arkisto:

lokakuu 2013

Majakanvartijalta hattu lainassa.

23
–
muoti, oma tyyli

Syksy on tullut, ja trenssi ja huopahattu. Beigen hatun ostin pari vuotta sitten alehyllystä kolmella eurolla. Kukaan muu ei ollut sitä huolinut. Aina kun käytän tätä hattua, saan kuulla näyttäväni majakanvartijalta. Onko se kehu vai ei? Voisi sitä huonomminkin kai asiat olla.
Sitä paitsi syksy on ollut niin armollinen. Tuntuu, etten koskaan ennen ole kuullut yhtä monelta ystävältä tätä lausetta: ”Kerrankin olen oikeesti nauttinut syksystä!”

Syksy on tuonut myös selkeää herpaantumista. Sinänsä olen kyllä pysynyt hyvin elämän reunassa kiinni, mutta herpaantuminen on kohdistunut asukuviin ja poseeraamiseen, sekä muuhun ulkoiseen habitukseen. Nauran lakkaamatta. Tanssin, laulan, kiljun ja nauran. Häärin, pyörin ja nauran lisää. Koko olemukseni on tätä nykyä sellaista jatkuvan tasaista hekottelua.
Katsoessani jälkeen päin kuvia, mietin miksi taas olen niin kamalan iloinen? Voisiko ne legot välillä pitää piilossa? Muissa blogeissa vaatimalla vaaditaan hammashymyä uskottavien poseerausten väliin, ja täällä toivotaan pikkuhiljaa rauhoittumista.

Luultavasti kaamos taltuttaa minutkin jossain vaiheessa ja kaadun lamaantuneena sänkyyn, 
kotiloidun ja herään taas keväällä rauhoittuneena ja astetta ihanampana.
 Siihen asti saatte kestää tätä hervottomuutta.
– Henriikka
takki/Filippa K, paita/Samuji, hattu/H&M, farkut/Nudie Jeans, kengät/Bianco

Uusi laukku: Lumi Accessories – Hanna U

22
–
asusteet, Helsinki, muoti, oma tyyli, tapahtumat
Viime viikonloppuna vietettiin I love me -messuja, joista nyt puskeekin kuvia joka tuutista ja mediasta. Messut olivat onnistuneet, mutta yksi yritys iski kyllä kattauksesta yli muiden. Muotipuolen Lumi Accessories sykähdyttää vuosi vuodelta uudestaan laadullaan, ajankohtaisuudellaan, mutta kuitenkin iättömällä suunnittelullaan.
Lumi Accessories perustettiin New Yorkissa vuonna 2000. Suunnittelijaduo Sanna Kantola ja Bruno Beaugrand olivat viettämässä vuosituhannen vaihdetta Euroopassa, kun he löysivät vanhan huopatehtaan Suomesta, joka valmisti tuotteita lumivalkoisesta huovasta. Kaksikko alkoi suunnitella yksinkertaisia hattuja ja laukkuja, joihin he lisäsivät nahkaisia yksityiskohtia. He alkoivat kutsua tuotteitaan nimellä ”LUMI”.
Vajaa 15 vuoden aikana ollaan tultu pitkälle, pitkälle eteenpäin. Päämateriaaliksi on valikoitunut nahka ja mallistot koostuvat pääasiassa laukuista, mutta sen lisäksi löytyy muun muassa kukkaroita, vöitä ja lompakkoja. LUMI myy tuotteitaan yli 25 maassa ja pyörittää toimintaansa Helsingistä käsin. Myös Helsingissä heiltä löytyy kaksi myyntiliikettä. Arvostan kovasti kyseisen yrityksen työtä ja etenkin seuraava sitaatti nettisivuilla saa nyökyttämään päätä hyväksyvästi:
”By choosing a product that uses sustainable design and processes, you are not only supporting designer brands like LUMI in the struggle for a sustainable development in the fashion trade, but you’re also choosing a high quality product that you can use for years to come.”
Olen aina omistanut Lumilta ennen vain kaksi pientä suloista kolikkopussia. I love me -messujen puitteissa sain tehdä yhteistyötä LUMI:n kanssa, ja he antoivat minulle laukkuvalikoimastaan vaaleanruskean, nahkaisen Hanna U -laukun. 
Sain valita laukun muutamasta vaihtoehdosta, ja mitä laukkuihin tulee, olen niiden kanssa klassinen, turvallinen ja melko unisex. En osaa kuvitella satsaavani kirkkaanväriseen, feminiiniseen laukkumalliin, joka on täynnä pieniä yksityiskohtia, jos valittavana on yksinkertaisempia, selkeälinjaisia laukkuja. 

Hanna U on tyylini erittäin osuva. Siinä yhdistyy käytännöllisyys, esteettisyys ja iätön design. Halusin jotenkin tuoda esiin sen, miksi tällaiset laukut ovat itselleni mieleen ja siksi kuvasimme tänään iltapäivästä saman laukun kahden täysin vastakkaisen asun kanssa. 
Ensimmäinen asu on sporttinen, rento arkiasu, kun taas toinen on selkeästi graafisempi, naisellinen ja skarppi. Ja ainakin omasta mielestäni laukku sopii molempien kokonaisuuksien kanssa.

Lumi Accessoriesin satojen laukkujen joukosta pitäisi kyllä kaikille löytyä sopiva laukkumalli. Yksi laadukas laukku viiteen vuoteen vai keskinkertainen laukku kerran vuodessa?
Olen iloinen uudesta laukustani. Olen kulkenut kesästä asti kirkkaankeltainen reppu selässä joka ikinen päivä asusta huolimatta. Tällä saan varmasti arkeeni vaihtelua. Ja pehmeä nahka tuoksuu niin hyvältä.
Kumpi asu näytti teidän silmään paremmalta? Kumpi miellytti enemmän?
Mukavaa viikkoa tyypit. Nautitaan syksystä.
-Henriikka

Kakkubuffet, yksi elämän suurimmista iloista.

14
–
juhlat, ruoka ja juoma, sisko
Lupaukset on pidettävä, aina. Kun siskoni täytti vuosi sitten 19 vuotta, hän asui Tansaniassa. Laitoin hänelle viestin, että Suomeen palatessaan vien hänet Kakkugallerian kakkubuffettiin syömään niin paljon kakkua, että napa pyörii. Laitoin lupaukseni muistiin.
Viime torstaina Roosaliina täytti 20 vuotta, emmekä olleet vielä löytäneet tietämme kakkubuffettiin. Perjantaina juhlimme synttäreitä ja lupaukset täytettiin vuoden viiveellä. Paljon onnea ja kamalasti kakkua (ihanasti kakkua)!

 Vadelmalakritsi-, mangositruuna-, saksanpähkinäsuklaa-, metsämarjajuusto-, passionvadelma- ja appelsiinisuklaakakkua. Nämä muistan ulkoa, mutta yhteensä söimme kahtatoista kakkua ja muutaman pienen leivoksen. Hyvä suoritus, emmekä edes poistuneet ähkyssä, vaan kakkuiloisina. 
Fredrikinkadun Kakkugalleria on ehdottomasti paras buffetille. Siellä voi potkaista kengät pois, vuorata puupenkkinsä kauniilla tyynyillä ja tehdä nurkkapöydästä kodin. Lisäksi seinille on ripustettu kuvataidetta. 

”Onko tuo pala kakkua? Se on parasta, kakku.” (kommentti instagramiin)
Nauttikaa viikonlopun rippeistä. Sunnuntai ei ole turha päivä, vaan oikeastaan aika ihana. 
– Henriikka

I love me -messujen vinkit

2
–
Helsinki, tapahtumat, vinkit

Tänä viikonloppuna vietetään I love me -messuja Pasilassa, Helsingin Messukeskuksessa. I love me -messut ovat muotiin, kauneuteen, terveyteen sekä koruihin ja kelloihin erikoistuneet messut, jotka ovat myös pohjoismaiden suurimmat kauneus- ja terveysalan messut.

Itse olen messuilla tänä vuonna bloggaajana, mikä käytännössä tarkoittaa, että himmailen blogger’s loungessa huomenna klo 14-18 välillä. Tervetuloa himmailemaan kanssani. Klo 16.30 olemme myös Pauliinan kanssa piinapenkissä, juontajien haastateltavana, aiheena ”bloggaajien työpäivä”.

Itseäni kiinnostavin aihealue messuilta on arvatenkin tuo ”muoti”, mutta suuria odotuksia on myös muille osastoille. Kosmettikkapuolelta toivon löytäväni lisää ekologisempia meikkejä ja muuta kosmetiikkaa, sekä terveyspuolelta samanhenkisiä ruokajuttuja, joskin proteiinimömmöt kierrän suosiolla. Ilmaiset messukarkit kiinnostavat aina.

Keräsin näytteilleasettajien joukosta muutamia, joiden luona aion viipyä pidempäänkin.

Hunter

Yli 150 vuotta brittiläistä kenkämuotia tyylillä. Huudan näille popoille hurraahuutoja kovaan ääneen. Mieluusti kantaisin parin mustia Huntereita messuilta kotiin. Mutta yltääkö tämä malli tällaisella lyhykäiselle pikkarinrajaan saakka?

Lumi

Maailman kauneimpia laukkuja ja muita asusteita suomalaisella designilla ja huippulaadulla. Aitoa nahkaa ja klassikkoja. Myynnissä myös tuotteita outlet-henkisesti murto-osahinnoilla.

Korkkari 37

Yksi suosikeistani, naisten jalkineiden malli- ja näyteparien myymälä, jonka kivijalkaliike sijaitsee Helsingin Vallilassa. Olen pahoillani teidän puolesta, joiden jalka ei mene yksiin mallikoon kanssa.

Lumoan

Suomalaista suunnittelua tunikoiden ja korujen muodossa. Lumoanin tunikat ovat persoonallisia, mutta ajattomia.

Parajumpers

Uijuijuijui! Tämä on itselleni ihan uusi merkki, mutta nettisivujen pohjalta kiinnostukseni on taattu. Messuilla nähdään.

Pendleton

Tämäkin löysin vain uutena ilmestyksenä selatessani läpi näytteilleasettajia. Tässä on jotain ”Jackpottia”, todella tätiä, mutta kuitenkin klassikkoa, sympatiaa ja superlaatua. Tätimäisyys on usein hyvä, sillä se tietää myös useasti kestävää kehitystä ja vuosien ammattitaitoa. Tässäkin tapauksessa joukkoon mahtuu esimerkiksi uskomattoman hienoja vilttejä ja takkeja.

Vihreä kosmetiikka eli FLOW kosmetiikka

Luonnonmukaiseen kosmetiikkaan erikoistunut hyvinkääläinen yritys, jonka tuotteet ovat myös Hyvinkäällä tuotettu.

Idun Minerals

IDUN Minerals on ruotsalainen sarja hoitavia ja suojaavia mineraalimeikkejä, jotka on kehitetty sopimaan kaikille ihotyypeille kuivasta rasvaiseen. Sarjaan kuuluu meikkivoide, puuteri, peiteväri, poskipuna, maapuuteri, huulikiilto sekä luomi- ja ripsivärejä. Tämäkin täytyy tsekata.

Ontic Minerals

Mineraalimeikkejä Virosta. Luonnonmukaista, luonnollista, eikä edes maailman toiselta laidalta. Pidän.

Monta luonnonkosmetiikka-merkkiä saman saitin alla. Itseäni meinasi nettisivuja selatessa jo vähän ekomeininki pelottaa, kun kuitenkin pyrin vain terveellisyyteen, en rankkaan ekohippeilyyn. Tsekeditsek! Messuilla ekoilu punnitaan.
Tähän on hyvä lopettaa. Terveteen tämä ei taida vahvasti linkittyä, mutta loppujen lopuksi kaikkihan on kiinni vain kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. 
Menen etsimään huomenna Messukeskukseen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja mukavia, rentoja hetkiä. Toivottavasti nähdään!
-Henriikka
Kuvat: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7

Kauniita unia pellavalakanoissa.

12
–
sisustus

Toisinaan takaraivoon jää kutkuttamaan sellaiset haaveet, etteivät ne meinaa lähteä lipettiin sitten millään. Ja aina palkkapäivänä miettii, että joskos sitä nyt sitten sijoittaisi. 
Minulla tällainen sitkeä unelma on ollut Balmuirin pellavavuodevaatteet. 
Pellava on kylmällä ilmalla lämmin ja kuitenkin helteillä viileä ja hiostamaton. Se näyttää niin kauniilta ja kotoisalta, ettei toista löydy, eikä pieni ryppyisyys tee kuin lisää tunnelmaa. Mitä Balmuiriin tulee, sehän on suurinta luksusta ja kaiken lisäksi kotimaista, joten hintaa kyllä löytyy. Mutta kaikkien arvioiden ja lukemieni kokemusten mukaan tuote on rahan väärti. Ja Balmuirilla on myös isoja lakanoita. Meidän lakanavalinnoissa tulee usein esteeksi se, että omistamme tuplapeiton, eikä moniakaan lakanoita toteuteta kaksinkertaisina (esimerkiksi näitä, byäh).
Väriksi haluaisin valkoisen. Balmuirin valkoinen ei ole aivan supervalkoinen ja sellaisia uskaltaisi helposti käyttääkin. Tällä hetkellä myös makuuhuoneemme verhot ovat valkoista pellavaa, ja koko huoneesta tulisikin näiden lakanoiden myötä unihuone viimeisen päälle.

 Pellavalakanoita on myynyt myös esimerkiksi H&M home, Villa Stockmann, Anno, Hemtex ja Ikea, mutta tällä hetkellä ainakaan näiden nettikaupoista ei löytynyt pellavalakanoita. 
Lokakuussa Stockmannilla olisi 250 euron tuplapussilakana 50 euroa kanta-asiakasalennuksessa, ja 40 euron tyynyliinoista olisi neljäsosa hinnasta tiputettu pois. Olisiko aika toteuttaa sitkeänä piinannut haave?
Kauniita unia, toivottavasti pellavalakanoissa.
-Henriikka
Kuvat: Balmuir

Kun aamulla ei olekaan sitä tavallista maitoa.

20
–
ruoka ja juoma, yhteistyö
 yhteistyössä Alpro
Ruokabloggaaja täällä moi. Kirjoitin vajaa viikko sitten Alpro-haasteestani, eli viikosta ilman maitotuotteita (yhteistyössä Alpro). Viikko on onnellisesti ohi ja haaste oli yllättävän helppo tällaisellekin maitoparralle. Unohdin tosin muutaman kerran juuston olevan maitotuote ja rikoin näin tahattomasti sääntöjä. Olen kirjannut ylös ajatuksiani kasviperäisten tuotteiden käytöstä maitotuotteiden sijaan ja julkaisen jutut kahdessa osassa.
Ensimmäisenä keskityn aamiaiseen, sillä se tuntui olevan ateria, johon sain eniten uutta Alproon tutustumisen myötä. Ja koska se on ehdottomasti maailman ja päivän paras ateria.
Tavallisesti aamiaiseni koostuu siitä, mitä jääkaappi sattuu sisältämään. Ne ovat aina mahtavia aamuja, kun on jämäkakkua jäljellä, mutta meillä on aina ainakin vihanneksia, hedelmiä, ruisleipää ja kahvia. Näiden lisäksi tykkään kuitenkin mutustella usein marjoja ja jugurttia, sekä muroja maidon kanssa. Ensimmäiset Alpro-kokeilut olivatkin maustamattoman jugurtin vaihtaminen vastaavaan kasviperäiseen, sekä normaalin maidon vaihtaminen soijamaitoon murojen kanssa.
Lempimurojani ovat Kelloggsin All Branit ja suoraan sanottuna pelkäsin soijamaidon pilaavan ne. Mutta mitä vielä, soijamaito toi vain sekaan makeampaa makua, mikä sopi murojen kanssa oikein hyvin. Totta on, että soijan makuun on totuttava, ja esimerkiksi jugurtissa sen huomasi maitoa herkemmin. Soijan maku ei kuitenkaan ole paha, ja näin saivat ennakkoluuloni väistyä vähä enemmän taka-alalle. Tähänhän voisi vaikka tottua. Jos olisin saanut lapsena aina soijamaitoa, vaatisi normaali maito varmasti totuttelua.

Kokeilussa olivat myös purkkijugurtit, jotka ovat varmasti monelle tuttuja ainakin ulkonäöltään. Ensimmäisen kuvan sitrusjugurtti nousi omaksi suosikikseni, mutta liputan näitä enemmän kuitenkin maustamattomalle. Hedelmän tai marjan maun kun saa niin helposti luotua ihan oikeista luonnon antimista, kiitos Suomen luonnon ja pakastimen. Pyrin muutenkin välttämään pieniä erillispakattuja jugurtteja ja ostamaan mieluummin isompia purkkeja. Makujugurtit olisivat oivia valintoja kuitenkin eväs- tai treenikassiin, kun pieni verensokerin nostatus riittää. Näissä on myös soijan maku hyvin piilotettu, jos se jollekin tuottaa ongelmia.

Otan kasviperäiset tuotteet oikeasti tästä lähdin aamupalalleni. En korvaamaan, vaan rinnalle (haluan todellakin pitää juuston!). Ja koska meillä käytetään laktoositonta maitoa, Alprot ovat siitä hyviä, että ne ovat luonnostaan laktoosittomia.
Pitää vielä ottaa enemmän selvää, koko kasviperäisestä touhusta ja kuunnelle, mitä kroppa sanoo. Ensimmäinen askel on ainakin, että kahvi- ja muromaidoksi kasviperäisiä maitoja. Hurraa!
 Onpa uskomaton lupaus mimmille, joka juo kahvinsa mustana.
-Henriikka

Forget the brain, use the hair.

45
–
hiukset, muoti, valokuvat
Nämä kuvat ovat jotain todella uutta. Kolmannessa kuvassa taidan näyttää enemmän Sini Sabotagelta kuin itseltäni. Viimeisen kuvan julkaisin jo aiemmin, mutta nyt valokuvaaja laittoi minulle muutaman lisäkuvan, ja tällaiset shokkiotokset pitää tietysti jakaa.
Haaveilen niin kovasti reiveistä tai kreisibileistä, johon joku päivä voin oikeasti toteuttaa
tuon Tähkäpää-letin.

Ei näistä paljon itseäni tunnista. Ehkä ainoat tuntomerkit ovat korvanlehdettömät korvat ja niiden lävistykset. Millaisia fiboja nämä herättävät? Kuvottaa, naurattaa, inspiroi? Tällainen on minusta mielenkiintoisia, sillä tässä tulee hyvin esille se, miten sama ihminen voi tuoda itseään niin monella tavalla ulkoisesti julki. Olen ihan tyytyväinen siihen, että normaalissa arjessa hiukseni ovat vähän vähemmän tötteröllä, ja pakkeliakin on kolme kiloa vähemmän.

Ja tiedoksi vain, että jos joku on kiinnostunut valokuvauksesta niin itselleen, blogiinsa kuin vaikka polttareihin, niin näidenkin kuvien ottajalta, Aleksanderilta saa Henriikka-alennusta. Yhteystiedot löytyvät kotisivuilta (pssst! Hän puhuu kyllä suomea).

Uusi viikko aloitetaan elokuvilla ystävien kanssa. En muista koska viimeksi olisin ollut leffassa. Elokuvana on ”Oli aikakin”. Toivottavasti se pakahduttaa sydämen tainnoksiin.
-Henriikka

Flamingo-inspiraatio

21
–
muoti

Viimeisessä kuvassa on viime keväänä nappaamani kuva Minimumin flamingo-haalarista. Tuo hetki katkaisi kamelin kaulan, kun taas flamingon kaula nousi ylväänä mielessäni. Pääni täyttyivät vaaleanpunaisista, sulavalinjaisista linnuista. Tottahan se on, että flamingot sopivat ulkomuodoltaan, väriltään ja olemukseltaan täydellisesti muotimaailmaan. Ne ovat pitkine jalkoineen kuin suoraan katalogin sivuilta.

En saa vaaleanpunaisista linnuista tarpeekseni. Ne vainoavat unissa ja valveilla, eivätkä irtoa haavekuvista. Eilen meillä järjestettiin ystävän NHL-aiheiset yllätyssynttärit, tänään menen 20-luvun teematupareihin. Entäs jos minä järjestäisinkin kaamoksen keskelle fiinit juhlat, teemana flamingot?

-Henriikka

Ps. Muistakaa äänestää mun ja Jannen häämatkaa Islantiin. Ja yllyttäkää kavereitakin.

 

Kuvat: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10

Päästä Hesariin ja kuolla.

11
–
Helsinki, kirpputori, pressi

Voi teitä tarkkasilmäisiä, jotka pidätte silmänne auki maailmaa tarpoessanne. Olitte aivan oikeassa, minun naamahan se siellä päivän Helsingin Sanomien sivuilla nökötti. Viime viikolla Kaivarin Kanuunan kirpputorilla olin haastateltavana pääkaupunkiseudun kirpputoreista ja nykyisestä tilanteesta. Otsikko viittaa tietysti Vallilan makasiinien Valtterin kirpputorin sulkemiseen ja sen seuraamaan ”tyhjiöön”. Koko jutun pääkysymyksenä oli, minne kirppismyyjät ja -ostajat ovat siirtyneet Valtterin lopettamisen jälkeen?

Päästä Hesariin ja kuolla saattoi olla pienoista liioittelua, mutta onhan se kiva päästä ”asiantuntijaksi” tällaisen lehden haastatteluun. Aluksi tulee olo, että mikä minä nyt olen teille mitään kertomaan ja sitten hetken mietinnän jälkeen hiljalleen ymmärtää, että ehkä minä tosiaan tiedän tästä aiheesta jotakin.
Jutun voi lukea päivän lehdestä tai Hesarin nettisivuilta täältä.
”Kun on puhe kierrätysvaatteista, se näyttää jotenkin liittyvän sinuun aina :)”
(lukijan tämänpäiväisestä sähköpostista)
– Henriikka

Viikko ilman maitotuotteita.

19
–
ruoka ja juoma, yhteistyö
 yhteistyössä Alpro
Torstai-ilta! Voiton puolella. Tämä viikko on ollut sellaista duunia, duunia, duunia, että tuntuu ihanalta ajatella huomenna koittavan perjantai. Mutta rankan viikon lisäksi täällä on vietelty aivan uudenlaista viikkoakin: viikkoa ilman maitotuotteita. Alpro haastoi minut vaihtamaan kaikki maitotuotteet viikon ajaksi heidän kasvipohjaisiin tuotteisiinsa ja otin haasteen vastaan. Tämä maidoton viikko on siis toteutettu yhteistyössä Alpron kanssa.
Alpro on minulle entuudestaan melkoisen tuntematon. Tunnen kyllä logon ja tunnistan tuotteita, mutta täytyy nolona myöntää, etten koskaan ole maistanut tuotteista yhtäkään. Ja vielä pidän itseäni suht ennakkoluulottomana, mitä ruokailuun tulee. Hups.
Vähintään viikon ajaksi maitotuotteet ovat siirtyneet siis taka-alalle, ja tilalle ovat tulleet Alprot. On ollut aika jännää, sillä olen aikamoinen maidon litkijä. Kannoin pienempänä koristreeneihinkin maitoa juomapullossa, enkä kovin vähällä pärjää nykyisinkään. Tieto on kuitenkin kasvattanut tuskaa, kun olen kasvanut vähän vanhemmaksi ja kriittisemmäksi. Maito on ollut suomalaisessa kulttuurissa pyhä asia ja kauniiden nurmella kirmaavien lehmäkuvien taakse on jätetty piiloon monia varjopuolia. Maito ei olekaan ainoastaan hyvästä.
En usko koskaan aikovani mihinkään ”ruokailijalahkoon”. Haluan maistella, kokeilla ja etenkin reissuilla päästä sisään erilaisiin ruokakulttuureihin. Syön lihaa, maitotuotteita ja oikeastaan kaikkea, mutta tarkoituksena on pyrkiä mahdollisimman puhtaaseen ja tasapainoiseen ruokaan. Maitotuotteiden rinnalle olisi kiva löytää kasviperäisiä Alpron tuotteita ja lihaakaan en halua syödä päivittäin. En halua rajata, mutta haluan elää terveellisesti ja viedä niitä tapoja myös ehkä joskus eteenpäin.
Joskus tuntuu, ettei tässä maailmassa voi edes terveellistä ruokaa löytää, kun kaikkialta tuppaa erilaisia ja ristiriitaisia neuvoja ja ravinto-oppeja, ja dieettejä ja ruokakuureja on yhtä monta kuin ihmistäkin. Yritän kuitenkin kuunnella kehoa ja mieltä, ja löytää ne itselleni sopivimmat tuotteet.
Mutta nyt neuvoja ja vinkkejä, mitkä ovat Alpron parhaat?
Olen päässyt koko jutussa vasta alkuun.
Miten noita tuotteita oikein voisi ruokavalioon soveltaa?
Tulen teille vielä kertomaan, miten viikko on sujunut.
-Henriikka
Ps. Haasteviikossa ovat mukana myös Polka Dots ja Pupulandia -blogit.
Käykää ihmeessä lukemassa heidänkin juttujaan.

Kesä jäi hiuksiin, syksy saapuu villapaitaan.

10
–
hiukset, oma tyyli
Älkää pelätkö, en jätä meidän häämatkakilpailuhömpötyksiä koko viikoksi blogin ykköspaikalle. On vaikka mitä kirjoitettavaaa. Kiitos kuitenkin kaikille jo äänestäneille, hitsi miten kiva määrä ääniä. Voin rehellisesti kertoa olevani aika jännäkakka housussa asian kanssa. Hassua oli taas kuulla, kuinka moni yllättyi äänestäni videolla. Ja miten paljon toivon, että joku tämän blogin lukijoista voittaa myös sen New Yorkin matkan. Niin paljon toivottavaa. Joka tapauksessa äänestää voi 13.10. asti täällä.
Nyt keskitytään kuitenkin hiuksiin ja villapaitoihin. Molemmat tekee elämästä pehmeämpää. Mutta otsikkoon viitaten, kesä on jäänyt hiuksiini asumaan. Vaihdoin päiväksi jakauksen paikkaa, ja mikä näky. Maantienväristä hiusta kasapäin. Aurinko polttaa aina hiukseni kesällä vaaleiksi, mutta koska osa hiuksista jää muiden hiuksien alle, ei vaalennus synny kauttaaltaan.

En ole värjännyt hiuksiani nyt puoleentoista vuoteen.

Ei ole tehnyt mieli, olen halunnut oman värini. Nyt kuitenkin, kun katson tuota juurta, niin se näyttää jokseenkin huvittavalta. Pitäisikö kuitenkin laittaa muutama raita kohtiin, jonne aurinko ei ole ylettänyt? Vai onko tämä nyt sitten kaunis luonnon liukuvärjäys? Hiuksistani on lisäksi tullut värjäämättömyyden tuloksena niin liukkaat, että käsittely on huomattavasti vaikeampaa. Auttaisiko värjäys pulmaan? Auttaisiko muutama vaalea raita myös tummiin silmänalusiin?

Inhottaa kirjoittaa tällaisten fiiliskuvien kaveriksi syväluotaavaa analyysia hiuksista. Niinpä vaihdankin siihen sympaattisempaan aiheeseen: vihreään, uuteen, pehmoiseen villapaitaan. Se on vihreä, se on mohairia ja villaa. Se oli viimeinen lajissaan, roikkui alerekissä H&M:n Trend-puolella. Otin sen, vaikka se oli koossa 40. Eikai tuollaista villapaitaa voi oikeankokoisena käyttääkään?
Eihän syksy edes tunnu syksyltä, jos villapaita istuu.
Kauniita unia kaikille.
-Henriikka

ÄÄNESTÄ MEIDÄT NEW YORKIIN!

29
–
kilpailut ja arvonnat, matkustus

Arvatkaa mitä? Me ollaan taas pyrkimässä reissuun ja polvet ruvella anellaan, että voisitte äänestää meidät New Yorkiin. Äänestämällä vidotamme osallistutte myös itse Nycin reissun arvontaan. 


Suomi-Seuran Matkatoimisto halusi selvittää, mitä ihmiset nykyaikana toivovat häämatkalta ja minkälaisia ideoita heillä on. Kilpailun idea oli suunnitella unelmien häämatka videolle. Mehän olemme Jannen kanssa oman varsinaisen häämatkamme jo heittäneet, mutta koska olimme silloin Tallinnassa hahaha, ei hieman killerimpi matka olisi pahitteeksi. Otimmekin aiheeksemme suuren unelmamme, Islannin.
Videoita on yhteensä kuusi kappaletta ja omaa lempparia pääsee äänestämään täällä: http://ssm.pgtb.me/fqS97k.

Äänestyksessä 3 korkeimmin sijoittunutta videota pääsee mukaan matkan arvontaan. Voitte äänestää vain yhtä videota. Toivomuksena on päästä kolmen kärkeen ja luottaa sen jälkeen arpaonneen.

Kun äänestät videota kampanjasivulla, osallistut automaattisesti myös itse arvontaan, jossa voit voittaa matkan New Yorkiin. Älä siis jätä äänestämättä, vaan lähdetään yhdessä Amerikkaan.

Me luvataan sitten huikeita reissujuttuja, postikortteja ja lämpimiä, märkiä pusuja. Ja paljastetaan nyt vielä, että jos voitetaan, niin suunnitelmissa on seuraavanlainen matka: Suomi-Islanti-New York-Suomi. Paljon unelmia samassa paketissa. Video on hassu ja kotikutoinen, mutta hyväntuulinen.
NYT KATSOMAAN VIDEO JA ÄÄNESTÄMÄÄN TÄNNE.
Ps. Enkä laita pahitteeksi, jos laitatte äänestystä jakoon facebookissa, puskaradiolla, blogeissa yms. ja autatte tämän unelman kanssa. Vaikka me näytetäänkin videossa ihan hassun punaisilta.

Torikorttelit.

8
–
Helsinki, tapahtumat
Pyrin parhaiksi kavereiksi Helsingin kanssa. Haluan oppia tuntemaan ratikkareitit, bussilinjat, kadunkulmat, kievarit ja kahvilat, divarit, paperikaupat, satamat ja niiden laivat, kirpputorit, leipomot, suklaapuodit, metsät ja puistot, sekä asuinalueiden hengen. Haluan tietää kaupungin perinteet ja historian, mutta pysyä erityisesti perillä siitä, mitä nyt tapahtuu: mistä nyt puhutaan ja mitä on tekeillä? Mitä täällä tapahtuu?
Yksi parhaimmista käynnissäolevista uuden kaupunkikulttuurin projekteista on ehdottomasti Torikorttelit. 
”Torikorttelit on Kauppatorin ja Senaatintorin välissä henkiin heräävä Helsingin uusi vanha kaupunki. Historiallinen alue, jossa luodaan ja eletään uutta Helsinkiä. Vuoteen 2017 saakka kortteleita läpikäyvä remontti mahdollistaa väliaikaisia ja pysyviä tiloja uusille toimijoille ja tapahtumille.”
Koko jutun juju on herättää vanha keskusta eloon. Entinen, aktiivinen korttelisto Tuomiokirkon edustalla on vuosikymmenten saatossa hiljennyt hiljenemistään. Kauniit rakennukset ja liiketilat ovat jääneet huomiotta, ja tapahtumat ja palvelut ovat siirtyneet kortteleista kauemmaksi. Torikorttelit-projekti ajaa aluetta takaisin kansan tietoon ja edistävät yrittäjien ja muiden tekijöiden pääsyn korttelien tiloihin toimimaan. 

Tämän jutun kuvat ovat Torikortteleissa sijaitsevasta Urban Story -liikkeestä, mutta kortteleissa tapahtuu paljon, paljon muutakin. Itse pidän paljon pienempien katujen tunnelmasta ja mukulakivityksestä. Kahvi- ja ruokatarjonta ei rajoitu Engeliin, vaan alueella on esimerkiksi teehuone Chai Wan ja suomalaista ruokaa ja suominostalgiaa tarjoava Savotta. Ostospuolelta löytyy esimerkiksi Lumi, Urban Story ja Madeby Helsinki, ja esimerksi Samujia ja Costo toimivat pop-up-putiikkeina Torikortteleissa viime kesänä. Lisäksi alueella joogataan, nautitaan musiikista, kuvataiteesta, katujuhlista ja muista riennoista. Kortteleihin on ujuttautunut myös Erilainen matkatoimisto, jossa tiedetään missä paikalliset menevät ja annetaan vaihtoehtoisia vinkkejä arjen minilomille ja mikromatkailuun.

Sieltä puolen tulee aina kyselyitä, mitä Helsingissä kannattaa tehdä, minne mennä ja mitä nähdä. Tämä on sellainen alue, että jos rakastaa haahuilla päämäärättömästi niin kuin minä, niin haahuilkaa ihmeessä tänne haahuilemaan.
Ja päämäärätietoisemmillekin tiedoksi, että Torikorttelit eivät hiljene talvikaudeksi. Pitäkää silmällä tätä uutissivua ja hypätkää mukaan osallistumaan ja tekemään. Helsinki on parhaimmillaan, kun se on elossa.
-Henriikka

Syyskuu, kaunis ja lempeä.

16
–
elämä, kaverit, sisko
Olen ottanut kameran rullalle talteen kauniita syyskuun hetkiä muutamalta päivältä. On ollut Habitare design-messut, hiljalleen pimenevät illat, koulunalku ja loistoonsa puhjenneet omenapuut, pihlajanmarjat ja muut herkut. Muistan kuinka pienenä syksyn parhaita juttuja oli kiivetä veljien kanssa pihan isoon pihlajaan tiputtamaan marjoja äitille, joka keräsi marjat talteen ja teki hyytelöä. Lisäksi pyrähdettiin Joensuussa Jannen isovanhemmilla, syötiin puolukoita kilokaupalla, kahviteltiin taidekorttelissa ja mentiin moottoriveneellä saarelle mökkeilemään.
Syyskuu on aina kaunis ja lempeä. Torilta saa ostettua vielä viimeiset kesämarjat, mutta niiden rinnalle on tullut sieniä ja omenoita. Kerran missasin Suomen syyskuun ja harmitti. Tämä on ihanaa aikaa, niin värikästä ja salaperäistä. Tuntuu, että luonnolla olisi menossa ihan omat muotiviikot.



 Olen jäänyt monesti kiinni itseteosta, kun olen kirjoittanut blogijuttua: 
”Syyskuu on vuoden parasta aikaa.”
”Elokuu on kaikkein kivoin kuukausi vuodessa.”
”Helmikuu on kyllä mieletön, ehdottomasti paras kaikista.” Jne.
Ehkä paras olla laittamatta niitä järjestykseen. Lokakuu tulee seuraavaksi ja sekin on hyvä. Värit pysyvät vielä katukuvassa ja syystakeilla pärjää vielä. Ja siskolla, toisella veljellä ja äitillä on syntymäpäivät. Se on aina tiennyt kakkua. Mmm, kakkua.
-Henriikka

Vähemmän skumppaa, enemmän hodaribaareja.

20
–
ruoka ja juoma, tapahtumat
Koska pidän blogia, saan silloin tällöin kutsuja pressitilaisuuksiin ja muihin yritysten järkkäämiin tapahtumiin. Tällaiset tapahtumat ovat vallan kivoja, sillä on mukava tavata uusia ihmisiä ja etenkin kuulla uusista ilmiöistä, sekä siitä mitä ympärillä tapahtuu. Yleensä tällaisissa tilanteissa minua kuitenkin huvittaa. Siellä sitä tönötetään skumppalasit kädessä, hetkeksi lattialle vieritetyllä punaisella matolla ja mutustellaan macaron-leivoksia – ah vitsi, sori. Macaron-leivokset ovatkin so last season, cakepopsit ovat vielä hetken in. Joka tapauksessa välillä, no aika usein, tulee olo, että statusseikkoihin keskitytään oikeaa sisältöä enemmän.
Eräs kaunis päivä vierailimme kuitenkin niin poikkeuksellisen leppoisassa tapahtumassa, että pakko jakaa kuvia teidän kanssa. Kyseessä oli Milttonilla järjestettävä Crocsin tapahtuma, ja asiat oli niin just eikä melkein. Mun sydän ihan läikähteli, kun huomasin miten juttuun oli panostettu. Jos on kyseessä perhebrändi, niin tehdään sitten perhetapahtuma! Olen ollut muutamissa lastenvaatteita markkinoivassa tapahtumassa, joka on ollut enemmänkin cocktail-tapahtuma kuin perherieha. Sen minä vaan sanon, että tämä toimi niin paljon paremmin. 
Ja huomiona kerrottakoon, että ensi kertaa Janne oli jostain blogitapahtumasta totaalisen fiilareissaan. (”No kai nyt, kun siellä oli hodaribaari!”)
(Anteeksi mitä? Mitä tuossa ylläolevan kuvan asfalttitekstissä oikein lukee? Joku nappula on oppinut kirjoittamaan ensimmäisen sanansa. Mahtaa vanhemmat olla ylpeitä. Nauran täällä kippurassa.)
Koko jutun juju oli siinä, että tapahtumassa oli oikeasti kivaa kaiken ikäisillä. Oli lautapelejä, pomppulinna, hodaribaari, ilmapalloja, ihana visuaalinen toteutus, kenkien muotinäytös, asfalttiliituja ja pelottava, vihreä lohikäärme. Vaikkei omaa muksua ollutkaan matkassa, niin oli ihana seurata pikkukavereiden ilonpäivää. 
Tai ehkä juuri siksi oli kiva seurata, ettei omia ollut. Ei tarvinnut huolehtia, ettei kukaan pompi pomppulinnassa kaverin niskaan. Vitsi mitä stuntteja ne pienet teki!
Crocsin kengistäkin jäi huomattavan paljon parempi maku suuhun. Ne ei olekaan vain niitä reikätohveleita.
(Tsekatkaa nyt toi vasemman reunan stuntti! Jäätävä meno.)
Nyt tuli taas hyvä mieli, kun kuvia skrollaili. Välittyykö tunnelma?
 Hyvää duunia. Vähemmän skumppaa, enemmän hodaribaareja.
-Henriikka

Sukkahousut, en tarvitse teitä.

20
–
muoti, oma tyyli

Karu totuus on, että alan murtua otsikon uhmakkuuden edessä. Minä tosiaan tarvitsen sukkahousut. Ja pian. Yöllä on taas varmaan pakkasta ja minä totisesti tarvitsen niiden housujen lisäksi myös kaulahuivin, villapaidan ja jotkut pörröiset, pehmoiset sukatkin. Minä kuulun niihin hulttioihin, jotka usein ajattelevat päähän painetun pipon korvaavan kaiken muun villatavaran.
Syksy on niin ihmeellinen. Sää vaihtuu tiuhaan ja ympärillä riittää katseltavaa koko ajan. Kerään syksyn fiiliksiä jättimäisen, harmaan mekkoni alle ja sitten voin kaamosaikana vain hameen helmaa nostamalla tuoda syksyn värit takaisin. Perusvilauttelua.
Nyt vohveleita. Mmmmmmm. Ja kermavaahtoa. 
-Henriikka
korvikset, mekko, kengät, takki/second hand, pipo/Stadium

ELINA PRIHA ja satoja sydämenlyöntejä välistä.

10
–
muoti


Reilu viikko sitten Lontoon muotiviikoilla esiteltiin jotain, mistä tänään sain viikon suurimmat inspikset. Juuri muodinmaisteriksi Lontoon Kingston Universitysta valmistunut Elina Priha sai lopputyömallistollaan minulta täydet pisteet. New Slang-mallisto on valmistettu kokonaan vintage denimistä. Coston sponssaamat hatut on kustomoitu malliston tyyliin ja Dr. Martensit tuovat kokonaisuuteen oman tunnelmansa.


ELINA PRIHA | NEW SLANG | DENIM COLLECTION
Innovative & sustainable collection from an emerging young designer 

Malliston päämateriaalina on käytetty kierrätettyä, puuvillaista farkkua. Kuvissa näette siis kasoittain Levistä, Leetä, Wrangleria ja muita koleita. Filosofia suunnittelun taustalla on vanhan muuttaminen uudeksi. Mallisto on saanut inspiraatiota muun muassa katutyyleistä, alakulttuureista, urheiluvaatetuksesta ja ikuisen nuoruuden ajatuksesta. Jotenkin minulle nousi tästä mallistosta sellainen olo, että jos olisin vaatesuunnittelija, pyrkisin varmaan johonkin tällaiseen.

Malliston vaatteet ovat leikkisiä, oversize-mallisia ja poikamaisia. Denim on kapinallisuuden symboli: se henkii nuoruutta ja yksilöllisyyttä, mutta se on myös klassikko, joka paranee vanhetessaan: ”This brings out a contrast with the desire of being forever young”, kuvailee suunnittelija.

Suosittelen vierailemaan myös suunnittelijan nettisivuilla, sieltä löytyy esimerkiksi tosi mielenkiintoisia inspiraatiokollaaseja malliston syntymisen takaa: http://elinapriha.com. En ole yhtään harmissani siitä, että tällaisten prosessien kanssa on nykyisin keskitytty yhtä enemmän kokonaisvaltaistamiseen: ulkopuoliset haluavat kuulla koko prosessista, ei ainoastaan lopputuloksesta.

Ja arvatkaa, mikä yksittäinen juttu teki myös minuun vaikutuksen? Kun suunnittelija lähetti minulle näitä kuvia, hän signeerasi tittelillä ”streetwear designer”. Lisää tätä, lisää vintage denimiä ja tajua siitä, että katumuoti on muotia yhtä lailla siinä missä niin sanottu high-fashionkin.
Yritän saada happea ja jatkaa eteenpäin. 
-Henriikka

Vastauksia osa 1: Minä, tyyli ja historia.

34
–
random

Minä 


Ootko aito stadilainen?


En ole. Olen Kouvolassa asunut elämäni ensimmäiset 18 vuotta, jonka jälkeen muutin kolmeksi kuukaudeksi Etiopiaan, kolmeksi kuukaudeksi Ruotsiin, vajaa puoleksi vuodeksi Helsinkiin ja vuodeksi Jyväskylään. Elokuussa 2011 muutin takaisin Helsinkiin ja täällä on ainakin tällä hetkellä lujasti sydämeni.

Montako senttiä oot pitkä?

158 ja puoli.

Kuinka vanha sä olet? 
Minä vuonna oot syntyny?

Olen 22-vuotias, siis syntynyt vuonna 1990.

Mikä sun kengän numero on?

36 ja puoli.

Mikä on sun motto?


Apua, en tiedä. Pikkusiskoni pilkkaa minua aina siitä, kuinka kirjoitin ala-asteella kaikkiin ystäväkirjoihin, kun kysyttiin mottoa: “Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.” Ehkä ajatus on pysynyt samana, mutta asian voisi kyllä muotoilla jotenkin kauniimminkin.

Tähän kuvaan kiteytyy aika hyvin, minkä ajatuksen pyrin nykyään pitämään mielessäni:

Osaatko laulaa? Oletko musikaalinen?

Pysyn nuotissa kyllä, mutta olen amatööri. Olettaakseni olen suhteellisen musikaalinen, mutta koska en ole sitä koskaan sen enempää harjoittanut, ei minusta olisi julkisesti musiikkia esittämään, ellei pieniä sukujuhlia lasketa. Pidän kyllä laulamisesta, mutta instrumenttiosaamiseni rajoittuu nokkahuiluun.

Mitä kännykkää käytät?



iPhone 5.

Kuka on esikuvasi?



Isä ja Risto-kummi. Ei ole esikuvat vaihtuneet sitten vaippa-aikojen. 


Jos elämästäsi tehtäisiin leffa, kuka olisi pääosassa?



Tämä onkin paha. Ehkä teidän pitäisi kertoa? Jos saisin valita kenet tahdon, niin toivoisin pääosaa näyttelevän Carey Mulligan.

Jos elämästäsi tehtäisiin biisi, kuka sen esittäisi?



No, tämäkin on taas paha, sillä luultavasti jos joku tekisi elämästäni biisin, niin se olisi joku sisarusteni kämänen kotibändi. Mutta jos saisin päättää, niin ehkä Egotrippi tai J.Karjalainen sopisivat.

Jos saisit minkä taidon tahansa, minkä valitsisit?


Haluaisin saumattoman tilannetajun ja taidon vaieta, kun on tarvis. Silloin en tahattomasti loukkaisi ketään, eikä sanani pääsisi kulkemaan ennen ajatuksia.

Ja joojoo, olishan se kiva lennellä.

Mikä on erikoisin taitosi?

Osaan tärisyttää silmiä. Saan kielen mitä kummallisimmille mutkille ja kosketettua sillä nenänpäätä. Osaan soittaa kukkopilliä käsilläni.


Jos joutuisit esittelemään koko Suomen kansalle jonkin erityisen kykysi, minkä esittelisit?


No en ainakaan edellisiä. Suoraan sanottuna mulla ei tule mieleen yhtäkään asiaa. Olen tosin hyvä puhumaan, joten varmaan juontaisin tämän Suomen Kansan erityisosaamisen gaalan.

Mikä on elämän tarkoitus?

Omasta elämäntarkoituksestani kirjoitin juuri kokonaisen jutun. Sen voi lukea täältä.

Uskotko jumalaan? Oletko uskonnollinen?

Uskon Jumalaan, olen kristitty ja kuulun ev.lut. kirkkoon. Uskonnolliseksi ja kovin teologiseksi en ole koskaan itseäni kokenut.

Minkä luonteenpiirteen toivoisit omaavasi?

Ihailen monissa ihmisissä lempeyttä. Itsekin toivoisin toisinaan olevani hippasen enemmän lempeä.

Montako neliötä teidän kodissa on? Paljonko on vuokra?

Meillä on mukavat 62,5 neliötä käytössämme, sekä parveke. Vuokra on 735 euroa, vesineen sähköineen netteineen. Opiskelijakämppä ja kivat hinnat.

Oletko läheinen perheesi kanssa?

Olen todella läheinen perheeni kanssa, enkä usko että asiaan on koskaan tulossa muutosta. Meitä on lisäkseni äiti, isä, pikkusisko ja kaksi isoveljeä. 

Olen läheinen myös uuden, appiperheeni kanssa. Sehän vasta riemua on, että voi omistaa kaksi perhettä ja kaksi sukua.
Onko sulla hyvä itsekuri?

Hmmmm, tämä riippuu aivan tilanteesta. Olen huono vastustamaan herkkuja ja ostoksia, mutta hyvä lukemaan tentteihin, siivoamaan siivouspäivänä ja olemaan ajoissa paikalla. Järjestelmällisyyttä siis on, ehkä ei niinkään itsekuria.

Oletko bändäri?

Apua, en? En fanita mitään bändiä raivokkaasti.

Tyyli ynnä muu


Mikä sai sinut innostumaan second hand tuotteista ja milloin innostuit?


Innostuin ollessani 9-luokkalainen, kun tajusin miten halvalla voi saada hyviä juttuja. Kirppiskierrokset oli ainoa mahdollinen keino shoppailla, kun rahantulo ei ollut niin kovin vuolasta.

Silloin minulla ei ollut minkäänlaista hajua materiaaleista, eikä oikein muodistakaan. Pikkuhiljaa, vuosien mittaan olen tutustunut second handiin paremmin ja tullut kirppisten kanssa bestiksiksi. 

Oletko ommellut itsellesi vaatteita? Jos, niin mitä?

En ole, jos ei ala- ja yläasteen käsityön tunteja lasketa. Tunailen kuitenkin reilusti itse: kavennan lahkeet, lyhennän puntit tai hihat yms..

Kummasta pidät koruissa enemmän, hopeasta vai kullasta (tai ehkäpä kenties pronssista)?

Ehdottomasti kulta. Se on aina ollut juttuni.

Oletko mielestäsi naisellinen nainen?

Kyllä. Viihdyn naisena ja koen itseni naiselliseksi. Naisellisuus ei itselleni tarkoita lyhyiden hameiden ja korkeiden korojen komboa, vaan enemmänkin sitä, että viihtyy sukupuolessaan ja on siitä ylpeä.

Millaiseen asuun et ikimaailmassa pukeutuisi julkisesti?

En halua pukeutumisellani tuoda lihaa tiskiin, en halua olla loukkaava itseäni enkä vastaatulijoita kohtaan korostamalla itseäni halvasti.

Historian havinaa 


Millainen olit teininä? 
Iloinen. Nolo. Lähinnä näitä kahta. Kuljin sateenkaarenvärisissä polvisukissa ja eriparitennareissa vielä 16-vuotiaanakin. Suurin haaveni oli olla poika. Tanssahtelin pallokuvioisissa kumisaappaissa pitkin Kouvolan katuja ja näin maailman miljoonissa väreissä. Olin sinisilmäinen, sosiaalinen ja hyväntuulinen. Paitsi kotona paiskoin ovia.

Näin jälkeen päin ajateltuna ne ajat vähän hävettävät, mutta tiedän niiden olleen pakollinen vaihe itsensä etsiskelylle. 

Mitä sanoisit 18-vuotiaalle itsellesi?

– Rauhotu. Hengitä.
– Tavallisuus on ihan okei. On vähän turhaa yrittää olla erilainen erilaisuuden vuoksi.

Mikä on ollut tähän mennessä elämäsi parasta aikaa?

Ehkä huvittavaakin, mutta juuri nuo nolot 15-17-ikävuoden ajan olivat elämäni huippuhetkiä. Toinen superkausi on lähtenyt liikkeelle, kun vuonna 2009 napattiin Jannen kanssa kiinni samaan köyteen.

Mutta täytyy kiitollisena sanoa, että koko elämäni on ollut parasta aikaa.

Paras lapsuusmuisto? Tai pari.


Muistan elävästi, kuinka leikimme isoveljieni kanssa meidän takapihalla uudelle Lego-lautalla ja tuntui, että ensimmäisen kerran olin vertainen leikkikaveri (luultavasti en ollut). Sain legotytön leikittäväksi ja koko takapiha oli sammaleineen, ruohoineen pelkkää seikkailua.

Toisena muistona nostan hetken, kun isä oli lähdössä reissuun ajamaan bussia ja minä äitin kanssa virkkasin isälle maskotin mukaan. Semmoisen säälittävän harmaan ötökän. Kun isä tuli kotiin, hän kertoi että oli nostanut maskotin etuikkunalle ja oli kaikille ylpeänä sanonut, että se on oman tyttären tekemä. Meinasin haljeta ylpeydestä.


Oletko joskus hukannut avaimesi?
Miljoonasti. Jos jotain hävitän, niin ne ovat yleensä avaimet. Onneksi tätä tapahtuu koko ajan vähenevässä määrin.

Oletko pessyt hiuksiasi sadevesiämpärissä?



Olen, Etiopiassa!

Onko sulla koskaan ollu unikaveria?

On, kuljin vaippaikäisestä aikuiseksi kana-pehmolelu kainalossa. Hauskinta oli, että sen nimi oli ”Ankka”. Otan edelleen sen kainaloon, jos nukun vanhempien luona.

Vieläkö irtoo spagaati?


JOO! Kokeilin äsken.

Oletko käynyt kokkolassa? ::))


En ole. Pitäisi varmaan mennä. Olen kuullut villeinä huhuina hyvää palautetta.

Millainen oli ensisuudelmasi?

Kämänen.

BULLS & HORSES.

6
–
muoti, oma tyyli

Olisi härkien ja hevosten aika. Siinähän on aika hyvä kombo. Viime viikolla pompin vielä sortseissa, tällä viikolla samoilen sateen varjon alla, huiviin kääriytyneenä. Tänään ostin villapaidan, mohairia ja villaa, mutta muistellaan nyt hetki vielä rusketusta ja auringon vaalentamia hiuksia.
Minä niin pidän tuosta collegestani. Vai onkohan se Jannen? Ehkä. Ainakaan sitä ei ole viime aikoina näkynyt vaatehuoneessani. Tuollaisesta oversize-collegesta tulee niin leppoisa olo. Sitä vaan ottaa asiat rennommin. Farkkusortsit ja maiharit vaan jalkaan ja heppa-ajelulle.
Ihan todella mukavaa viikonloppua jokaiselle. Onneksi rentoilla voi pitkissäkin lahkeissa.
-Henriikka
college, kengät, sortsit/second hand
1 2 3 4 5 6 7 … 15