arkisto:

marraskuu 2013

Mieheni ikääntyy.

39
–
elämä, juhlat, ruoka ja juoma
Heräsin tänään tavanomaista aikaisemmin. Torkutin kuitenkin uskollisesti tavanomaiseen tapaani yli puoli tuntia (Se on niin tyhmää! Voi miten, voi miten siitä pääsisi eroon?). 
Raahustin keittiöön leopardikuvioisessa aamutakissani ja laitoin uunin lämpenemään ja latasin kahvinkeittimen. Leikkasin tomaatit, kurkut, luumut ja mansikat viipaleiksi ja siivutin mozzarellan, vuohenjuuston ja oltermannin. Asettelin graavilohen, leikkeleet ja muut pienet herkut. Kaadoin tuoremehun tölkistä kannuun, annostelin sitruunarahkat ja hillon ja nostin lasipullon pommacia kruunaamaan pöydän. Kaikki katettiin Marimekon lautasille ja Pentikin puisille minitarjottimille. Viimeiseksi nostin Pappagallon jogurtti-jätskin ja pienen lahjapaketin kortteineen pöytään.

On Jannen syntymäpäivä, ja kerrankin hän sai skipata aamupalan laiton ja nukkua pitkään (no, kahdeksaan). En muista, koska viimeksi olisin ollut se kahvinkeittäjä, aamuinen ahertaja. Yleensä työjako menee meillä niin, että aamiainen valmistuu minun meikatessa. Ja kuinka kiitollinen minä siitä olenkaan.
Paljon onnea Janne. Ja niin kuin itsekin sanoit:
”Tämä on varmaan imartelevin kortti, jonka sulta voi saada.”

– Henriikka

Ps. Olen ollut kommenteihin vastaamisessa taas totaalinen persläpi. Anteeksi.
Kaikki ajallaan. Myös 1100-tempaus.

Kuva/Tilan avajaisnäyttely: Kesken Kaiken

6
–
Helsinki, taide, tapahtumat

Kuvataideakatemia avasi lokakuussa uuden 600 neliön taidetilan Helsingin Punavuoreen, Merikorttelin kiinteistöön. Olen duunissa kyseisen mainion yliopiston toisena tuottajana ja siksi oma suhteeni uuteen taidetilaankin on luonnollisesti läheinen. Koko alkusyksy meni projektin kanssa ja vihdoin viime kuun puolivälissä vietettiin ensimmäisen Kesken kaiken -näyttelyn avajaisia.

Kesken kaiken -avajaisnäyttely on avoinna yleisölle 11.10.–10.11.2013, joten tässä on viimeiset päivät käsillä. Suositan lämpimästi ottamaan suunnan kohti Punavuorta ja inspiroivaa, valoisaa tilaa. Kuva/Tilan avajaisnäyttelyn nimi viittaa hetkeen, jolloin jokin asia vie, kuin ohimennen, taiteilijan kaiken huomion ja johtaa taideteoksen tekemiseen.

Näyttely esittelee 14 taiteilijaa tai taiteilijaryhmää, joista puolet on Kuvataideakatemian opiskelijoita ja puolet viime vuosina akatemiasta valmistuneita kuvataiteilijoita. Mukana on mm. tilaan tehtyjä installaatioita, maalausta, performanssia, pokaustaidetta, taidegrafiikkaa, veistoksia ja videotaidetta. Ylemmissä kuvissa näkyvä tilataideteos on livenä todella vaikuttava, mutta tila olisi puhutteleva jo ilman teoksiakin.

Viimeinen paparatsikuva todistakoon teille työpanostani kyseisen näyttelyn parissa. 
3 days to go! Hakeutukaa pian taiteen pariin.

Merimiehenkatu 36 


00150 Helsinki 


avoinna ti-su 11-18


Vapaa pääsy
Lue Hesarin artikkeli aiheesta täältä.
-Henriikka
1, 5 ja 6. kuva: Petri Summanen/Kuvataideakatemia

Viime viikkojen kirjat.

10
–
kirjat

Viime aikojen sivistynyt lukemisharrastukseni on jäänyt aikakauslehtijyrän alle. Kun on päivät raahustanut duunissa, ei ratikkamatkoilla tee mieli kaivaa kirjaa esiin, kun istumisessakin on jo tekemistä riittävästi. Illalla kotiin päästyä on kyllä tehnyt mieli jäädä nojatuoliin lueskelemaan, mutta olen kunnostautunut lenkkeilyrintamalla, ja siksi lukemiselle on jäänyt aikaa aika hintsusti.

Olen kaikesta huolimatta saanut kolme erilaista kirjaa luetuksi, josta kustakin seuraa pian amatööriarvostelijan lausahdus. Kaikki näistä on sellaisia ”mediakirjoja”, jotka ovat viime vuosina saaneet hurjasti huomiota ja mitkä toisaalta myös sen takia on jossain vaiheessa luettava. Ikään kuin mediahuomion pakosta. Onneksi luin.

Carlos Ruiz Zafon – Tuulen varjo

Tämä nappasi minut otteeseensa ja piteli tiukasti kiinni. Unenomainen, jopa fantasiahenkinen kirja on todella kaukana tavanomaisesta lukukokemuksestani, mutta nautin todella. Romaanissa on kauhua, haaveita ja autioita Barcelonan katuja. Realismi ja uni kulkevat rinnakkain ja tukevat toinen toistaan. Jos olet matkaamassa Barcelonaan, ota tämä matkalukemiseksi. Pliis.

Kathryn Stockett – Piiat

Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka yleistietoa voidaan saada myös viihteellisin, kevein keinoin. Kirjan juoni on kiinnostava ja se kertoo afroamerikkalaisista piioista, jotka työskentelevät valkoihoisten kodeissa Jacksonissä, Mississippissä 1960-luvun alussa. Tätä on moni kehunut taivaisiin asti, mutta myönnän tylsistyneeni aika useasti. Ehkä kielellinen kerronta ei aivan riittänyt siihen, että olisin päässyt juonen kanssa seitsemänteen taivaaseen. Kannattaa lukea joka tapauksessa.

Muriel Barberry – Siilin eleganssi

Siilin eleganssi nousi yhdeksi lempikirjoistani. Se kertoo pariisilaista elämää kahden samanhenkisen, mutta täysin erilaisen ihmisen näkökulmasta: ovenvartijarouvan ja pian murrosikää lähestyvän tytön. Kirja on hyvä esimerkki siitä, kuinka kirja puuduttaa puoleen väliin asti, kunnes se yhtäkkiä imaisee täysin, ja sen haukkaa yhdellä täydellisellä suupalalla loppuun.

”Siilin eleganssi on ihastuttavan ilkeä kirja, jossa juodaan paljon teetä, tarkkaillaan piikkien kasvamista ja pohditaan elämän tarkoitusta. Kirja esittää koko joukon kysymyksiä. Vastaa niihin tai jättää vastaamatta. Käsittelyssä ovat niin taiteen ihmeet kuin modernin eliitin suunnannäyttäjätkin, niin puudeli toteemina kuin konstituutioiden raskasmielisyys, taivaan armo, wabi ja pieni rakkokin.”

(Kaija Irmeli Olin-Arvola)

Sellaisia lukuhetkiä tällä kertaa. Varjoista, Piioista ja siileistä. Barcelonasta, Missisipistä ja Pariisista.
Lukuhetket on aina hyvästä. Olivatpa ne sitten hyviä tai eivät.
-Henriikka

Kirppislöytö: Vuokon villamekko

14
–
muoti, oma tyyli
Aina toisinaan tuntuu hassulta kirjoittaa erikseen tietyistä kirppislöydöistä, koska kuljen kirppisvaatteissa harvase päivä. Eikö niitä kaikkia siis voi pitää löytöinä? Eihän kirppikseltä edes kannata hankkia muita kuin ’löytöjä’. Sellaisia juttuja on kuitenkin toivottu moneen otteeseen ja toisinaan tuntuu myös kivalta nostaa jotain aivan erityisen hyviä yksilöitä käsittelyyn. Tällä kertaa esitellään Vuokon tummansinistä mekkoa.
Pitkä, tummansiniraitainen villamekko löytyi Helsingin jäähallin kirppikseltä kymmenen euron hintaan. Klassinen, pitkähihainen mekko ei monen sekuntin harkintaa tarvinnut. Vyötä mekossa ei ollut, mutta olen huomannut esimerkiksi oman vanhan nahkavyöni sopivan hyvin, jos vaate kaipaa ryhtiä ja asu yksityiskohtaa.

Tämä oli työkavereitteni mielestä tähänastisista komboistani kummallisin: ”Tuollainen mekko, tuollaiset korvikset ja sitten tollaiset kengät!” Itse kuitenkin iloitsin näiden eriskummallisten asioiden spontaanista yhdistelystä. Kengätkin löytyivät uudesta, laadukasta second handia myyvästä nettikaupasta, WST:stä.
Sitä paitsi tämä syksy on mennyt tosi vahvasti mukavuusalueella. Viime syksynä jaksoin kuljeskella korkeissakin koroissa, tänä syksynä päälleni on valahtanut ”kööpenhaminalainen trendikäs mukavuus”, eli lenkkarit ja reppu käytännön lisäksi tyylin vuoksi.
Mukavuusalue-argumenttejani vahvistamaan nostin viimeiseksi kuvaksi todellisuuden. Kun asukuvien otto on ohi ja palaan tuuliseen reaalimaailmaan. Ruskea, tyköistuva nahkatakki vaihtuu Jannen villapaitaan. 
Todellisuus on usein sähköisiä sfäärejä epäesteettisempää, mutta lempeämpää ja pehmeämpää.
Onneksi niin. Ja onneksi jääkaapissa on kakkua. Glögit tulille.
-Henriikka
villapaita, mekko, takki, kengät/second hand, korvikset/Poola Kataryna

Portugalin Voguen pullea malli.

24
–
matkustus, muoti, pressi, valokuvat

Kesällä oli onni ja reili. Syksyllä on onni, alakulo ja reilikuvat. Sarajevossa tapasimme erään Lissabonilaisen katumuotikuvaajan, kun nukuimme samassa dormihuoneessa (Hän saattoi jopa olla se kohuhenkilö, joka nukkui punkassaan nakkena…). Tämä jäbä näki sattumalta repussani Kööpenhaminasta ostetun farkkutakin ja kysyi, saisiko hän ottaa minusta kuvia lähitiellä takki päälläni. Mikäpä siinä, totesin, siitäkin huolimatta että olin vähän reissusta nuhjainen.

Myöhemmin hän kysyi, saako kuvia julkaista lehdissä tai nettisivuilla, jos hän saa ne läpi. Totesin nauraen sen sopivan vallan mainiosti, jos ne eivät ole aikuisviihdesivuja ja jos hän tosiaan meinaa saada ysärifarkkukasani median suosioon.

Ja mitä vielä. Pari päivää sitten sain viestin, että kuvani löytyy nyt Portugalin Voguen sivuilta. Wohoh ja naurua.

Aamukahvilla-blogin facebookissa julkaisinkin linkin samantien ja analysoin myös erästä kuvaan tullutta kommenttia:
”Parece uma Gwyneth Paltrow mais cheinha – perfeita” 
Eikö tämä tarkoitakin sitä, että näytän pullealta Gwyneth Paltrowlta?
Tästä on hyvä aloittaa viikko.
-Henriikka
Kuva: Vogue.pt

Gloria Blog Awards 2013.

23
–
blogit, juhlat, muoti, oma tyyli, sisko

Eilen juhlittiin pitkälle iltaan. Mentiin sadetta karkuun kekkereille, Roosaliina ja minä. Oma juhla-asuni olikin jutun aiheena eilen, mutta siskokullan päälle valikoitui huuto.netistä hankittu Filippa K:n mekko, mustat nilkkurit ja Poola Katarynan korvikset. Yksinkertaista, selkeää ja kaunista. 
Huomasin jo juhlan alussa, että pehmeä bolero oli hyvä valinta, mitä läheisyydentarpeeseen tulee. Jostain kumman syystä maailman pehmein vaateasiani sai kanssaihmiset halaamaan minua tavallista useammin ja tavallista pidempään. Eläköön pehmeys armottomien syyssateiden keskelle.

Ja kylläpä oli porukka panostanut. Harvemmin näkee niin vähässä määrässä neliömetrejä niin monta tuntia asujen ja asusteiden harkintaa. Eräskin upea nainen kulki papukaija päänsä päällä. 
Siellä sitä oltiin, juteltiin, naurettiin ja jännitettiin tulevien voittajien puolesta. Iik iik iik!
Bloggaajia palkittiin seitsemässä kategoriassa. Tuomaristo valitsi voittajiksi seuraavat blogit:
Kaunein ruokablogi: Suvi sur le vif
Paras ruokablogi: Truly Kira
Paras leivontablogi: Yummy Baker
Kaunein sisustusblogi: Vihreä kamari
Paras sisustusblogi: RAW design blog
Kaunein tyyliblogi: Fashion Worries
Paras tyyliblogi: Stella Harasek
Ja lukijat valitsivat suosikeikseen seuraavat:
Ruokablogi: Kinuskikissa
Sisustusblogi: Valkoinen Harmaja
Tyyliblogi: Kalastajan vaimo
Muista blogeista en sinänsä tiedä, mutta huikeimmat ablodit annoin kyllä Fashion Worriesin Iidalle. Olen niin kovasti odottanut, koska universumi huomaa, kuinka UPEA hän on. Myös Stellalle ja Peetalle täydet pisteet ammattimaisesta, laadukkaasta duunista. Hauska jaottelu oli myös tämä ”kaunein” ja ”paras”.

 Upea juhla, ihana avec. Hyvät juhlat tekevät kyllä terää.
Paras hetki oli, kun sai vaihtaa korot kotona herrainkenkiin ja mekon farkkuihin ja Bambi-collegeen.
-Henriikka

Gloria Blog Awards -asu

9
–
juhlat, muoti, oma tyyli
”Hyvä bloggaaja,

Blogisi lukijat ovat äänestäneet blogiasi ahkerasti Gloria Blog Awardsin -lukijoidensuosikkiblogiäänestyksessä, joten tervetuloa gaalaan juhlimaan!”

Kiitos siis teille ystävät, kun äänestitte minut juhimaan. Saan kauniin siskoni käsipuoleen, ja suuntaamme kohti Katajanokkaa. Palkintoa tuskin on tulossa, mutta hienot juhlat varmasti. Tässä olisikin tapetilla nyt illan asu. Rumpujen pärinää.
Tiesin heti, että second hand -nettikauppa WTS:n pop up -storesta löytynyt strutsipuuhka päätyy päälleni näihin juhliin. Päähän painan Kirsi Nisosen mustan samettiturbaanin, jota on nähty kuvissani myös persikanvärisenä. Näiden katseenkiinnittäjien lisäksi on hyvä vähän hellittää muiden vaatekappaleiden osalta, joten hyvä valinta on Samujin musta, hiukan alle polvimittainen mekko, jonka käyttöpäiviä olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Puoleen hintaan viime keväänä löytynyt mekko jää vaatekaappini ikiajoiksi. Ruskeat nahkanilkkurit toimivat seisomatilaisuudessa. Liian epämukaviin vaatteisiin, eikä etenkään kenkiin, ei kannata pukeutua. Oikeastaan koskaan.

Iik. Pikkuinen jännitys päällä, mutta hyvä mieli. Mielenkiintoista kuulla, ketkä nappaavat voitot esimerkiksi parhaan ruoka- ja sisustublogin tittelistä.
Kunhan tästä iltaan päästään, niin saan vihdoin mekon päälleni. Hurraa! Eläköön viikonloppu.
– Henriikka

Do it Yourself -kalenteri

43
–
DIY
Kun minulta viime kesän lopulla kysyttiin, mitä odotan eniten syksyltä, vastasin ”askartelua”. Odotin ihan tosi kovasti sitä, että saan sulkeutua kotiimme, ottaa hankkimani vermeet esille ja alkaa kehittämään jotain uutta. En ole sellainen näpertelijä, perinteinen käsityöihminen, jonka seinät ja hyllyt täyttyisivät kaikesta pienestä sipertelystä ja romanttisista räpellyksistä. Tykkään tehdä asioita, joista oikeasti on arjessa hyötyä, ja jotka ovat usein yksinkertaisia mutta oivaltavia.
Kuinka kävikään, aikaa tällaiselle tunaukselle ei ole löytynyt niin paljon kuin olisin kaivannut. Olen ommellut verhoja ja tehnyt jotain pientä siinä sivussa, mutta kunnon projektit odottavat tekijäänsä.
Eilen kuitenkin sain sopivan iltasähellyksen päälle ja toteutin erään projektin loppuun, juuri deadlinen kynnyksellä: itsetehty kalenteri tuli valmiiksi.
Annoin kuvissa näkyvän kalenterin pikkusiskolleni viime jouluna joululahjaksi. Siitä on nyt kymmenen kuukautta. Puuhastelin kalenterin kanssa vielä joulun aluspäivinä, ja kävi niin nolosti, että kalenteripahvit loppuivat ennen marras-joulukuun valmistumista. Annoin kuitenkin kalenterin käyttöön ja lupasin tehdä nämä kaksi kuukautta jälkikäteen, ennen kuin marraskuu alkaa. Ja tosiaan, tein ne eilen. Oikeinkin ajoissa.
Kalenterin toteutus on seuraavanlainen:
– leikkaa pohjapahvit, luonnollisesti 12 kpl.
– leikkaa ja liimaa kuvat jokaiselle kuukaudelle (käytin pyöreän muodon saamiseksi lasinpohjaa).
– Leimaa/kirjoita/maalaa kuukausien nimet ja päivät (itse käytin leimasimia)
– Lisää halutessasi päällimäiseksi vuosilukupahvi (”Kalenteri 2013”).
– Liitä klipsillä yhteen.
Itse tein kalenterin pohjamutien kautta, sillä leimasin jokaisen yksittäisen kirjaimen ja numeron erikseen. Koska minulla on ainoastaan yksi arkki tuota kirjainfonttia (Tiimarista), jokaista kirjaintakin on vain yksi, ja siksi leimaaminen tapahtui askel askeleelta, kohtalaisen hitaasti. Numerotkin naputtelin pienillä puuleimasimilla (Suomalaisesta kirjakaupasta).
Kuvina käytin Marimekon mainoksia. Jos olisin vielä vähän siistimpi taiteilija, kröhöm, olisi Marimekko ostanut ehkä kalenterin heidän tuotantoonsa. (Tähän väliin voisin heittää vitsin siitä, että kyllä he tämänkin ehtivät vielä plagioida, mutta jätän väliin, koska uskoni Marimekkoon ei ole horjunnut tässä kohumyrskyssä) Kuvina voisi käyttää myös esimerkiksi valokuvia tai kankaanpaloja, eikä muodonkaan tarvitse olla pyöreä. Kiinnitysklipsi oli minulla mangneettinen, jotta kalenterin saa helposti vaikkapa jääkaapin oveen.
Kaksi kuukautta jouluun. Olisko aika alkaa väsäämään tällaista lahjaksi?
Yritän kovasti saada toteutettua muitakin diy-ideoita ennen joulua, kuin myös nostettua esille kauniita ja ekologisia ostettuja joululahjoja. Ja sitten niitä paketointivinkkejä, tietysti.
Tulkoon vuodesta 2014 vieläkin parempi. Sitten aikanaan.
-Henriikka

Vastusta kokovartalofacepalmia.

2
–
oma tyyli
Talviaikaan siirtymisen myötä tuli myös syksy. Ja sateet. Ja pimeys. Ja alakulo. Toimin valon voimalla, mutta energiani laskee mailleen painuvan auringon myötä. Saatan istua hämärässä asunnossamme miettien syvällisiä, juoden kaakaota, mutta toimelias ja aikaansaava Henriikka on silloin jo sikeässä unessa. 
Suomi pyörii virka-aikojen mukaan elävien ihmisten tahtiin. Kellojakin siirretään, että heille riittäisi valoa, mutta unholaan jäävät ne duunarit, jotka saavat sykkeet kohdilleen vasta iltapäivästä. Lukeudun itsekin enemmän aamu-, kuin yöeläjiin, mutta nyt aikaa siirrettäessä kello viiden totaalipimeys saa kyllä murtumaan. Miksei talviaikaa voisi jo hyllyttää?
Sisustan sen mukaan, mikä näyttää parhaalta, kun aurinko paistaa ikkunasta kauniisti sisään. Tyhmä minä. Suomihan on pääosin harmaa. Pitäisi panostaa kohdevalaisimiin ja tunnelmaan, mutta minä asettelen tauluja sen mukaan, kuinka teosten värit pääsevät luonnonvalossa esille.
Kaikki se hämäryys ja pimeys on toisaalta niin ihanaa ja kauniilla tavalla melankolista. Ja sitten kääntöpuoleltaan kuitenkin ankeaa ja lamauttavaa. Ei ole helppoa tämä elämä. Täytyy sytyttää lisää kynttilöitä ja ostaa purkillinen D-vitamiinia.

Tummeneviin iltoihin pitää löytää musiikkia, joka kulkee sopivasti oman mielen yläpuolella, eikä vedä fyysistä olemusta kokovartalofacepalmiin. Sitten vain fokus jouluun, niin kyllä se mieli taas hyppelee eteenpäin kuin gaselli. Aijai.
-Henriikka 

Kun äiti täytti vuosia. Ehkä 50, ehkä ei.

49
–
elämä, juhlat, perhe
Viikonloppuina kemuiltiin. Meidän perhe handlaa kekkerit, ja siksi tuntui kivalta pyyhältää junalla Kouvolaan ja aloittaa juhlavalmistelut jo keskiviikkona. Lauantain päivänsankari oli äitini, jolle napsahti loppuviikosta mittariin 50 vuotta. Ihana, ihana äiti.
Juhlat oli vanhalla VPK-talolla, joka oli tunnelmallinen ja kaunis ja sopi etenkin tällaiseen syyshämyyn. Kesäjuhlien tylsä puoli on aina se, ettei kynttilät pääse oikeuksiinsa. Nyt otettiin syksystä oikein kunnolla irti, kun laitettiin kynttilöitä palamaan ja lyhtyihin aitoa valoa. 
(Mä tiedän, että äiti näkee tässä ylläolevassa kuvassa vain hänen hauiksensa ja noloilee, vaikka pitäisi keskittyä tilanteeseen, jossa tyttäret painavat syysseppelettä päähän)

Nauratti, kun äiti aamulla mallaili suuria roikkuvia korviksia korviinsa, ja me yritimme Roosaliinan kanssa estellä ja ehdotimme sen sijasta pieniä ja siroja. Olimme edellispäivänä tilanneet yllärinä kukkakaupasta synttäriseppeleen kaikissa syksyn väreissä ja tiesimme siinä olevan korua ja asustetta kerrakseen. Vinkiksi kaikille, jotka tapaavat viedä kukkia tuliaisiksi: seppele on suht edullinen ja superihana vaihtoehto kimpulle. 
Juhlien pukukoodi oli ”rento, mutta juhlava” ja oli hauska nähdä miten jokainen tulkitsee sen omalla laillaan (ja se oli siis tarkoituskin). Korttiin oli kuitenkin liitetty toivomus, että rennon meiningin takaamiseksi kaikki voisivat juhlia kenkien sijasta villasukissa. 
Ja vitsit se oli ihana idea! Se adjektiivi puuttuu suomen kielestä, jolla kuvataan lämpöisyyttä, tunnelmallisuutta ja sympaattisuutta samanaikaisesti, mutta ruotsissa se taitaa olla ”mysig” ja englanniksi ”cosy”. Joka tapauksessa sellainen tunne valtasi ainakin minut johtuen kaikista lämpöisistä sukista, jotka lattiaa tallasivat. Eikä kipeitä päkijöitä, halleluja!
Villasukkien lisäksi pujahdin laatikkomalliseen, hivenen alaspäin kapenevaan mekkoon, jonka ostin viime juhannuksen kunniaksi. Mätsmäts huulipuna, yön yli nukkuneet lettikiharat ja niskaan kieputettu ranskanletti olivat juhlan asusteet.
Paljon onnea äiti! 
Kiitos rakkaudesta, kiitos maailman parhaasta perheestä. 
Kolmasosa elämästä olisi nyt sitten takana.
Voi olla, että jotain tämä tytärkin on äidiltään perinyt. Nimittäin jotain hämmentävän samaa näen viimeisen kuvan hallitsemattomassa ilossa ja hammashymyssä.
– Henriikka

Miesten takissa.

8
–
muoti, oma tyyli
Parisuhteen hyvä puoli on se, että vaatekaappeja on ikään kuin kaksi. Homma lähtee kuitenkin vähän käsistä, jos oma garderooppikin alkaa täyttyä miesten kledjuista. Tässä asussa homman juju oli miesten trenssi, tietysti oversize. Tummansininen takki löytyi joskus kirppikseltä, tietysti. 
Mutta kun hommaan sekoittaa uutta ja vanhaa, ei kokonaisuudesta tule puli. Koko asu lähti oikeastaan tarpeesta kääriä itsensä tuuliseen päivään mahdollisimman suureen määrään kangasta. Takin lisäksi löytyi villapaitaa ja huivia, jotka kaikki rennosti roikkuivat mukana. 
Suuren kangasmäärän kanssa mitäs muutakaan kuin nahkaa. Viime jouluna lahjaksi saadut nahkahousut sopivat matalien nahkakenkien kanssa, mutta parhaan silauksen antoi uusi LUMI:n laukku. Ai että se näyttääkin mainiolta ja yksi parhaista jutuista on se, miten paljon se imeekään tavaraa sisuksiinsa. Voitteko kuvitella, että näiden kuvien ottamisen hetkellä laukussa oli kaiken peruskamppeen lisäksi 120-senttisen sängyn aluslakana?

Näihin tuulisiin tunnelmiin, näihin Kamppi-hetkiin. 
Tuulinen Helsinki on tänäänkin, mutta minä lähdin sitä karkuun. 
Olen sitä piilossa rakkaan perheen luona.
-Henriikka

Tarinoita kengistäni.

20
–
kengät, oma tyyli
Muistan paljon asioita kengistä. En siis muista muistoja kengistä, vaan muistoja kenkien vuoksi. En tiedä, olenko niin usein painanut katseeni varpaisiini jännittävien hetkien äärellä, että popot ovat painuneet mieleeni. Useat kengät kuitenkin herättävät minussa tunteita niissä koettujen tarinoiden vuoksi. Tässä niistä muutama.
Mustat nahkanilkkurit, Jyväskylän Bianco

Nämä ovat ensimmäiset ”korkokenkäni”. Ostin ne keväällä 2011 Jyväskylästä. Se tuntui merkittävältä hetkeltä: Myöntää itselleen, että pitää koroista ja tyttöjen jutuista, ja että oikeastaan viihtyy naisena erinomaisesti. Nykyisin kuljen koroilla usein ja on hassua muistella, kuinka ensimmäiset päivät näissä kengissä oli niin kovin jännittäviä. Luulin, että kaikki tuijottavat, vaikka todellisuudessa ei kukaan.
Kultaiset Converset, YO-lahja ystäviltä
Kultaiset kenkäni sain yo-lahjaksi ystäviltäni. Eräs hyvä ystäväni oli heittänyt ilmoille kysymyksen, mitä haluan lahjaksi ylioppilaspäivänä ja olin heittänyt vaan hatusta haaveeni kultaisista Converseista. Olin nähnyt kengät Helsingin reissullani, Kampin yläkerran edesmenneessä Gallery-liikkeessä. Juhlapäivänäni sain yllättyä, kun paketista löytyivät nämä ihanat tossut. Kengät ovat nähneet sen jälkeen maailmaa runsaasti esimerkiksi kahden reilin verran.
Mustat maiharit, Kangasalan kirpputori

Neljällä eurolla kirppikseltä löytyneet kengät ovat vakkarikalustoa. Käytän näitä aivan älyttömästi. Lähes aina reissuun lähtiessä laitan jalkaani nämä kengät. Ne sopivat kaiken kanssa ja sopivat jokaiseen säätilaan. Viime syksyn Lontoon matka sujui pelkästään näissä, kuin myös moni muukin matka.
Satiinikorkkarit, Stilissima
Näissä koroissa sukunimeni vaihtui ja elämäni muuttui. Sain rinnalleni parhaan ystäväni koko loppuelämäksi ja löysin paikkani kylkiluuna. Silloin kengät olivat valkoiset, nyt värjäyksen myötä mustat. Hääpäivä oli täydellinen ja kengät potkittiin jalasta vasta yön pikkutunteina tanssilattialla.
Niken sniikkerit, Gallery
Asuessani vuoden Jyväskylässä 2010-2011 tanssin hip hoppia ja muita streetlajeja ahkerasti. Jyväskylän tanssiopistolla tuli pyörittyä monen monituista tuntia viikossa ja kevään SM-kisoista tuli aikuisen muodostelman hip hop -tanssin hopeaa. Nämä kengät olivat syksyllä aivan uudet ja seuraavan kesän alkaessa jalkaan täydellisesti muotoutuneet ja tanssimuistoja täynnä. Nykyisen arjenjuoksun keskelle eivät hip hop -tunnit sovi, mutta tarvittavan tanssimuudin saan helposti näistä popoista.
Myy-kengät, Kouvolan kirpputorit

Nämä kenkäparit sai sitten 2000-luvun puolivälin tienoilla naurua osakseen. Pikku Myyksi ne haukkuivat, kun raahasin Kouvolan kirppiksiltä suippokärkisiä mummokenkiä kotiin. Myöhemmin Myy-kengistä tuli hittejä ja sain ensi kerran tuulettaa olleeni edellä muotia. Mustissa kengissä tanssin abiristeilyllä discossa tylsistyneenä ja ruskeissa kiirehdin aina junaan, vielä kun Helsinki oli suuri ja tuntematon.
Jeesus-sandaalit, Vagabond

Mitkään kenkäni eivät vedä vertoja näille maailmanmatkaajille. Ruskeat Jeesus-sandaalit olivat jalassani päivittäin asuessani Etiopiassa, kävelin näissä ensimmäisen reilin ja toisenkin. Kuljin näissä kolme viikkoa Taiwanissa, viikon New Yorkissa ja vielä kolme viikkoa Thaimaassakin. Ja näiden kaikkien reissujen välissä olen saanut kulkea näissä vielä kotimaassakin. Vielä ovat kasassa. Rakkautta.

Kulkeeko teillä muistoja kengissä tai kengänpohjissa? 
Tuijottaako joku toinenkin aktiivisesti varpaitaan?
-Henriikka

Lahja joka liikutti.

16
–
muoti
Sain eilen postissa liikuttavan lahjan. Myönnän, että kaiken suorapuheisuuden ja sarkastisten vitsien takana olen aika herkkis, ja tämän paketin saadessani taisin vähän saada sipulia silmään. Paketti oli Elina Prihalta, jonka uudesta New Slang -mallistosta kirjoitin ylistäviä sanoja muutama viikko sitten.
Kiitokseksi kirjoituksesta Elina oli käärinyt pakettiin mallistossa nähdyn kierrätysfarkusta tehdyn pussukkarepun. Vaaleansininen kolmio toisella puolella, toisella puolella tasku kultaisella vetoketjulla. 
Lisää sipulia, lisää sipulia.

Aina toisinaan, kun tekee tätä blogihommaa useamman tunnin päivässä palkatta, sitä miettii onko tässä mitään järkeä (vaikka tiedänhän minä, ettei järki aina ole se mitä kannattaa ajatella). Tällainen posti nosti taas motivaation kattoon. Kiitos Elina.
Kaunista torstaita kaikille.
-Henriikka

Lonkkarikauden päätös.

12
–
oma tyyli
Otsikosta saa sellaisen kuvan, että olisin hurjakin lautailija. Vaan en, omistan vaan maailman kauneimman lonkkarin. Kauppaan ja kouluun käy laudalla tieni mukavasti, ja nautin rullailusta ilman kunnianhimoisia uratoiveita seuraavana longboard-tähtenä. Nyt alkavat kuitenkin tiet olla aamuisin niin märkiä, mutaisia ja lehtiä täynnä, että lonkkari pääsee kanahäkkiin viettämään joulua ja sen jälkeistä pitkää hiihtolomaa. Kiitos tästä kaudesta.
Heinäkuun puolella lonkkarini sai täällä blogin puolella ensiesiintymisensä. Kaiken takanahan on yritys nimeltä Lavia, joka tekee longboardeja ekologisesti. Kannattaa lukaisista ensimmäinen juttuni täältä, jossa kerron Laviasta ja siitä, kuinka Tansaniasta ostamani kangas päätyi lautani pohjaan.
Pelkällä laudalla ei pitkälle pötkitä, joten suuntasin Helsingin Boardsporttiin, jossa kiskan miehet laittoivat lautani alle oranssit pyörät. Kerrankin paikka, johon saa tulla nuijana, eikä tarvitse hävetä sitä ettei ole pro. Mikä näissä tämänhenkisissä kaupoissa usein onkin, että nolottaa jos ei tiedä kaikesta kaikkea? Sehän on ihan älytötäntä. Boardsportille täydet pisteet ja suositukset.

Jatkan rullausta taas toukokuussa. 
Jääkäähän seuraamaan Laviaa ja toivokaa vaikka uniikkia lautaa joulupukilta.
Mutta ei sitten mitään pelleilyä ilman kypärää.
Se olisi sitten syysloma, Kouvola ja koko perhe. I-ha-naa.
-Henriikka

Let’s party like it’s 1922.

22
–
juhlat, kaverit, nostalgia
Life is not a highway strewn with flowers,
Still it holds a goodly share of bliss,
When the sun gives way to April showers,
Here is the point you should never miss.

B.G. DeSylva – April Showers, 1921

Oh, we ain’t got a barrel of money,
Maybe we’re ragged and funny;
But we’ll travel along, 
singin’ a song,Side by side.
Gus Kahn – Side by Side

Blue skies smilin’ at me
Nothin’ but blue skies do I see
Bluebirds singin’ a song
Nothin’ but bluebirds all day long

Irving Berlin – Blue Skies, 1926 

80’s T-shirts

14
–
kirpputori, muoti, oma tyyli, ostokset

Kuinka todellista on löytää samalla ostosreissulla second hand -putiikista sekä Adidaksen että Leviksen tiilenpunaiset T-paidat? Mielestäni huomattavan epätodennäköistä, etenkin jos kyseessä on kauppahallin sijaan sympaattisen pieni, mutta monipuolinen Hakaniemen Fida. Huomattavan paljon enemmän todennäköisyyttä löytyy sille faktalle, että rakastun molempiin. Ja ostan molemmat. 
Tiilenpunainen, poltetunpunainen, vanhanpunainen? Ihana sävy ja ihanat kasaripaidat. Tämä oli taas niitä kertoja, kun miesten rekki kohteli astetta paremmin kuin omalle sukupuolelle osoitetut vaatekasat. Asetun taas ikuisuuskysymyksen eteen: osaanko käyttää T-paitoja? Jos en muuten, niin kotilööbailussa ainakin. Yöunien laatu on taattu näissä toiselle kierrokselle päässeissä paidoissa.
Uusi viikko, nastaa. 
Tämän viikon lämpimin suositus on käväistä WST:n pop up -storessa.
-Henriikka

Vieraita Turusta.

23
–
elämä, kaverit
Varoitus! Sisältää kuvia, joissa on lunta.
Voisin hyvin asua Turussa. Tiesin sen jo, ennen kuin kävin siellä ensi kerran. Turku on sympaattinen ja tunnelmallinen, sopivan suuri ja pieni samaan aikaan. Ja täytyy siellä tosiaan ollakin jotain erityistä, sillä Suomen parhaat fiilisbloggaajat tulevat melkein aina Turusta.
Saimme eilen ystäviä kylään länsirannikolta. Valokuvia ei niiltä hetkiltä ole, sillä jos on vain muutama tunti aikaa nauttia hyvästä seurasta, ei valokuvaus tule mieleenkään. Etenkäänn, jos on nähnyt viimeksi talvella. Muistin kuitenkin, etten koskaan julkaissut kuvia viime helmikuiselta reissultamme, kun olin bloginkin puolella kysellyt vinkkejä Turkuun.
Tein pienen nostalgisen aikamatkan helmikuulle ja kävin hymyssä suin kuvia läpi. Ehkä Länsi-Suomi odottaa minua vielä joskus.
Miten neljä vuodenaikaa unohtuukin niin nopeasti? 
Eilinen ensiräntä oli hämmentävä kokemus, 
vaikka vastahan kahlasimme lumessa. 
Eilen aloitin myös glögikauden, 
ja joululahjalistan visuaalinen suunnittelu on jo tietysti aloitettu. 
Voisi lähteä vielä ennen joulua Turkuun jouluostoksille.
Nauttikaa viikonlopusta, niin kuin taidan kehottaa viikottain.
-Henriikka
Ps. Blogin facebookissa jo kerroinkin, että New Yorkin matkan arvonta ei osunnut kohdallemme. Dääm! Saimme eniten ääniä, mutta arpa osui toiselle videolle. Eikun matkakassaa kerryttämään. Kiitos kaikille äänistä.

Uskomattoman ihana Samuji.

16
–
muoti
Rakastan kirjoittaa blogia. Rakastan sitä tunnetta, kun näen, koen tai kuulen jotain inspiroivaa ja ajattelen, että tämän pitää jakaa. Heti. Tiedän, että ruudun toisella puolella on paljon väkeä, jotka ajattelevat asioista samalla tavalla. Jos ajatusmaailma ei aina ulotukaan filosofiassa yksiin, niin vähintään samanlainen visuaalinen maailma kiehtoo.
Tällainen hengenpidätyksen jälkeinen jakamisen tunne valtasi minut äsken, kun Samuji julkaisi nettisivuillaan kuvakollaasin. Ulkona sataa vettä vaakatasoon, koko maailma märehtii ja Samujilla keskitytään kauneuteen. Tekisi mieli itkeä näiden kuvien äärellä. Sellaisia syksyisiä, suuri ja suolaisia kyyneleitä, osakseen ilosta, osakseen haikeudesta. Tekisi mieli tanssia valssia tanssiparin jalkaterillä ja antaa sateenvarjon kääntyä rauhassa väärinpäin.

 Folks of October sai inspiraationsa Samujin ystävistä ympäri maailman. Mekin saamme tänään ystäviä kylään, pyöreän pöydän ääreen. Ei ihan maailman laidalta, mutta Turusta kuitenkin.

Haikein terveisin,
Henriikka
Kuvat: Samuji (hih kyllä, kysyin luvan)

Viimeiset Alpro-ajatukset.

10
–
ruoka ja juoma, yhteistyö
 yhteistyössä Alpro
Pari viikkoa sitten yhteistyössä Alpron kanssa toteutettu maidoton viikko oli kiva ja opettava. Otsikko on sinänsä hämäävä, etteivät nämä jää vimeisiksi Alpro-ajatuksikseni, vaan jätän kasviperäiset tutoteet osaksi arkeani: maustamaton jugurtti, ruokakerma, kaakao, vispikerma ja mantelijuoma nousivat lemppareiksi. Tofun jätän suosiolla muille. Ensimmäinen juttuni aiheesta löytyy täältä ja toinen täältä.

Suurin oivallukseni viikon akana oli, ettei Alpron tuotteet ole niin ihmeellisiä. En tarkoita tällä sitä, etteivätkö ne olisi tosi hyviä ja sillä tavalla ”ihmeellisiä”. Pointtina oli se, että Alpron tuotteet ovat ihan tavallisia. Tuotteet sopivat ruoanlaittoon, leivontaan ja sellaisenaan kaikkeen, mihin nyt vain ikinä arjessa vastaavanlaisia tarvitsee. Kastikkeesta tulee samanmakuista soijakermallakin, eikä leivonnaisista löydy eroavaisuuksia kermasta huolimatta. Sellaisenaankin syödyt tuotteet vaativat vain makuun totuttelua, niin kuin kaikki uudet ruoat aina.

Soijahan ei ole yksiselitteisen hyvä raaka-aine, siitä on käyty lähikuukausina kovaa vääntöä puolin ja toisin. Olen tästä tietoinen ja on mielenkiintoista lukea artikkeleita aiheesta ja käydä läpi blogimaailman ajatuksia asiasta. Vielä vahvempi totuus on kuitenkin se, että maito on vielä vähemmän yksiselitteisen hyvä.

Puhtaaseen ja parempaan ruokavalioon ei nykyihmisen einesruokavaliosta hypätä kertaheitolla (no ehkä löytyy niitäkin äärihenkilöitä). Avain on se, että ruokavaliota parannetaan askel kerrallaan. Juttu on siinä, että ihmiset ymmärtäisivät, että vaihtoehtoja on oikeasti olemassa ja vieläpä helposti saatavilla. Niin maitotuotteiden kuin muidenkin rinnalle nostetaan vaihtoehtoja ja tällaisten Alpron kaltaisten tuotteiden rima alkaa hiljalleen laskea. Niin kuin on jo laskenutkin.

Kiitos tästä haasteviikosta, joka avasi silmiä ja laski rimaa.
Ehkä joskus Ruohonjuureenkin voi kävellä ilman,
että häpeilee ettei itsellä ole rastoja eikä juutista tehtyä kauppakassia.
-Henriikka

Vastauksia osa 2: Tavat ja mieltymykset

17
–
random


Tykkäätkö delfiineistä?

Tykkään delfiineistä. Ne on kauniita ja lempeitä.

Söpöin eläin?

TIIKERI! Ja pidän myös linnuista. Pienistä ja sievistä. Ja flamingoista, mutta ne nyt ei ole varsinaisesti söpöjä.


Lempinumero?

Hahah kaikki yhtä vähän ja paljon. 8 on visuaalisesti kaunis. Jannen puhelinnumero on myös kiva. Pienenä tykkäsin soitella myös pilapuheluita OMO-infon numeroon.


Kaks ihaninta kirjaa?


Tosi vaikea kysymys. Mutta jos kyse on nimenomaan ihanasta, niin ehkä Pieni Runokirja -150 suomalaista klassikkoa (Petri Vaittinen, Gummerus) ja Tuhat loistavaa aurinkoa.

Paras kesätekeminen?


Katukoris, ympäriämpäri pyöräily, torilta vihannesten ynnä muiden shoppailu, älyttömät överipiknikit, Suomi-matkailu

Paras kirja, jonka olet lukenut?


Siis en kyllä osaa nostaa yhtä yli muiden.

Mitä urheilulajia mieluiten harrastaisit?



Tällä hetkellä aikuisbaletti kuulostaa hyvältä ja kiinnostavalta, vaikka oonkin aina enemmän ollut vauhdikkaiden juttujen perään. Olisi mahtava löytää sellainen isompi porukka, jonka kanssa pelata kaiken mailman pallo- ja joukkuepelejä.

Yksi maa, johon haluaisit ylitse kaikkien muiden maiden matkustaa?


Islanti.


Kadehditko? Jos, niin mitä/minkälaisia asioita?


Toisinaan kadehdin, onneksi nykyisin aika vähän. Kadehdin ihmisiä, jotka tarttuvat tuumasta toimeen heti ja jotka systemaattisesti tavoittelevat haaveitaan (siitäkin huolimatta, etten edes välttämättä haluisi itse olla yhtään enemmän sellainen). Toisaalta kadehdin joskus myös ihmisiä, jotka osavat ottaa elämäntilanteet rauhassa ja ajatuksella vastaan, ja uskaltavat nauttia niistä. Sellaiset ihmiset ovat tyytyväisiä siihen mitä elämä on antanut ja osaavat olla rauhassa.


Teetkö päätökset enemmän tunteella vai järjellä?

Hmmm, olen kyllä tunneihminen, mutta usein tunnemylläköiden jälkeen otan päätökset uudestaan käsittelyyn ja toimin järjellä. Pienissä päätöksissä tunne voi viedä voiton, vrt. Leivos vastaan kaalikääryle?

Mihin kaupunkiin muuttaisit ulkomailla, jos saisit valita?



Tällä hetkellä voisin kuvitella löytäväni itseni Kööpenhaminasta tai New Yorkista.

Kuka on lempi raamatunhenkilösi? Miksi?



Pietari. Se on niin ailahteleva ja inhimillinen, mutta kuitenkin sellainen fiilistelijä.

Mitä sinä pelkäät?

Kauhuelokuvia, turvattomuudentunnetta.

Miten pidät huolta itsestäsi, syötkö terveellisesti, kuntoiletko?

Suoraan sanoen pidän vähän liian vähän itsestäni huolta, mutta pyrin mahdollisimman puhtaan ruokavalion ja herkuttelun sopivaan tasapainoon. Sen lisäksi juoksulenkit kuuluvat arkeen. Toivottavasti saan itseäni niskasta kiinni ja terveellisemmät elämäntavat kunnolla täytäntöön.

Harrastatko jotain liikuntaa vai onko tääkin geeneistä, et hyvä kroppa vaikkei liikkuis paljoo? 

Heinäkuussa juoksin noin 30 juoksulenkkiä, sen jälkeen lenkkejä on ollut kolme. Tällä viikolla olen kuitenkin taas motivoitunut ja tehnyt itselleni syksyn juoksuohjelman. Katsotaan mihin se johtaa.

Lapsuudessani ja nuoruudessani urheilu oli kaikki kaikessa: kävin liikuntaluokat, pelasin koripalloa, telinevoimistelin, tanssin ja juoksin. Tälläinen urheilullinen elämäntapa on siis jäänyt jossain määrin takaraivoon, vaikka se katkoileekin vähän huolestuttavan usein.

Mitä geeneihin tulee, sieltä on kyllä tullut lihasta, mistä voin olla ihan iloinen.


Oon saanu sellasen kuvan, että elätte aika hektistä elämää, mikä auttaa jaksamaan kiireiden keskellä? 

Elämäni on hektistä, mutta suuri osa kaikesta tekemisestä on erittäin mieluista. Se on hyvä lähtökohta jaksamiselle. Sen lisäksi pyrin pitkiin yöuniin ja aloittamaan ja lopettamaan päivän rauhassa.

Pidätkö koirista? Ja jos pidät ja voisit ottaa koiran niin millaisen koiran ottaisit?

Mitenhän tähän nyt vastaisi diplomaattisesti (sillä tiedän ystävieni ja perheeni kikattelevan ruudun takana)? Pidän koirista, mutta en yksinkertaisesti aivan ymmärrä niitä. En osaa lässöttää niille, emmekä oikein puhu aina samaa kieltä. Yritän joskus lähestyä niitä, mutta tunnen oloni typeräksi, kun kaikki muut ovat karvaturrin kanssa jo kolmannessa taivaassa ja minä puhun niille kuin ihmiselle: “Terve Musti. Miten menee? Onks ollu hyvä päivä?” Koirat ovat mukavia ja liputan niiden puolesta, mutta omaa koiraa tuskin hankkisin.


Mikä on sun lemppari elokuva ja tv-ohjelma?

Elokuvista varmaan The Cider House Rules ja tv-ohjelmista jyrää Gilmoren tytöt, kaikessa kliseisyydessään. Elokuvia katson paljonpaljon, mutta tv:tä surkean vähän.

Entä lempikirjailija?

Aivan liian vaikea kysymys, skippaan suosiolla.

Lempiulkomaa?

Olen Afrikan mantereella käynyt Etiopiassa ja Tansaniassa, ja ne ovat kyllä jääneet kaikista matkoista kaikkein tiukimmin mieleen. Tanska ja Ruotsi ovat kestosuosikkeja. Pohjoismaat ylipäänsä on sitä aluetta, josta tuskin haluan pitkäksi aikaa poistua. 


Ootko jo ihan pro lonkkaroinnissa? 

Oon ihan basic, kauppamatkat sujuu rattoisasti. Tavoitteet eivät ole kovin korkealla.

Lempinäyttelijä?



Noo Morgan Freeman vakuuttaa aina, Maryl Streep on ihana, ja Carey Mulligan ja Michelle Williams on uskomattomia.

Mikä on salainen hyveesi?



Oon hyvä ostamaan lahjoja! Ja rakastan sitä aivan kamalasti.

Mitkä kolme paikkaa näyttäisit Helsingistä ummikkoystävällesi?



Arabianrannan merinäkymät ja vanhan kaupungin, Punavuoren pikkukadut ja Johan & Nyströmin kahvilan Katajanokalla.

Suomen Kuvalehti, Seura vai National Geographic?

National Geographic. Mieletön.

Mikä on pahin fobiasi?



Onko minulla fobioita? Ei tietääkseni. Ehkä ne ovat niin syvällä sisimmässäni ja persoonassani, etten pysty erottamaan niitä itsestäni.

Millainen paikka Jyväskylä mielestäsi on?


Leppoisa! Olen aina kuvaillut sitä lämminhenkiseksi keskieurooppalaiseksi kaupungiksi, jossa ihmiset ovat mukavia ja kaduilla tulee aina vastaan tuttuja.

Mitä mieltä olet vanhoillislestadiolaisista?


Apua! Mikä kysymys! Suhtaudun heihin positiivisesti, joskin tarkoitukseni ei ole lajitella heitä mihinkään purkkiin.

Mikä saa sinut suuttumaan?


Valittaminen ja kyynisyys. Lähtökohtaisen pessimistinen asenne. Ja se, jos epäonnistun. Viimeisestä pitäisi päästä eroon, ensimmäisille suutun jatkossakin mielelläni.

Minne piilotat räkäpallosi?

Hyi saasta! Ei tälläisista asioista kuulu puhua ääneen, saati kirjoittaa julkisesti. Maahan? Nenään?

Lempivuodenaika?

Syksy. Oi syksy!

Lempparilehti?

Frankie! Olivia, Trendi, Costume, Vogue, Glorian Koti, Mondo. 

Millaista musiikkia kuuntelet? Mainitse suosikko bändejäsi/artisteja?

Pääosin folkkia ja indietä. Esimerkiksi The Ting Tings, The Do.

Paheesi? Esim. Kynsien pureskelu, liika herkuttelu?

Mennä pienten mielihalujen mukaan toisinaan liikaakin, esimerkiksi isot irtokarkkipussit, leivokset, kakut, hultiton shoppailu ja lenkin jättäminen väliin.


Arki rutinoituu helposti ja sitä tuleekin päivästä toiseen suoritettua samalla tavalla, hampaiden harjaus, aamukahvi/tee jne.

 Mikä on lempihetkesi arjen tiimellyksessä (josta et mielellään luopuisi)?


En luopuisi pitkistä aamuista, en sitten millään. Syödään Jannen kanssa aina yhdessä aamupalaa ja siinä kahvikupposen äärellä on maailma sopivasti pysähtynyt ja elämä hyppysissä.


Minkä värinen tiskiharja sulla on käytössä tällä hetkellä?


Öhmhmh. Mulla ei ole tiskiharjaa käytössä, meillä on tiskikone. Mutta on meillä yksi punainen kaapissa, jos joskus tarvitsee.

Tykkäätkö siivoamisesta?

En voi väittää pitäväni. Järjestelystä pidän kyllä ja siitä, että on siistiä.


Kumpi leffaan vai teatteriin?

Eihän näistä voi valita, ovat molemmat korvaamattomia! Elokuvat ovat hintapolitiikaltaan tähän elämäntilanteeseen sopivampia, mutta teatterikäynnit ovat aina sellaista juhlaa. Väliajalla tietysti kahvia ja pullaa.

Missä seurakunnassa käyt? Käytkö aktiivisesti? Mitä voisit suositella sieltä päin? Tai ootko kokenu jonku noista erityisen mukavaks paikaks nuorelle?

En käy missään seurakunnassa tällä hetkellä, joten en voi mitään suositellakaan. Mieluusti kävisin jossain, mutta en ole vielä löytänyt itselleni sopivaa. Helsingissä ainakin tarjontaa olisi.


Mitä ottaisit autiolle saarelle?

Jannen, tietty. 




Jos saisit kolme toivomusta niin mitkä ne olis?



Maailmanrauhaa, onnellisuutta joka kolkkaan ja tälläistä Fjällrävenin reppua.


Saatko kasvit pysymään hengissä?

Kröhöm. En niin kovin hyvin, koska unohdan aina kastella. Saimme häälahjaksi rahapuun, ja kaikki sanoivat että sitä sä et kyllä voi tappaa. Olin paniikissa asian kanssa, kastelin puuta liikaa ja se homehtui.

Puolustukseksi kuitenkin kerrottakoon, että leikkokukat saan säilymään pitkään.


Paras tapa viettää vapaapäivää?

Ei kannata nukkua liian pitkään, jotta voi velloa tietoisesti sängyssä ja vaatia aamupalaa vuoteeseen ja lukea aikakauslehtiä. Sen jälkeen kahvihetki ystävän kanssa ja jonkun suunnitelman toteuttaminen, mitä on pitkään miettinyt, muttei ole koskaan saanut tehdyksi. Illalla leffailta ja kotitekoinen ruoka.


Parhaat paikat/asiat Helsingissä?


Kahvilat
– Johan & Nyström
– Espresso Edge
– Taikalamppu
– Good life coffee

Näiden lisäksi eri kaupunginosat ovat keskenään niin erilaisia ja ihania. Aktiiviset kaupunginosayhdistykset ovat myös Helsingin helmiä. 

Millaisista ihmisistä et pidä?

Valittavista, kyynisistä, lähtöasetelmiltaan ja –asenteiltaan pessimistisistä. Ihmisistä jotka luulevat toisten menestyksen olevan heiltä itseltään pois.


Mitä pitää tehdä silloin, kun tuntuu siltä että koko maailma kaatuu niskaan ja kaikki ärsyttää?



Luulen, että ainoa oikea tapa on tanssia sekopäisesti. Toinen varma tapa on sikiöasento ja nyyhkytys (tai vaihtoehtoisesti kunnon vollotus). Mulle toimii nämä. 


Lempi lautapelit top3?

– Carcassonne 

– Alias 
– Jatsi 

Kerro kolme asiaa, joita et ole koskaan tehnyt, mutta mitä luulet useiden muiden tehneen? 
1.
2.
3.
En yksinkertaisesti keksinyt viimeiseen vastausta. Mutta mulla on vielä yksi vastausjuttu jäljellä ja palaan tuohon viimeiseen kysymykseen siinä. Ensimmäiset vastaukset löytyy täältä.
Kauniita unia.
-Henriikka
Ensimmäinen kuva: Aleksander Lazarevski
Kuudes kuva: Emmi Tissari
1 2 3 4 5 6 … 15