arkisto:

syyskuu 2013

Elämääni saapuu älypuhelin.

32
–
random
Elämääni saapui älypuhelin. Vihdoin ja viimein, jos monelta ympärillä elävältä kysytään, mutta pelottavan aikaisin, jos saan itse viimeisen sanan. Olin tehnyt pyhän lupauksen, etten hanki tälläista hienoa hifipuhelinta, ennen kuin oma vanha Nokiani vetää viimeiset henkosensa. Turvauduin tähän lupaukseen, nimittäin tiesin siinä menevän vielä kauan. Olihan se jo kestänyt melkein kymmenen vuotta.
Mutta mitä vielä! Luulen Nokiani aistineen, ettei se ole enää suomalainen. Samalla katsosi sisu ja puhelimesta katosi kolme päivää sitten puheluominaisuus. Pystyn kyllä soittamaan ja kuulemaan vastaajan, mutta minua ei kuule kukaan. Vaikka ilman kaiken maailman aplikaatiota olenkin pystynyt elämään, niin tuntui tämä puute aika suurelta. Olisi kiva, jos joku kuulisi minuakin tässä maassa.
Miten tämän nyt ottaisi? Tämän hurjan uutisen. Ensimmäinen reaktio oli turhautuminen. Tämä on minulle iso asia, iso askel. En millään jaksaisi ottaa haltuun uutta vempelettä. Vaikka eihän se ole niin kummallinen vekotin. Ja eihän se ole edes vaikeaa. Mutta silti.
Isoin asia onkin tieto siitä, että kun annan pikkusormen, se vie koko käden. Ja totta kai se tekee niin, sehän mahdollistaa monen asian, mitä en ennen ole voinut tehdä. Toisaalta se mahdollistaa myös älyttömän typerän puhelinkäyttäytymisen: ystävät kahvipöydän ääressä puhelimet kädessä, ihmiset keikalla eivät kuule musiikkia, kun kuvaavat. Jokainen bussimatka kuljetaan netin syövereissä ja aina pitää olla tavoitettavissa. Väittelyitä ja keskusteluja ei synny, kun aina voidaan tarkistaa faktat samantien. Tärkeät tylsistymisen hetket jäävät unholaan, kun aina on virikkeitä. Ja tätä minä inhoan.

Ja toisaalta inhoan sitäkin, että ostetaan kalliita juttuja, eikä käytetä niitä kunnolla. Jos on kerta puhelin, josta katsoa karttaa, niin hyvä ihminen tsekkaa se sieltä, äläkä eksy. Jos työnteko helpottuu puhelimen avulla, niin hyvä hyvä. Ja jos voin jättää toisinaan läppärin kotiin, koska netti ja kamera kulkee luurissa, niin yläpeukku sillekin. Jos kalenterit, musiikkisysteemit ja muut härpäkkeet saa synkattua myös puhelimen kanssa, niin great. Hyötyhyötyhyöty, tuohan älypuhelin huomattavan paljon sitäkin.
Ehkä vain pelkään, että muutun tyhmäksi. Että kone onkin minua voimakkaampi. Nyt kun ollaan taas palaamassa käsitöiden, luomuruoan ja itsetekemisen pariin 90-luvun telkkariaikakauden jälkeen, niin olisi sääli lamaantua jonkun internetin vuoksi.
Eilen saapui huuto.netistä tilaamani luuri pienessä pahvilaatikossa kotiini. Tupoksesta asti. Ei se oikeastaan ollutkaan niin pelottavaa. Kyllähän minä voin rajoittaa laitteen käyttöä niin paljon kuin haluan. Ehkä älypuhelimen kanssa on vähän kuin lasten kanssa: rajoja ja rakkautta. 
We can do it. Stay strong.
-Henriikka
Kuvat: X

Puupallopulloja.

5
–
astiat, sisustus

(Olin niin ylpeä tuosta otsikosta. Haha.)
Kun päästään kesästä, ovat ajatukset taas astioissa. Vaatteista ja kengistä on helppo luopua osa kirpputorikassiin, mutta astiakaappiin tartun kahta lujemmin. Syksyllähän se vasta alkaa, kunnon kattauskausi. On ihana kutsua ystäviä pyöreän pöydän ääreen ja nauttia värikkäistä lehdistä yhdessä. Viime viikollakin sain ilahduttavan kutsun ystävältä:

”Jaksaisitko joku lauantai herätä pikkusen aikasemmin ja tulla mun luo aamiaishemmotteluun? Nyt vielä kun aamuissa on syksyn uutuutta ja salaperäistä jännitystä.”


Mutta niin se vain on, että syksy vie mukanaan, astioineen kaikkineen.

Jälleen kerran mielessäni ovat olleet puupallopullot. Olenhan niistä haaveillut niin monta kertaa. Simppeleitä, melkein käytännöllisiäkin, mutta ennen kaikkea kauniita. Balsamiviinietikan ja öljyn säilytykseen minulla ei olekaan vielä mitään pulloja… Ja sitten vielä pippuri- ja ja suolapurkit. Pitäähän naisella sellaisetkin olla. 
Ja sitten meiltä puuttuu esteettinen sitruunapuristin. Mikä tyhjä aukko sielussa.

Vai josko kerrankin voisin ajatella, että katsominen riittää? 
(vaikka kaikkihan tietää ettei)
Muistakaa kattaa pöytä koreaksi ystäville. Se palkitsee. 
Vähintään jälkeen päin, jos tulee vastakutsu.
-Henriikka

TUPLAKUKKAPRINTTI.

4
–
muoti, oma tyyli
Kahlaan netissä miltei päivittäin muutamia hetkiä kauniiden kuvien perässä. Tiettyjen ajanjaksojen jälkeen alkaa aina hahmottua, millaiset suuremmat teemat tällä hetkellä inspiroivat. Toisinaan klikkailen auki eläimiä, jääkarhuja, flamingoja ja tiikereitä, kun taas joskus herään hyrrääväni vain minimalististen kuvien kanssa.
Viime viikolla jäin kiinni tuplakukkaprinteistä. Onko kukaan ihmetellyt, kuinka joka sesongin aikana muotilehdissä hehkutetaan kukkaprinttejä? Totuus on, että tämäkin trendi on muodissa aina. Useat trendit vain peitellään ja muokkaillaan eri tavoin joka kaudelle. 

Oli miten oli, nyt haukon happea eri kukkakuosien yhdistelystä. Ja siksi sellaiseen miksiin verhouduin myös itse. Mitäs tykkäsitte, kaverit? Legolastukka ja ruusunkukka suussa, 
nice nice.
Ja hei, olen jämähtänyt kommenttien vastaamisessa tuohon elämän tarkoitus -juttuun. Sain sellaisen kasan mitä parhaimpia kommentteja, että menee muutama hetki häkellyksessä. Kiitos.
-Henriikka
kukkatakki ja -paita/second hand, farkut/Levi’s

Loreen ja tyyli.

6
–
musiikki
Olen surkea bilettäjä. Tykkän kyllä tanssia ja käydä klubeilla, pienillä keikoilla istuskelemassa, mutta olen surkimus siinä toiminnassa, jota kutsutaan bilettämiseksi. Valitsen niin paljon mieluummin leffaillan kuin baari-illan ja ahdistun, jos ympärillä on ystävieni sijaan vain kosolti paljasta pintaa. Inhoan sitä, kuinka kengänpohjat tarttuvat tanssilattiaan, jonne on kaatunut litratolkulla juomaa, ja jos en kuule, mitä vieruskaverilla on sanottavana. Pahin ongelma on kuitenkin ne kellonajat, jolloin tällainen biletys usein tapahtuu. Nukahdan aina ennen h-hetkeä.
Musiikki saa pääni kuitenkin toisinaan kääntymään. Kun Pressalta kutsuttiin katsomaan Loreenia, menin. Loreen kun on ulkoisen habituksena vuoksi kiinnostanut jo pidempään. Hänellä vaikuttaa olevan tyyli ja karisma hyppysissään.
Loreen oli vaikuttava. Hän sai kontaktin yleisöön ja jäykimmätkin Euroviisu-fanit tanssahtelemaan. Hauskaa olikin huomata, että juuri näitä viisufanaatikkoja oli tupa täynnä. Itse keskityin lähinnä laulajan tyyliin ja olemukseen, musiikki kun ei ole sitä aivan ykköslemppariani. 
Mutta onko hänellä peruukki? En tiedä. Selasin aamusta Loreenin tyylikuvia ja löysin jopa fanin tekemät nettisivut artistin tyylistä. Aikamoista panostusta, sanon minä. 

Eikö ole ihan okei käydä keikoilla artistin tyylin takia? On, on, totta kai.
Vaikka vielä enemmän nautin, jos koko paketti on mieleen. Totta kai.
Esimerkiksi nyt mansikka-vuohenjuustosalaattia ja kajareista Au Revoir Simone. 
Kohta saunaan. Paketti koossa.
-Henriikka

SMG luomuna.

16
–
musiikki

Pidän Scandinavian Music Groupista. Pidän vesilinnuista, romantisoinnista ja kekseliäistä sanavalinnoista. Pidän Terhin äänestä ja koko keissin runollisuudesta. Pidän siitä, vaikka se kuinka olisi main stream.

Pidän Jannesta. Jannella on muutaman muun kuoman kanssa yritys. Sen nimi on Luomustudio. Pidän Luomustudiosta. Luomustudio on musiikkimedia, joka julkaisee videoita artisteista soittamassa omaa musiikkiaan akustisesti.

Tärkeä osa konseptin ideaa on se, että esiintymiset kuvataan ja nauhoitetaan aina samanaikaisesti yhdellä kameralla ja yhdellä mikrofonilla, jotta videoihin saadaan mahdollisimman aito ja muokkaamaton tunnelma. Sovituksiin, soittimiin ja soittopaikkoihin liittyen käytännössä kaikki päätösvalta on annettu artisteille. Kappaleiden on kuitenkin tarkoitus olla luonteeltaan sellaisia, että niiden esittämiseen ei tarvita seinästä virtaa.

Luomustudio kiipesi Flow-festareista tuttuun kaasukelloon, roudasi pianon keskelle sen kaikua ja kuvasi SMG:n soittamassa julkaisemattoman kappaleensa ”Balladi 2”. Tästäkin minä pidän.

Näiden intiaanikesän kuvien ja ihon kylmille väreille saavan videon saattelemana toivotan kaikille hyvää uutta viikkoa. 
Keep on singing.
-Henriikka
Kuvat: Luomustudio/Janne Simojoki

Epätoivoni keskelle ilmestyi valo.

11
–
juhlat, oma tyyli, ostokset
Kolme viikkoa sitten vietettiin Jannen siskon häitä. Olimme juuri palanneet reililtä ja olo oli absurdi. Hääpäivä oli täydellinen. Olimme juontajakaksikko ja onnellisia Hennan ja Miikkan puolesta.
Montakaa kuvaa emme kaiken järjestelyn ja juhlimisen lomassa ehtineet ottaa, mutta katsokaas katsokaan, mikä mekko oli päälläni tuona lauantaipäivänä.
Kesäkuun lopulla olin avautunut, kuinka olin auttamattomasti myöhässä Marimekon malliston mekoista. Kaikki näytti synkeältä, kunnes epätoivoni keskelle ilmestyi valo…
bongasin tänään tuon liehuhihaisen mekon herttoniemen marimekko outletista. siellä se roikkui vielä muutama tunti sitten alerekissä ;) koko taisi olla M, käy kokeilemassa.

Vastaukset

  1. USKOMATONTA! Kiitos sinulle. Menin tämän vinkin luettuani ihan suunniltani! Se oli Suomen viimeinen Dioriitti, juuri 36, eli täsmälleen minun kokoni. Käytiin siellä tänään käymässä ja jesjesjejs sain mekkoni. Otin sen tietysti lahjapakettiin, tuntui kuin olisi ollut joulu.

Olin käynyt parikin kertaa Herttoniemen outletissä kyselemässä mekon perään, mutta he kertoivat mekon loppuneen kaikista kaupoista. Tässä kesäkuisessa satsissa myyntiin tulivat kaikki edellisen sesongin mallikappaleet, yksi kutakin. Ja minäminäminä sain kuin sainkin Dioriittini. Kiitos siitä Emmille.
Mekon epäsymmetrinen leikkaus vei sydämeni, vaikka hääkansan vanhemmisto ihmettelikin nykynuorison vaatetusta. Kyllä nousi arvostus, kun kerroin olevan Marimekkoa. 
Hyvää kolmiviikkoispäivää Henna & Miikka.
-Henriikka

HELSINKI DESIGN WEEK 2013

kommentoi
–
Helsinki, taide, tapahtumat

Pohjoismaiden suurin designtapahtuma Helsinki Design Week on taas startannut. 12.9.-22.9. järjestettävä designfestivaali juhlistaa arjen muotoilua ja keskittyy tänä vuonna yhä enemmän myös muotiin, viestintään ja musiikkiin.

Näyttelyitä, työpajoja, studiovierailuja ja muita osatapahtumia järjestään ympäri kaupunkia, jonka lisäksi Kaapelitehtaalla pidetään suuri Design Market ja Messukeskus avaa ovensa Habitare-messuille.

Jos voisin valita, tyhjentäisin kaikki 11 päivää duunista ja koulusta ja säntäilisin tapahtumasta toiseen. 120 osatapahtuman sekaan mahtuu vaikka minkälaista showta ja väkertelypajaa. Kaiken keskeltä yritän raivata aikaa ainakin seuraaville:

DESIGN MARKET 
la 14.9 – su 15.9. klo 11-17 // Kaapelitehdas
Tallberginkatu 1 C 15

Sekä suuret että pienet design-alan yritykset kokoontuvat myymään tuotteitaan Kaapelitehtaalle. Tsekkaa esimerkiksi seuraavat:

2 or by YAT
Bagnanas
Costo
Finnish Design Shop
Ivana Helsinki
Kaksitvå
Kativee
Lumoan
Month of Sundays
My o My
Never Never Collective
Paloni
Pino
Polkka Jam
Private Case
R/H
Roots Cultural Movement
Tikau

HUONEKALUJA, SISUSTUSTAVAROITA, VAATTEITA, LEHTIÄ, KIRJOJA, KUKKIA, KAHVIA, VIINIÄ, LOUNASTA, MUSIIKKIA

Vapaa pääsy.

HABITARE-messut
to 18.-su 22.9. // Helsingin Messukeskus

Suomen suurin huonekalu-, sisustus- ja designtapahtuma esittelee uudet innostavat muodot, värit, materiaalit ja sisustustrendit.

ke 18.9.2013 klo 13-18 // Savoy-teatteri


Helsinki Design Week kutsuu Savoy-teatteriin tämän hetken kiinnostavimpia ajattelijoita ja tekijöitä kertomaan unelmistaan.

Puheenvuorot mm. innovaattori Daan Roosegaardella, muotoilija Ilkka Suppasella ja markkinoinnin asiantuntija Andreas Rosenlewillä sekä ekonomisti Sixten Korkmanilla. Moderaattorina Katja Lindroos.

Liput Lippupalvelusta, www.lippupalvelu.fi/event/115821. HUOM! Opiskelijoilla aivan hurja ale.



to 19.9 – pe 20.9. // Creative studios around Helsinki

Luovat ja innovatiiviset toimistot ja yritykset avaavat ovensa koko kansalle. Järjestettyjä kierroksia järjestetään molempina päivinä, sekä pyörä- että julkisen liikenteen kierroksina. Uijui, miten kivaa.

14.9 – 22.9 // Tulli- ja pakkahuone
Katajanokanlaituri 5, 00160 Helsinki

Finnish Design Shop esittelee ja myy uutustuotteitaan Katajanokalla. Lisäksi huoneelta löytyy Above-näyttelykokonaisuus. Sen minä vaan sanon, että Tulli-ja Pakkahuoneelle kannatta mennä. Se on upein. 

Lisää Helsinki Design Weekin vinkkejä löydät näistä blogeista:
Pakenen viikonlopuksi lomailemaan Joensuuhun, mutta palaan sunnuntaina, jotten missaa Design Markettia. Siellä nähdään!
-Henriikka

Kun ymmärsin elämäni tarkoituksen.

79
–
oma tyyli
Olen viimeisten kuukausien aikana ymmärtänyt elämäni tarkoitukseni. Mahdollisesti. Mitä enemmän sitä ajattelen, sitä hienommalta tarkoitukselta se tuntuu. Aika mitättömältä, mitä maailmankaikkeuteen tulee, mutta aika suurelta, mitä 158 ja puoli senttiseen naiseen tulee.
Luulen, että mun elämän tarkoitus on (joojooo rakkauden lisäksi) saada ihmiset tajuamaan, että maailma on kaunis ja elämä upea. Ja ettei kaikkea tarvitse aina ottaa niin vakavasti, vaan elämän voi ottaa vastaan pienellä pilkkeellä. 
Joskus voi hyvin tilata kakun ennen pääruokaa, minä jos joku tiedän, että jälkiruoille on oma vatsa. Leikkikenttien ruutuhyppelyruudut on sallittu myös aikuisille. Ystäville kannattaa leipoa ainakin kahdesti vuodessa. Menoista voi kieltäytyä sen vuoksi, ettei jaksa, tai koska haluaa olla yksin ja lukea aikakauslehtiä. Siivota kannattaa vasta, kun vieraat ovat lähteneet, muuten joutuu siivoamaan kahdesti. 
Jos jouluna ei ehdi tehdä kahdeksaa laatikkoa, niin ei tarvitse. Ja jos inhoaa rosollia, ei sitäkään tarvitse vääntää tavan vuoksi. Jos treenaat mieluummin kulahtaneissa pieruverkkareissa, olet ihan yhtä tervetullut salille, kuin se viimeisen trendiaallon fitnessmuija. Kaupunkia kiertäessä ei kannata pitää katsetta kadussa, silloin missaa kaiken kauniin. Eikä kaupunkia tarvitse kiertää kiireessä, vaikka kaikki muut vaikuttaisivatkin juoksevan.
Jos tekee mieli laulaa, niin niin voi tehdä. Ja jos tykkää heittää lenkkinsä mieluummin hypellen kuin juosten, niin se on ihan okei. Ja hymyillä voi. Aina.
En haluaisi levittää ajatusta, että kaikki pyörii vain oman navan ympärillä. Ei ei, se ei ole pointtini. Tarkoituksenani ei ole lietsoa kansaa toteuttamaan jokaista mielihaluaan, eikä kääntää ihmisten silmiä itseensä. Haluan vain sanoa, että nauttiminen on ihan okei.
Kuulun tähän sukupolveen, jota pidetään niin kovin pinnallisena ja höyrähtäneenä. En ole kokenut lamaa ja näen maailman yhtenä suurena mahdollisuutena. Myönnettäköön, että selässäni kulkee Kånken ja tykkään ostaa luomuruokaa, luen muotilehtiä, lähden miltei aina reissuun, kun saan rahat kokoon. Pidän tärkeänä sitä, että töissä on kivaa. Ja vähemmän tärkeänä sitä, että olen samassa duunissa koko elämäni.
Elämäni tarkoitus ei kuitenkaan ole lietsoa individualismin ilosanomaa. Jokaisen on todella kannettava vastuuta ja muistettava, että on elämää kehäkolmosen ulkopuolella. Että on elämää Suomen ulkopuolella. Eikä muistaminenkaan riitä, vain jokaisen on myös toimittava. Pelkät sanat eivät saa maailmaa muuttumaan.
Uskon kuitenkin muutoksen lähtevän myös siitä, että ihmiset ovat itse kiitollisia. Kiitollisuus on todistetusti suurin onnellisuuteen vaikuttava tekijä, ja onnellisia ihmisiä tulisi tämän maailman olla pullollaan. Kiitollisuuteen ja onneen ei aina tarvita suuria, ei kokonaista juustokakkua tai punkkupulloa, vaan se toteutuu pitkälti ihmisten päätösten ja asenteiden kautta. Ja jos minulla on mahdollisuus niitä asenteita ruokkia, niin olen kiitollinen. Ikuinen onnellinen oravanpyörä.

Uskokaa tai älkää, mutta päähäni mahtuu muitakin kuin hattarankevyitä ajatuksia onnesta.
Mutta joskus on hyvä suodattaa paljon. Sen minkä voin jättää valittamatta, jätän. Sen minkä voin jättää raivoamatta, jätän. 
Korjaan: yritän jättää. 
Temperamenttini (parka, jota aina syytän) saa minut tahtomattanikin toisinaan kiehahtamaan.
Yritän kuitenkin kitkeä päästäni kielteiset ajatukset ja keskittyä käsittelemään myönteisyyttä. Jaan mieluummin vieruskaverille bussissa hymyilyttävän tarinan arjesta, kuin valistusta kaupungin kehnosta sisäisestä liikenteeestä. Olen niin kyllästynyt valittajiin, että tekisi mieli valittaa. Mutta sen sijaan aionkin tanssia. Kevyitä askeleita, hymy huulilla.
Sanomani on: maailma on kaunis, elämä on upea. Ja siinä vasta on hyvä elämän tarkoitus. 
-Henriikka

Synttärikakkua ja sen sellaista.

16
–
kaverit, ruoka ja juoma

Minulla oli eilen synttärisankari kylässä. Onnea Bea! Synttäreitä pitää aina juhlistaa naurettavan suuresti ja ihanan lapsenomaisesti. Koko päivä saa olla yhtä juhlaa. Ja kakkuja saa syödä niin monta kuin jaksaa, ja niin monta kuin itse tai ystävät jaksavat leipoa.

Minäkin leivoin kakun Bean kunniaksi. Mutta ensin muka kypsästi söimme salaattia.

Olen salaattien kanssa vähän sellainen, etten ymmärrä sitä liikaa analysointia, mikä sopii minkäkin kanssa. Olen huomannut, että jos tykkää kaikista raaka-aineista, on lopputuloskin yleensä hyvä. Tämäkin kokeilusalaatti oli täydellistä. 
– jäävuorisalaattia
– rucolaa
– avokadoa
– mangoa
– vuohenjuustoa (pannulla paistettuna)
– päälle öljyä ja balsamiviinietikkaa
Suurin oivallukseni salaattien kanssa parin lähivuoden sisään on, ettei salaatin tarvitse aina sisältää salaattia, kurkkua ja tomaattia. Toinen oivallus on se, että huonosta pohjasalaatista on vaikea tehdä hyvää salaattia.

 (tämä viimeinen kuva näyttää ihan aidolla filmikameralla otetulta, hassua.)
Salaatin jälkeen päästiin kuitenkin asiaan. Kakkukahveihin. Pääsiäisestä asti on pitänyt tehdä Kinder-juustokakkua, mutta aina se on jäänyt. Nyt oli hyvä hetki kokeilla. Ja mums, miten oli hyvää, miltei kokonainen suklaalevy joka lusikallisella. Siitäkin hyvä kakku, että makeudesta johtuen pienikin pala riittää (tai no, varmaan jollekin riittää).
Loput kiikutin tänään töihin. Nyt odotan palkankorotusta.
Mutta hei, tänäänhän on jo keskiviikko. 
Torstaina voi jo ajatella viikonlopun alkavan, eikö joo?
-Henriikka

Kissamekko.

25
–
muoti, oma tyyli
Minulla on uusi syksymekko. Siinä on kissoja. Toisilla on naama, toisilla ei. En omista kissaa, enkä aiokaan, mutta tässä mekossa tulee hyvä mieli. Siitäkin huolimatta, että mekon kissat ovat aika tuimia. Ehkä ne ovat pettyneitä minuun, kun ostin mekon, vaikken sellaista tarvitse.
Olen aina ollut farkkutyttöjä, mutta viime kuut ovat kyllä menneet pitkälti koltuissa. Nyt kuvioon ovat marssineet sukkahousut (vaikka yritän kapinoida), mutta mekot ja hameet jatkavat voittokulkuaan. Etenkin nyt, kun kuvioissa on kissamekko.
Tässä asussa olin perjantaina Pressan avajaisissa ja kuuntelemassa Loreenia (uskomattoman tyylikäs nainen, on pitänyt jo niin kauan kirjoittaa hänestä). Jälkeen päin mietin, onkohan kissamekko sittenkään sopivin kutsuvierastilaisuuksiin. 
Oli miten oli, kissoilla mentiin. Ja saahan pinkillä huulipunalla yleensä aika paljon anteeksi.

 Joskos huomenna jatkaisin Loreenista? Tai lonkkarista, johon olen vihdoinkin saanut pyörät? Tai synttärikakusta, jonka leivoin ikääntyneelle ystävälleni? Tai voisin vihdoin julkaista asukuvia päivältä, jolloin rakas kälyni sai uuden sukunimen.
Peace,
Henriikka

Matkaan 9/13

15
–
matkustus, pressi

HUH, miten paljon kysymyksiä viime juttuun! Kaikki varmaan on jo aivan jännityksen partaalla kuulemassa, tykkäänkö delfiineistä vai en. Ja minkäväristä tiskiharjaa käytän. Kysymyksiä on tullut niin hurjasti, että vastaan useammassa osassa, enkä vielä tänään. Täytyy hengittää teidän nerokkaiden ja ilahduttavien, kiperien kysymysten äärellä ja rehellisesti sanottuna miettiä monta asiaa, mitä en ole koskaan ennen ajatellut. Tulee oikein syväluotaavaa itsetutkiskelua.

Mutta huomasinhan minä, ketä teillä on eniten ollut ikävä. Tietysti Jannea. Varmaan puolet kysymyksistä koski ”häntä ja meitä”. Senkin romantikot, vaalenpunaiset sydänleivokset. Kaipuuseenne kuitenkin vastataan rautatieasemilla, joissa on tarjolla VR:n omaa Matkaan-lehteä. VR oli tyytyväinen reiliblogiimme ja nostikin blogivinkkimme pieneksi uutiseksi lehteensä.

Sieltä voitte sitten saksia nips naps kuvamme lompakkoonne.
Seuraavaksi voisimme suunnitella sellaisen paperinukkesarjan.
Mukavaa viikkoa kaikille. Pahoittelut liian hyvästä huumorista.
-Henriikka
Ps. Hurja määrä vaatetta lisätty blogikirppikselle. Alan juuri päivittää tuotteiden materiaalitietoja. Nopeat syövät hitaat, kierrättäminen on kovista.

KYSY MINULTA.

57
–
random
Kysy minulta. 
Jotain, mitä olet halunnut tietää, muttet ole koskaan kysynyt. 
Jotain mitä olet pienessä pääkopassasi pohtinut, mutta mikä ei ole tullut ilmi blogin kautta. 
Kysy tyylistä, koulusta, elämästä, mistä vain.
Mutta toivomukseni on, että pliis, älä ole tyhmä. Tämän jutun tarkoitus ei ole pilkkoa palapelinomaisesti elämääni julkiseksi, vaan antaa vastauksia askarruttaviin kysymyksiin blogin aihepiireihin liittyen. Pidätän oikeuden nuijia kaikki daijut kyselijät, vähintään henkisesti. En aio vastata kysymyksiin sosiaalipornon, mauttomuuden tai liian typeryyden rajojen sisäpuolella.
(tämän saarnan jälkeen kukaan ei kysy mitään…)
Eikun oikeasti, kysykää vain! Vastaan mielelläni. 
-Henriikka
Ps. Yritän joskus puhua brittiaksentilla, olen iloinen ja tällä hetkellä Galleria Gjutarsissa. Voit ehkä saada sukunimeni jotain hämärää, ovelaa kiertotietä. Taide on minulle enemmän kuin jotain. Ja eilen söin oliiveja ensi kertaa niin, että tiesin pitäväni niistä. Siedätyshoito on onnistunut.
Kuvat: X

Perjantaineilikoita!

17
–
sisustus
Kiitos Pirkka Reilun Kaupan neilikoista. En tiedä montaakaan arjen pientä asiaa, joista iloitsen yhtä paljon kuin nipusta K-kaupan neilikoita. Kuinka luksusta onkaan, että kauppareissullaan kaiken päätteksi voi nostaa tuoreita leikkokukkia koriinsa (Minä käytän niitä rullaavia koreja. Olen aina kaupan ainoa, enkä ymmärrä miksi. Nehän ovat superkäteviä!).
Enkä valita siitäkään, ettei hinta ylety pilviin. Yhden kukkapuskan saa vitosella. Joku ehkä miettii, onko nämä sellaisia mallikelpoisia kukkia vieraille vietäväksi. Minun ystävilleni sellaista viestiä, että jos välttämättä joskus haluatte kotimme kukittaa, niin nämä ovat juuri täydellisiä. 

Neilikka on lempikukkani. Niitä meillä oli häissä sadoittain ja nykyisin myös usein kotona. Neilikat voi kestää maljakossa parikin viikkoa, kun muistaa vaihtaa veden riittävän usein ja uusii kukkien imupinnat.

Mutta nyt en enää höpötä kukista, sillä suurinta arjen luksusta on Janne. Emmekä ole nähneet tällä viikolla juuri yhtään. Aiomme viettää laatuaikaa perjantain kunniaksi. (Meinasin kirjoittaa, että aiomme mennä ostamaan Frozen Yoghurtia, mutta sitten tajusin että lopetan aina juttuni kertomalla, mitä aion pian syödä.)

Ihanaa perjantaita.
-Henriikka

Koitan lähettää teille näitä ajatuksia.

24
–
muoti, oma tyyli

Sain tänään Aalolta viimeiset kuvat, joita kuvasimme viime kesän aikana. Onhan se aina haikeaa, kun jättää kesän taakse ja tuijottaa lämminsävyisiä kuvia, kun aurinko laskee jo luvattoman aikaisin. Kun on elänyt luulossa, ettei ole tehnyt kesällä mitään, ja kuvien kautta huomaa kaikki miljoonat muistot. Voin onneksi siirtää kesämuistoja myös talvikaudelle: Tuo Kirsi Nisosen samettiturbaani voi hyvin palvella pikkujoulukaudella. Aprikoosinvärinen turbaani on niin kaunis. Kangas on riittävän paksua kannattelemaan rusettia näyttävästi, muttei kuitenkaan yhtään liian tiptop, jotta vältytään täti-lookilta.

Kesämuistot on rakkaita. Niissä voi sopivissa määrin kieriskellä, jos on jo kasvanut yli syksyisistä kuralammikkoleikeistä. Tällä viikolla on tuntunut, että muistoissa vellominen riittää tyytyväisyyteen. Etenkin jos ajatusten kanssa tarjotaan kahvia.

Tule kahvihuoneeseen
minä istun täällä tauolla
tänään jo kolmatta tuntia
ja koitan lähettää sinulle näitä ajatuksia
(Regina)

Syksy osaa olla vaativa. Muistattehan olla itsellenne armollisia. 

Joskus riittää vähemmänkin kuin kaikki.
-Henriikka

DIY-kilpailun ideat ja arvonnan voittaja.

14
–
DIY, kilpailut ja arvonnat

Julistin reilu viikko sitten väsäysintoni kunniaksi DIY-kilpailun, jossa lukijat saivat jakaa omia ideoitaan. Sain mailiin nerokkaita ideoita ja seuraavaksi niistä kooste kaikkien iloksi ja riemuksi.

Sanomalehticlutch

Tein itse asiassa jo pari vuotta sitten kesällä itselleni clutchin kontaktimuovilla päällystetystä sanomalehtipaperista ja jaoin silloin idean ja ohjeen omassa blogissani. Projekti on kauhean kiva, koska tarvikkeet ovat lähes ilmaiset eikä tekemisessä vaadita kuin kärsivällisyyttä ja vähän sorminäppäryyttä superkäsityötaitojen sijaan.

Blogitekstini aiheesta:

http://seamfighting.blogspot.fi/2011/06/uutissilppua.html

http://seamfighting.blogspot.fi/2011/06/sanomalehticlutch-tutorial.html


(Lotta)

Timanttikengät

– Kengät, kuumaliimaa, dimangeja
– Liimaa dimangit kuumaliimalla haluamiisi kohtiin kenkiä
– Älä unohda toistella sanoja au, au, aiaiai ja aiiii, polttaessasi sormesi noin sata kertaa
– Ihastele valmista lopputulosta ja dimangikenkiä. :)

(Mari aka marsarsa.blogspot.com)

Korutaulu


Löysin vanhemmiltani vanhan taulukehyksen, jossa oli hieno kuviollinen pinta sekä vanhan (käyttämättömän :D) katiskan. Availin katiskan ja otin sen suoran sivun käyttöön. Leikkasin sen sivuleikkureilla taulukehykseen sopivaksi. Maalasin taulukehyksen hopeisella spraymaalilla (tavallinen ”sudittava” maali olisi pilannut kuvioinnin karmeista) ja kiinnitin verkon siihen niittipyssyllä. Asettelin siihen korut ja valmista tuli!

(Henna)

Omenakassi

Alkuperäinen idea täältä:
http://www.craftstylish.com/item/44202/how-to-make-an-apple-print-tote-bag/page/all

(Anniina)

Tunatut Converse

Käytin: nahkaa,farkkua,kuumaliimaa,saksia ja ostin uudet kengännauhat.

Converse/kirppari/4€

Repeämät paikattiin kuumaliimalla.

Nahkaa ja farkkua.

 

 

 

Kiinnitin farkun mustan kankaan päälle kuumaliimalla.

Merkin leikkasin irti ja liimasin päälle uudelleen.

Liimasin taakse nahkasuikaleet.

nauhan reiät tein ratkojalla.

tässä valmiina :)

(Aino)

Simpukkakorvikset

Rannalla ystävän kanssa keräiltiin simpukoita ja löysin kaksi lähes samanlaista, niin ajattelin tehdä niistä korvikset (Kaksi kuukautta löytämisestä on kulunut ja tänään sain aikaseksi tehtyä ne).

Etsin korulaatikosta korvikset, joita ei tuu käytettyä (nappimalliset ”timanttikorvakorut”).
Liimasin simpukat kuumaliimalla kiinni korvakoruihin.
Annoin jäähtyä ja laitoin korviin.

Yksinkertaiset mutta ihanat!

(Sara)

Peitto pikkuiselle


Ohjeen peiton tekemiseen löydät täältä:
http://apinanuusipaivakirja.blogspot.fi/2012/09/apinan-arkistoista-peitto-pikkuiselle.html

(Iduska)

Lasinaluset valokuvilla

Idea valokuvat = lasinaluset lienee vanha kuin mikä. Näissä minun versioissani tärkeänä aspektina on kuitenkin se, että jokaiseen lasinaluseen isketään yhden henkilön pärstän kuva. Näin jokaisella vieraalla on oma ”nimikoitu” lasinalunen, eivätkä juomat mene sekaisin.

Ohje idean toteuttamiseen löytyy täältä:

http://www.lily.fi/blogit/lempihetkia/diy-you-mind-using-coaster

(Sanni)

Ristikaulakoru

Idea ristien tekemiseen on alunperin lähtöisin Antti Asplundin The Rististä. Mietin, että miten voisin tehdä itselleni samanlaisen ja päädyin kutistemuoviin sen helppouden vuoksi. Ohje löytyy täältä:

http://santunmaja.blogspot.fi/2013/02/kutistemuoviristit.html

(Santtu)

Kattolamppu sinkkisankosta

Kattolampuksi muotoutunut sinkkisankko, Idea on löytynyt joskus vuosia sitten netin syövereistä, kunnes sain toteutettua sen. Enää en vain valitettavasti löydä sivua mistään.

(Mari)

Kiitos kaikille ideansa lähettäneille. Muutaman näistä aion itsekin toteuttaa, kun saapuu pimeys, kynttilät ja syksyn masentavat illat. Entäpä te? Tuliko sellainen olo, että joku idea lähtee ehdottomasti vähintään yrityksen tasolle?
Nyt kuitenkin se jännittävä osuus: arvonta. Kaikkien osallistuneiden kesken arvon yhden Dear Fashion Journal -lehden. Se odottaa jo pakattuna lähettämistään.
Arpaonni suosi tänään Iduskaa ja vauvapeittoa. Tarkkaile postiasi! 
Mukavaa puoliviikkoista jokaiselle.
-Henriikka

Sesonkikellon mukaan.

4
–
muoti, oma tyyli

Syksyn tullen sitä väkisinkin vaihtaa vähän skarpimpaan. My Little Pony -college (kuvitteellinen, kunpa minulla oliskin sellainen) vaihtuu kauluspaitaan, ja kuohtunut pellavatakki trenssiin. Siinä missä kesällä viilettää kevyessä hameessa pyöränselässä miltei vilautellen, on syksyllä napakasti päällä nahkahame. Aurinkoa riittää vielä iholla, mutta kasvovoiteiden ja käsirasvojen olemassaolon muistaa taas ensi kerran huhtikuun jälkeen. Niin se vain on, että meihin on asennettu sesonkikello.

Ensimmäistä kouluviikkoa viedään, ja kuljeskelen kukkapaidassa ja tummansinisessä trenssissä. Molemmat ovat Jackpotilta lahjaksi saatuja. Syyskuu on mukavaa aikaa, kun kauluspaidan käyttö on vielä monipuolista. Nappeja ei tarvitse nyhtää kiinni nenään asti, vaan auringossa paidan liepeet voi solmia rennosti yhteen ja illan tullen sitten vuorautua paremmin, jos tarve vaatii. Trenssiäkään ei tarvitse vielä päivälukemiin, mutta viima saapuu aina pimeyden kanssa käsi kädessä, ja silloin trenssi on paras ystävä.

Tuntuuko jostain muustakin, että tämä viikko olisi kestänyt jo ainakin kaksi viikkoa vaikka totuus on kahden päivän mittainen? Kai tähän auttaa ainoastaan jäätelö ja ystävät.
-Henriikka
paita & takki/Jackpot, hame, kengät & reppu/second hand

Raakaruokakurssilla.

10
–
ruoka ja juoma
Viime keskiviikkona leivoin elämäni ensimmäistä raakakakkua. 
– Nyt huijasin ehkä vähän, sillä oikeastaan vain seurasin sen tekoa. Leivoin kuitenkin henkisesti olemalla läsnä ja oppimalla, sitä voi mielestäni kutsua jo tässä tapauksessa leipomiseksi. 
Raakaruoka kiinnostaa kamalasti, mutta kokemuksen syvä rintaääni ei ole kovin syvä. Se on oikeastaan vain mitätön kurkkuruikutus. Keskiviikkona osallistuin sponsoroituna bloggaajavieraana Luomuttaren ja Kuppikuumaa.fi:n järjestämään raakaleivontailtaan, jossa illan leipurina ja asiantuntijana toimi Maria Lönnqvist, Suomen tunnetuin raakaleipuri.

Aluksi saattoi vähän jännittää. Henkilökohtainen asunto Helsingissä, illan järjestäjät ja 16 toisilleen tuntematonta, eri-ikäistä miestä ja naista. Jännityks raukesi kuitenkin jo nelituntisen illan alkumetreillä, kun henki oli hyvä ja tyhmiä kysymyksiä sai esittää. ”Mitä raakaruoka on? Miksi se on terveellistä? Voiko kakkua tehdä ilman paistamista? Miten pähkinäallergikko voi tehdä raakakakkua jnejne”.

Maria kertoili aluksi kokemuksiaan raakaruoasta ja vastaili osallistujien kysymyksiin. En tässä ala kertomaan amatöörinä asiasta enempää, mutta perusperiaate on, ettei raakaruokaa kuumenneta koskaan yli 40 lämpöasteen, jotta ruoan sisältävät tärkeät ja terveelliset ravintoaineet eivät tuhoudu. Raakaruoassa käytetään myös lähtökohtaisesti terveellisempiä ja luonnollisempia ravintoaineita.

Illan kulku alkoi juhlajuoman kippistelyllä ja raakaruokainformaatiolla ja jatkui syksyisen omenapiiraan leipomisen merkeissä. Piirasta tehtiin reseptin mukaan ja jokaisen vaiheen myötä raakaruoan maailmaan perehdyttiin syvemmin. Ei minusta ammattilaista tullut, mutta tiedän jo vähän enemmän. Illan lopuksi teimme vielä Pakura-hauduketta, Cashewpähkinä-maitoa ja kuuntelimme muutaman sanasen kahvista (ja siitähän minä pidän). Ja toki söimme sitä omenapiirakkaa. Voi veljet, kuinka hyvää.

Samat lafkat ja sama raakaleipuri tulevat lanseeraamaan syksyn mittaan sarjan erilaisia raakaravintoon sekä terveelliseen elämäntapaan liittyviä kursseja. Itseäni kulttuurituottajana tietenkin kiehtoo tuo kokonaisvaltaisen elämyksen paketti, massaluennot ja puiset seminaarit on niin nähty. Seuraavalla kurssilla on aiheena juustokakku. Jos vain suinkin aikatauluiltani ehdin, niin haluisin osallistua ainakin raakapitsa-kurssille. Kurssin hinta oli 77 euroa, mikä on mielestäni aika mukava hinta, sillä kotiin lähtiessään jokainen saa mukaan noin 30 luomuruoka-kassin, joka sisältää kurssilla läpikäydyn reseptin tarpeet.

Dippadappadaa, olispa kiva viettää jonkun ystävän polttareita tällaisen kurssin merkeissä. Tai syntymäpäiviä. Ja koska rakastan leipoa, mutta koen pävittäisestä ylenpalttisesta herkuttelusta huonoa omatuntoa, on tällainen terveellisempi leipominen kuin minulle tehty. Joskin minkään ravinteellisen ideologian sataprosenttinen toteuttaminen ei ole minua varten. Mutta askel askeleelta kohti terveellisempää. Puhdas ravinto tuo energiaa ja silloin siinä sivussa voi myös toisinaan nauttia sellaisesta jättimäisestä irtokarkkipussista. Mmmmm.

Marian blogi löytyy täältä http://marialonnqvist.wordpress.com/ ja sieltä löytyy myös huomattava määrä potentiaalisia, helppoja raakaruokaohjeita. Tsemppiä leivontahetkiin!
-Henriikka

Hyväntekeväisyys-huutokaupan julkinen selvitys

6
–
tempaukset
Hei kaverit. Olisi aika julkaista hyväntekeväisyys-huutokaupan julkinen selvitys. Huutokauppa tuotti yhteensä 316 euroa, jonka lisäksi sain maailman herttaisimman etanakirjeen: Unkarilaiselta lukijalta käteisenä 10 € lahjoitettavaksi keräykseen. Aivan mahtavaa tyypit. Kiitos jokaiselle ostajalle ja lahjoittajalle.
Ja arvatkaa mitä 326 eurolla esimerkiksi saa: 800 kenialaisen lapsen rokotukset poliota, tuhkarokkoa ja jäykkäkouristusta vastaan (Kerroin tämän ohimennen kylässä olevalle ystävälleni. Vastauksena tuli: ”Hyvä satsi terveit lapsii.” True).
Heinäkuisen huutokaupan idean ja ohjeet voi lukea täältä.
Tässä julkinen lista tuotteista ja voittohuutojen summista.

Villapaita kultaisilla kauluksilla 9 €
R-collection anorakki 30 €
Karhu-toppaliivi 8 €
Punainen nahkatakki 8 €
Valkoiset vagabondit 5 €
Cardinals -snapback 10 €
Nahkainen kynähame 5 €
Maitotonkka 10 €
Ruutupaita 6 €
Pitsisortsit 9 €
Pörröinen neuletakki soljilla 8 €
Montreal Canadiens -paita 13 €
Kulutetut Levikset 8 €
Tummansiniset Levikset 7 €
Hik!-lasit 62 €
Vetoketjukorvikset 6 €
Snoopy-hihaton 4 €
Leopardipaita/-mekko 4 €
Mokkatoppi 9 €
Spice Girls -college 8 €
Warriors-takki 4 €
Flanellipaita 3 €
Musta hame 3 €
Musta juhlahame vekkihameella 8 €
Keltainen neule 3 €
Itseneulotut villasukat 8 €
Pelipaita 5 €
Pinkit Adidaksen kengät 8 €
Pats-verkkatakki 8 €
Retro-verkkatakki 5 €
Nahkaiset nauhakengät 10 €
Vaaleanruskeat nahkasaappaat 8 €
Susi-college 14 €

Lisäksi yksi erillinen lahjoitus 10 €

Yhteensä 326 €

Lahjoitin eilen summan Nenäpäivälle Aamukahvilla-blogin tiimin kautta. Summa ei ole vielä tullut näkyviin, siinä menee muutama päivä. Mutta pian voitte nähdä yhteissumman kilahtaneen tiimin tilille. Nenäpäivän etusivulla näkyy kuitenkin jo tiimien keräämä yhteissumma 540, ja kun siitä vähennetään muiden tiimien yhteissumma, jää jäljelle juuri se siirtämäni 326 euroa. Naurakaa vain, kun olen näin tarkka, mutta täytyyhän teidän nyt tietää, etten ole ketään puijannut.

Varsinaista Nenäpäivää vietetään marraskuussa ja lahjoituksia voi tehdä ihan ilman huutokauppojakin. Nenäpäivän avustusvarat käytetään pitkäjänteiseen kehitysyhteistyöhön lasten oikeuksien, koulutuksen ja terveyden edistämiseksi.

Kiitos jokaiselle osallistujalle hienosta duunista. Ja ne, jotka eivät ole vielä tuotteitaan maksaneet (Cardinals Snapback, Maitotonkka, Kulutetut Levikset, Retro-verkkatakki), pliiis tehkää se pian.

Great Job. Mutta ei tällä vielä maailmaa pelasteta. Back to work.
-HenriikkaPs. Tänään on viimeinen päivä osallistua DIY-kilpaan.

Aamukahvilla 2 vuotta, kuukausi ja 10 päivää!

23
–
blogit, juhlat, random
ONNEA AAMUKAHVILLA! Hooray, hooray! 
Olin varannut blogini 2-vuotisjuhlan kunniaksi tämän ylläolevan kauniin kuvan. Ja kuinka kävikään, unohdin heinäkuun blogisynttärit. Päätin juhlia 2 vuotta ja kuukautta, mutta kuinka kävikään. Unohdin. Ja kai minulla nyt on oikeus juhlistaa alati pitenevää blogitaivalta? Siksi julkaisen onnittelut ja hurraukset nyt, kun vielä muistan. Ja kun kaksi vuotta on kuitenkin vielä lähempänä kuin kolme.
Muistan ensimmäiset jutut ja kuinka parin ensimmäisen viikon jälkeen löysin kävijämäärätilastot. Kävijöitä oli silloin päivässä noin 300. Haukoin henkeä: kuinka ihmeessä minun kirjoittelut saattaa niin monta henkilöä kiinnostaa? Kuvittelin ne ihmiset samaan tilaan, enkä uskaltanut kuvitellakaan kuinka jännittävältä niin iso joukko tuntuisi livenä.
Nyt ovat päivälukemat reilusti kymmenkertaistuneet, mutta edelleen löydän itseni ihmettelemästä. Koko blogitouhu lähti tunteesta. Sellaisesta tunteesta, että pakahdun, ellen saa jakaa ja purkaa inspiraatiopuuskiani muille samanhenkisille. Että räjähdän, jos en pysty tuomaan maailman kauneutta esille millään keinolla. 
Ja täytyy sanoa, että samalla linjalla olen edelleen. Mitkään cocktail- kemut tai ilmaiset kosmetiikkanäytteet eivät ole heiluttaneet perimmäisiä, alkuperäisiä motiiveja. Kävijämäärät tekevät oman osuutensa, mutta sisältö on edelleen visuaalista räjähtelyä ja elämän fiilistelyä. Tällä hetkellä Suomen blogiskene myllää ja kapinoi kuin Rosa Barks, mutta en ole oikeastaan siitä osallinen. Minulla on hyvä olo tässä ja nyt, en ole uupumassa, enkä ole menettänyt lapsenmielistä alkuihastusta bloggaamiseen. Tulevaisuus näyttää, millaiseksi blogi rakentuu. Sen tiedän, ettei hehkutus ja fiilailu katoa. Siinä missä moni vääntää blogistaan kakkua jauhopohjasta lähtien, niin minä keskityn vain kuorrutukseen: täydellisen kypsiin kirsikoihin ja kermavaahtoon.
Kiva, että ootte mukana. I’m glad.
Always be yourself.
Unless you can be a unicorn. 
-Henriikka, se sama vanha maailmasta pakahtuja
Ps. Muistattehan, että lauantaina loppuu DIY-kilpa!

Back to school -ostokset ja laatutorstai.

27
–
ostokset, ruoka ja juoma, sisko
Hei tässä tulisi nyt melkein sellainen ”päivä kuvina” -juttu. Ei ole vain kuvia siitä, kun torkutan ja herään äkäisenä, eikä siitä kun tönötän töissä. Ainiin, eikä siitä kun meinaan nukahtaa ratikkaan, ja myös nämä iltaiset nörttikuvat jää nyt ottamatta. Mutta olen kuvannut kaiken kivan ja mukavan. Keskittykäämme siis siihen, mikä rakensi laatutorstain.
Siskoni on asunut meillä tämän viikon, sillä hän pääsee omaan uuteen asuntoonsa vasta sunnuntaina. Tänään päätimme hoitaa jokavuotiset back to school -ostokset ja viettää lungin iltapäivän koulun ja duunin jälkeen. Päivän paras hetki on aamu, kun on päässyt kunnolla jalkeilla. Ja se paras hetki kannattaa jakaa ystävien ja hyvän aamupalan ääressä: rahkaa, croissantteja, smoothieta, halloumia, avokadoa, pensasmustikoita ja kunnon kahvia. Mums mums.

 Vaaleanpunaisen kahvikuppini kanssa lähdin töihin. Kahdeksan tuntia meni kevyesti, kun tiesi iltapäivällä odottavan tärkeät typerät kynät ja vihkot.

Ennen Akateemisen kirjakaupan haahuilua kävimme kuitenkin A21:sen cocktail-loungessa. Mirkka Metsola oli suunnitellut Soda Streamille työasut ja niille upeille luomuksille sitten kippistelimme (ja me Roosaliinan kanssa tietysti heitimme tsintsinit myös laatutorstaillemme ja tulevalle syksylle). Ihailin miniatyyri-leivoksia ja baristojen taitoa taikoa cocktaileja nanosekuntissa. On niitä monenlaisia lahjoja jaettu.

Viime vuoden back to school -päivän asukokonaisuudesta tuli ihmettelyjä: ”Oho, lähditkö liikenteeseen saunatakilla!? ;) Ei oikein tue siun kroppaa tuommoinen säkki:(” 

Josko tänä vuonna olisin onnistunut paremmin? Asu oli kaiken kaikkiaan simppeli. Musta maksihame, musta toppi, keltainen over-size puvuntakki, hattu ja käsikoru. Yön aikana läsähtäneiden lettikiharoiden sekaan sopi muutama huoleton letti. Tämä oli niin sitä kategoriaa ”aseteltu niin, että näyttäisi ettei ole aseteltu”.

 Ja saimmehan me lopulta ne ostoksetkin tehtyä:
– 005-mustekyniä (maailman ohuin terä, maailman paras kynä)
– Jeesus-kirjanmerkki
– Black Pool -luonnosvihko
– Moleskine-kalenteri (pyh, en luota teihin kännykkäkalenterit)
– iso kasa postikortteja
Mutta kuinka jaksan taas odottaa vuoden seuraavaa bts-päivää?
-Henriikka
Ps. Jotenkin kirjoitus takkuaa. Joka lause tuntui hitaalta ja kankealta. Huomenna taas uuteen nousuun.
1 2 3 4 5 6 7 8 … 15