arkisto:

marraskuu 2011

Mitä mainioita kuomia

1
–
elämä, kaverit, ruoka ja juoma
Rauhaa sunnuntaille! Päivä meni töissä, aamu kirppiskiekalla. Valokuvaustaitoni eivät kuitenkaan riitä kirppislöytö-kuviin näin pimeällä, joten odotan valaistumisen hetkeä. Viikonloppu viltin alla on pian ohitse ja sen lopuksi laitan muutamia kuvia ystävien vierailusta ja meidän laittamasta opiskelija-iltapalasta. Alina ja Juuso, Porin kolein pariskunta, soi meille sen kunnian, että astui matalaan majaamme. Meillä on ollut syksystä lähtien ehkä kaksi viikkoa, jolloin kukaan ei ole ollut meillä yökylässä. Aivan ihanaa, kaik vaan meille asumaan! Näiden kuvien myötä toivottelen letkeetä sunnuntai-iltaa ja rattoisaa ensi viikon alkua. Peace.
TOIVOO HERNIIKKA

IHA-HAA

6
–
oma tyyli
Erittäin tunteita herättävän ja ihanan leffan jälkeen (Sinä Päivänä oli leffa) ei ole parempaa vastaanottoa tulla tyhjään kotiin, kuin löytää blogistaan käsittämättömän ihana kommenttiryöppy. Nyt huijasin, sillä kirjoittaessani tajusin liioittelleeni, niin kuin teen usein. Olisi siis varmasti vieläkin ihanampia juttuja, mutta sanotaanko näin, että se on ehdottomasti verkkomaailman paras vastaanottohali. Kiitos siis siitä. Hyvä, kun ei kukaan ainakaan ilmoittanut oksentaneensa hääpörinälle.
Back to business. Olen niin viehättynyt H&M:n lastenosaston heppapaidasta, että pidin sitä taas kerran. Kaveriksi henkselit ja löysät porkkanasammarit, jotka kivasti kaventavat pohkeita ja leventävät pyllyä. Aivan sama. Pää alaspäin roikkumaan ja tukkaan hiuspuuteria ja kunnon lakkaa: surffitukat kunniaan. Ja taas kerran huomaan, kuinka yritän pelastaa leikkisän asuni muka-niin-arvokkaalla puvuntakilla. En ehkä onnistunut, sillä sain kotoa lähtiessäni kuulla kommentin: ”Vielä kun olisi mansikkapipo, niin näyttäisit siltä miltä näytit ensimmäisenä koulupäivänä.”
Etiopiasta raahamani kahvipapu-korvikset löytyivät korurasian uumenista ja otin ne taas käyttööni. Yritän uskotella itselleni, että ne tuoksuvat vielä kahville. Todellisuudessa tuoksu on vain vähän ummehtunut. Kahvi-ummehtuneisuus? Aika sama.
IHA-HAA IHA-HAA toivottavasti te nautitte lauantai-illasta ja siitä tunteesta, kun pääsee viimasta ja kylmästä sisälle. Mulla on ollut täällä muutama ystävä kylässä ja teemana on ”viikonloppu viltin alla”. Väänsin pattereitakin pienemmälle, että viltti ajaisi asemaansa täydellisesti. Daiju.
Henriikka

Siis ihan törkeen kivoja

kommentoi
–
muoti
Indiedays.comin etusivulla oli muutama päivä sitten Paul Smithin boyfriend-tyylin helmi (ylhäällä). Kevät/talvi 2011 -mallistossa nähtiin löysiä farkkuja, pleisereitä, neuletakkeja, kravatteja ja puvunpöksyjä. Siis ihan käsittämättömän hyvännäköinen sarja. Siis tiedostan, että saattaapi näyttää hitusen paremmalta nuo miesten kuteet naisten päällä, jotka on 180 cm mun metriviidenkymmenen sijaan. Mutta en jaksa välittää. Olin niin kikseissäni noista kuluneista farkuista, valkoisesta pleiseristä ja etenkin piposta, että lähdin metsästää saman malliston muita inspiroivia lookkeja. Ja niitähän löytyi
Nyt Jannen vaatekaapille!
(meinasin vahingossa kirjoittaa jääkaapille, mutta se on vielä pysynyt yhteisenä)
Henriikka
Lähteet: style.com

Maailma seinällä

11
–
kirpputori, sisustus
Meillä on itäinen pallonpuolisko olkkarin seinällä. Ostettiin se Kouvolan itsepalvelukirpputorilta nimeltä Femmatori. Joku vanha mies halusi päästä vanhasta kartastaan eroon ja kun hän oli saanut tietoonsa, että itäiselle puoliskolle löytyi uudet nuoret omistajat, niin hän soitteli perään olisimmeko kiinnostuneita vielä toisestakin puoliskosta. Yksi kuitenkin riitti, kiitosta vain. 
Minusta toi on todella siisti. Aika hallitseva ja värimaailmaltaan ei se kaikkein neutraalein, mutta ollaan kiinnytty kyseiseen maailmanpalaan niin kovasti, että se saakin hallita sisustusta. Ihana kun Afrikka esittää niin isoa osaa ja pomppaa maanosista selkeimmin esille (ehkä tämä on vain oman mielenmaailmani seurausta). Kartassa on se paha ja samalla ihana puoli, että matkustelemaan tekisi mieli yhä enemmän ja enemmän. Siihen ei rahkeet kuitenkaan nyt riitä. Tsekkailen kuitenkin äkkilähtöjä ja seikkailen omissa suunnitelmissani. Tulevaisuutta on kuitenkin mitä todennäköisemmin suht monta vuotta edessä.

Karttoja löytyy usein myös antikvariaateista: lakkautettujen koulujen opetusmateriaalit ja -julisteet lahjoitetaan tai myydään jälleenmyyntiin. Opetusmateriaali myös uudistuu koko ajan, jonka vuoksi vanhat ja kellahtaneet kartat löytävät uudet käyttötarkoituksensa. Karttojen lisäksi opetusjulisteista löytyy myös muita helmiä: kukkakollaaseja, ruumiinosia ja esimerkiksi puiden kuvia ja latinankielisiä nimiä on kerätty kollaaseiksi koville pahvitaustoille tai heppoisemmille julisteille. Lakkautuksien myötä myyntiin tulee myös vanhoja pulpetteja, lasivitriinejä, täytettyjä eläimiä ja vaikka mitä tarinoita sisältävää.
Toisinaan hinnat ovat järkyttävän korkealla: siitä on helppo pyytää, mistä maksetaan. Varsinkin kuuluisat antikvariaatit pystyvät pyytämään esimerkiksi juuri kartoista todella korkeita hintoja. Toisinaan käy kuitenkin flaksi ja aarteita saa muutamalla eurolla. Itse maksoimme omastamme muistaakseni noin 30 euroa, mikä tuntui kyllä helpottavan huokealta. Ihastuimme nimittäin karttaan ennen, kun tajusimme kurkata hintaa.
Viimeisessä kuvassa näette kotimme ainoan eläimen: Cloucurry on koira. Kai hahmotatte viirusilmäisen pulskimuksen?
Henriikka

2010-luvun kasari

14
–
elämä, juhlat, kaverit
Perjantai-ilta ja alkuyö meni Vantaan perukoilla synttäritupareissa. Ja koska sankari on syntynyt 80-luvun puolen välin tienoilla, teemana oli se legendaarinen kasari. Muistin napata Kouvolan kodista kreppiraudan mukaani, juuri sen saman, jonka sain ehkä 6-vuotislahjaksi. Ja huh, miten rankkaa hommaa se hiustenvääntö oli! Kiitos äiti, kun jaksoit hoitaa sen duunin taannoin. Cubuksen sähkönsininen paljettimekko toimi omana asunani, kun taas Janne lainasi vaatekaapistani isäni vanhan turkoosin collegen. Siinä missä minä näytin bimbolta, niin Janne näytti nörtiltä: en ollut koskaan nähnyt häntä niin etovana. Kaiken kruunuksi kiharsin hänen hiuksenlatvansa.. Kari Tapion basisti näytti varmaan joskus melko samanmoiselta.

Ystävämme Ville näytti juuri siltä, ettei oikein tiennyt ruvetakko 80-luvun koleeksi rokkariksi, vai pitäytyäkkö edellisen vuosikymmenen turvallisissa disko-kiemuroissa. Paljetit kimaltelivat ja mieli näyttäisi kuvien perusteella olevan autuaan onnellinen. Hymyksihän se sitten kääntyi, kun Mario sai kolme tähteä ja viisi elämää ponnahti tilille.

Illan vetonaula olikin kasipittinen Nintendo ja Super Mario bros 3! Lempipelini. Mietin useampaan otteeseen, voiko mikään yhdistää niinkuin Mario, vanha kunnon kaveri. Salapaikat ja -reitit oli vielä hyvässä muistissa minullakin (vietinhän koko lapsuuteni tuijottaen veljiäni pelaamassa ja puhaltelemassa pelien sisälle tiltin tullessa). RESET RESET RESET. B-vauhti ja P-siivet, ai että.

Ei viiniä, ei mehua, ei limppaa eikä kaljaa.
En kehtaa juomia kehua,
vaan ehdotan maitomaljaa.
Kas, maito lehmäkullan luoma
on tänään otollisin ruokajuoma.
Uppo-Nalle
Illan paras tukka oli ehdottomasti rakkaalla kälylläni Hennalla: voiko kellään olla luontaisesti noin sopivia hiuksia kasariteemaan? Etenkin pannalla otsatukaksi käännetty hiusluomus on huikea. Oma kreppitukka laimeni tämän kiharapilven viekussa.
Oi 80-luku, miksi olit niin ihana ja hirveä? Herttainen ja etova? Kiehtova ja kamala?
Henriikka

Huraa, räsyjä!

5
–
sisustus
Huraa! Olemme vihdoin neljän kuukauden asumisen jälkeen saaneet kotiimme mattoja. Onni ja autuus. Kukapa olisi arvannut, että vaarin aarreaitasta löytyisi noin 300 metriä räsymattoa: sieltä ne vaan tupsahti, kun kävi utelemassa. Ja mitäpä vaari matoillansa tekisi vintillä pölyyntymässä, niinpä me haimme sieltä muutamia söpöjä. Kymmenistä rullista valkkasimme haaleita, mutta kuitenkin värikkäitä yksilöitä. Yritimme välttää mattoja, joissa on mustia kuteita, jottei raidallisuus olisi liian hallitsevaa. Myöskin räikeät jätimme oman onnensa nojaan pölyyntymään.
Unelmana oli saada mattoa PALJON. Että räsyt voisivat risteillä olohuoneemme lattialla, että ne kulkisivat omia reittejään yksinään ja päällekkäin. Ja että ne kulkisivat myös muihin huoneisiin sulavasti kynnysten yli. Ja luulen, että onnistuimme tässä, kiitos mattomäärän ja mattojen sopivan leveyden. Vielä täytyisi käydä ostamassa muutamia liukueste-verkkoja, jottei matot olisi aina makkaralla. Enkä halua edes ajatella sitä ruljanssia, joka syntyy siivouspäivien tomuttamisesta. Onneksi on mies talossa.
Räsymattojen perään haikeilevat:
– Ota selvää isovanhempiesi varastoista.
– Kierrä kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia.
– Hankkiudu matto-kurssille: tee itse omat mattosi.
Mukavaa päivää. Tsiptsap. 
Henriikka

Mustaa pitsiä

5
–
oma tyyli, perhe
Viime viikonlopun kuvilla jatketaan: aikaistettu isänpäivä meni rennoin fiboin lapsuuden maisemissa. Puin päälleni Monkin pitsibodyn, KappAhlin viitan ja henkkamaukan löysät pökät. Tukka tiukasti nutturalle, että naaman iho pysyy siloisena ja silmät mukavasti vinoina. Valmistauduin henkisesti muutaman asukuvaan vanhempieni kotipihalla. Kotona käymässä olivat myös sisareni ja rakkaat veljeni. Siskoni lupautui uskollisesti valokuvaamaan..
Tähän asti kaikki meni oikein hienosti. Siskoni otti minut melkein tosissaan, huolimatta hieman kehnoista poseerauksista. Niitähän muotiblogit ovat täynnä (Mahtavaa, tavallisia ihmisiä!). Hän räpsi kuvia, vaikka tuuli kylmästi ja televisio kutsui. 
Yllättäen sain kutenkin huomata, että myös muu perhe tuki minua harrastuksessani. Isoveljeni tuli mukaan kuviin luomaan taiteellista tilannekuvan tuntua ja totta kai hän halusi myös antaa henkisen puolen tukensa ja turvansa rakkaalle sisarelleen..

Pitäisikö minun ehkä tehdä johtopäätös, ettei minua oteta ihan tosissaan? Että mukana saattoi olla hieman ivaa ja pilkkaa? Hmm.

Henriikka

Pikavinkki isänpäiväkakun koristelijalle

4
–
juhlapyhät, ruoka ja juoma
Eilen oli ihanat kasarijuhlat, niistä lisää myöhemmin. Meillä oli yökavereita ja tänäänkin tulee. Elellään siis kissanpäiviä. Kehrään elämälle. Isänpäivää vietimme perheeni kanssa jo viime viikonloppuna (meidän isähän on paras), mutta tässä pikkuinen koristeluvinkki niille, jotka juhlivat isiä huomenissa!

Helppo kakun koristelu:
– Sulata suklaata.
– Tummasta suklaasta saat tummempia kuvioita, valkoisesta vaaleita ja maitosuklaasta jotakin siltä väliltä.
– Älä anna suklaan kiehua tai tulla aivan liruksi, vaan jätä se pehmeäksi ja hitusen paksuksi.
– Lusikoi tai kaada sula suklaa muovipussiin, tähtää kulmaan (mitä pienempi pussi, sitä helpompi duuni)
– Purista suklaa pussin kulmaan ja anna jäähtyä niin, ettei suklaa ole valuvaa.
– Leikkaa pussin kulma irti (vain pieni reikä).
– Purista pienestä pussin reiästä erilaisia koristeita leivinpaperille tai silikonisella leivinpaperille. 
– Suklaasta voi tehdä kuvioita tai kirjoitusta: mitä yksinkertaisempi kuvio, sitä helpompi se on irrottaa myöhemmin.
– Laita kuviot jäähtymään pakastimeen tai jääkaappiin.
– Anna jäähtyä niin, että suklaa kovettuu.
– Nostele jäähtyneet kuviot kakun päälle 
(huomioi, että lämpimässä ne taas sulavat nopeasti, joten ole vikkelä).
– Jeejee kakkua napaan!
Viikonlopun riennoista myöhemmin. Nyt vieraita odottelemaan. Ja tomaattikeittoa, aurajuustoa, mozzarellaleipiä, vaaleanpunasinisiä sokerisia pullokarkkeja ja kylmää maitoa.
Henriikka

Äitin ihanat sisustusjutut

9
–
sisustus
Ihanassa lapsuudenkodissa Kouvolassa on ihana käydä myös siksi, että olohuone on maailman viihtyisin paikka. Maailman mukavin ja ihanin suuri sohva, ruskea ja lämpöinen. Siinä mahdutaan koko perhe köllimään ja töllöttämään Simpsoneita. Katto on matala ja matto pehmoinen: lautapelit taittuu siinä lööbaillen.
Kuvailin muutamia symppis-yksityiskohtia äitin sisustusvisiosta:
Metallinen pullokori, joka tuotiin Jannen kanssa häämatkalta tuliaiseksi.
Kirpputorilta on löytynyt jo kaksi vanhaa pulloa täytteeksi.
Itse olen jo vähän kyllästynyt Gerberoihin, mutta leikkokukat on kyllä ain ihan mielettömiä 
Seinällä on lämminsävyisiä tauluja. Pienenä pohdin, että nämä kolme ruskeaa kuviota on lääkärin paareja.
Seinää vasten nojaa vanhan talon jäämistöstä haettu ovi.
Vanha ikkuna maalattin uudestaan ja ripustettiin seinälle.
Eihän sillä niin väliä ole, mitä kannessa lukee, jos kokonaisuus on söpö. 
Äitin keskeneräiset neuletyöt lepäilevät Etiopiasta hankitussa puukulhossa.
Ruskea apteekin pullo ja vanha maitotonkka on kirpputorilöytöjä.
Pyhäinpäivänä ikkunalaudalla paloi kolme tuikkua: yksi mummille, yksi mummulle ja yksi ukille.

Pearl Orange ja ruskea nahkatakki

7
–
oma tyyli, sisko
Ihana mieheni sisko, ELI NATO ELI KÄLY, sanoi kerran kerrassaan ihanasta kiharapilvestään, että hän kokee sen olevan asuste tietyissä tilanteissa. Että kun on hiukset huomiotaherättävät, niin ei tarvitse välttämättä sen suurempia hakea vaatetuksella tai koruilla. Sama tunne valtasi minutkin, kun kannoin kiharakeesiäni viikonloppuna. Tuntui siltä, että neutraalinsävyiset ja yksinkertaiset vaatteet sointuvat kaikista parhaiten, kun kyse oli kuitenkin vain tavallisesta sunnuntai-päivästä Kouvolassa.
Carlingsin mustat Jegginssit, kirpputorin pikkumyy-kengät ja siskolta lainattu ruskea nahkatakki. Kaulaan löysästi roikkumaan viininpunainen huivi ja päälle harmaa paita (tämä on yksi parhaista ja monikäyttöisimmistä ostoksistani, kaikessa tylsyydessään). Yksityiskohdan loi vielä Taiwanista ostamani suuri risti, joka roikkuu metalliketjusta.
Huuliini sutaisin MaxFactorin helmiäispunaa: nro 21 Perl Orange. Kun huuleet maalasi ensin marjapuuron punaisella huultenrajauskynällä, niin lopputulos on punertava. Liiat huulipunat painan aina vessapaperin palaan, ettei koko ajan tarvitse pohtia onko huuleni siirtyneet muutaman sentin jonnekkin suuntaan tai kiilteleekö hampaassani herttainen läiskä.

 Kouvola oli sympaattinen betonimörskä, niin kuin aina. Kadut olivat tyhjiä, niin kuin aina sunnuntai-aamuisin. Äitin keittämä kahvi maistui, ja sisarusten seura oli huonoa ja ihanaa: Yrittänyt laitettiin Monopolyssa ja ollessani liian suorasuinen, sain sukan suuhuni.

Hyvää torstaipäivää.

Henriikka

Ps. Indiedaysin lokakuun lookit on valittu. Arvatkaapa, kuka pääsi osingoille? Huraa! Tästä lisää myöhemmin.

Kikkarakeesi

14
–
hiukset
Eilinen ilmekartta pisti kansaa liikkeelle! Siis VAU teille, miten kivoja kommentteja. Rumimmillaan olen ehkä viihteellisin, pitäisikö tälläinen johtopäätös tehdä? Tästä lähtien pyrkimykseni onkin näyttää mahdollisimman inhalta, jotta saan teidät kirjoittamaan. Tseehh.
Seuraavana tulee kuitenkin ohje kihara-irokeesi-tukkasysteemille. Kehittelin sen epäonnistuneen hiustuloksen seurauksena: yön-yli-olleet talouspaperiviritelmät eivät antaneetkaan minulle kauniita enkeli-kiharoita, vaan kunnon afromeininkiä. Niinpä päätin köyttää ne pinneillä päähäni, etteivät hiukseni pääse ihan riehumaan. Josko joku haluisi kokeilla tätä, keesi alusta asti päämääränä:
1. Kääri kosteat hiukset pienissä määrissä talouspaperipaloista rullatuille pötköille: Kieritä hiustupposi paperipötkön ympärille ja solmi pötkö lopuksi, jotta viritelmät eivät pääse purkautumaan. Suihkauta hiuskiinnettä tai -lakkaa, etenkin jos hiuksesi ovat liukkaat.
2. Avaa rullat aamulla. Haro hiustupot auki kädellä tai harvalla kammalla. Älä avaa kiharoita täysin, välttääksesi hattara-efektin. Suihkuta hiuksiisi lakkaa, jotta seuraava käsittely ei lannista niitä heti.
3.  Aloita hiusten kiinnittäminen. Vedä harjalla tai kammalla sivutukkaa keskelle päätä ja kiinnitä ylös pinneillä.
4.  Nosta myös niskahiukset pinneillä ylös  ja pyri luomaan ”palikka” pään keskelle. Viimeistele asetellen kiharoita, lisäten viimeistelypinnit ja suihkauta hiuslakkaa.

VALMIS! Meinaako joku koklaa? Hillitymmän version voisi vääntää ilman kiharoita, vaikka tupeeraamalla tukkaa vähän. Oma hiuslaatuni on niin liukas, että kiharat helpottavat hiusten asettumista ja pinnien pysymistä. Värjätty juurikasvu pääsi hauskasti esille, kun vaaleat hiukset nostettiin ylös ja esiin tuli tummempi tyvi. Kiharat luovat illuusion, että vaikka keesi on suht raju niin kiharat pehmentävät kokonaisuutta.

Henriikka

Ilmeitä ongelman keskiöön

41
–
random
Monen blogin kommenttilootassa on hirveä älämölö siitä, kuinka joka kuvassa on sama ilme: se sama vanha suun supistus, silmien siristys, sivuprofiilinauru tai ylös kohotetut kulmakarvat. Eihän sitä nyt loputtomiin jaksa tuijotella samanmoista virnettä ja enkelin kasvotkin alkavat pidemmän päälle haukotuttaa, jos niissä ei näy minkään sortin muutosta. 
Minä ja sisareni istuimme kahvikupposten kanssa aiheen äärellä: mitä tälle ongelmalle voisi tehdä? Mikä olisi ratkaisu tähän kansaa kiehuttavaan pulmaan? (Kahvikuppos-hetki saattaa olla fiktiivinen) Ja lopulta keksimme kuningas-idean: Me kuvasimme teille kaikki rakkaat bloggaajat ilmekartan! Kokosimme tähän juttuun niin herkkiä kuin vähemmän herkkiä otoksia kasvojemme eri osien yhteistyöllä muodostuneista naamavärkeistä. Itse ainakin aijon tulostaa tämän ja pitää visusti taskussani, jotta kuvaushetken kynnyksellä voin kaivaa sen esiin ja muistuttaa itseäni, miten ilmeikkäitä me ihmiseliöt voimmekaan olla.
1. Naaman peruslukemat. Näitähän ei tietenkään hyväksytä, sillä tämä on tylsyyttä.
                 3. Surullinen. Kerro tunteesi.                     4. Iloinen. Have a happy day!

                     5. Hilpeä. Sopii juhlatunnelmaan.    6. Lannistunut. Esimerkiksi masentaviin 
                                                                                      syysiltoihin.
                     7. Kauhistunut. Bad hair days?          8. Hämmentynyt. Elämän suuret
                                                                                            kysymykset.
9. Murtunut. Huono vaatevalinta, korko poikki?   10. Vihainen. Naapurit huudattavat 
                                                                                             Uniklubia.
       11. Epäilevä. Päässä surraa skeptiset mietteet.    12. Kuuluisa teinipose. Sopii kuvaan 
                                                                                                kuin kuvaan.
                 13. Väsynyt. Et ole ehtinyt päivittää?   14. Välinpitämätön. Kirjoittaminen ei 
                                                                                                  juuri kiinnosta.
              15. Tyytyväinen. ”oijoi te ihanat lukijat!”      16. Räytynyt. Ilkeitä kommentteja 
                                                                                           anonyymeilta!
17. Erilaiset silmien asennot. Sopivat kuvaamaan maailman ihmeellisyyttä koskevia juttuja.

18. Poskien ilmaventtiilit ja niiden täyttö/käyttö: Onko suussa suklaata vai yrjö?
19. Naama auki. Jos haluat viestiä avoimuutta.     20. Naama kiinni. Jos viestit 
                                                                                       sulkeutuneisuutta.

         21. Kieli nenään. Haluat viestiä uniikkiutta.   22. Mörkö. Sopii etenkin synkkien 
                                                                                         vaatteiden kanssa.
23. Nämä ilmeet ovat mainioita, mikäli haluat karsia hieman lukijakunnastasi.

24. Eläimelliset kasvot. Sopivat etenkin eläinkuosien ja turkisten esittely-kuviin.
Mikäli tulostaa kaksi arkkia ilmeitä, näistä voi toki askarrella myös muistipelin.
Siinähän sitä kehittyy niin naamavärkki kuin aivotkin.
Peace, 
Henriikka

Mummojen tyyliin

3
–
asusteet
Eihän tästä ole kaunkaan, kun avauduin uudesta huppuhuivistani (Huppuhuivi ja sen uusi omistaja). Oli niin ihana, ettei palella takaraivoa eikä niskaa, että päätin yrittää vääntää myös vanhoja huivejani hupulle. En siis ommellut, ainoastaan käärin huivini uudella lailla. Eikä tämä todellakaan ole mikään uusi keksintö, ainahan mummot kietoutuvat kaulahuiveihinsa ja olen useasti ennenkin kietonut huivini pääni yli. Nyt en kuitenkaan tehnyt sitä äärimmäisen kylmyyden ajamana, vaan ihan alusta asti suunnitellen. Huivin on toki oltava suht suuri, jotta sitä pystyy kieputtamaan tällä lailla: Etiopiasta ostamani raitahuivi toimi tässä tilanteessa mitä mainioimmin. Jos huivia ei rullannut kaulalle paksusti, niin huivi mahtui hyvin takin alle. Mielestäni se sopi kuitenkin hyvin myös kaulalle kiedottuna. 
Elellään jänniä päiviä, kun joulu alkaa tulla hiljalleen. Lisäksi on töitä, koulua, erilaisia projekteja ja ensi perjantaina taas yhdet teemakekkerit. Josko sitä itsekin tässä jotkut juhlat vääntäisi. Tai ehkä joulutorttuja.
Henriikka

Pyhäin miesten päivä

4
–
elämä, juhlapyhät, sisko

Löytyikö tunnelmaa? Hautausmaa oli kaikkea muuta, kuin pelkoa ja luurankoja. Kynttilöitä oli sadoittain ja oli lohdullista, että miltei jokaisen haudan luona oli kynttilä. Tosin en ole varma, käykö hautausmaan työntekijät laittamassa valoa yksinäisille vainajille. Hymyilytti, kun eräs pikkupoika juoksi sankarihaudan ohitse huutaen isälleen: ”Tuntematon sotilashan on kuollut jo.”

Lopuksi vielä todistusaineistoa vuoden ensimmäisestä glögistä. Vielä täytyy korkata vaalea versio.

Kun minä niin pidän ruoasta

5
–
ruoka ja juoma

Alkusalaatti

– Cantaloupe-melonia
– Mozzarellaa
– Serrano kinkkua
– Balsamiviinietikkaa
– Mintun lehtiä

Pääruoaksi valkoviinitomaatti-kanaa. Rakastan noita tomaatteja, jotka on vielä kiinni oksassa. Ohje on Sara La Fountainin kokkikirjasta ja uskallan suositella lämpimästi. 
4-5:lle
5 kanankoipea
loraus öljyä
2 tl valkosipulia
3 salottisipulia silputtuna
2 prk (a 400g) tomaattimurskaa
1/2 dl tomaattipyrettä
4 rkl sokeria
2 dl valkoviiniä
2 tl kapriksia
1 dl mustia oliiveja
1/2 l kanalientä
3 rkl oliiviöljyä
rosmariinin oksa
150 g kirsikkatomaatteja
Ruskista kanankoipia pannulla tilkassa öljyä, niin että ne saavat
kauniin ja ruskea värin. Laita ruskistetut kanat ja kaikki muut ainekset, paitsi kirsikkatomaatit, isoon uunipataan tai kattilaan ja kansi päälle.
Laita 180-asteiseen uuniin noin tunniksi. 
Poista kansi ja lisää kirsikkatomaatit. Lisää lämpöä 200 asteeseen ja 
anna paistua vielä 20-30 minuuttia, kunnes kanat ovat kypsiä.
Tarjoile kanapataa couscousin kera.

Tämä on ensimmäinen glögi-viikonloppu, joten sitä kuumien vattujen ja vaniljajätskin kanssa jälkiruoaksi. Jos vielä kerkiätte, niin lähtekää hautausmaalle kävelylle. Juurikin äsken palasin ja pyhäinpäivän kynttilämeri on huikee.
Henriikka

Lepardikuoseissa jälleen. Tai ehkä seepra.

6
–
oma tyyli
15-vuotiaaksi kuvittelin, että minun olisi kuulunut syntyä pojaksi. Tykkäsin lapsena Prätkähiiristä, pörräilin pikkuautojen kanssa parkkitalossa ja halkesin ylpeydestä, kun pääsin mukaan isoveljien ja niiden kavereiden leikkiin. Ja muistan senkin, kun ne kaksosveljekset oli mukana purkkiksessa ja minä jäin, niin niiden piti mennä samaan piiloon. Sen takia tietenkin, että pystyin huutamaan ne samalla kertaa, kun en erottanut toista toisesta. Rakastin majoja, liikuntaa ja painimista. Alkuteiniajassa (onko sellaista?) jätin meikkaamatta, yritin pärjätä poikien pallopeleissä ja vakuuttelin, kuinka kovaa oikeasta nyrkistäni lähtee.
Jossain se napsahti sitten. Ehkä 16-17-vuotiaana. Miten mainiota olla naispuolinen eliö. Otin löysien farkkujen, pipojen ja telttahuppareitten rinnalle mekkoja ja meikkiä, kultaa ja kimalletta. En överisti, mutta aloin haalian niitä hiljalleen mukavuusalueeni rajojen sisäpuolelle. Kettuilua sain jo ripsiväristä, saati sitten jos satuin vaikka rajaamaan silmäni. Hissukseen hissukseen, juhliin saatoin laittaa jopa hameen. Poikatyttö-unelma on jäänyt. Viime vuonna ostin ensimmäiset korkokengät ja nyt saatan laittaa mekon vaikka keskiviikkona. Onpa mukavaa tuntea olonsa mukavaksi vähän hienommatkin hepeneet yllä.
Tässä eräs mekkoni, jonka saatan laittaa vaikka tiistaina: kirpputoriltä löytynyt eläinkuosinen polven-yli-mekko. Tällä kertaa yhdistin siihen ruskean vyön ja Lindexin viittmaisen paidan. Tukan harjasin toiselle puolelle päätä. Kyllä minä taidan näyttää ihan oman sukupuoleni edustajalta.
Vieläkin inhottaa aamun meikkihetket, jos en pärjää pallopelissä ja jos häviän verbaalisen sanataiston kaveripojalle ja hän kommentoi häviööni: ”nainen”. Mutta seison sentään ylpeänä omalla puolellani.
ÖITÄ pus! Henriikka

Donitsien ylistys!

5
–
asusteet, nostalgia
Heehee tämä oli alkukevennys. Ja hämäys. Sillä niinkuin eilen jo uumoilin, niin aion jauhaa hetkisen hiusdonitseista. Urbaanisanakirja.com avasikin donitsin merkityksiä näin:
1) sokeripäällysteinen, renkaanmuotoinen munkkirinkilä
2) munkkirinkilän muotoinen froteepäällysteinen kuminauharengas, jolla tukka sidotaan poninhännälle
3) hyvä onni
Ensimmäisen hyväksyn, toisen pikkuisilla säännöksillä: kai sitä nyt saa nutturankin tehdä ja onko tuo froteekaan niin välttämätön? Kolmannesta on kokemuksia vain munkki-sanalla, olenko jälkeen jäänyt kun en ole koskaan kuullut kenenkään sanovan: ”kylläpäs mulla kävi donitsi!” (?)
Joka tapauksessa olen ottanut lapsuusvuosieni jälkeen uudestaan käyttööni nämä herttaiset hiusdonitsit. Inspiraationi sain Taiwanilaisista tytöistä, jotka käyttivät donitseja päivittäin. Ja eräs ystäväni kietoo tukkansa donitsille syystä, että haluaa saada hiuksensa näyttämään paksummilta. Itselläni ykkösmotiivit on nostalgia ja donitsien fanki-meininki- Olen kuitenkin myös huomannut, etteivät hiukset kärsi läheskään yhtä lailla pehmeistä rinkuloista, kuin vaikka normaaleista ponnareista. 
Oranssinruskea samettinen löytyi Valtterin kirpputorilta, harmaa pitsinen, kukkakuosinen ja valkoinen silkkirinkula ovat tuliaisia Taiwanista. Kukkakuvioisen minulle lahjoitti paikallisen huumekodin asukki, muutaman vuoden minua vanhempi tyttö, joka oli kovaa vauhtia paranemaan päin. Kukkakuvioinen on myös lähinnä lapsuuteni hiushökötyksiä: Värit ja kuosit olivat in, eivätkä nuo kolme neutraalimpaa olisi kelvanneet silloin. Lapsuuden lempparini oli kirkkaankeltainen, viidakkokuovioinen rinkula.

 Nyt duuniin  ja iltajunalla vapaaviikonlopuksi perheen luo. Täydellistä.

Henriikka

Kuva: Arnolds

Vakosamettihousuinen nainen

9
–
elämä, oma tyyli, tapahtumat
Käväisin viime sunnuntaina kirjamessuilla ja nytpä vähän kuvia siitä. Tarkoituksenani oli laittaa tähän uusien vakosamettihousujeni kunniaksi laulun sanat Leevi and The Leevingsiltä kipaleesta Vakosamettihousuinen mies. Se oli kuitenkin liian siveetön mielestäin, mikä pettymys. Seuraavaksi googletin Irwiniltä simmarit, sammarit, kummarit ja pipo (vaikkei minulla olekaan kuin ne sammarit). Se taasen oli niin idioottimainen, että jää laittamatta.
Laitan kuitenkin sen alun, niin pääsette sammari-fiilikseen:
Simmarit damdadaa,
Sammarit damdadaa,
Kummarit damdadaa.
Niin ja pipo myös. 

Nillä mentiin sivistymään messutunnelmaan: Pitkähihainen viininpunainen T-paita Ginasta, valkoinen Anttilan (pus anttila) neuletakki, vakosametit from Monki, herrainkengät ja laukku sekä lapaset kirppikseltä. H&M:n miestenosaston kaulaliina ja Seppälän ego-lasit. Oranssit korvarinkulat Tallinnan torilta.
JA KYLLÄ. Tuo mikä päässäni keikkuu on ihana 90-luvun donitsi! Ne ovat ottaneet paikan jälleen sydämessäni ja aijonkin ylistää niitä tässä lähipäivinä lisää. Ai että.

Messut oli huget, niin kuin joka vuosi. Itse olin ensikertalainen ja suu pyöreänä tuijotin virtailevaa ihmismäärää ja jättikustantamojen valtaa -kylläpä kuulostan siltä, etten olisi ennen suurta ihmismäärää nähnyt. Joka tapauksessa yllätyin tapahtuman suuruudesta. Vaeltelin ympäriinsä tehden vähän raporttia Kirjamessuja koskevaa koulutehtävää varten, etsiskellen ilmaiskarkkeja ja kuunnellen muutaman kirjailijahaastattelun. Ja lehtimyyntipisteeltä tilasin Dekon seuraavaksi vuodeksi, jesjesjesjesjes.

Madventures-sarjan Tunna ja Riku pääsivät piinapenkkiin ja kuuntelin heidän haastattelunsa uudesta kirjasta ”Mad World – Seikkailijan Atlas”. Siis ei voi muuta sanoa, että on noi jäbät kyllä matkustaneet. Pian ilmestyvässä uudessa kirjassa on heidän sanojensa mukaan ”maailma yksissä kansissa”, ja maan yleisperustietojen lisäksi on tarjolla paljon muutakin.

Kirjamessut on siitä hyvät, että rinnalla kulkee muitakin messuja. Ruoka ja viini -messuilla söin ilmaisnäytteitä lounaan verran ja Musiikki-messujen viinylit houkuttelivat hipelöimään. Kuvagalleriassa haltioiduin niin suuresti, etten tajunnut ottaa yhtäkään valokuvaa. Josko selviäisitte tämän illan tuijotellen näitä Englantilaisia nougaita. Nougatteja?

Kuka muu oli messuilla? Kuinka viihdyitte vilinässä ja hälinässä? Ei vitsi, huomenna on taas viikonloppu. Aika menee niin nopeesti, kohtahan tässä jo kuolee ja kuopataan. 
Henriikka

Jengi neuloo

9
–
blogit

Oon löytänyt AH täydellisen yrityksen. Luin aamulla bussimatkalla sistuslehti Dekoa ja siellä, ”3x Toimitus innostui” -palstalla, oli lyhyt teksti kyseisestä jengistä:

–Nyt on se aika, kun sormet alkavat malttamattomina
hapuilemaan neulepuikkojen suuntaan. Tällä kertaa
ajattelin kokeilla täsmäiskua ja tilata sveitsiläiseltä
Wool and the Gang -firmalta kaulaliinan DIY-paketin,
johon kuuluu ohjeen lisäksi villalangat, puikot sekä
muut nippelit ja nappelit. ”Villajengin” neuleohjeet
ovat kivannäköisiä ja langat laadukkaita, mutta parasta
on, että paketti ja muut pakkaukset ovat designiltaan ja
typografialtaan fantastisia!–

Katri Keihäri, sisustustoimittaja
Deko 10/11

Kävin samantien kouluun päästyäni kurkkaamassa kyseisen jengin nettisivut (http://www.woolandthegang.com). Olin kuullut neulovista sveitsiläisistä joskus ohimennen, mutten ollut tsekannut hommaa kunnolla. Nyt rakastuin samantien. Koko juttu on ihan mieletön. Kaikki tulee samassa paketissa ja etenkin sivujen ja tuotteiden ulkoasut saivat polvilleen: fontit ja värit, materiaalit ja mallit ovat kohdallaan. Ai että, kun nyt riehun ja riemuitsen tämän asian kanssa.

Sen lisäksi, että Wool and The Gang myy ”do it yourself”-paketteja, heillä on tarjolla myös valmiita
 tuotteita. Ne, joiden hyppysissä ei puikot oikein meinaa pysyä, voivat siis hankkia valmiita ihania luomuksia. Greatttt. Neulejengi pitää pystyssä myös blogia, joka myöskin pääsi kirjanmerkkeihini ensinäkemältä. Koko tämä neulejuttu on sesongin ajankohtaisuudensa lisäksi myös niin söpö ja samalla kolee, että ei voi olla pitämättä. En itse aijo tilata tuotteita ainakaan hetkeen, mutta itse idea ja mallit inspiroivat ja aiheuttavat esteettisiä kiksejä. Sitä paitsi nyt alkaa olla se aika, että jos meiksin neulomistaidoilla aikoo jotakin saada joululahjaksi taiottua, niin pitäisi löytää ideat, vääntää suunnitelmat ja käydä itse neulomis-duuniin.

Viimeksi kun aloin innolla neuloa, niin ranteeni valtasi jännetuppitulehdus. Ehkä nyt paremmalla onnella. Kuka muu innostui Woolista ja jengistä?

Henriikka

1 2 3 4 5 6 … 10