arkisto:

helmikuu 2014

Pitkästä aikaa pitkät buutsit.

Tuuli tuivertaa, lumi sulaa ja sää on kuin pääsiäisenä. Mikään ei auta sähköiseen Suomi-tukkaan, mutta kaakao auttaa loska-angstiin. Ja arkea helpottaa, kun huomaa läheisillä rakennustyömailla nousevat kauniit nosturit ja vilkuttelee niille.

Tämä viikko on hiihtolomani koulusta ja töistä, pyrin päivä päivältä saattamaan opinnäytetyötäni kohti maalia ja kotia johonkin järjestykseen. Monta kertaa tämä kontrolli katoaa ja tilalle tulee granaattiomenoita, lakritsaa ja How I met your mother. Harmaa sohva ja tuttu kainalo.

IMG_2502 (kopio)IMG_2436 (kopio)

Mutta takaisin buutseihin, ne ovat nimittäin muutaman lauseen arvoiset. Käytettynä ostetut tummanruskeat nahkasaappaat ovat kauniit ja käytännölliset. Korko tuo pientä potkua persauksiin, mutta ei hidasta kulkua. Varsi on sopivan pitkä ja lämmittää.

Muutenkin asussa on panostettu perusvaatteisiin. Silkkinen kauluspaita, farkut, reilu villakangastakki, harmaa huivi ja sitten kaiken päälle pipo törröttämään.

IMG_2491 (kopio)
Harmaa sohva kutsuu, uusimmat aikakauslehdet kutsuu. Kjell Westön Kangastus 38 kutsuu. Päätän siis tähän.

-Henriikka

takki, paita, kengät, pipo/second hand, huivi/Balmuir, hanskat/Hestra

Vastauksia osa 3: Ruoka, Koulu ja opiskelu, Janne ja Bloggaus.

Seuraa kolmas ja viimeinen vastausjuttu. Viime vastausjutusta onkin hävettävän paljon aikaa. Blogimuutto ja kaikki sai juttusuunnitelmat aika sekaisin ja jouduitte odottamaan, suuret pahoittelut. Toivottavasti nämä vastaukset antavat selkoa mieltä sekoittaviin kysymyksiinne ja saatte taas nukkua rauhassa.

Ensimmäiset vastaukset löydät täältä ja toiset täältä. Aloitan kolmannet vastaukset kysymyksellä, johon en viimeksi keksinyt vastausta.

Kerro kolme asiaa, joita et ole koskaan tehnyt, mutta mitä luulet useiden muiden tehneen?

–       syönyt silliä
–       pelannut pokeria
–       ajanut mopolla

Ruoka

Lemppari ravintola ja -kahvila?

Lempparikahviloita ovat esimerkiksi Good Life Coffee, Café Talo ja Espresso Edge. Lemppari ravintola hmmmm, tämä on tosi vaikea. Olen niin paljon enemmän kahvilaihminen. En osaa mainita yhtä, mutta vinkkejä otan mielellään vastaan. Fafa’sin ruoka uppoaa kyllä aina hymy huulilla.

13

Suklaa vai salmikki?

Salmiakki ja raaka- ja tummasuklaa. Salmiakin makuun olen päässyt vasta viime vuosien myötä ja jäänyt koukkuun. Tavallisestakin suklaasta pidän, mutta en ole koskaan kuulunut niihin naisiin, jotka laskevat suklaan elämän top 3:een.

Juotko alkoholia? Kuinka usein/paljon?

Juon alkoholia, vaikkakaan en koskaan kerrallaan paria lasia enempää. Olen nautiskelija, en juhlajuomari. Minusta on kiva, että viini avataan vähän spesiaalimpaan hetkeen, eikä siihen tavalliseen keskiviikkoiltaan.

Mikä on sun lempiruoka ja -juoma?

Rakastan hedelmiä ja salaatteja, sekä monia suomalaisia juttuja, niin kuin poronkäristystä ja puolukoita. Juomista rakkaimpia ovat nykyään greippimehu ja vesi, vaikka olin ennen kunnon maitotyttö.

Mikä on suosikkireseptisi?

Bataattiranskalaiset. Bailey’s-juustokakku. Janne tekee sen taidolla.

12

Minkälaiset on sun normaalit päivän syömiset…

Mitä syöt, kun…

1. … olet hyperiloinen? Ihan mitä vaan. Kaikki menee. Iloisena syön paljon.

2. … olet surullinen?
 En mitään. Suru vie ruokahalun.
3. … olet masentuneella mielentilalla? 
En mitään, kts. edellinen.
4. … ärsyttää ja tympii kaikki? 
Mitä kaapista sattuu löytymään, en halua että mikään hyvä ruoka yhdistyy myöhemmin ärsyyntyneeseen mielentilaan.
5. … on kamala nälkä, mutta syöminen ei vain huvita eikä ole mitään hyvää? En syö sitten mitään, skippaan ruokailun ja menen nukkumaan.
6. … et jaksa laittaa ruokaa? 

Hapankorppuja, valmissalaatteja, hedelmiä, jäätelöä.
7. jos saat päättää kaikista maailman raaka-aineista mitä söisit, mitä söisit
a) aamupalaksi? Raikkaan smoothien, granaattiomenaa ja jälkiuuniruisleivän.
b) lounaaksi? Vuohenjuustosalaatin.
c) välipalaksi? Tuoreen mangon.
d) päivälliseksi? Poronkäristystä ja puolukkaa kunnon padasta, pitkään haudutettuna.
e) iltapalaksi?
 Amerikkalaista juustokakkua, leipäjuustoa ja Kouvolan lakritsaa.
8. herkku, jota et voi vastustaa: Juustokakku, raakasuklaa, Kouvolan lakritsi.
9. ruoka, jota teet useimmin? 
Salaatit.
10. paras ruoka, mitä Janne tekee? Janne ei ole varmaan koskaan tehnyt samaa ruokaa kahdesti.
11. maailman paras ruoanlaittaja ja lempiruokasi hänen tekemistään ruoista? 
Ystäväni Isabel. Olen rakastanut kaikkea hänen tekemäänsä. Ja häntä.
12. lempiruokasi ravintolasta?
 Jos käy kunnolla ulkona syömässä, kaikki maistuu taivaalta.
13. paras ja hauskin ateriointimuistosi? 
Asuin Etiopiassa, ja kansallisruoka oli käsinsyötävä hapan lettu kastikkeineen yhteisestä annoksesta. Kohteliaista oli, jos joku muu syötti suoraan suuhusi.
14. Ruoka, jota et voi vastustaa?
 Injera ja wotti (juuri tämä edellinen setti)
15. top 5 hedelmät ja miksi? APUA! Mitä hulluja kysymyksiä. Mango, granaattiomena, pomelo, mandariini, avokado. Kaikki nämä tuovat arkeen juhlaa.
16. ensimmäinen ruokaan liittyvä muistosi? 
Ehkä 3-vuotiaana sain karkkipäivisin keltaisen karkkiaskin, jossa oli sitkeitä vihreitä, keltaisia ja punaisia xylitol-hedelmäkarkkeja.
17. oma bravuurisi? 
Olen leipoja, en ruoanlaittaja. Odotan bravuuriani.
18. monimutkaisin ruoka, jota osaat laittaa? Ohjeesta paljonkin, ilman en mitään.
19. paras suklaa? 
Omatekemä taateli-raakasuklaa.
20. oletko koskaan juonut puhdasta, raikasta, kylmää vettä suoraan lähteestä tai tunturipurosta kauniilla, rauhallisella paikalla? (aioin lopettaa tähän, mutta mieleen tuli vielä pari tärkeää kysymystä..) Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Mikä kysymys tämä oli? Hahaha. Itse asiassa kyllä olen. Olin lapsi, enkä ymmärtänyt asian hienoutta.
21. oletko ollut vaelluksella/pidemmällä retkellä ja/tai tehnyt itse ruokaa luonnossa ja syönyt sitä? Mitä pidit ja mitä ruokaa se oli? :D
 Olen ollut muutamia kertoja yhden tai kahden yön vaelluksella. Olen valmistanut pastaa trangiassa, makkaraa ja tikkupullaa nuotiolla ja kerran veimme kanootilla jopa täytekakun metsään syntymäpäivän kunniaksi. Retkiruokailu on nautinnollista.
22. parasta peruskouluruokaa, mitä olet syönyt? Rakastin aina melkein kaikkea. Minusta kouluruoka on aina ollut hyvää. Ohrapuuro oli parasta.

23. entäpä se peruskouluruoka, mitä et ole yksinkertaisesti pystynyt syömään? Oli yksi! Pinaattikeitto. Ei mitään jakoa sen kanssa.

24. katsotko ruokaohjeet oikeista keittokirjoista vai netistä? 
Sekä että. Yleensä pyrin etsimään kirjoista haluamani, mutta kiireen keskellä turvaudun nettiin.
25. nyt on varmasti viimeinen! jokin syömiseen liittyvä asia, mitä en hoksannut kysyä mutta jonka haluat kertoa? Olen tyytyväinen ruokailija. Yleensä rakastan kaikkea. Viimeisen vuoden aikana olen ruokarakkauskateudesta johtuen systemaattisesti siedätyshoidottanut itseni myös oliiveihin ja vuohenjuustoon, joita nykyisin rakastan.

1

Koulu ja opiskelu
 
Mikä oli toiveammattisi peruskoulussa?

Liikunnanopettaja

Mikä oli vahvin aineesi koulussa?

Liikunta. Äidinkieli.

Entäpä millainen oli suosikkiopettajasi?

Ystävällinen, oikeudenmukainen, innostava, huumorintajuinen. Sai asiat vaikuttamaan oikeasti kiinnostavilta.

Mitä kirjoitit yo-kokeissa?:

Äidinkielen, terveystiedon, pitkän ruotsin, pitkän englannin, pitkän saksan ja pitkän matikan.

Mitä kouluja olet käynyt ja mikä on ammattinimikkeesi?

Olen käynyt lukion ja kirjoittanut ylioppilaaksi, jonka jälkeen opiskelin vuoden Jyväskylän yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta. Nykyisin opiskelen kulttuurituotantoa, josta tulevaisuudessa saan ammattinimikkeeksi tietääkseni “kulttuurituottaja”.

Työnteko vai koulunkäynti?

Rinta rinnan on toiminut lähivuosina hyvin, mutta kyllä olen varmasti pohjimmiltani enemmän työntekijä. Tieto tuntuu turhalta, ilman sen soveltamista käytäntöön.

Oletko tehnyt ennen nykyistä työtäsi jotain muita töitä?

Olen tehnyt, paljonkin. Ehkä voisin kirjoittaa tästä erillisen jutun? Olen esimerkiksi ollut mansikanmyyjä ja laitoshuoltaja psykiatrisella sairaalalla.

11

Missä olet nykyisin töissä ja mitä työtoimenkuvaasi kuuluu?

Olen töissä tämän blogiduunin lisäksi Kuvataideakatemialla tuottajana. Työtehtäviini kuuluu muun muassa näyttelytoiminnan järjestäminen ja viestinnälliset tehtävät.

Millä kuljet työ- ja koulumatkat? Onko ne pitkiä?

Kouluni on vajaan kilometrin päässä, sinne kuljen kävellen tai pyörällä. Töihin on matkaa muutama kilometri, jonne kuljen raitiovaunulla ja toivottavasti keväällä pyörällä polkien.

Janne

Kuinka pitkään oot ollut Jannen kanssa yhdessä?

4 ja puoli vuotta, joista 2,5 naimisissa.

8

Ootko katunut hetkeekään sitä, että menit nuorena naimisiin?

En ikinä.

Tuliko kihlautuminen yllätyksenä Jannelta vai yhdessä päätitte?


Täytenä yllätyksenä siinä hetkessä, mutta kyllä asiasta oli puhuttu.

Miten kotiväki suhtautu nuorena avioitumiseesi?

Rakkaudella, Ilolla.

Kuinka Janne kosi sinua?

En kerro. Lällällää.

Missä tapasit Jannen ja kuinka tutustuitte?


Tapasimme nuorten taideleirillä,  kun olimme molemmat Breakdance-pajassa. Hahaha.

9

Kauan seurustelitte jannen kanssa ennen kun menitte naimisiin?

2 vuotta, 2 kuukautta.

Onko Jannella bändi? 


On. Idän ihmeet.

tykkäätkö idän ihmeiden musiikista?

Kyllä tykkään, paljonkin.

Käytkö usein Jannen bändin keikoilla?


En. Muutaman kerran vuodessa. Keikkavaimous ei ole minua varten ja Jannen ollessa keikoilla jää minulle aikaa kaikkeen omaan.

2

Valitatko miehellesi ylös nostetusta wc-pöntön istuinreunuksesta?

Ei ole tarvinnut. Se on aina alhaalla.

Jos et, niin mistä sitten?

Valitan eniten sotkusta, jonka Janne pystyy ignoraamaan täysin.

miksi janne on niin kuuma?


Mä en tiedä, miten se sen tekee. Uskomatonta. Hymy, karisma, kaikki. Ei pysty kuin lankeemaan.

Blogit ja internet

Kuka ottaa asukuvasi?:)

Janne tietysti. Mutta toisinaan myös siskoni tai joku muu. Mutta 90-prosenttisesti Janne.

Onko sinulla Pinterestia?


On, Aamukahvilla-nimellä löytyy. Olen siellä surkean harvoin ja surkean aktiivinen. Pinterest on itselleni sellainen paikka, että jos annan sen viedä minuutin, sen vie 8 tuntia ja enemmän. Siksi olen tarkoituksellisesti panostanut siihen aika vähän. Koneella tulee oltua riittävästi ilmankin.

voitko tehä vastaukset videolla:)?


Eeeeen! Vloggaus ei ole itseäni varten. Ainakaan sellainen päätön höpöttely.

Mistä et ikinä kirjoittaisi blogiisi?

Ihmissuhteista syvällisesti. Omista tunteista syvällisesti. Oikeastaan en mistään kovin syvällisesti.

Koetko koskaan blogiangstia siitä, että
a) millaisen kuvan musta nyt saa tän postauksen perusteella

Hmmm, en oikeastaan. Mietin kyllä juttuaiheita sen verran, ettei jälkeen päin tarvitse miettiä, että mitähän sitä tuli kirjoitettua. Tietysti mietin yleisesti, mitä minusta ajatellaan blogin perusteella, että millaisen kuvan ihmiset minusta saavat. Mutta harvemmin se kohdistuu yhteen juttuun.

b) vietän liikaa aikaa blogin parissa

Kyllä mietin. Ylipäänsä tietokoneella olo tekee kyllä ihmiselle usein henkisesti ja fyysisesti huonon olon ja siksi on tyhmää, että tämä harrastus pitää paljon koneessa kiinni. Ja esimerkiksi vanhempien luokse mentäessä tai kavereiden tullessa kylään yrittää kirjoittaa juttuja valmiiksi.

c) paljastin itsestäni liikaa

En koe angstia, vaikka miettiihän sitä. Pohja-ajatukseni on, etten julkaise mitään mitä ei voisi julkaista Helsingin Sanomien etusivulla.

d) miksi ja ketä varten bloggaan ?

Itseäni, lukijoita. Kaikki samanhenkisiä ihmisiä, jotka kokevat sisällön mielenkiintoiseksi. On turha sanoa, että kirjoittaisin pääsääntöisesti itseäni varten, vaikka se on ollutkin lähtökohta. Päiväkirjat on asia erikseen.

Oletko keskustellut perheesi/läheistesi kanssa siitä, kuinka paljon saat heistä paljastaa ja millä tavoin?

Olen, joskaan en koskaan mitään ”istutaan nyt alas ja jutellaan” -sessioita.

3

Oletko saanut palautetta että olet julkaissut jostain jotain mitä hän ei olisi halunnut?

En ole varma, mitä tässä tämä ”hän” tarkoittaa, mutta en muistaakseni ole saanut palautetta. Joskus olen poistanut muutamia kuvia, joissa ystäväni ovat kokeneet itsensä rumiksi, hahah.

Oletko pohtinut millä tavoin blogisi ja ”julkinen minäsi” vaikuttaa mahdollisesti tulevaisuudessa esim työasioissa tai muuten vaan ihmisten suhtautuessa sinuun, ehkä jopa läheisten?

Voi, vaikka kuinka paljon. Totta kai se pelottaa, ja tällainen harrastus tulisi varmasti monen työn tielle. Olen kuitenkin harkinnan jälkeen päättänyt ottaa tällaisen riskin ja toivon, että blogi pikemminkin tukee kuin karsii työmahdollisuuksia.

Mitä kirjoittaisin blogiin jos en pelkäisi (esim. Ihmisten reaktioita)? 



Blogi ei ole itselleni se paikka, mihin haluisin ”uskaltaa” kirjoittaa mitään. Tai tykkään tästä juuri tällaisena.

10

Mikä on kehittänyt sua eniten kirjoittajana? 


Lukeminen. Se tuntuu tuottavan parasta tulosta sanavarastolle ja kielen monipuoliselle käytölle. Vaikka viime kuukaudet ovat tuntuneet kyllä kehnoilta kirjoittamisen suhteen.

Mistä sun blogin nimi muuten tulee?

Keksin blogille nimeä huhtikuussa 2011. Makasin anoppilan yläkerrassa sairaana ja pompottelin ideoita. Halusin nimen, joka kuvaisi hyvää fiilistä ja sellaista lempeää ja inspiroivaa tunnelmaa. En halunnut nimeä, joka itsessään rajaisi mitään aihealueita, jotta blogin sisältö saisi kehittyä vuosien myötä haluamaansa suuntaan.

Kirjoitatko blogia aamukahvilla ollessasi?

En, juuri koskaan. Mutta olen kyllä kuullut, että monet lukevat tätä aamukahvilla.

Vieläkö joku askarruttaa? Jäikö kysymyksiä? Voin vastata loppuihin kommenttipoksissa. Hauskoja kysymyksiä olitte jättäneet. Monia asioita ei ollut koskaan aiemmin ajatellutkaan, ja siksi prosessi tuntui kuin jättimäiseltä ystäväkirjalta.

Se olisi sunnuntai. Kirppispäivä takana ja koti-ilta edessä. Nauttikaa.

-Henriikka

6. kuva: Anna Äärelä
8. kuva: Tuomas Tulenheimo

Teekuppitaidetta.

Joskus sitä löytää itsensä fiilistelemästä mitä kummallisimpia asioita. Tänään herätin itseni teekuppien äärestä, ihan toisista sfääreistä (eikä, rimmaa!). Enkä edes oikeiden, kuumana höyryävien teekuppien, vaan virtuaalisten sellaisten. Seuraava kuvasarja pysäytti sopivasti ajankulun hetkeksi ja jäin ihmettelemään, miten joku keksii.

melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-1 melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-2 melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-4 melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-5 melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-6 melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-8 melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-9 melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-10 melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-11

Kaunista, todella kaunista. Näistä tulee myös vähän mieleen teemainos, jota näkyi muutama kuukausi sitten aikakauslehdissä. Minusta mainos oli täydellinen, mutta monen muun mielestä ei.

Modern art = I could do that + yeah, but you didn’t.

– Henriikka

Ps. Palan halusta tietää, kävikö joku ostamassa itselleen Samujin?

Kuvat: X

Tilaisuus Samuji-faneille.

samujidress

Onneni on kääntynyt (ei se epäonni kestänytkään kahta iltaa pidempää). En edes lannistu kokonaisvaltaisesti päälle hyökänneestä flunssasta, sillä Samujin mekko on minun.

Sain pari päivää sitten täysin puskista yllättävän viestin. Pitkäaikainen lukijani Jennifer on sen verran ymmärtänyt tyylini päälle, että hän laittoi minulle ihan älyttömän vinkin. Stockmannin outletissa riippui kymmenkunta Samujin mekkoa noin 90 prosentin alennuksella, hintaan 19.14 euroa. Älytöntä, niin kuin sanoin.

Kävin kokeilemassa ja olihan se ihana. Onhan se edelleen. Ei voi mitään.

samujidress2 samujidress4samujidress3

Mutta hyvät vinkit kiertoon: jos joku muukin tykästyi samaiseen mekkoon, niin niitä jäi sinne vielä vajaa 10 kappaletta roikkumaan. Käykää ihmessä hakemassa pois. Sitten voidaan pitää miitti ja kulkea Helsingin katuja identtisissä tekstiileissä.

Pikaista paranemista minulle, onnellisia ostoksia teille.

-Henriikka

For your travels across the globe I wish you bon voyage.

leatherpants3leatherpants leatherpants2

Kaikki nauroi, kun sanoin ostaneeni nahkaverkkarit. Niin ne vaan ovat palvelleet ja tämä naisihminen virnistelee tyytyväisenä. Reuhka kasvaa, mutta antaa kasvaa. Hiuspuuteri tekee sille ihmeitä, vaikka pakkastukkaa ei meinaa pelastaa mikään. Kameran takana oli pitkästä aikaa Aalo, joka onnistuu kuvien kanssa kerta kerran jälkeen. Tätä lisää.

Eilen kerroin täysin typerästä päivästäni ja turhanpäiväisestä ärsytyksestäni. Se purkaantui kympin lenkillä ja kotona kehräsin taas kuin kotikissa (ei härskejä konnotaatioita). Tänään heräsin totaalisessa nuhassa ja mietin, olisiko sittenkin pitänyt jättää loskalenkki väliin. Universumi käyttää minua muutaman päivän ajan voodoo-nukkenaan. Käyttäköön. Otan lasin valkkaria, unohdan huomisen tentin ja unelmoin.

– Henriikka

paita, takki/second hand, kengät/Bianco, nahkahousut/Mango

Kuvat: Aleksander Lazarevski / Aalophoto

Näitä täysin typeriä päiviä.

34261

Nyt on sellainen ilta. Että ärsyttää. Oli niin paljon suunnitelmia, mutta ei tee mieli toteuttaa yhtäkään. Tekisi mieli popsia vihreitä kuulia, mutta eihän niitä pysty kuin muutaman. Tekisi mieli lähteä juoksemaan, mutta kun tuo loska. Tekisi mieli riidellä ja paiskoa ovia, ihan muuten vaan. Ja heilutella keskisormea parvekkeelta koko maailmalle (huom! saattaa sisältää dramatisointia).

Voi olla, että koko vyyhti alkaisi avautua kahvia keittämällä. Saati sitä keitettyä kahvia juomalla. Tai sitten pitäisi vaan ottaa ne jalat alleen ja lähteä lenkille. Mutta se olisi niin ärsyttävän oikeaoppinen tapa aggression purkamiseen. Eikö olisi mukavampi vain heittäytyä mahalleen rimpuilemaan? Olisi kiva pyöriskellä vielä vähän, ärsyyntyneenä ja ärsyttävänä.

Johtuuko tämä kaikki toisiaan siitä, että hävisin äsken lautapelissä? Voisinko nyt vai päättää olla vähän mukavampi?

– Henriikka

Ps. Jos ei muuta hyvää auringon alla, niin ainakin on harvinaisen istuva baseball-takki.

Kirppisfanaatikko median myllerryksessä.

1305781405693 Näyttökuva 2014-02-03 kohteessa 20.42.06

Olen menossa sunnuntaina uudelle kirpputorille Kattilahalliin. Vien myös muutaman kassin vaatteita myyntiin, jaan pöydän parin kaverin kanssa. Olen seurannut uuden tapahtuman kehittymistä ja keskustelua siitä, tuleeko tästä kirppiksestä ”uusi Valtteri”. Hauskinta oli kuitenkin se, että täytenä yllätyksenä Nyt.fi:n sivuille ilmestyi tänään minun kuvallani varustettu juttu aiheesta. Klikkasin artikkelin auki mielenkiintoisen otsikon vuoksi ja jäin tuijottamaan: olenko minä tuossa kuvassa?

Minähän se tosiaan olen, banaanitakissani. Kuva on Hesarin arkistoista, syksyn haastattelun jäämiä (eli siis täysin laillinen kuva, no worries).

Mitä Kattilahallin kirpputoriin tulee, odotan siltä paljon. Uskon, että homma voi lähteä rullaamaan oikein mallikkaasti ja konseptista tulee hitti. Mutta matkalla on kyllä monia mutkia. Paikalle pitää tuoda oma viltti tai pöytä, eikä tarjolla ole parkkipaikkoja. Tässä kaksi tosi isoa kysymysmerkkiä tulevaisuudelle. Ilmaiskirpputoreissa tuo pöydättömyys on enemmän kuin fine, mutta 30 euron myyntipaikkaan haluisi jo vähän jotain muutakin kuin lattiapaikan. Vaikea myös hahmottaa, tulisivatko ihmiset todella kyydeillä ja julkisilla kirpputorimyyjiksi joka kerta? Let’s see, let’s see. Toivon kovasti kovasti, että näihin mutkiin saadaan suoruutta. Kello 12 aloitusaika on toisaalta kivaa vaihtelua aamuvirkkujen ajoille, mutta toisaalta omaa tunnelmaansa loi varhainen kirpputoriaamu ja se, että ostoskierroksen jälkeen oli vielä koko päivä tuhlattavaksi.

Kirpputorit ovat osa kaupunkikulttuuria. Harvassa paikassa näkee yhtä laajaa kansankirjoa, kuin kirppiksillä. Valtterin myötä konkreettinen toiminta vaihtui paljon virtuaaliseen myyntiin, huuto.nettiin ja kaupunginosien omiin kirppiskanaviin. Face to face on aina ykkönen, siksi peukut pystyyn Kattilahallille.

Peace, love ja sunnuntaina nähdään.

-Henriikka

Kattilahallin kirpputori
Sunnuntaina 9.helmikuuta 2014, klo 12-17
Sörnäisten rantatie 22

Tapahtuman facebook-sivu täällä.
Kuva: Nyt.fi / Sabrina Bqain

Kaunis makuuhuone.

IMG_2325 (kopio)

Muutimme nykyiseen kotiimme viime vuonna, huhtikuun alussa. Lunta oli vielä vähän jäljellä, ja hiihtolatu kulki kotimme vierestä. Meri oli vielä jäässä. Tuntuu, että se oli ihan vasta ja yhtäkkiä tajuan, että siitä on vierähtänyt miltei vuosi. Se on pitkä aika siihen nähden, miten vähän sisustusvisioitani olen toteuttanut. Monet asiat ovat vähän sinne päin, ja muovimattoon totun tuskin koskaan. Mutta yhteen huoneeseen olen melkein tyytyväinen, makkariin.

Koko huonetta ette saa vielä nähdä, seinät kun huutavat tyhjyyttään, ja työpöytä on pikemminkin kasa lehtiä, kirjoja ja papereita. Mutta sängynpäädyn taulurykelmä ja kattolamppu ovat kuvaamisen arvoisia.

IMG_2342 (kopio)IMG_2350 (kopio)

Taulurykelmän visio karsiutui pala palalta, kun tauluja kiinnitettiin. Tarkoituksena oli kiinnittää kultakehyksiä puolta enemmän, mutta olimmekin tyytyväisiä jo näihin neljään. Nostalginen sadetakkikuva on canvastaulu vuonna 2010 otetusta kuvasta (jolloin olimme vielä enemmän babyfaceja kuin nyt). Koska tämä kuva on riippunut seinällämme monta vuotta, emme ole vielä muistaneet teettää edes edustavaa hääkuvaa kehyksiin. Emmekä ehkä teetäkään.

Sitten on ukilta peritty Jeesus-taulu, lempeä ja täynnä lapsuusmuistoja. Vaaleanpunainen kukka on estetiikan ylistys, romanttisuuden kiteytymä ja kirppislöytö. Kirpputorilta on löytyneet myös sarvet ja niitä ympäröivät kultaiset kehykset. Sarvista roikkuva hehkulamppu suorittaa yövalon roolia erinomaisesti, vaikka tarkoitus on ollut vaihtaa ruikelo minilamppu suurempaan.

IMG_2355 (kopio)IMG_2376 (kopio)IMG_2335 (kopio)IMG_2385 (kopio)

Lasinen kattolamppu löytyi kerran Taideteollisen korkeakoulun Kynä ja paperi -taidekaupasta, kun olin hakemassa sieltä halpaa lounaskahvia. Pienessä liikkeessä myydään myös vanhoja huonekaluja ja valaisimia, eikä 30 euroa tuntunut pahalta lasisesta lampusta kullanvärisine ketjuineen.

Koti valmistuu huone kerrallaan. Ainakin meillä nukutaan hyvin.

– Henriikka

Tammikuun viimeinen ja vuoden kalenteri

Tänään olisi tammikuun viimeinen päivä. Kuinka voi olla mahdollista, että siirrytään jo helmikuuhun vaikka talvi vasta alkoi? Toivottelen ihmisille vieläkin hyvää uutta vuotta, onko se enää edes ajankohtaista?

Kalentereitakaan en ole vielä ehtinyt esitellä. Minulla on totuttuun tapaan Frankien seinäkalenteri, Moleskinen ”Planner” ja sitten on yksi, joka kuvissakin esitellään: söpö pupuaiheinen seinäkalenteri alkaneelle vuodelle.

kalenteri2014-4kalenteri2014-2

Lukijani eivät ole ainoastaan kivoja ja sympaattisia, vaan myös lahjakkaita. Sen huomasin, kun eksyin loppuvuodesta Vimmun sivuille. 20-vuotias arkkitehtiopiskelija, esteetikko Oulusta oli kyhännyt kaikkien iloksi maailman suloisimman pupukalenterin. Ja tällaista täytyy tietenkin tukea.

On niin monia, jotka miettivät, että pitäisi suunnitella kalenteri, pitäisi suunnitella postereita ja postikortteja tai painaa t-paitoihin printtejä. Harva niistä ajatuksista kuitenkaan saa konkreettista lopputulosta. Tämä sai ja se on aina aplodien arvoista.

kalenteri2014-3

 

Pupuja kaikille koko vuoteen.
Nyt oli taas erittäin surkea lopetus.

-Henriikka

Ps. Ensi viikolla tulossa ainakin seuraava osa kysymysjuttua. Jääkää langoille roikkumaan.

Huivii kenkää ja sen semmosta.

Koko ajan olen tuputtamassa teille ostoksistani. Hyi hyi. Mutta alkuvuodesta on kohdalleni osunut sellaisia kauppoja, että oksat sikseen. Ensin bongasin huuto.netistä Designer Remixin jättikokoisen villahuivin. Mintunvihreä huivi oli ovh:ltaan 120 euroa ja huusin sen päälle 20 eurolla. Tiedän, tiedän, ainahan huuto.netissä on löytöjä, joita voisi huudella kotiinsa päivittäin. Mutta kun. Mutta kun.

bob3

Toinen löytö oli Arabiaranta kierrättää -yhteisön kautta, ihan naapurista. Femmalla irtosivat mustat Dr Martensit. Kaipaavat tosin uudet nauhat, rumien ruskeiden tilalle, mutta silti! Vitosen!

Ja nyt on se hetki, kun voitte uskotella, että elämäni on yhtä kirpputoreilla käymistä ja juhlaa. Ja nyt on se hetki, kun paljastan, että sitähän se juuri onkin.

bob2bob6

Ainiin! Pssst! Taka-alalla komeileva Month of Sundaysin pärereppu ei kuulu vastaostettujen ihanuuksien listalle. Mutta ikiaikaisten ihanuuksien listalle ehdottomasti. Tiedän, että se kuuluisi napata palavasta talosta turvaan.

Olen ollut tänään kaikin puolin aika sekaisin. Onneksi näin ystävää kesken päivän ja sain taas jotain tolkkua ajatuksiini. Antaa anteeksi levottomat lauseet. Huomenna on onneksi perjantai.

– Henriikka

Marjapuuronvärinen nainen.

monkitakki2

Elämä on yhtä kohtaloa. Ostan ennen joulua 150 euron vaaleanpunaisen takin Zarasta. Rakastan sitä, mutta tiedostan sen olevan polyesteria. Ja Zarasta. Iskee morkkis. Harkitsen joululoman yli. Harkitsen pitkään, tammikuun alkupuolelle. Palautan takin. Kaivan sydämeeni vaaleanpunaisen takin menevän kolon, joka jää nyt tyhjyyttä ammolleen. Vakuuttelen itselleni, sinä löydät kyllä vaaleanpunaisen takin kirppikseltä. Villaisen vielä.

Koittaa tammikuun puoliväli ja eräs pakkasenpurema viikonloppu. Saan kutsun kotikirppikselle eräältä Kalliossa asustavan neidolta, johon olen tutustunut kaupankassalla. Rohkenen mennä kirppistelemään ja seinällä roikkuu vaalenpunainen takki. Saan takin ja noin kymmenen muuta asiaa hintaan 35 euroa. Ammottava tyhjyys poistuu, tilalle tulee marjapuuroa ja hattaraa. Lämpöö ja lempee.

monkitakki4monkitakki1monkitakki3

Kun kohtalo iskee ja valot välkkyy vaaleanpunaista, ei auta muu kuin lisätä samansävyistä huulipunaa ja nauttia. Marjapuuro-Henriikaksikin kutsui eräs Vihreän Talon Annika viikonloppuna, kun viiletin kylpytakin näköinen vaate hulmuten Teurastamon talosta toiseen.

monkitakki6monkitakki5

Maailman helpoin nuttura niskassa, sniikkerit jalkaan. Koska tästä elämästä tuli tällaista rentoilua?

-Henriikka

kengät/Nike, laukku/Lumi, housut/Mango, takki, paita, viitta, korvikset/second hand

Samujilta uutta ja kaunista.

samuji1 samuji2 samuji6 samuji7 samuji8samuji9

Samuji on saanut minut koukkuunsa. Ei totaaliseen koukkuun, niin että rakastaisin jokaikistä vaatetta. Mutta sellaiseen koukkuun, että joka kerta uusien mallistokuvien ilmestyessä löydän muutaman ehdottoman suosikin ja palan halusta päästä jakamaan niitä tänne. Pre-fall 2014 -kuvat julkaistiin tänään ja olin kärppänä paikalla.

Mustavalkokuvat kolahtivat eritoten. Vaatteiden kanssa tapahtuu karkea jako: toisia voisin kuvitella käyttäväni päivittäin, toiset (esimerkiksi valkoinen hapsumekko) eivät ole lainkaan oma juttuni. Jakkuhenki, kolmanneksi viimeisen kuvan kiiltopaita ja pitkä tumma mekko laajensivat pupillit.

Kuvien malli on uskomattoman kaunis. Huomasin kuitenkin pitkästä aikaa ajattelevani, etten pysty erilaisten vartalotyyppien vuoksi yhtään kuvittelemaan, miltä vaatteet näyttäsivät päälläni. Hänen päällään ainakin erihyvältä.

-Henriikka

Kuvat: Samuji pre-fall 2014 / Niko Mutrunen

Teurastamo, tulevaisuuden toivo.

Tiedättehän Teurastamon? Kaupunkilaisten valloittama nostalginen alue lähellä Sörnäistä.

”JATKUVASTI RAKENTUVA, PYSYVÄSTI KESKENERÄINEN, VALMISTAKIN PAREMPI JA ENEMMÄN KUIN OSIENSA SUMMA!

Sitä on Teurastamo. Teurastamo rakennettiin vuonna 1933 Helsingin kaupungin teurastuslaitokseksi. Viime vuosina tukkukaupan käytössä olleet rakennukset muodostavat uniikin kokonaisuuden, joka vallataan vaiheittain kaupunkilaisten käyttöön. Historiallisia tiloja remontoidaan vähitellen uutta elämää varten ja spontaani kaupunkikulttuuri elää tukkukaupan kuhinan keskellä vielä usean vuoden ajan.

Ensimmäiset ravintolat ja myymälät ovat jo aloittaneet toimintansa ja paratiisiomenapuiden katveessa on järjestetty paljon iloisia ja omintakeisia tapahtumia.”

IMG_2186 (kopio) IMG_2192 (kopio)IMG_2189 (kopio)IMG_2237 (kopio)

Kävin lauantaina paikan päällä, sillä siellä vietettiin ”Teurastamon parhaat” -tapahtumaa. Alueen vallanneet yrittäjät esittelivät tuotteitaan, tilojaan ja toimintaansa ja ruokakiskoista sai halvalla kokeiluannoksia. Lapset luisteli pihan jäällä ja meininki oli hyvä.

Jotenkin tuli sellainen olo, että Teurastamolla on vahva tulevaisuus. Jo nyt alue on saatu hyvään kondikseen ja silti vielä kaksi kolmasosaa kaikesta potentiaalisesta tilasta on tyhjillään. Mitä kaikkea voi vielä tapahtuakaan, damdidamdamm. Hyvä kansa,  ottakaa   otetaan tila haltuun.

IMG_2199 (kopio) IMG_2206 (kopio) IMG_2210 (kopio) IMG_2214 (kopio) IMG_2219 (kopio) IMG_2220 (kopio) IMG_2227 (kopio)IMG_2230 (kopio)

Teurastamolle rantautuneita toimijoita ovat muun muassa kiinalaista ruokaa valmistava Ho’s Food, tuorepastan asiantuntija Pasta Factory Finland ja luomuruokaa myyvä Makumaku. Itse menetin sydämeni pienelle Jädelinö-jäätelötehtaalle, jonka antimia aion nauttia ensi kesänä runsaasti.

Toimitilansa saaneiden yrityksen lisäksi Teurastamolla järjestetään myös paljon tapahtumia (toivottavasti tulevaisuudessa vielä enemmän) muun muassa Maalaisten joulutori ja Helsinki Night Market. Omat tuottajansormet alkoivat syyhytä (hyi, mikä sana), kun mietin kuinka hyvin tila sopisi kesäisiin pihakirpputoreihin kera pienten bändien ja katusoittohengen.

IMG_2243 (kopio)IMG_2253 (kopio) teurastamo7IMG_2275 (kopio) IMG_2278 (kopio) teurastamo1 teurastamo2teurastamo4 teurastamo5 teurastamo6

Olin aiemmin vieraillut Teurastamon keskiössä, Kellohallin ravintolassa, ja viettänyt siellä eräitä pikkujoulujakin. Toivoisin kuitenkin ihmisten löytävän myös ympärillä olevat toimijat. Jos täyttäisin lähivuosina pyöreitä, viettäisin syntymäpäiväkekkerini jossain alueen pienemmistä toimitiloista.

Kiva paikka, hyvät kehitysnäkymät. Ei liikaa yritystä, vaan aitoa tekemisen meininkiä.

– Henriikka

Maailman parhaat kengät.

timberland1

Olen aika varma, että olen viime päivät kävellyt maailman parhaissa kengissä. Kyseessä ovat blogiyhteistyön kautta saadut Timberlandin Yellow Bootsit, jotka ovat 40v-juhlavuoden kunniaksi valmistetusta pienestä kenkäerästä, jotka on valmistettu erikoiskäsitellystä nahkasta. How cool is that.

En usko, että kukaan teistä on välttynyt Timberlandin legendaarisilta kengiltä. Veikkaan kuitenkin, että harvempi tietää kenkien tuotannosta. Itsekin olin hehkuttanut kenkiä pitkälti ulkonäön ja nostalgisuuden vuoksi, mutta taustalla myllääkin aikamoisen ekologiset arvot.

timberland3timberland2

Timberland on yksi kestävän kehityksen edelläkävijöitä ja yksi maailman vastuullisimmista vaatevalmistajista. Suuri osa kengistä tehdään edelleen käsityönä ja materiaalina käytetään muuan muassa kierrätettyjä muovipulloja. Valmistuksessa käytetty Renet™-kuitu valmistetaan vanhoista kalastusverkoista ja siimoista. Timberlandeihin käytetään aina parhaita nahkalaatuja, jotka tuotetaan vastuullisilla nahankäsittelylaitoksilla. Nämä ovat sellaisia asioita, joista oikeasti on ihan vilpittömän iloinen.

Timmyt valmistettiin aluksi vedenpitäviksi nahkakengiksi työmiehille. Aikamoinen matka on siis kuljettu Rihannan, Pharrell Williamsin ja Va$htie Kolan jalkoihin. Ja minun. Lapsuudesta asti tutut kengät ovat vihdoin oikeasti tutut.

timberland4

Suosittelen tsekkaamaan ja selailemaan kunnon nostalgiakuvia Yellow Bootseista. Kummasti se historia vaikuttaa siihen, miten mihinkin asiaan suhtautuu nykypäivänä. Oma lempparikuvani on tämä. Ja hei, uskokaa tai älkää, käytän näitä kenkiä sekä lököfarkkujen että sirojen mekkojen kanssa.

Jok’ikiselle levollista sunnuntai-iltaa. Lähden hiphop-jameihin (yleisöksi, ohi ovat kulta-ajat).

– Henriikka

Ps. Timberlandeja myy Suomessa Kampin kauppakeskuksen liike ja Espoon Ainoan liike.

PUUMANAINEN.

Mitäs me puumanaiset, iloiset ja ketterät. Aurinko paistaa helottaa ja puumat paidassa kimaltavat komeasti. Nyt kun tarkemmin katson, niin voi olla etteivät eläinkuviot olekaan puumia, vaan panttereita. No, oli miten oli, puumiahan naiset ovat loppujen lopuksi kaikki.

Pujotin kultaiset korvarenkaat korviini pitkästä aikaa. Tuntui, että olisin juhlinut päivän läpeensä. Aina kun katsoin peiliin, aivoni lähettivät virheellisiä signaaleja luullessaan kultakorvisten olevan juhlaverme. Joskus virheelliset aivosignaalit ovat vain ja ainoastaan hyvästä, ja saavat tavallisistakin askeleista tanssia.

pumashirt2

Kultaa ja mustaa, eri materiaaleja ja hiukset juuri sellaisena, kuin ne suihkun jälkeen itsekseen kuivahtivat. Helppoa, rentoa, mutta kuitenkin sellaista pukeutumista, ettei unohda omaa olemassaoloaan.

Pohdin aluksi, onko ongelma kun lyhyt paita peittää juuri vyötärön ja kroppani näyttää tasapaksulta pötköltä. Mutta koska tuntui hyvältä, en antanut asian häiritä.

pumashirt

Ja nyt perjantai ja perjantaisauna. Sisko yökylässä ja mies matkoilla. Ideaalitilanne herkkukaakaolle kermavaahdolla.

– Henriikka

kengät, takki, paita, hame, korvikset/second hand

Raakasuklaata, oi raakasuklaata!

raakasuklaa1

Olen ollut tammikuun herkkulakossa. Uskokaa tai älkää. Olen ollut huono siinä, sen ainakin uskotte. Mutta en alun alkaen pyrkinytkään ehdottomuuteen, vaan pääsemään irti naurettavasta sokerikoukusta, joka saa minut kiipeilemään tikkailla kurkottelemaan keittiönhyllyjen takanurkkiin makean löytämisen toivossa. Ja se koukku on täysin turha ja naurettava. Saatan popsia kuivattuja hedelmiä, mysliä tai vanhoja joulukonvehteja. Kerran söin kaakaojauhetta lusikalla suoraan purkista, toisella kerralla hilloa. Siskoni totesi joskus, että käyttäydyn joka ilta sokeritarpeen partaalla kuin raskaana oleva nainen.

En ole mikään mättäjä, raja tulee nopeasti vastaan ja siksi turhauttaakin sellainen pieni napostelu. Se kun tuntuu olevan naisten suurin synti. Herkuttelun haluan kuitenkin itselleni sallia. Ruoka ja kaikki makea kun ovat yksi tämän maailman parhaita juttuja.

Olen ottanut muutaman askeleen lähemmäs ongelmien ratkaisua: raakasuklaa.

raakasuklaa2 raakasuklaa3 raakasuklaa4

Raakaruoastahan vouhotetaan nyt joka tuutissa aikamoisella volyymilla. On raakakakut, raakapitsat ja raa’at suklaat. Itsekin löysin noin vuosi sitten omaksi yllätykseksenikin kiinnostuksen koko hommaan. Etenkin sokerijauholeivonnaisten korvaaminen terveellisemmillä vaihtoehdoilla kuulosti houkuttelevalta, sillä vaikka pidänkin tavallisista kakuista, ei niiden leipomista tee mieli harrastaa useasti viikossa.

Sokerin tilalta hunajaa, voin sijasta raakakaakaovoita, Oboen sijasta raakakaakaojauhetta. Aina astetta parempaa. Ja silti niin hyvää. Ai että.

raakasuklaa5 raakasuklaa6

Raakasuklaa on makumaailmaltaan aika erilainen kuin normaali suklaa ja muutama maistelukerta meni totuttautuessa uuteen makuun. Nyt nostan raakasuklaan kuitenkin maultaan ehdottomasti normaalia suklaata paremmaksi. Tietysti erojakin eri suklaiden väleillä löytyy, eikä kaikki ole mitään taivaspaloja.

Viime viikolla tein Taatelisuklaata Karita Tykän uuden raakaleivontakirjan ohjeella. Temperointi ei vielä luonnistu, sillä en omista ruokalämpömittaria, mutta muuten suklaat valmistuivat nopeasti ja helposti. Taateli sopi suklaaseen kuin nenä naamaan.

raakasuklaa7 raakasuklaa8

Näiden ruokatrendien kanssa pitää osata säilyttää järki. Raakasuklaa tuntuu kuitenkin itselläni olevan ratkaisu makeakoukkuun, joka vie herkuilta nautinnon ja kypsästä käytöksestä viimeisetkin rippeet.

Hyviä raakasuklaareseptejä? Vaikka jännittää laittaa tällainen kysymys, sillä viimeksi kun kysyin putkisuosituksia, niin niitä tuli nolot nolla kappaletta! Jäin kuin nalli kalliolle kyselemään.

-Henriikka

Onnellisesti untuvan ympäroimä.

joutsentakki4

Minusta on tullut iän myötä järkevämpi. Vihdoin voin sanoa näin! Edes jostain asiasta. Nimittäin tänä myöhästyneenä talvikautena olen pukeutunut lämpimästi. Olen käyttänyt kauniiden, mutta hyytävänkylmien villakangastakkien sijasta mustaa untuvatakkiani. Enkä ole palellut sen alla kertaakaan.

Tosin täydelliseen järkevyyteen on vielä matkaa. Jalassahan on usein sniikkerit ja sukkahousuillakin hypin menemään harvase päivä. Inhoan pitkiä kalsareita, tai pitkiksiä, niin kuin tyttöjen niitä kuuluisi kutsua. Korvat on paljaana ja korvanlehdet kirkuvanpunaiset. Mutta on sentään se takki.

joutsentakki1 joutsentakki2

Aurinkoa olen nähnyt vain vilaukselta. Kuinka kokonaisvaltaisen tärkeä voikaan olla yksi möllöttävä taivaankappale ihmiselle ja koko maamöllykälle? Kirkasvalolamput jäävät rannalle ruikuttamaan, kun tuo mahtava lämmin pallo nousee taivaalle ja pysyy siellä jo vähän kauemmin kuin vielä muutama viikko sitten. Lämmin untuvatakki ja lämmin aurinko, täydellinen kombo.

joutsentakki3

Kuluneiden päivien iloja jaettavaksi:

– Eilinen spontaani keikkapyrähdys Mascotin tiistaiklubille The Recipesiä kuuntelemaan.
– Iittalan kuukauden kanta-asiakasetu (yhdestä tuotteesta -30%), jonka vuoksi pohdin päivittäin, millaisen tarpeen itselleni kehittäisin.
KeepCupit ja niiden vuoksi saadut alennukset.
– Ystävät. Kaakao. Kermavaahto. Yhdessä ja erikseen.
– Aurinko. Vaikka sitten minimaalisen pienissä erissä.

Peace,
Henriikka

takki/Joutsen, kengät/Nike, huivi/Balmuir, reppu/Fjällräven
Kuvat: Siskoni Roosaliina

Mukaan Adidasheimoon!

aamukahvillaadidasheimo

Yes, sir. I’m in. Olen mukana Adidaksen 30 hengen juoksutiimissä, tavoitteena kesäkuussa juostava puolimaraton. Miten tähän päädyttiin? Siitä en ole aivan varma. Miltä nyt tuntuu? Jännittävältä, mutta erittäin hyvältä.

En todellakaan ole mikään fitness-muija. Enkä elämäntapaherkkulakkoilija. Tai urheilupyllyposettaja. Tai salihullu. Tai mikään vastaava. Mutta juoksemisesta pidän ja rakastan luontoa. Haluan pitää itseni ”hyvinvoivana” tavalla tai toisella, ja tällä hetkellä juoksu on tuntunut itselleni parhaalta vaihtoehdolta. Millään aikatavoitteilla en ole ravannut, enkä ymmärrä kaloreista tai sykkeistä juuri mitään. Juoksen, koska se tuntuu hyvältä.

Urheilin koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Pelasin 8 vuotta koripalloa, teline- ja joukkuevoimistelin, tanssin, kävin kuntosalilla ja lenkkeilin. Se oli elämäntapa ja enemmän. Lukion viimeisen vuoden aikana jossain napsahti ja tajusin haluavani jotain muuta: ”huippu-urheilun” tilalle terveyttä ja hyvinvointia, ja erityisesti kaiken höökiliikunnan tilalle vähän aikaa. Sen jälkeen olenkin pieni kapina päällä etsinyt omia polkujani liikunnan saralla.

Täytyy vähän kapinoida, jotta löytää taas rakkaiden asioiden pariin. Minun ja urheilun suhde on lähivuodet ollut vähän samanlaiset, kuin teini-ikäisen ja vanhempien. Ilman ei tule toimeen, mutta hirveä tarve irvistellä. Toivon, että heimon kautta saan taas tuntea kunnon liikunnanriemua ja onnistumista. Tavoitteena olisi saada liikunnasta taas rutiini elämään. Eikä olla tällainen maailman ailahtelevin urheilija.

– Henriikka

Kesä untuvatakin alla.

Mikä täydellinen talvipäivä, ei voi muuta sanoa. Sunnuntaisin olen yleensä maailmankaikkeuden laiskin nainen, mutta tänään olin jo kymmenen jälkeen luistelemassa. Maailman suuria ihmeitä. Viikonloppukirpputoreille herääminen on aina asia erikseen, sillä sinnehän lähdetään materian perässä, mutta luistelu! Vau.

(Aplodeja tähän väliin)

flowerdress1 flowerdress2

En ole koskaan lukeutunut siihen sakkiin, jotka keskisormet sojottaen inhoavat talvea ja pakkaspäiviä. Jotka sentterit pystyssä kulkevat lumipyryn keskellä ja haikailevat kesää elokuun lopusta lähtien. Nautin lumesta ja siitä tunteesta, kun pääsee pakkasesta sisälle.

Ulkonäölle talvi tekee usein kuitenkin hallaa. En ole värjännyt hiuksiani pariin vuoteen ja pidän siitä, kuinka aurinko paahtaa ne vaaleiksi. Talvella sävy alkaa kuitenkin muistuttaa harmaata. Lisäksi ihon epäpuhtauden näkyvät kymmenen kertaa pahemmin ja hiusten lisäksi myös naama alkaa harmaantua. Korvat punottavat kuin pahimmalla juoppolallilla ja koko olemus huutaa aurinkoa.

flowerdress6flowerdress3

Asioilla on usein monia puolia, talven hyvät puolet jyräävät kuitenkin pinnalliset ulkonäkömarinat. Aina voi pukea untuvatakin alle kukkamekon ja keltaisen bleiserin ja kuulla työkavereiden lempeää kettuilua siitä, että talvea on vielä monta kuukautta jäljellä.

-Henriikka

bleiseri/second hand, mekko/Zara, kengät/Nike

Hämärähommia nämä ostoshommat.

Mitä ostoksiin tulee, olen tunnelinjalla. Saatan olla pidemmän aikaa ostamatta mitään ja sitten yhtäkkiä laittaa rahaa moneen asiaan. En enää osta puoliksikaan yhtä paljon, kuin vielä muutama vuosi sitten, mutta en voi kutsua itseäni tässä suhteessa hillityksi. Onneksi aarreaittojani ovat kirpputorit ja kaiken maailman kierrätyssivustot, joten harvemmin puhutaan myöskään elämää suuremmista summista. Ja jos pidemmällä aikavälillä pohtii, niin osaan laittaa jotain säästöönkin. Vähän. Joskus.

Viimeisimmät tunnehankinnat top kolme, olkaa hyvä.

Swedish Hasbeens -puupohjaiset nilkkurit
66 euroa, Huuto.net

Huuto.net on aina yhtä jännittävä. Pupillit suurina tuijotin kuvissa harmaita, kauniita kenkiä ja toivoin jo olevan kevät. Huusin kengät itselleni eilen ja hain ne naapurikaupunginosasta samana iltana. A-a-a-au miten ihanat!

arabiaterttu

Arabian Terttu-posliinipurkki
25 euroa, Kumpula Kierrättää -facebook yhteisö

Mutta kun se on niin kaunis, mietin ja kipaisin ostamassa purkin itselleni. Arabianrannassa asustavalle on se hyöty, että myös Hermannin, Kallion, Kumpulan ja Käpylän kierrätysyhteisöt ovat pyörämatkan päässä (facebook-yhteisöt, jossa eri kaupunginosien asukkaat kierrättävät vaatteita, tavaraa ja huonekaluja). En tiennyt Terttu-purkista mitään, mutta myöhemmin googlatessani huomasin sen olevan yllättävässä arvossa.

kynttilänjalat

Vaaleanpunaiset lintu-kynttilänjalat
5 euroa, Arabianranta kierrättää -yhteisö

En ehkä koskaan ole maksanut yhtä montaa euroa jostain näin epämääräisestä. Posliiniset linnut huusivat nimeäni kymmeniä kertoja ja kaikkien torjuntojen jälkeen annoin niille periksi. Erittäin epämääräiset, koomisetkin. Hämärähommia, tosiaan.

Tunnelinjalla jatketaan perjantai-iltaan ja viikonloppuun. Sydän mukana, se on hyvä. Ja järkikin. Vähän. Joskus.

-Henriikka