Pelästyittekö? Eheii, sisustustyylini ei ole tehnyt totaalista käännöstä enkä ole hurahtanut epämääräisiin kankaasta, juuttinarusta, harsosta ja muista satunnaisista materiaaleista valmistettuihin koriste-esineisiin. Unohdin vain avautua eräästä asiasta: Kyseessä on lahja, jonka saimme edellisessä jutussa herkistelleiltä Hannalta ja Villeltä. Minusta koko lahja on niin koominen, että ajattelin selittää teille tästäkin.
Hanna ja Ville menivät siis naimisiin vuosi sitten kesällä ja tänä kesänä meidän häiden kynnyksellä puheenaiheeksi tuli eräs kaunis ilta ”häälahjat”. Eivätkä ne mieluisat ja IIIIhanat häälahjat, vaan ne sydämellä ja vähemmän sydämellä hankitut asiat ja esineet, joita kutsuimme ”velvollisuuslahjoiksi”: Tädiltä saama taulu, jolle hän itse käy hakkaamassa paikan asuntonne kiviseinään ja joka nostetaan paikalleen vain hänen vierailunsa ajaksi. Keraamiset kissapatsaat, jotka toimivat kirjahyllyn kirjapainona, kankaalla peitettynä tietenkin. Kaikki ne arvokkaat ja vähemmän arvokkaat maljakot, jotka napattiin lahjapöytään vintiltä pölyyntymästä ja kaiken kruunaa etelänmatkoilta roudatut muovikulhot (”Have a happy holiday in Bulgaria!”). Hanna ja Ville nauroivat pahvilaatikolleen, joka majaili vintin perukoilla. Parhaiten hyödyttömistä lahjoista palasi mieleen ”morsiuspukuiset siilit”. Pelkäsimme Jannen kanssa jo etukäteen, mitä kaikkea meidän pöytään ilmestyisi.
Yllätykseksi ja onneksi lahjapöytämme täyttyi kuitenkin vain mieluisista lahjoista. Ilmeisesti vieraamme tunsi makumme tai olivat muuten vain uskollisia netistä löytyvälle lahjalistalle. Saimme Marimekon astioita, silitysraudan, teltan ja vaikka mitä muuta jeppis-kamaa. Kaikkein mieluisimman lahjan saimme kuitenkin vasta Hannan ja Villen vierailtua Helsingissä. Hääpäivänämme he olivat muistaneet meitä jo Marimekon Oiva-teepannulla, mutta nyt he ojensivat hymyssä suin meille epämääräisen mötikän. Morsiuspukuiset siilit olivatkin etanoita ja nyt meillä oli kuulemma kunnia saada tämä käsittämättömän herttainen lahja. Pohjaan oli kirjoitettu: ”Maailman rumin häälahja-kiertopalkinto” ja vaatimuksena oli, että lahjaa oli pidettävä esillä siihen asti, kunnes sen saa annettua etiäpäin. (Hätä on suuri! En tiedä koska seuraavat kaverien häät ovat tulossa!) Vaikkakin pohdin kauhulla uutta koriste-esinettämme, niin silti koko idea saa hyvälle tuulelle. Järjettömästä ja järkyttävästä asiasta syntyikin loppujen lopuksi vänkä idea. Te tutut, jotka pohditte hää-mahdollisuutta: kannattaa harkita kahdesti tai kohtalonanne voi olla tämä kyseenalainen olentopari.
