivupöydältä sai lämpimiä ruokia, vihanneksia, munakasta ja muuta aamuun sopivaa. Kahvi oli mukavan tummaa, riittävän kuumaa ja tarjoiltiin kauniista kupeista.

Monet maut Arctic Light Hotellin aamiaiseen on kerätty pohjoisen mauista. Menukokonaisuuden suunnitelusta on vastannut kokki Sara la Fountain. Olen aina pitänyt hänen resepteistään ja raaka-ainevalinnoistaan (Janne taas on polvillaan hänen ulkoisen eheytensä edessä) ja myös tämä setti toimi hyvin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus murrosikäisenä ja urheilevana nuorena pystyin vetämään ruokaa viiden suuren miehen edestä. Enää se ei onnistu. Silmät vetäisivät, vaan vatsa ei. Menun suosikeiksi nousivat mehushotit, tuorepuurot ja gluteeniton, paikan päällä tehty siemenleipä. Miljöö toimi ihanasti, ja ruokailutilasta löytyi niin valoisaa lasiterassipaikkaa kuin tummanpuhuvaa takkahuonetta.

Hauska yllätys oli, että joku toinenkin oli saanut osakseen hehkutusta: Mirka oli saapunut paikalle niin ikään maistamaan buffetin antimia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERASuosittelenko? Ihan ehdottomasti. Ruokarajoitteisille tiedoksi, että lähes kaikki on gluteenitonta, eivätkä veget ja vegaanitkaan jää paljon vähemmälle.

Rovaniemelle voi lähteä vaikka tämän aamiaisen vuoksi.

-Henriikka

Kauniit ja gluteenittomat vapputarjoilut piknikille

Yhteistyössä Asennemedia ja Fria gluteenitonIMG_0167 kopio

Vappu on ihan pian täällä! Miten se tuleekin joka vuosi niin yllättäen? Vappu on ilon, kevään ja valon juhla. Olen pitänyt sen rentoudesta lapsesta saakka. Sateenkaarenväriset paukkuserpentiinit jätän muille, mutta herkullinen ja helppo ruoka, ystävät ja ulkonaolo tekevät oman vappuni.

Valmistelimme eilen inspiraatioksi tulevaan vappuviikonloppuun kauniin ja helposti pihalle mukaanotettavan vappubrunssin. Brunssivalmisteluiden takana oli lisäkseni Noora & Noora, joista Noora K:n kotona saimme ihan huipusta ruoasta myös nauttia.

Koko menu toteutettiin gluteenittomasti ja maidottomasti Frian tuotteiden pohjalta. Itselleni Frian tuotteet ovat erittäin tuttuja ja vakituisessa arkikäytössä, mutta Noorat saivat tutustua kertarysäyksellä yrityksen tuotteisiin. Kerta toisensa jälkeen Frian tuotteet yllättävät kyllä kokeilijansa: “Ovatko nämä muka gluteenittomia?

IMG_0206 kopioIMG_0372 kopio 3IMG_0127 kopioIMG_0182 kopio

Gluteeniton ja maidoton vappumenu

– Kinkkupiiras (resepti postauksen lopussa)
– Frian puolukka-karpalo– ja porkkana-ruusunmarjavuokaleivät
– Kikhernetahna (resepti tulossa huomenna Noora & Noora -blogiin)
– Täytetyt Fria chia-siemensämpylät (kasvisrasvalevite, vihannekset, salami)
– Fria omena– ja sitruunamuffinit, kinuskikastiketta ja hopeakuulia
Fria mutakakku mustikoilla ja banaanilla, soijajäätelön ja mintun kanssa
– Pensasmustikoita
– Viherpirtelöt
– Lisäleivänpäällisiä
– Kahvia, mehua ja kuohuvaa

Koko kattaus valmistui kolmen kiireisen naisen toimesta vikkelästi. Leivoin piirakan edellisiltana ja kaiken muun saimme kasaan muutamassa hetkessä ennen juhlavieraittemme Ullan ja Juulian saapumista.

Alkuperäinen suunnitelma oli syödä pihalla, mutta kun aamulla tuli taivaan täydeltä rakeita ja räntää, katoimme pöydän suosiolla sisälle. Aurinko kuitenkin heitti muutamat lohtusäteensä sateesta toipuvalle takapihalle ja saimme kuin saimmekin kippistellä vapulle pihalla!

IMG_0233 kopioIMG_0100 kopio IMG_0148 kopioIMG_0107 kopioIMG_0136 kopio

Muutama vapputarjoilua helpottava vinkki

– Yksittäispakatut viherpirtelöt ja muut smoothieherkut saa kätevästi mukaan piknikille. Laseihin (etenkin kuoharilaseihin) kaadettuna homma tuntuu kuitenkin astetta juhlallisemmalta!

-Pakkaa täytetyt leivät paperipusseihin. Suodatinpussit ajavat saman asian, jos visuaalisuudesta on varaa tinkiä.

-Piiras on helppo eväs piknikille. Siirrä piirakka kevyeen kertakäyttövuokaan, jotta piinaavan painavaa vuokaa ei tarvitse kantaa mukana koko vappua.

-Vältä tarjoiluja ja koristeluja, jotka eivät kestä piknikkorin armoilla. Frian mutakakku banaaneilla ja pensasmustikoilla on hyvä esimerkki näyttävännäköisestä, mutta erittäin helposta ja toimivasta vaihtoehdosta jälkiruoaksi.

IMG_0172 kopio IMG_0180 kopio IMG_0190 kopioIMG_0157 kopio IMG_0114 kopio 2

En ollut koskaan ennen tehnyt maidotonta suolaista piirasta ja väitän, että tällä ohjeella onnistuu kuka vain!

Gluteeniton ja maidoton piiras

pohja:
1 pkt Fria lehtitaikinaa (voitaikinamainen koostumus)

täyte:
n. 150 g kinkkusuikaleita
2 – 2,5 dl soijakermaa
3 kananmunaa
pippuria maun mukaan
200g maidotonta juustoraastemaista valmistetta (esim. Tofutti)
1/2 punasipuli
kirsikkatomaatteja

Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Kylmää taikinaa on helpompi käsitellä kuin lämmintä, joten sulata maltilla.

Sekoita kinkku, “kerma”, munat, pippuri ja “juustoraaste” keskenään ja kaada täytteen päälle. Pilko tomaatti ja sipuli ja asettele ne piirakan päälle. Paista piirakka 200 asteessa 30–45 min. tai niin kauan, että pinta on kypsän ruskea.

Täytteen aineksia voi vaihdella maun mukaan. Kinkun voi korvata vaikka broilerilla tai kasviksilla.

IMG_0295 kopioIMG_0264 kopio IMG_0313 kopio

Frian chia-siemensämpylät ovat ihan huippuhyvä tuote. Ottaisin niitä piknikkoriini koska vain. Myös puolukka-karpaloleipä on suosikkini, vaikka yleensä kierrän gluteenittomat vuokaleivät kaukaa. Noora H:n valmistama kikhernetahna oli brunssin vihreä kunkku ja odotan jo, että he jakavat huomenna sen teko-ohjeen blogissaan.

Parasta vapussa on tietysti seura, niin kuin tällä brunssillakin oli. Hyvällä menulla saa kuitenkin hyvästä seurasta vielä enemmän irti ja kompensoitua kehnoa seuraa. Kannattaa siis pelata korttinsa oikein.

Iloista vapunodotusta!

-Henriikka

Viikonloppuvinkki: RUPLAN vegebrunssit

Helsingin aamiais- ja brunssitarjonta sen kuin kasvaa. Tällä kertaa joukkoon on ilmestynyt matalan kynnyksen selkeä ja rehellinen vegebrunssi, jota tarjoillaan kahdessa paikkaa Helsingissä molempina viikonlopun päivinä. Tämä on siitä poikkeuksellinen brunssi, että se on tarjolla buffetista koko aukioloajan.

Tapasin eilen uuden ihmisen, ja kun kättelimme esittäytyäksemme, tämä uusi kaveri sanoi: “Aijoo, etkös sä ole aika usein Ruplassa?” Vastasin hämmentyneen myöntävästi ja kerroin, että tämä on kyllä ensimmäinen kerta, kun joku muistaa minut kahvilan mukaan.

Joka tapauksessa brunssit järjestetään juuri kyseisessä paikassa: RUPLA Helsingissä, Kalliossa, sekä Plootu-huonekaluliikkeen yhteydessä olevassa RUPLA Rööperissä, Punavuoressa.

RUPLA aloitti brunssinsa toissa viikonloppuna. Olin itse sunnuntaina Punavuoressa tekemässä töitä läppärin kanssa brunssin äärellä koko aukioloajan.

Brunssi tuntui moniin Helsingin brunsseihin verrattuna ihanan helpolta. Menin yksin ja varsin rumannäköisenä, likaisissa hiuksissa ja väsyneenä. Ei haitannut! Ei tarvinnut laittaa hienoa mekkoa, kilistellä kuohuvaa tai hifistellä ruoalla (niin paljon kuin näistäkin aina toisinaan pidän). Sai vain ryystää kahviaan rauhassa, tankata lisää kun huvitti ja asetella hauskan yksinkertaiset antimet lautaselleen nätisti.

Brunssi on täysin vege ja sopii myös vegaaneille: jugurtin ja maidon saa vegaanisena, leivän päälle voi laittaa esimerkiksi hummusta. Keliaakikot ovat myös hyvin huomioitu: brunssi toteutetaan yhteistyössä Urtekramin kanssa ja heidän tuotteensa sopivat myös gluteenittomaan ruokavalioon. Normaalin leivän sijasta on myös gluteenitonta vaihtoehtoa sekä riisikakkuja. Urtekramin tuotteet ovat lisäksi ekologisia ja luomua.

Kahdentoista euron buffetissa on tarjolla muun muassa hummusta, tahinia, pestoa, vihersalaattia, jugurttia, soijajugurttia, myslejä, leipää, tuoreita ja kuivattuja hedelmiä, mehua ja oman paahtimon kahvia.

RUPLAn brunssi
12€, alle 12-vuotiaat 6€

RUPLA Helsinki
Helsinginkatu 16, Helsinki
la-su klo 12–17
(tarkista Kalliolle tyypilliset poikkeusajat facesta)

RUPLA Rööperi / Plootu
Iso Roobertinkatu 32
Helsinki
la klo 11–16
su klo 12–16

Brunssille voi tehdä pöytävarauksen, mutta se ei ole pakollista.

Palvelu oli hyvää, iloista ja hymyilyttävän inhimillistä. Kahvilapojat eivät olleet välttämättä hahmottaneet, miten asetellaan tuotteet visuaalisesti tarjoilupöytään. Myhäilivät itsekin, kun asettelivat tuotteita riveihin.

Erityismaininta siitä, että kävijöitä oikeasti kuunnellaan. Hintaa tiputettiin palautteen mukaan ensimmäisen viikonlopun jälkeen parilla eurolla ja tarjontaakin tarkistettiin kävijöiden kommenttien perusteella. Tällaisia lähikahviloiden ja -ravintoloiden kuuluisi ollakin.

Iloa viikonloppuun!

Terkuin Henriikka
(se joka on aina Ruplassa)

Gluteeniton kotibrunssi ja porkkanasämpylöiden resepti

yhteistyössä Asennemedia ja Semper Gluteeniton_MG_0356 kopio

Tämän kauniin lauantaiaamun aiheena on bru-bru-bru-brunssi! Yllättikö? Niin, ei minuakaan. Tällä kertaa mennään kuitenkin kotitekoisella brunssilla ja vieläpä gluteenittomalla sellaisella.

Kokoonnuimme pari viikkoa sitten lauantaina Ullan luokse, ruoan ääreen aamupäivää istumaan. Olin herännyt seitsemältä aamulla leipomaan, jotta saisimme nauttia tuoreista porkkanasämpylöistä. Myös Ulla oli pistänyt parastaan ja tehnyt ihanan sienipiiraan.

Aamupäivä taittui nopeasti iltapäiväksi ja tarjoilut hupenivat pöydältä murto-osaan alkutilanteesta. Yleensä brunssitarjoilujen keskeltä löytyy melko paljon gluteenillisia vaaranpaikkoja. Tuntui niin ihanalta, ettei minun tarvinnut varoa pöydästä mitään.

_MG_0301 kopio_MG_0037 kopio _MG_0308 kopio

Opiskeluaikanani minun oli tapana leipoa huikeat määrät sämpylöitä ja pakastaa niitä systemaattisesti. Keliakian myötä sämppyily on kärsinyt aika lailla. Brunssiaamuna leipomani porkkanasämpylät onnistuivat kuitenkin niin hyvin, että tein niitä heti seuraavalla viikolla uudestaan:

Gluteenittomat porkkanasämpylät
n. 20 kpl

4 dl vettä
1/2 dl ruokaöljyä
50 g hiivaa (tuoretta)
2 dl hienoksi raastettua porkkanaa
2 dl Semper Tattari&teff -jauhoa
2 rkl siirappia
1 tl suolaa
1 pkt (500g) Semper Karkeaa gluteenitonta jauhoseosta

Lämmitä vesi-öljyseos kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva seokseen. Lisää siirappi, suola ja
porkkanaraaste ja lopuksi jauhot (säästä n. 1 dl karkeaa jauhoseosta leivontaan). Sekoita tasaiseksi esim. yleiskoneella. Taikina saa jäädä hieman löysäksi.

Kohota lämpimässä paikassa peitettynä n. 30 min. Jaa taikina n. 20 osaan, leivo sämpylöiksi ja nosta leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Anna kohota leivinliinan alla n. 10 min. Paista 250°C:ssa n. 10 min.

Gluteenittoman sienipiirakan ohjeen löydät Ullan blogista.

_MG_0481 kopio_MG_0318 kopio_MG_0366 kopio_MG_0400 kopio _MG_0402 kopio

Ja mitä brunssilla tarjoiltiin? Hedelmiä, juustoja, hilloja, keksejä, jugurttia, sämpylöitä sekä näkkäriä erilaisten täytteiden kera. Ja tietysti sitä sienipiirasta.

Semperin tuotteet ovat varmasti jokaiselle suomalaiselle keliaakikolle vähintään jonkun verran tuttuja. Itsekin olen käyttänyt esimerkiksi jauhoja ja näkkileipiä monet, monet kerrat, koska niitä löytyy lähes joka kaupasta. Harmillisesti ihania Tattari&teff -jauhoseosta ja Supernäkkileipä Chiaa saa ainakin toistaiseksi vain K-ryhmän isoista cittareista ja supermarketeista, eikä ollenkaan S-kaupoista.  Tällä kertaa esillä oli kuitenkin tuotteita luonnollisesti tosi laajasti, kun rakensimme koko brunssin Semperin valikoiman ympärille.

Tattari & Teff -jauho (sienipiiraspohja, sämpylät)
Karkea jauhoseos (sämpylät)
Kolmen suklaan herkuttelukeksi
Valkosuklaa-parapähkinä-herkuttelukeksi
Supernäkkileipä Chia
Kauratyynyt
Riisimurot

Niistä tuotteista, joita ei brunssilla tarjottu, erityisen tuttuja itselleni ovat kaikki kaurahiutaleet, kikherne- ja linssisipsit sekä tattari- ja rosmariininäkkileivät. Vaikeampi luetella mitkä tuotteet eivät ole tuttuja ja suosituksen arvoisia, sen verran kovan Semper-myllyn läpi on viime vuosina pakon edessä pyörähtänyt.

Itseäni hämää aina eniten sellaiset tuotteet, jotka yrittävät liikaa imitoida gluteenituotteita. Siksi Semperinkin valikoimasta parhaita tuotteita ovat ne, jotka on lähdetty kehittämään lähtökohtaisesti ihan omaa reittiään.

_MG_0376 kopio _MG_0386 kopio _MG_0408 kopio _MG_0475 kopio

_MG_0507 kopio _MG_0522 kopio

Ullan mielestä kattaus oli epämääräinen ja astiat liian eriparisia. Minä taputtelin olalle ja vannotin, että hyvältä näyttää. Juuri sopivan epämääräisiä ja eriparisia oli nimittäin myös kaikki pöydän ympärillä istuneet. Kiitos toiselle brunssin hostaajalle. Sienipiiras oli yliveto. Ja kiva, kun ruoka kelpasi Jella, Anne, Aino.

Taidan taas kutsua itseni tämän tutun pöydän ympärille joskus lähitulevaisuudessa, koska näyttää vakavasti siltä, ettei meidän tahdillamme uuteen kotiimme ole tulossa ruokapöytää vielä moneen kuukauteen.

-Henriikka

Ravintola BRO: Brunssi 5/5 (+brunssilahjakortin arvonta)

Yhteistyössä Asennemedia ja Ravintola BRObro-brunssi-05108 kopio

Kyllähän te tiedätte, että minä olen brunssibloggaaja. Viikonloppuni ateriat koostuvat pääosin aamu- tai keskipäivän brunsseista, joilla jaksan iltaan ellen yöhön saakka. Suurimpien sunnuntaibrunssien voimalla saatan porhaltaa jopa keskiviikkoon asti.

Tänä lauantaina teimme ystävien kesken kotibrunssin, mutta eilen kävelin valmiiseen pöytään. Pitkästä aikaa sain uuden, mielettömän hyvän brunssin palaamisten arvoisten brunssien listalle, kun olimme testaamassa eilen päivänvalon nähneen Ravintola BRO:n brunssin.

Ehdotin heti tänään työkaverilleni, että menisimme pian uudestaan.

bro-brunssi-04943 kopiobro-brunssi-04747 kopiobro-brunssi-04820 kopiobro-brunssi-04982 kopio

Ravintola BRO:n keskiössä on maku. Ravintolan yhteydessä on myös Hakaniemen ensimmäinen cocktailbaari. Eilen keskityttiin keskipäivän tunnelmiin, kun aamiaisen rinnalle saatiin myös brunssi. 3 x hip hip hurraa.

En osannut olettaa brunssista mitään, sillä halusin mennä paikalle kokemaan itse ilman ennakko-oletuksia. En ollut koskaan ennen käynyt joulukussa Hakaniemen sillan kupeeseen, Hilton-hotellin yhteyteen avatussa ravintolassa. Helsingin brunssikenttää ovat lähiaikoina jyränneet etniset maut, mutta kieltämättä olen jo kaivannutkin sekaan jotain raikasta ja astetta selkeämpää ja skandinaavisempaa.

bro-brunssi-04973 kopio bro-brunssi-04772 kopio bro-brunssi-04811 kopiobro-brunssi-05067 kopio bro-brunssi-04842 kopiobro-brunssi-05115 kopio

Ravintola BRO [Bru:]
John Stenbergin ranta 4, Helsinki

Brunssi on tarjolla sunnuntaisin 6.3. alkaen klo 12-15. Hinta on 28 € (lapset alle 12v. 14 €, alle 4v. 0 €). Lisämaksusta tarjolla myös brunssidrinkkejä. Auton saa tarvittaessa pysäköityä parkkihalliin veloituksetta.

BRO:n sunnuntaibrunssipöytään nostetaan runsaasti salaatteja, smoothieita, mehuja, kala- ja äyriäisruokia, hamppareita, munakkaita, sushia, lihaa ja herkullisia hedelmiä ja jälkkäreitä. Erikoiskahvikone palvelee asiakkaita uskollisesti. Tarjonta oli kerrassaan hätkähdyttävän hyvä.

Kahdeksan hengen vaativaan pöytäseurueeseemme kuului useampi vege, yksi vegaani ja useampi gluteenitonta ruokavaliota noudattava. Kaikille riitti runsaasti. Gluteenitonta oli lähes kaikki; muistaakseni vain hampurilaiset ja jokunen salaatti jäi omien vaihtoehtojeni ulkopuolelle. Gluteenitonta leipää sai pyytämällä. Vegeille riitti yhtä lailla ja vegaaneillakin on yllättävän hyvät oltavat: salaattipöydästä sai kasvissalaatteja, sieniä, kasvissushia ja muuta hyvää. Kasvishampparit olisivat tuleville brunsseille tosin hyvä lisä.

bro-brunssi-05051 kopio bro-brunssi-04880 kopio bro-brunssi-05015 kopiobro-brunssi-04896 kopio bro-brunssi-04920 kopio

Pidin BRO:n kalaruoista kaikista eniten (lohicheviche, savukalamousse, katkaravut…) ja näin kuulin myös usean muun suusta, joten paras brunssi tämä on varmasti niille, joille kala on ok. Myös sievä, lautaselleni leikattu lihanpala oli erittäin herkullista. Kaikille kuitenkin riittää, sen kerron. BRO:ssa käytetään luomua ja lähiruokaa mahdollisuuksien mukaan, mutta niin ruoissa kuin juomissakin mennään maku edellä.

Jos ruoka teki vaikutuksen, niin teki miljöökin. Varaukset oli koottu kirjain kirjaimelta pöydille puisilla Scrabble-kirjaimilla. Valoa riitti, samoin ravintolan korkeutta. Oli myös helppo huomata, että ravintolassa ollaan erityisen ylpeitä suomalaisesta suunnittelusta ja ekologisuudesta. Touchpoint on tehnyt henkilökunnan työvaatteet ekologisesti kierrätysmateriaaleista ja Trashtag-vesilasit vanhoista olutpulloista. Käyttöön on otettu myös alkuperäisiä astioita ja aterimia ajalta, jolloin hotelli avattiin.

Pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät suuria vaikutuksia.

bro-brunssi-05081 kopio bro-brunssi-04851 kopiobro-brunssi-05092 kopiobro-brunssi-05101 kopio

Kympin darrabrunssia saa etsiä muualta, mutta sellaiset ovatkin niin 2010. Korjaan: sellaiset eivät koskaan ole eivätkä toivottavasti olekaan in. Raikasta, herkullista, monipuolista, odotuksia ylittävää brunssia kaipaavan kannattaa suunnata BRO:hun.

Ja nyt lupaamani arvonta: Yksi onnekas voittaa kahden hengen brunssilahjakortin BRO:n sunnuntaibrunssille. Kommentoi tämän viikon aikana, viimeistään su 13.3. vapaavalintaiset kevätterveisesi kommenttiboksiin ja olet mukana arvonnassa.

Kiitos ilahduttavasta sunnuntaiseurasta Ida, Ulla, Noorat, Viena, Aino ja Sami ja mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

-Henriikka

Kuvat: Sami Jämsén

EDIT ma 14.3. VOITTAJA ON NYT ARVOTTU. Onnea nimimerkki ”sammakko”, laitan sinulle sähköpostia. Hurjasti osallistuneita, kiitos kaikille ja aurinkoista kevättä!

Brunssi ystävälle (+ kahvijuustokakun resepti)

Yhteistyössä Asennemedia ja Paulig_MG_0669 kopio

Sunnuntaina on ystävänpäivä. Kutsuin eilen juhlapäiväksi ystävät brunssille kanssamme, koska toisin kuin Jenkeissä, minulle ystävänpäivä on nimenomaan ollut ystäviä, ei niinkään rakastavaisia varten. Rauhallisessa sunnuntaissa riittää toki tilaa molemmille.

Viime lauantaina vietin kuitenkin ennenaikaista ystävänpäivää ystäväni ja serkkuni Katan kanssa. Hän kutsui itsensä kylään uuteen kotiimme ja ehdotin, että hän tulisi jo aikaisin, jotta voisimme istua yhdessä aamiaista. Kahvinystävän kanssa on aina mukava jakaa aamunhetket. Tosin häpesin hieman, kun en muistanut millaisena Kata haluaa kahvinsa. Mustana, niin kuin minäkin. Ystävyys menee automaattisesti seuraavalle tasolle, kun muistaa millaista kahvia toiselle saisi olla.

_MG_0731 kopio_MG_0629 kopio

SUKLAINEN KAHVIJUUSTOKAKKU
(voidaan tehdä gluteenittomana)

Ainekset

Pohja:
75 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 muna
1 dl vehnäjauho / gluteeniton jauhoseos
1/2 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Kostuttamiseen:

1/2 dl kylmää kahvia (laitoin tuplasti puruja, Pauligin Presidentti Black Label oli sopivan tummaa)

Täyte:
5 liivatelehteä
kylmää vettä
250 g maitorahkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
120 g taloussuklaarouhetta
1-1 1/2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 1/2 dl vaahtoutuvaa vanilliinikastiketta
1 dl erittäin vahvaa kuumaa kahvia (tuplasti puruja)

Koristeeksi:
suklaarouhetta tai kahvinpapukaramelleja

Valmistusohje:

Vatkaa rasva ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää muna voimakkaasti vatkaten. Sekoita keskenään vehnäjauhot/gluteeniton jauho, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Lisää jauhoseos siivilän läpi vaahdon joukkoon ja sekoita kaikki aineet varovasti nostelemalla tasaiseksi taikinaksi.

Voitele irtopohjavuoan reuna rasvalla. Peitä vuoan pohja leivinpaperilla. Levitä taikina vuokaan tasaiseksi kerrokseksi ja paista pohjaa 175 asteen uuninlämmössä noin 15 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.

Pane liivatelehdet kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Sekoita keskenään maitorahka, tuorejuusto ja suklaarouhe. Mausta seos maun mukaan sokerilla ja vaniljasokerilla. Vatkaa vanilliinikastike kovaksi vaahdoksi. Sekoita vanilliinivaahto rahkaseoksen joukkoon.

Puristele liivatelehdistä vesi pois ja liuota liivatelehdet kuumaan kahviin. Lisää liivateliuos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen muiden täyteaineiden joukkoon.

Kostuta jäähtynyt pohja kahvilla. Kaada täyteseos pohjan päälle vuokaan ja anna kakun hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai seuraavaan päivään.

Irrota vuoan reunat ja nosta kakku paperin avulla tarjolle. Koristele pinta suklaarouheella tai kahvinpapukaramelleilla.

(Alkuperäinen resepti täältä)

_MG_0769 kopio_MG_0868 kopio_MG_0685 kopio_MG_0640 kopio

Olin leiponut edellisenä iltana kakunkin, suklaisen kahvijuustokakun (gluteeniton). Kerrankin juustokakku, joka ei ole liian juustoinen ja liian tömäkkä. Lisäksi juustokakuissa pitäydytään usein keksipohjassa, mutta tämä tumma kakkupohja leivottiin ja paistettiin uunissa ennen vaahtokerroksen lisäämistä. Lopputuloksena oli tosi hyvä, kunnolla kahvinmakuinen kakku ja ihanan ilmava täytekerros. Toteutin kakun gluteenittomana yksinkertaisesti vaihtaen pohjan vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen ja lopputulos toimi sellaisenaan hyvin.

Mitä muuta ennakkoystävänpäivän brunssipöydästä löytyi? Paistettua kananmunaa, Risentan siemennäkkärisekoituksesta tehtyä siemennäkkileipää, juustoa, avokadoa, kurkkua, puolukka-banaanismoothieta, greippiä ja Arlan Ihana-sarjan turkkilaisia jugurtteja: kaneli-vadelma ja mango-chili. Kakkureseptiin käytin Pauligin Presidentin Black Label -kahvia, mutta kupissa oli Pressan vaaleapaahtoista.

_MG_0699 kopio _MG_0733 kopio_MG_0782 kopio

Huh mikä aamiaissetti. Syö niin paljon kuin jaksat –tyyppisille brunsseille on varmasti edelleen paikkansa, mutta on aivan eri fiilis istahtaa valmiiksi katettuun pöytään, jossa kaikelle on paikkansa ja kaikesta pitää. Tässä tapauksessa puhuttiin toki lattiasta eikä pöydästä, ruokapöytää kun emme ole vielä uuteen kotiin löytäneet. Serkkurakas ei kuitenkaan hämmentynyt piknik-aamiaisesta vaan otti sen hymyllä vastaan. Olin sentään imuroinut maton.

Mitä jos itsekin kutsuisit jonkun sunnuntaiaamiaiselle ystävänpäivänä? Kokeile vaikka tuota juustokakun reseptiä tai sitten jotain ihan muuta, itsesi tai ystäväsi näköistä.

Brunssien autuus.
Surround yourself with people who get it.

-Henriikka

Töihin Tuomaan Markkinoille

_MG_5338 kopio

Kyllä oikea elämä on parasta. Sellainen aito, rehellinen elämä. Oikeiden ihmisten piirittämä, välillä tylsä ja välillä riemukas.

Saimme viikonloppuvieraita Tampereelta ja vietin pitkästä aikaa parhaimman viikonlopun. Olin aika väsynyt, nuutunut itseni, mutta oikeiden ihmisten kanssa se ei haittaa. Sitä paitsi tässä typerän hektisessä maailmassa minunkin lähipiirini on aika uupunutta kansaa aina työviikon jälkeen. Olen harvoin ainoa.

_MG_5323 kopio_MG_5307 kopio

Perjantaina joimme kahvia keskiyölle, meneehän siinä jo aikansa, kun päivittää kuulumisia. Eilen kärvistelimme nälkäisten vatsojen kanssa brunssille saakka ja kävelimme Arabianrannan Dylaniin syömään aamiaista ja lounasta yhdeltä seisomalta. Erittäin hyvä hinta-laatusuhde, surkea musiikki ja hauska lähiötunnelma: eri-ikäistä ja -näköistä väkeä pitkien pöytien ympärillä. Hyvin nukutun yön jälkeen hymyilytti.

Brunssin jälkeen miesväki suuntasi Varustelekaan etsimään peltipaitoja, maihareita, parkatakkeja ja muuta tuikitärkeää armeijan vanhaa. Minä ja Henna körötimme kahdeksikolla Kaapelitehtaalle joulutunnelman keskelle.

Pukin sylistä olisi saanut valokuvan kympillä ja aikuisten glögiä jonotettiin metrikaupalla. Pihalla oli toinen joulupukki, joka oli huonoin koskaan näkemäni. Toisaalta kaksi joulupukkia muutaman metrin säteellä on tietysti vähän kyseenalaista ylipäänsä. Käsityöläisten markkinoilta löytyi muutama salainen joululahja ja useampi tuttu jututettavaksi. Karamellisoidut omenat tikunpäissä näyttivät liian hyviltä ollakseen totta.

_MG_5311 kopio _MG_5325 kopio

Kaapelilta jatkoimme Korjaamon joulutorille, jotka olivat kyllä kertakaikkisen kököt tänä vuonna. Onneksi Senaatintorin Tuomaan Markkinat nostivat taas mielen korkealle. Miten siellä voikin pyöriä niin paljon hyväntuulisia ihmisiä?

Ajattelin änkeä ensi vuonna väkisin sinne töihin. Minulla olisi punainen pipo ja posket. Myisin kuumaa omenaviiniä ja tarjoilisin kettukarkkeja kaikille hymyileville. Hammashymyisille kaksi. Takataskussa olisi taateleita, jos joku on oikein terveellinen.

Mutta mitä oikein puhun jo nyt viikonlopusta, vaikka melkein koko sunnuntai on vielä käyttämättä? Kohta hyppäämme bussiin ja ystävien luokse. Lupasivat tehdä ruokaa, uskoakseni erittäin hyvää.

-Henriikka

For old times’ sake

_MG_4495 kopio

Soittimesta soi Emeli Sandé. Aina yhtä vaikea muistaa, että hän on syntynyt vasta vuonna 1987. Jotenkin omassa mielessäni hän on joku jo kauan elänyt legenda.

Katson viime sunnuntaisia brunssikuvia, kauniita ystäviä sekä lämpimiä croissantteja ja sydämiä. Ystävä oli pitkään reissussa ja palasi nyt kotiin. Oli ihana tulla kylään niin kuin aina viime kesänä. Joillekin riisikakut ovat vihoviimeistä ruokaa, meidän jämäbrunssillamme ne esittävät kunniaosaa, ja paperilautasliinojen sijasta löytyy ihan rehellinen talouspaperirulla.

Vanhat kunnon Raideritkin ovat tulleet rajoitetuksi ajaksi takaisin kauppojen suklaahyllyille. Hetken maailma on ennallaan.

_MG_4483 kopio_MG_4505 kopio _MG_4488 kopio

Oli pakko käydä vaihtamassa Sandé Eemeli soimasta. Alkoi kuulostaa uskomattoman takakireältä ulvomiselta koko tuotanto. Tiedättekö sen tunteen, kun joskus mestaribiisikin kuulostaa väärässä hetkessä aivan hirveältä? Sitä nousee kuin tykin suusta laukaistuna ja käy samantien vaihtamassa parempaan.

Olen ajatellut myydä tai lahjoittaa pois kaikki CD:ni. Kaikki CD:mme. Tuntuu, etten halua niitä enää uuteen kotiimme. Valitettavasti en saa tehdä tätä päätöstä aivan yksin: “Mun koko nuoruus on niissä” on minusta argumenttina huono, mutta kuka nyt toiselta haluaisi nuoruutta viedä?

Mutta ehkä voin luopua edes omasta osastani. Omasta nuoruudestani.

_MG_4504 kopio _MG_4516 kopio

Mielessä pyörii joulu. Naked cake ja muut syntisen hyvät suklaaherkut. Joululomalla haluan vatkata täydellisiä taikinavaahtoja, tehdä täydellisen kauniita kakkuja. Melkein yhtä kauniita kuin ystäväni.

Mielessä pyörii uusi vuosi. On kiva, että pian vuosi vaihtuu uuteen. Meillä on sitten uusi koti, uusi miljöö. Ajattelin tehdä vähän sellaisia lempeitä uuden vuoden lupauksia, jotka armollisesti tuuppaavat minua elämässä tiettyyn suuntaan.

Ehkä olisi aika oppia soittamaan ukulelea? Ja juosta taas enemmän.

-Henriikka

Fazer Cafe Tampere: Aamiainen ja brunssi

Kun karkasin pitkäksi viikonlopuksi Tampereelle, ajattelin laittaa kerralla ranttaliksi ja kokeilla verrattain uuden Tampereen Fazer Caféen aamiais- ja brunssitarjonnan. Siis molemmat! Pari kuukautta sitten avatussa kahvilassa tarjoillaan arkisin aamiaista ja viikonloppuisin brunssia. Sain perjantaiksi aamupalaseuraa Idasta ja tänään tallustimme brunssille kälyn ja miehensä kanssa herättyämme melkein puolen vuorokauden yöunien jälkeen.

Perjantain aamiainen oli loisteliais aloitus viikonlopulle. Buffetpöytä notkui: puuroa, leipää, croissantteja, mysliä, jugurttia, hedelmäsalaattia, kahta erilaista smoothieta, juustoa, leikkelettä, graavilohta, vihanneksia ja paria erilaista salaattia. Lisäksi oli juustoja, viinirypäleitä, pähkinöitä ja siemeniä sekä jälkiruoaksi kahta erilaista kakkua. Suodatinkahvi ja mehu kuuluivat hintaan ja erikoiskahveista piti kustantaa ekstraa, niin kuin usein tapana on. Vallan kattava kokonaisuus siis ja hintaa aamiaiselle oli 12,90€.

Viikonloppuisin tarjoiltava brunssi koostui pitkälti samoista asioista kuin aamupalakin, mutta lisäksi tarjolla oli munakasta ja nakkeja, lohta ja ehkä viittä erilaista salaattia (esim. herne-retiisi, vihannex-mix, katkarapusalaatti). Omaan silmääni ero oli yllättävän pieni, vaikka hinta brunssille oli 19,90 euroa. Tosin pohdin, että hintaa voi tietysti pyytää siitäkin, että on viikonloppukattaus ja kysyntää riittää: väkeä oli tänään ulos kiemurtelevaksi pitkäksi jonoksi saakka. Meille riitti juuri ja juuri pöytä, kun tulimme paikalle vartin avaamisen jälkeen.

Kahvila on tunnelmaltaan tosi kiva. Uudistuneet Fazer-kahvilat ovat ketjukahviloiksi erittäin viihtyisiä, siistejä ja upeasti sisustettuja. Uniikkejahan niistä ei saa, kahvilat kun näyttävät kaikkialta melko samalta, mutta jostain syystä se ei liiaksi haittaa. Asiakaspalvelu oli erinomaista ja osaavaa. Tampereen hatara brunssitarjonta johtaa kuitenkin kahvilaan ruuhkaa, mikä näkyy taas yleistunnelman levottomuutena. Ihmiset istuvat aika sumpussa ja tarjoilijat pyrkivät parhaansa mukaan saada kaikki mahtumaan sisätiloihin. Tällehän ei paljon ole tehtävissä, mutta rauhaarakastaville arkiaamiaiset ovat varmasti ruuhkaisia brunsseja parempia.

Itse analysoin ruokahetkiä tietysti myös keliaakikon näkökulmasta, ja sekä aamiainen että brunssi olivat oivallinen vaihtoehto myös minulle. Buffet-tarjonnasta gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle ei sovi puuro, mysli, leivät, croissanttit ja kakut. Gluteenitonta kakkua saa tiskiltä pyytäessä, samoin leipää. Tosin yllätyin miten keskinkertaista ja kuivaa gluteenitonta leipää näin laadukas kahvila tarjoilee. Lisäksi leipä annettiin tiskiltä käteen muovipussissa, mistä tuli vähän ankea huoltoasema-fiilis. Annoin tästä kuitenkin livenä palautetta ja sain erittäin hyvän vastauksen: ystävällinen tarjoili kertoi, että moni tarjoilija haluaa viimeiseen saakka välttää kontaminaatioriskiä jauhopölyn kanssa. Fair enough.

Viihdyin sekä aamiaisella että brunssilla. Niin kuin Helsingin Fazer-kahvilassakin, näistä kahdesta liputan kuitenkin aamiaista. Vatsaani ei mahdu niin paljon, että saisin brunssin laajemmasta valikoimasta suuresti lisäarvoa. Lisäksi arkena pidettävät aamiaiset ovat tunnelmaltaan rauhallisempia ja antavat läppärityöläisille mahdollisuuden jäädä pitämään etätoimistoa pöydän ääreen.

Suuret suosittelut myös perjantailounaaksi ostamalleni porkkana-tyrni-smoothielle, jota toivottavasti saa myös Helsingistä.

Perjantain kuulumisölinän päälle tulikin nyt random informaatio-arvostelu-pommi. Pitäisi varmaan loppuun kertoa mihin käytin sen kellojen siirrosta saadun ylimääräisen tunnin? Minä nukuin. Nukuin sikeästi.

-Henriikka

Ps. Blogin mainokset ovat tällä hetkellä itsestäni johtumattomista syistä aina välillä aivan karseita. Olen siitä oikeasti pahoillani. Asiaan on tulossa muutos ja mainosten määrä vähenee viimeistään joulukuun alussa. Kiitos, kun/jos jaksatte.

Yritä ymmärtää innostujaa

Tulin äsken kotiin. Nappasin jääkaapista muovipussillisen täynnä kirsikoita, joita eilen ostin. Luultavasti kesän viimeiset. Melkein liian tummat, mutta kuitenkin juuri ja juuri syötävissä, niin makeita ja ihania. Pihalla ujeltaa tuuli ja syksy. Tarvitsisin lämpimämmän takin ja kasan vilttejä. Villahousut ja tuplakokoisen tuplapeiton. Silkkaa fiilistelyä syksylle.
Piti kirjoittaa lauantain sushi-illallisesta, mutta päädyinkin selaamaan vanhoja kuvia. Nauroin ääneen, kun löysin nämä kaksi kuvaa. Voitteko uskoa, että nämä ovat tilannekuvia, jotka on kuvattu minun huomaamattani? Näyttää aivan että feikkaisin, mutta ei, Veera ikuisti Wienissä kuvat kun innostun aamiaisesta asteikolla 4–10 ihan sen kympin verran. Aamiaisseurueeni kertoi, etteivät ole koskaan nähneet kenenkään riemuitsevan aamupalapöydässä niin vuolaasti.

Olen innostuja. Aina ollut. Saatan olla jostain jonkun toisen mielestä mitättömästä asiasta niin riemuissani, että vaikutan olevan alkoholin vaikutuksen alaisena. Jossain työpalaverissa saatan innostua suunnittelemaan niin, että pomppaan ylös tuolista tai huomaan olevani koko ajan peppu lievästi irti penkistä. Saatan aloittaa ideoida jonkun toisen ilmoille heittämää ideanalkua niin tohkeissani, ettei puheesta tule loppua. Lisäksi yritän saada kaikki ympärillä olijatkin yhtä vakuuttuneiksi homman erinomaisuudesta.

Tämä on joskus raskasta ja joskus ei. Pessimistisessä, kovin skeptisessä seurassa tunnen oloni toisinaan hyvin ärsyttäväksi. Fiiistelyn ja ilonpurkausten kun toivoisi olevan voimavara eikä taakka kanssaolijoiden harteilla. Innostujan pahin loukkaus on kuulla olevansa “yli-innokas” tai “yli-pirteä”. “Yli” kun tarkoittaa sanana sitä, että jotain on liikaa.

Suurimman osan ajasta innostuminen tuo kuitenkin energiaa. Päivä saattaa pelastua sillä, että näen törkeän korkean ja hienon nosturin tai kadulla vastaan kävelevällä papalla on kulmakunnan komein puku. Joskus innostumisen tuo tulevalle kesälle suunnitellut juhlat ja joskus idea siitä, mitä ostaa ystävälle joululahjaksi. Fiilailu ei katso aikaa, paikkaa eikä aiheuttajansa suuruutta: “Vitsit miten täydellisen kaunis munakas!”

Yrittäkää ymmärtää innostujaa. Se että on intoa täynnä niin että pompii, ei tarkoita, että järki olisi juossut jonnekin. Ainakaan kovin kauas.

– Henriikka

Kuvat: Veera / Tyyliä Metsästämässä

Cafe Elban brunssi Porissa

_MG_0716 kopio

Olen käynyt neljästi Porissa ja kahdesti Pori Jazzeilla. Näillä molemmilla jazz-kerroilla olen suunnannut sunnuntaina samaan paikkaan: Cafe Elbaan brunssille. Molemmilla kerroilla olen myös poistunut paikasta tyytyväisenä, pitkälti erinomaisen palvelun vuoksi.

Muistan kuinka viime vuonna googlailin Porin brunsseja autossa festareiden menomatkalla. Tarjonta ei luonnollisesti ollut mikään uskomattoman laaja, mutta useammassa keskustelussa nostettiin Elba esille. Menimme siis sinne.

Minulla oli todettu viime toukokuussa keliakia ja olin vielä aika hukassa tällaisten brunssikäytäntöjen kanssa. Mitä saan vaatia ja mistä kaikesta pitää kysyä? Ilmoitin sairaudestani ja samantien toinen työntekijä lähti kassalta hakemaan naapurikaupasta leipää, gluteeniton kun oli päässyt loppumaan. Jälkiruokakakun tilalta pöytäämme tuotiin myös pyytämättä ihan omat jälkiruoat, gluteenittomat versiot. Ja jottei viljaa kestäville ystävilleni olisi tullut paha mieli, kannettiin jälkkärit extrana koko seurueelle.

Myös tänä vuonna sain gluteenittoman jälkiruoan. Samassa pöydässä istuneet meille tuntemattomat tytöt näyttivät olevan ihmeissään, kun heillekin kannettiin minttusuklaa-raakakakkupalat eteen.

_MG_0740 kopio _MG_0726 kopio _MG_0734 kopio

Brunssin ruokatarjonta oli suhteellisen pieni mutta maukas. Kalaa, nakkeja, salaatteja, croissantteja, hedelmiä, kakkuja. Juomaksi tuoremehua, teetä ja kahvia. Kahvi oli hyvää, jes jes. Jugurtti-/myslipuolta ei ole eikä kovin montaa lämmintä ruokaa, mutta mitään ei jää varsinaisesti kaipaamaakaan. Voi olla, että jos henkilökunta olisi kehnompaa, voisi ruokatarjonnankin nähdä suppeampana. Mutta kun palvelu on niin hyvää, myös valikoima tuntuu runsaalta ja hyvältä.

Paikan tyyli tuo mieleen Jyväskylän nallekahvilan (Huom! vuonna 2010-2011, kun asuin Jyväskylässä. En tiedä uudistuksista mitään). Hassulla tavalla vähän aikaansa jäljessä ja kuitenkin samalla kovin viihtyisä. Paikka on ulkoapäin huomattavasti rumempi kuin sisältä ja paikan mukava fiilis korostuu kivasti, kun astuu tieltä sisätiloihin. Iltaisin Elbasta saa viiniä. Jos suuntaan Poriin joskus viikonloppureissulle, tämä olisi oiva illanistujaispaikka.

_MG_0745 kopio_MG_0737 kopio _MG_0724 kopio

Ennakkovarauksia tehdään vain isoille porukoille. Kattauksia ei ole, vaan brunssi toimii non-stoppina kaksi tuntia aina sunnuntaisin. Ovella riitti väkeä tungokseksi asti, kun saavuimme vähän ennen avaamisaikaa. Liekö jazz-viikonlopusta johtuvaa vai yleistä porilaista suosiota. Joka tapauksessa kaikki mahtuivat pöytiin ja pitkien kahvikuppien säestämä parituntinen meni mukavasti, sopivassa festariväsymyksessä.

Ken Poriin menee, niin menköön käymään. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja brunssi.

– Henriikka

RUPLA:n brunssi Helsinginkadulla

_MG_0779 kopio

Minulla on uusi kahvila lempikahviloiden joukossa: RUPLA Helsinginkadulla. Taidegallerian, second hand -vaatemyymälän ja kahvilan sekoitus avattiin alkuvuodesta Helsinginkadulle, Stupido Recordsin entisiin tiloihin. Paikka muutti koko Hesarin atmosfäärin.

Keväästä lähtien RUPLA:sta on saatu sunnuntaisin myös brunssia. “Saran ja Ellin brunssit” viihdyttävät nälkäisiä kalliolaisia, turisteja ja muita kaupunkilaisia sunnuntaisin kahdessa kattauksessa. Sanon samantien: suosittelen lämpimästi.

_MG_0782 kopio _MG_0790 kopio _MG_0820 kopio _MG_0800 kopio

Menu on täysin kasviperäinen, viljaton, gluteeniton, sokeriton ja valmistettu kahden naisen toimesta puhtaista ja tuoreista raaka-aineista. Voin nämä nuoret naiset tavanneena kertoa, että intohimoa ja intoa ei hommasta puutu. Parikymppiset mimmit tietävät ruoasta enemmän kuin minä mistään koskaan.

Suomalaiset mieltävät brunssit helposti sellaisiksi “all you can eat” -tyyppisiksi paketeiksi. Usein kyse on jopa siitä, miten paljon pystyt syömään, ei niinkään paljon haluat tai miten paljon kannattaisi syödä. RUPLA:n brunssi tarjoillaan pöytiin. Huomasin itsekin ruokamäärän nähdessäni ajattelevani, että miten tämä määrä muka riittäisi?

Haluan saada brunssilla vatsani kunnolla täyteen, jotta seuraava ruoka tarvitsee syödä vasta illalla. Mutta mitä vielä? Ruokaa jäi ylikin. Sitä syö helposti silmillään vaikka kehotan kyllä panostamaan määrän (tai määrän mahdollisuuden) sijasta laatuun. Sitä paitsi ruokaa oli oikeasti enemmän kuin runsaasti. Lisäksi tuntui astetta ylevämmältä, kun ei tarvinnut jonotella buffet-pöytään vaan sai istua nätisti tuolissaan, kun ruoka kannettiin eteen.

_MG_0788 kopio_MG_0794 kopio _MG_0818 kopio _MG_0825 kopio_MG_0845 kopio _MG_0835 kopio

————————–—-

Esimerkki-menu

Kesäinen perunasalaatti
Vihersalaatti
Tomaattinen raakapasta

Itse tehty viljaton leipä
Marinoidut kikherneet
Kvinoa kuivahedelmillä
Hummus
Aurinkokuivattu tomaattihummus

Pähkinäinen mango-kookos-suklaaparfaitti

Tuoreita hedelmiä

Luomukahvi ja -tee

Hinta: 22€

———————-

Ruoka oli tosi hyvää. Gluteenittomuus, kasviperäisyys tai maidottomuus ei laittanut tinkimään mausta. Janne perinteisempiin pekonibrunsseihin tottuneena hykerteli hänkin tyytyväisenä. Eräs perhe tuli skeptinen perheenisä mukanaan. Silmien pyörittely vaihtui lopulta iloisiin kiitoksiin. Totta kai mauissa on tottumista sokerimuro- ja paahtoleipä-aamiaisen ystäville, mutta itselläni on vahva tunne, että moni epäilijäkin nauttisi tästä kattauksesta.

Jollain brunsseista saattaa olla erikoisohjelmaa kuten musiikki- tai tanssiesityksiä, mutta niistä infotaan erikseen. Brunssin yhteydessä voi aina myös kurkata sen hetkisen vaatetarjonnan ja meneillä olevan taidenäyttelyn. Kaikki kahvilan huonekalut ovat myynnissä. Parasta brunsseilla on kuitenkin erihyvä ruoka ja yleinen ilmapiiri, sunnuntaipäivien rentous ja iloisuus. Laatukahvista korkeat, näyttävät yläfemmat.

_MG_0815 kopio_MG_0801 kopio_MG_0829 kopio_MG_0873 kopio

Tiskin takana hääräilee hyvä ystäväni Johannes. Hän on ykkös-treenikaverini, jonka kanssa olemme tsempanneet toisiamme tammikuusta lähtien TFW:llä urheilun iloihin ja saloihin. Olen hänestä (ja muusta kolmesta RUPLA:n yrittäjästä) kovin ylpeä. Yrittäjä henkeen ja vereen, aina töissä, mutta silti sydän ja pää mukana hommassa. Hymyilevää palvelua, aivan saletisti.

Olen itse käynyt brunssilla jo kahdesti. Varmaan käyn pian kolmannesti.

Nyt Pori ja jazzit. Eilen hyvin alkanut meno jatkukoon.

– Henriikka

Ps. Oon alkanut snapchattailemaan vihdoin ihan kunnolla! @henriikkasi