Hei, Janne tässä. Bloggaajan mies ja hovikuvaaja. Yhteinen ystävämme Henriikka on ehkä noin puolen vuoden ajan yrittänyt saada minua kirjoittamaan käyttämästämme kuvauskalustosta vastaukseksi kaikille niille, jotka ovat kameroista kommenttilootassa tiedustelleet. Tämä postaus on nyt vihdoin reaktio tähän huutoon.
Aluksi on kuitenkin pakko sanoa, että on ollut ilo lukea kommentteja, joissa todetaan kuvien olevan onnistuneita ja tunnelmallisia. Kiitos. Ne ovat minustakin yllättävän usein hyviä. En minä toki niitä kaikkia ole ottanut (ja Henriikka muokkaa aina kaikki), mutta melko usein olen saanut olla kameran varressa. Tämä blogi on itse asiassa antanut minulle sysäyksen koko kuvaamisen opettelulle, mikä on näin jälkikäteen ajateltuna ollut erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen taito. Paljon on tietysti opittavaa, enkä pidä itseäni kovinkaan ammattimaisena kuvaajana, mutta ihan kelpona kuitenkin!
No nyt niihin kamoihin:
Suurin osa kuvista kuvataan Canonin järjestelmäkamerarungolla mallia 550D. Kamera oli Henriikalla omistuksessa jo vanhasta takaa, minä olen sitten hiljalleen ottanut sen eri ominaisuuksia haltuuni (pari vuotta sitten olin aivan täysin kokematon). Ja hyvä runkohan se on, sillä ei onnistunieita kuvia varten ole pakko investoida tuhansia markkoja. Mielestäni paljon on kiinni myös siitä, oppiiko tietämään mitä mikäkin nappula tekee, ja tuntemaan erilaiset valot, taustat ja kuvakulmat. Lisäksi Henriikka ei ole kuvauskohteena koskaan ollut vaikeimmasta päästä.
Objektiiveja meillä on kaksin kappalein: kittiputki sekä Canonin oma 50 mm 1.8. Huomattavan enemmistön ajasta rungossa on kiinni hyvin edullinen ja hinta/laatu -suhteeltaan erinomainen kiinteä viisikymppinen. Oman kokemukseni perusteella putki ei ole ainoastaan mukavan valovoimainen, vaan se sopii erinomaisesti nimenomaan perus asukuvaukseen. Putkella saa luotua tarvittaessa mukavan kapean tarkennusalueen, jolloin taustaan ja etualalle saa mukavaa blurria. Lisäksi tämä obektiivi piirtää kohteensa tarkasti ja on kevyt kantaa mukana. Sisätiloissa putki on myös kätevä valovoimaisuutensa vuoksi, ja vaikka se onkin sisäkuvaukseen melko kapea, saa sillä mainiosti napsittua tunnelmallisia yksityiskohtakuvia.
Kittiputkellakin otamme toki kuvia, ja itse pidän siitä yllättävän paljon. Kitillä saa silloin tällöin oikein tyydyttäviä kuvia, ja etenkin ulkona hyvässä valossa kuvatessa, taustan ollessa simppeli, olen kuviin usein hyvin tyytyväinen. Tämä saattaa tietysti johtua vain paremman kokemuksen puutteesta, ja jokin edullinen mutta valovoimaltaan tehokas laajempi putki onkin koko ajan hakusessa (Saa suositella!).
Toinen kamera, jolla olemme ottaneet viime syksynä ja alkuvuodesta kuvia blogiin on Sonyn NEX 3-N minijärjestelmäkamera (saatu blogin kautta). Tämä kamera on tarttunut reissuun mukaan, kun ei ole millään jaksanut kantaa mukana ylimääräistä painoa. Kamera on kevyt ja pieni kuin pokkari, mutta yllättävän tehokas paketti, johon on myös mahdollista vaihtaa objektiiveja. Meillä ei tähän kameraan kuitenkaan lisäputkia ole hankittu, sillä tämä on vain varakamera Canonille. Peruskuvaukseen tämä Sony on pienellä kokemuksella sanottuna oikein hyvä, mutta selkeästi kameran fokus on kuitenkin helppoudessa, jolloin tuntuu, että ominaisuuksista ja kuvanlaadustakin on välillä tingitty.
Sitten on tietenkin vielä ne pahamaineisen iPhonet. Ironian huippuhan on se, että kameroista kertova juttu on kuvitettu kehnoilla kuvilla. Ja kameroista paras on ikuistettu vieläpä omenaluurilla. Me yritämme kuitenkin vastakin kuvittaa tätä blogia ihan oikeita kameroita käyttäen, Instagram on sitten juttu erikseen.
Toivottavasti tämä juttu vastasi tiedonjanoonne.
Nyt on aika antaa niitä putkisuosituksia!
– Janne
Ensimmäinen kuva: Tuomas Tulenheimo
