Lapin roadtrip 1: Kajaanista Rovaniemelle

Näätämö täällä moi! Tänään heräsin puoli kymmeneltä ja soitin autokorjaamoon heti kahta yli kymmenen. Halusin tarkistaa, ovatko auton osat saapuneet ja pääsenkö tänään jatkamaan matkaa. Lupasivat puhelimessa hyviä uutisia, mutta jännitän vielä muutaman tunnin, sillä ennenkin nuolaistessani on tipahtanut.

Lappaan suuhuni kasvishernekeittoa. Jos ruoasta saisi sanoa pahaa, niin sanoisin tätä sellaiseksi. Ruoasta se ei tosin johdu, vaan siitä etten lämmittänyt kunnolla. En malttanut, kun odotan niin kovasti, että kolmen päivän mottihetkeni ovat ohi.

Palataan kuitenkin viime sunnuntaihin, kun lähdimme Kajaanista liikenteeseen.

En muista, mistä idea Nuorgamiin lähdöstä sai alkunsa, mutta otimme Bean kanssa sen tähtäimeemme. Täysin suunnittelemattoman kuuden päivän loman ainoa suunnitelma oli päästä Nuorgamiin. Miksi? En tiedä.

Olin itse hurvitellut lomaani jo Kainuussa viikon verran, ja Bea saapui Helsingistä bussilla Kajaaniin seitsemältä sunnuntai-illalla. Ostimme nopeasti eväät Kajaanin Siwasta ja lähdimme matkaan, samalla mietiskellen minne saakka jaksaisimme ajaa vielä samana iltana.

Päädyimme Etelä-Lappiin, Ranuanjärvi Camping -leirintäalueelle. Bealla oli yövuoro takana ja koko yöksi oli luvattu sadetta, niinpä majoituimme mökkiin. Kahden hengen mökki kustansi 33, neljän hengen 39 euroa.

Meillä on Bean kanssa vähän sellainen meininki, ettei hauskanpitoon tarvita mitään. Saatetaan nauraa pissat housussa monta tuntia asialle, jota emme lopulta enää muista. Reissun parhaat naurut tulivat kuitenkin, kun Bea otti rinkastaan esille pyyhkeensä.

Olin itse ottanut mukaan kevyen hamampyyhkeen, sillä auton ollessa mukana grammoista ei tarvinnut viilailla viimeiseen saakka. Bea oli kuitenkin ollut eri mieltä ja heittänyt reppunsa pohjalle taikapyyhekuution. Kun hän sen sitten Ranualla levitti ennen iltauintiamme, ei ollut naurulla loppua. Israelin lipulla koristettu pyyhe oli juuri ja juuri nenäliinan kokoinen: Jos oikein tarkasti katsotte ensimmäistä kuvaa, saatatte löytää Bean kädestä valkoisena liehuvan tiskirätin, johon hän pyrki parhaansa mukaan kääriytymään.

Aamu-uinnin jälkeen lähdimme valloittamaan Rovaniemeä. Aamusade harmitti, sillä leirintäalueen pihassa olisi ollut kanootteja neljän euron tuntihintaan. Harmitukseemme leirintäalueen kassapoika tarjosi meille kahvit jääkarhumukeista. Puhuimme vielä hetken maailman jääkarhujen tilanteesta, kunnes polkaisimme avustuskaasulla Nissen käyntiin.

Rovaniemelle oli noin tunnin matka, jonka varrelle sattui yllätyksellisesti Simojoki. Pysähdyimme sitä kuvaamaan ja paikalle köpötti vanhuksen herkällä hitaudella muuan paikallinen Timo. Hän muistutti edesmennyttä Matti-ukkiani, ja ukin puheita tulkanneena ymmärsin myös tämän Timon puhetta.

Timo-pappa pyrki Ranualle, mutta vanha Nokian puhelin ei toiminut, eikä kyytiä kuulunut. Selvisi, että puhelin olikin kunnossa, mutta paperilapulle kopioidusta puhelinnumerosta puuttui yksi numero. Onneksi lompakon välistä löytyi ruutupaperilla muitakin hataralla käsialalla kopioituja puhelinnumeroita, niinpä sain soitettua Pentti-serkun Timoa kyyditsemään.

Timo selvisi pinteestä ja sai pitää kaikki setelinsä, joita tarjosi Helsingin likoille. Pentti-serkku kiitteli vuolaasti. Näin jälkikäteen ajateltuna olisimme ehkä voineet ajaa jo ensimmäisenä päivänä Rovaniemelle. Toisaalta, olisiko kukaan toinen kaheli jäänyt kuvaamaan Simojokea ja tavannut Timoa?

-Henriikka

Lapin roadtrip 1: Kajaanista Rovaniemelle

4 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *