Ehkäpä joku onkin jo odotellut synttäriraporttia? Tässäpä tulisi, kuvia lähinnä, ne voivat puhua puolestaan. Ilta oli riemukas ja oli upeaa juhlia sellaisessa sakissa: suunnittelijat ja toimittajat hääräsivät ympärillä. Välillä toivoin olevani näkymätön, jotta voisin ujuttautua sekaan kuuntelemaan juttuja ja kutittamaan höyhenellä polvitaipeista (jälkimmäiseen kummalliseen mielihaluun en tiedä syytä, ehkäpä juhlissa olisi aina tarpeen hymy ja satunnainen hykertely).
Päädyin asuvalinnassani lyhyeen, pikkuhihaiseen nahkamekkoon, jonka etuosa on tekonahkaa ja takaosa pehmeää perus paitakangasta. Koruja roppakaupalla, bling bling! Hiusten kanssa olikin enemmän pohdittavaa: mikä on helpoin juhlava kampaus, jonka osaan vääntää? Ömmm nuttura? Ömmm ponnari? Ömm hiusten suoristus? Kiharakeesi! Hurraa. Foliot yöksi ja pinneillä ylös. Lopulta sain vielä perjantain aamupäivän koulutunneilla tuhannesti apua ihanalta Lauralta, hän jopa letitti sivuhiukseni. Roosaliinalle kehiteltiin sähkönsininen paljettimekko ja punainen kirjekuorilaukku. Ja arvatkaa mitä, ylitin itseni! Letitin hänen sivuhiuksensa. Nyt niitä ablodeja.
Bussikuski kyseli, ollaanko menossa juhlimaan, takana kävelevät mummot totesivat, että paljaista sääristä päätellen on talven selkä tainnut taittua. Sitäkin hauskempaa oli kuitenkin se, että muutaman vuoden ikäinen pikkuinen tyttö kertoi tomerasti äidilleen pysäkillä, että vieressä seisovilla tytöillä ei ole housuja jalassa. Suvilahteen kuitenkin päädyttiin onnistuneesti ja portsari päästi meidän vielä sisäänkin.
Sitten oli luvassa coctail-paloja, cocista, uusia tuttavuuksia, oikeita ammattilaisia, valokuvia, valokuvia ja ihanan Ivana Helsingin näytös. Kuvat puhukaa!
Illan parasta antia oli vain seurailla ihmisiä. Tykkään seurailla: tuijotella yksityiskohtia ja pohtia mitähän muut ihmiset miettivät ja millä tavoin he missäkin tilanteessa toimivat. Pohdiskelin millaista tekniikkaa tapahtumassa mahdettiin käyttää ja kuinka monta lasia juhliin tarvittiin. Välillä toivoin, että ruokaa olisi enemmän ja juomaa vähemmän. Nautin ihanista taideteoksista ja siitä, kuinka ihmiset vaikuttivat olevan innoissaan toistensa tapaamisista. Juttelin Samsungin edustajan kanssa heidän työkuvioistaan (haha) ja kävin välillä pissalla, koska olin niin hämmentynyt.
Olen oikeasti kovin vähän fashion-tyyppi. Ilta oli mahtava, sitä en voi kieltää, mutta välillä tuntui, että olisipa mukava olla vaikka tiskaamassa tai töissä narikassa. Edustaminen on niin kovin vaikeaa, vaikka olen kyllä kuullut, että hoidan sen ihan hyvin. Sitä paitsi, onhan se kiva juhlia kivassa seurassa, upeissa puitteissa. Täytyy vaan muistaa, että maailmassa on vain niin paljon tärkeämpiäkin asioita, kuin se, missä kledjuissa sitä nyt esittäytyy ihmislaumoille. Ja loppujen lopuksihan sitä vain pohtii, että kuinka hyvin se oma tukka on ja näkyykö kello. Nou stressi, vaan letkeetä elämää.
Loppuillasta suunnattiin kotia kohti. ”Ps. I love you” pyörimään ja naurakaa vain, sillä itkin neljästi, vaikka nukahdin jo leffan puolessa välissä. Paljosti huumoria, vähän katu-uskottavuutta.
Henriikka
