arkisto:

maaliskuu 2014

13.3.2014

Kun pitää vähintään silmänsä auki.

–

Tikkurilan mainos kolahti eilen postiluukusta. Olen nähnyt saman mainoksen ennenkin ja silti tartuin siihen taas ja aloin selata. Kuvissa olevat sommitelmat ovat upeita. Koska maalimainoksista tuli tällaisia? Mitä ihmeen aikoja me oikein elämme?

Yrityksenäni on tässä kirjoittaa, että kun pitää vähintään silmänsä auki, arjessa tulee vastaan yllättävää, ylitsevuotavaa kauneutta. Sitten kun vielä avaa kuulo-, haju-, tunto- ja muut aistinsa ympäristölle, niin tulee yllättymään moninkertaisesti. Laput pois silmiltä, ja niin kuin isäni aina opasti minua ajokoulussa, pää kääntyy kuin pöllöllä.

Kuvista on tosi vaikea valita lemppareita. Olen sitä paitsi huomannut tämän kevään tuoneen itselleni värikarttaan ihan ennenkuulumattomia suosikkeja. Retrovärit jäävät syksyyn, nyt saa tulla raikkautta ja elämää tuutin täydeltä.

– Henriikka

Kuvat: Tikkurila / Kaunis koti

12.3.2014

To better and brighter things.

–

muoti, oma tyyli, random

Voiko olla totta, että aamulla herätessä on valoa! Valo tulee valkoisista verhoista läpi, herättelee kevyesti ja toimii päivän ensimmäisenä kahvikuppina. Ihana, ihana valo. Kirkkaat aamut tuovat trenssipäivät, ja hameenhelma lyhenee lyhenemistään. Toisaalta sängynpohjalla tekee mieli lölliä pidempään ja laiskuuden puuskissa sama nuttura on ollut päälaella jo vajaa viikon. Kuvottavaa jonkun mielestä, minun mielestä helppoudessaan mahtavaa.

Nahka tuntuu pitävän pintansa tyylissäni. Aina samat, konjakinväriset nilkkurit ja nahkalaukkuja olalla. Välillä hairahdun muihin materiaaleihin jolloin tajuan, kuinka mikään ei vedä vertoja nahkalle. Hyvälaatuinen nahka kestää ja paranee käytössä koko ajan.

Samoin säilyvät kukkakuviot, jotka tulevat naistenlehtien mukaan muotiin jokaikinen kevät uudestaan. Helpompi kun jatkaa samalla linjalla kesät talvet, niin ei tarvitse laittaa vaatteita kiertoon.

Turha tässä nyt on höpistä. Kuuluu hyvää ja välillä kehnoa. Elämä ei ole aina pelkkää paistattelua, mutta aurinko antaa armoa. Minussa on varmaan nähtävillä jotkut keväthormonit, kun tulee kutsuja ”koko perheen tapahtumiin”. Sitten menen tilaisuuksiin, jossa pörräävät lisäkseni äidit ja isit lapsineen. Mikä on tämä salaliittoteoria?

– Henriikka

Ps. Tämän asukokonaisuuden ensimmäinen kuva on myös mukana LUMI:n äänestyksessä. Jos haluatte, voitte käydä tykkäämässä asustani täällä ja voittaa samalla laukkuja ja sellaista.

11.3.2014

DIY: Villakangastakista liivi.

–

DIY

Liivit on jees, kun niitä oppii käyttämään. Niissä on aluksi tökerö olo ja etenkin nilkkamittaiset liivit saavat olon tuntemaan epäilyttäväksi. Nämä ovat kuitenkin niitä tottumiskysymyksiä ja tällainen lyhyenläinenkin on päässyt viime vuosina kunnolla liivien ihmeelliseen maailmaan. Yksi parhaista, helpoista väsäysvinkeistä on villaliivin ohje. Kirppikset pursuavat vanhoja, hyvälaatuisia villakangastakkeja, joista saa muutamalla saksen napsautuksella näpäkän liivin.

– Osta villakangastakki: huomioi takin muoto, pituus, koko yms. Parhaita ovat takit, joissa liivin muoto on hyvä, kun hihat leikkaa saumaa pitkin pois. Näin vältät hihojen rispaantumisen, niin kuin yllä.
– Leikkaa hihat irti. Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Irrota myös halutessasi mahdolliset olkatoppaukset ja muut härpäkkeet.
– Helpoimmalla pääset, kun ostat takin, jossa ei ole vuorta. Vuoren kanssa on aina mietittävä, kuinka hihojen leikkaaminen vaikuttaa vuoreen. Vuoritakkien kanssa toimiminen on kuitenkin myös mahdollista ja yleensä muutama kiinnittävä lisäommel riittää.

Siinä se oikeastaan olikin. Ohjetta voi soveltaa myös keväisempään, kevyempään liiviin.

Nips naps, sanoi Fiskarsit. Tuli uusi vaate.

– Henriikka

10.3.2014

Rakas päiväkirja, kesä alkoi 8.3.2014.

–

elämä, Helsinki, kahvilla, kaverit

Kesä alkoi tänä vuonna 8.maaliskuuta. Alkamiseen ei tarvita sen kummempaa, kuin vankka päätös ja juhlallinen hetki. Jälkimmäisenkin voi unohtaa, jos tahto on luja. Lauantaina paistoi aurinko niin kauniisti ja viime kuukausiin verrattuna korkealta, että oli aika korkata kesä. Soittelin parille ystävälle, ja he olivat samaa mieltä. Ja mikä olisikaan osuvampi paikka kuin kaupungin sykkeeltä sivussa sijaitseva Cafe Regatta.

Jonoa riitti pitkälle, sillä muutama muukin oli hoksannut kauniin kelin (Oli vähän samanlainen fiilis, kun saadessani kuningasidean Pariisissa: ”Menenpä tsekkaamaan katakombit sadepäivänä”). Tuuli oli meren rannassa niin kova, että kahvia odotellessa meinasi kääntyä puhurin johdosta vaakatasoon, mutta fiilis oli hyvä. Sitruunapiirasta ja kahvia sopivan tavallisista valkoisista kupeista. Sitten kuppien kippistely ja tadaa, kesä on täällä!

On kyllä olemassa yksi miettimisen arvoinen seikka. Miksi Helsingin ulkopuolella ihmisvilinä ja yhteen paikkaan kerääntyneet ihmiset ilahduttavat, mutta Helsingissä aloitan ruuhka-aikana heti lievän ahdistuksen? Rakastan kesälomalla ajaa autolla pienemmille paikkakunnille, joissa paikallinen jäätelökioski tai kirkonkylä on kaiken keskiö, jossa ihmiset tapaavat sattumalta toisiaan ja jäävät juttelemaan. Helsingissä toivon salaa, ettei kahvilassa olisi ruuhkaa tai ettei vuoroaan tarvitsisi liikaa odottaa. Regatan oloiset paikathan ovat niitä pääkaupunkiseudun helmiä, joissa voi oikeasti nähdä kulmakunnan tuttuja ja jäädä tunneiksi höpöttelemään. Asenteenmuutos paikallaan. Henriikka, ryhdistäydy!

Kun tällaisten pusuhassejen kanssa saa elää, on elämä aika kepeää. Kesän lämpötilat tulevat kun tulevat, mielessä saan muuttaa vuodenaikoja milloin haluan. Tällaista se on olla individualistisen yhteiskunnan ylpeä kakara.

-Henriikka

8.3.2014

Without.

kommentoi

–

random

Kesästä tuntuu olevan aika kauan aikaa. Tänään palasin toukokuuhun, kun katsoin erään videon päivältä, jolloin Anna oli ostanut uuden kameran ja halusi kokeilla kuvausjuttuja. Koska asumme samassa talossa, lähdin hänen koekaniinikseen. Niin syntyi ylläoleva pätkä.

Tänään olen nauttinut auringosta. Herännyt myöhään ja syönyt siskon kanssa croissantteja. Olen jonottanut kahvia Cafe Regatasta ja kilistänyt kahvimukeja alkaneen kesän kunniaksi. Olen istunut kahden ihanan ystävän kanssa kahvilassa ja jutellut sinnikkäistä vanhuksista, yksinäistä vanhuksista ja vanhuksista, jotka ovat liikuttavalla tavalla saaneet elämästä kylläkseen. Olen kiertänyt Stockmannin mekkovalikoimat haaveillen kesästä ja kiiruhtanut Gloriaan katsomaan Kaksitvån viimeistä muotinäytöstä. Käynyt kaupassa ostamassa pitsatarpeet ja videovuokraamossa hakemassa leffan ja tullut ystävälle yökylään.

Ja täällä sitä nyt ollaan. Eikä kukaan hyvä ystävä nyt näppistele ystävän luona, joten lopetan. Eläköön naiset, eläköön naistenpäivä. Olkoon tulevaisuus kaikille hyvä, ja jokaisen naisen luottamus itseensä huipussaan. Ai että me ollaan upeita. Ihan oikeesti.

– Henriikka

7.3.2014

Voi Arabia, vien sinut vielä vihille.

–

elämä, random

Olin eilen kävelyllä kotiseuduilla. Tentti oli ohi ja olin käynyt ostamassa parin korttelin päästä itselleni oranssin paistinpannun. Olin huomannut keittiökokoelmani puuttuvan palasen: pannun, jonka voi laittaa uuniin. Niin minä hypin rantakiviä oranssi pannu kädessäni ja mieli keveänä. Ihminen on niin tyhmä ja unohtavainen, ja se on hyvä. Jokainen kevät tuntuu upealta ja uudelta, ihan kuin sitä ei olisi koskaan ennen kokenut.

Rakastan näitä teitä, näitä katuja. Kotimme ei ole upea, mutta sen ympäröimät laitumet, talot ja tantereet ovat. Ja etenkin meri. Kotikin on aina koti, rakas ja turvallinen.

Niin ne jäät vaan lähtee, vaikka en ehtinyt luistella tänä talvena kuin kolmesti. Tekee mieli sulattaa viimeisetkin lumenrippeet ja hakea kanahäkistä kevättakit. Kevät kuorii minusta nolon runoilijan, kaihomielen. Toisaalta oranssi paistinpannu kourassa syntyy muutenkin parhaat lyyriset lauserakenteet.

Kunpa saisin lopunelämääni asua meren rannalla. Voisin perustaa pienen kaupan ja tuotolla ostaisin Jannelle höyrylaivan. Kuivattaisin pellavalakanoita laivan kannella ja Janne soittaisi sumutorvea.

-Henriikka

5.3.2014

Universumin yksinkertaisin herkku.

–

random, ruoka ja juoma

On joitain niin yksinkertaisia asioita, että kun ne itse hoksaa, tuntuu tyhmältä alkaa kirjoittaa niistä. Ehkä tämäkin vinkki menee siihen kategoriaan, mutta jaan sen kuitenkin siltä varalta, että jollain aivot ovat raksuttaneet yhtä hitaasti kuin minulla.

Olen löytänyt maailman parhaan aamu-, ilta- tai välipalan yhdistämällä kaksi rakasta raaka-ainetta, granaattiomenan ja raejuuston. Siinä oli päivän sanomani. Lyhyesti ja ytimekkäästi.

Mutta yhtä asiaa en ymmärrä. Kuinka granaattiomenan voi kuoria, ilman että se mehu sotkee vaatteita ja keittiötä? Kerran jo näin unen, jossa juttelimme Idan kanssa asiasta ja ratkaisimme ongelman, mutta valitettavasti uni loppui ennen kuin ehdimme kertoa kuningaskeksinnöstämme mitään ääneen.

Voin kertoa, että tämä simppeli snäkki tuo arkeeni sellaista juhlaa että huh huh. Joka kerta kun granaattiomenan siemenet poksuvat suussa, olen hurmiossa.

– Henriikka

4.3.2014

Lapsuuden hiustyylit käyttöön!

–

hiukset, random

Muistattehan herttaiset hainhampaat, suuret ja pienet? Ja yläsaparot Spice Girls -tyyliin? Minä muistan, sillä elin kultaista lapsuuttani 90-luvulla. 90-luku on ollut jo hetken muodissa. Miksei siis saman tien ottaa käyttöön kaikkia rakkaita lapsuuden hiustyylejä ja kampauksia?

Jotta hiusvinkit muistuisivat paremmin mieleenne, kokosin kuvakollaasin. Eikun soveltamaan!

Yläsaparot

Oi Spice Girlsit, oi Emma. Vaikka Mel C olikin lempparini, hiustyylisi oli kaikkein ihanin.

Alasaparot

Tämän tyylin uskoin vetoavan poikiin ala-asteella. Miksei naapurintyttö-look vetoaisi 2010-luvullakin?

Erilaiset pinnikampaukset

Uskottavimmat pinnikampaukset luodaan tietysti minikokoisilla hainhampailla tai klipsupinneillä, parempien puutteessa myös kuvien versiot käyvät. Pinnejä voi tökkiä minne tahansa hiusten sekaan ja niiden avulla voi loihtia mielettömiä kampauksia.

Hainhammas-ponnari

Tarvitseeko tätä edes argumentoida? Kampaus on kertakaikkisen upea.

Donitsit

Ihan minkä värinen vaan, ihan minkä kokoinen vaan, ihan mitä materiaalia vaan, ihan monta kappaletta vain hiuksiin mahtuu.

Ponnarisaparot

Innovatiivista, iätöntä tyyliä. Käytä kaikkia lempiponnareitasi samaan aikaan.

Letit

Jos ei alasaparoilla irronnut naapurintyttö-pisteitä, niin näillä mennään.

Ylä- ja Alapullat

Mitkä ovat nuo ylimääräiset korvat? Ai kappas, hieno kampaus.

Spagetit silmillä

Vuosituhansien katu-uskottavin kampaus. Varokin jos hymyilet tätä tyyliä kantaessasi.

Lettejä tai muita suikeroita

Osaatko tehdä pikkuletin? Do it. Missä vaan, milloin vaan, mihin vaan, mielellään koko pää täyteen. Ja jos saat pyöritettyä siihen vielä värikästä lankaa ympärille, niin parempi.

Suihkulähde

Lapsuuden lempikampaus. Ja jos totta puhutaan, niin mahdollisesti ainoa soveltamiskelpoinen vinkki nykypäivään (donitsilla tai ilman).

90-luku, jätit jälkeesi niin paljon hyvää. Anna minulle kuitenkin vielä hetki lisäaikaa.

– Henriikka

Ps. SHID! Unohdin siksak-jakauksen ja hiusmaskarat.

3.3.2014

Kun ei pikkulaukkuihin koskaan mahdu mitään.

–

oma tyyli

Kaikissa katumuotikuvissa naiset kantavat suloisia, pikkuisia veskojaan. On clutcheja, pieniä käsilaukkuja ja vaikka mitä laukunnäköisiä, enkä yksinkertaisesti voi ymmärtää, kuinka he saavat laukkuihinsa mahtumaan yhtään mitään. Ihmettelen, missä he kantavat puhelintaan, kotiavaintaan tai lompakkoaan. Saati kaikkea muuta, meikeistä laastareihin ja bussikortista hiuslakkaan.

Lähden hyvin harvoin kotoa ilman avaimia, lompakkoa ja puhelinta. Usein matkassa kulkee myös puuteri, läppäri, vesipullo ja kalenteri. Siksi selässäni nähdään usein reppu tai olalla suuri nahkalaukku. Näiden rinnalle olen etsinyt pienempää laukkua niitä tilanteita varten, kun en tarvitse kaikkia välttämättömyyksiä matkaan. Oikea pelastus on ollut musta, nahkainen neliölaukku.

Maailman käytännöllisin laukku löytyi WST:ltä. Alun perin laukku on & other storiesin ja kiitos heille, ensi kertaa universumin naurettavin lompakkoni mahtuu johonkin sievään laukkun. Jos laukku on tetris, niin omaisuuteni muodostaa ne täydelliset palaset siihen: pullea lompakko, lituska puhelin, avaimet ja puuteri. Kaikki sujahtavat laukkuun niin näpsäkästi. Halleluja.

Olo tuntuu vapaammalta, kun on asiat hyvässä järjestyksessä kevyessä laukussa. Pidemmän korren totaalisen vapauden myötä vetävät vain vyölaukut.

-Henriikka

2.3.2014

Kuulostaa sopivasti leffalta ja sopivasti arjelta.

–

muoti, oma tyyli

Erihauska viikonloppu on takana päin. Perjantaina siivosin koko huushollin, lauantaina kävin katsomassa Lego-leffan ja leivoin eestiläistä sitruunapiirakkaa ja sämpylöitä. Tänään vietin aamua puoleen päivään, kutsuin siskon jämäkakulle ja kävin juoksulenkillä. Ja koska piiras on lopuillaan, ajattelin kokeilla elämäni ensi kertaa Tarte Tatinia. Janne lähti äsken take away -ruokaa metsästämään, kun kuuli meidän vatsojen kurinan soivan äänissä.

Pitkästä aikaa viikonloppu, joka kuulostaa sopivasti leffalta ja sopivasti arjelta.

Huuto.netistä löytyneet kengät pääsivät eilisten kuivien asvalttien vuoksi kävelylle. Eilen oli todella kevät. Takki auki ja puukorot kopisi, kun talsimme keskustassa. Näimme skeittareitakin lisää, vaan ei vieläkään lakaisukonetta.

Susikuvioinen hihaton on tämänhetkisiä luottovaatteita. Tyylinsä ja kankaansa ansiosta sopiva vaikka mihin tilaisuuksiin. Paita on Piia Hännisen, jonka tekemisiä kannattaa tsekata tarkkaan. Itse tykkään ainakin kovasti.

No mutta mikäs se tuossa viimeisessä kuvassa tököttää? Onko mahdollista, että poskeen kasvaa hymykuoppa vasta aikuisiällä? Ehkä se on hetkellinen surkastuma tai Jannen hyvien juttujen tuottaman flirtin kliimaksi.

Tai sitten se on se kevät. Joka oli taas tänään askeleen kauempana. Onneksi take away -ruoka on askeleen lähempänä. Vatsani huutaa.

Lempeää sunnuntai-iltaa kaverit. Paljastettakoon, että tänään kuvasimme maailman naurettavimpia kuvia blogijuttuun teemalla ”voisiko lapsuuden hiustyylit sopia nykypäivään?”

– Henriikka

paita/Piia Hänninen, farkut/second hand, takki/Cubus (saatu), kengät/Swedish Hasbeens

1.3.2014

Kaikki hiuksista ja niiden hoidosta.

–

hiukset

Tämän 2,5-vuotisen blogiuran aikana olen saanut paljon kyselyitä hiuksistani ja hiustenhoitorutiineistani. En ole niistä koskaan kertonut, pitkälti sen takia ettei minulla oikein ole ollut minkäänlaisia rutiineita. Vähitellen niitä on kuitenkin muodostunut ja on aika paljastaa ne muutamat useimmin käytössä olevat hiustuotteet.

Hiukseni ovat tyypillisen suomalaiset. Liukkaat ja jokainen hius on erittäin ohut. Tosin hiuksia on päässä paljon, joten yhdessä ne ovat suhteellisen paksut. En ole värjännyt hiuksiani lainkaan yli kahteen vuoteen, ja väri liikkuu kesällä vaaleassa, talvella enemmän maantienvärisessä. Latvojen leikkauksestakin taitaa olla jo melkein vuosi vierähtänyt.

Vaatteista tiedän paljon, mutta hiustuotteissa ja kosmetiikassa olen aika amatööri. Osaan käsitellä omia hiuksiani kohtalaisen hyvin, mutta kampausten ynnä muiden edessä olen tyrmätty. Kaikkein useimmin kuljen ilman mitään hiustenhoitotuotteita, mutta käytän seuraavia puteleita, jos haluan saada hiukseni näyttämään paremmilta.

Osis -hiuspuuteri

Hiuspuuteri on useimmin käytössäni oleva tuote. Osiksen punainen purkki on riittoisa ja tuo tekstuuria juuri sopivasti liukkaisiin hiuksiini (etenkin juureen). Lukioaikainen poikaystäväni opetti minut hiuspuuteriin, ja otin opit pitkäaikaisesti vastaan.

Batiste -kuivashampoot

Batistet ovat rasvaisen juuren ja laiskan hiustenpesijän pelastaja. Perusbatiste puhdistaa ja kohottaa hiuksia ja light & blonde-versio kirkastaa lisäksi talven tummaa hiusjuurta. Ehdoton reissupurkki.

Bed Head Tigi, Masterpiece -hiuslakka

Tigin lakka, suosikki monen, monen vuoden takaa. Hyväntuoksuinen, pitävä. Muutama suihkaus riittää. Olen lakkalotrailijasta muuttunut vuosien saatossa hillityksi annostelijaksi, ja tästä purkista riittää pitkälle.

Kms California, Free Shape -muoto- ja kuumasuojageeli
& British Hair -kiiltoseerumi

Näitä tuotteita käytän märkiin tai kosteisiin hiuksiin. Free Shape -geeliä käytän ennen lämpökäsittelyjä. Hiuksista tulee sileämmät ja ne muotoutuvat levityksen jälkeen huomattavasti helpommin. British Hairia levitän, jos hiukset ovat sähköisen tai elottoman oloiset. Jo pieni määrä vähentää pörröisyyttä.

Aussie -shampoot

Nämä blogi-ilmiöt ovat skeptisen ennakko-oletuksen jälkeen osoittautuneet loistaviksi. Hyvät tuoksut ja hiuksia hoitava pesu tuo luksusta arkeen. Omat suosikkini Aussielta ovat shampoot hiuksille, jotka ovat ”a bit unhappy”.

Redken -syväpuhdistava shampoo

Kerran kuussa jynssään hiuksista kaikki muotoiluaineiden rippeet syväpuhdistavalla shampoolla. Redken puhdistaa hiukset hyvin, melkein liiankin hyvin. Pesun jälkeen kannattaa levittää todella kosteuttavaa hoitoainetta, jotta hiukset eivät jää puhtaudesta kuiviksi.

Siinä oli tuotteet pähkinänkuoressa. Vinkeistä tärkeimpänä nostan kiellon hiusten liikapesua vastaan. Hiukset kannattaa pestä mahdollisimman harvoin. Mitä harvemmin hiuksia pesee, sitä väljempään pesuryhmiin ne tottuvat, eikä hius enää rasvoitu yhtä nopeasti. Tämä on tietysti aina ihmiskohtaista.

Morkkista koen siitä, etten tiedä luonnonmukaisista hiustenhoitotuotteista tai kosmetiikasta mitään. En oikeasti yhtään mitään. Käytän tuotteita onneksi hyvin vähän, mutta siitäkin huolimatta olisi hyvä tutustua vähän ”parempiin” vaihtoehtoihin. Vinkkejä saa heittää niin luonnonmukaisista kuin muistakin vaihtoehdoista.

Rentouttavaa lauantai-iltaa. Huolehtikaa hiuksistanne.

– Henriikka

27.2.2014

Oma oodini Selänteelle.

–

muoti, oma tyyli

Minussa asuu hoppimuija. On asunut jo pitkään. Ja muistakaa, että räppimuija ja hoppimuija on kaksi ihan eri akkaa. Yritän välillä piilotella alteregoani, mutta se puskee tasaisin väliajoin pintaan. Ei auta jakkupuvut ja sliipattu takatukka, kun tilalle tulee pelipaitoja ja kuulokkeista soi Looptroop ja muut kovat.

Kovasti on kasia hehkutettu nyt joka tuutista. Itse pitäydyn Lakersin kasissa, se olkoon ylistykseni kansallissankarillemme.

Kun sekoittaa hippii ja hoppii, syntyy live-elämässä aikamoinen tappelu, mutta vaateyhdistelmissä hyvä soppa. Hippipiirteet ovat oikeastaan aika lähellä sellaista old school hip hop -tyyliä, jossa ei kaulassa roiku kellot ja korvissa kolmen kilon timantit. Flanellipaidat ja muut legendaariset rätit sopivat molempien ryhmittymien ilmeeseen.

Iloitsen, kun lämpimät kelit sallivat taas polvista auki olevat farkut. Takki auki ja alterego esiin (miks tämä kuulosti epäilyttävältä, jotenkin paljastelijalta?).

On jakku tai pelipaita, ainakin on kevät. Ainakin hetken.

Hullun hyviä nimiehdotuksia viime juttuun, suuresti kiitän.
Antakaa palaa, mielikuvituksenne näyttää olevan rajaton.

-Henriikka

pelipaita, flanellipaita, farkut, reppu/second hand, huivi/Balmuir, takki/Dagmar, kengät/Bianco

25.2.2014

Palkintopäivä.

–

elämä, Helsinki, ruoka ja juoma

Tätä päivää oli odotettu. Usein deadlinejen lähestyessä ja työn painaessa selkää kyyryyn, mietin seuraavaa vapaapäivää. Suunnittelen miten aion silloin juhlia, minne mennä ja missä syödä. Eilen palautin opparin aamusta, mutta päivä meni työn parissa. Tänään koitti se päivä, jota olin jo pari viikkoa kutsunut ”Rakkauden päiväksi”. ”Sit mennään leffaan, kahville ja kirpputorille. Sitten aamiasta kolme tuntia. Vuoteessa. Sit juhlitaan ja riemuitaan iltaan saakka.”

Harvoin nämä palkintopäivät ovat ihan yhtä hohdokkaita kuin ennakkounelmissa. Mutta kaiken odottamisen arvoisia yhtä kaikki. Ei voi mennä pieleen, jos päivän kulku on pitkä aamupala, juhlalimut, päiväleffa, haahuilu kaupoissa, kahvihetki Töölöntorin Tintin Tangossa, päivällinen etiopialaisessa ravintolassa ja juoksulenkki. Ja pian vielä lööbaa Pappagallo-jätski kainalossa.

Ja kaiken kruunasi saapunut kevät. Istuimme ravintolassa, ja yhtäkkiä ikkunan takaa kaahasi kaksi jäpikkää skeittilaudoilla ohi. Takuuvarma kevään merkki. Vielä kun näkisi lakaisukoneen.

Ihana päivä. Ja muistutus siitä, miksi etiopialainen on maailman parasta ruokaa.

– Henriikka

24.2.2014

Valmis opinnäytetyö ja väsynyt, helpottunut Henriikka.

–

elämä, matkustus, opiskelu, random

Tänään voin hyvin. Väsyneesti mutta hyvin. Kyllähän te minut tunnette, sain taas huomata tänään, kun sain seuraavan kommentin blogiin:

”Henriikka, tule takaisin! Sellaisena kuin olit vielä joitakin viikkoja sitten. On ikävä!”

Ja tiedättekö. Taidan olla takaisin. Palautin aamulla opinnäytetyöni. Kirjoitin sitä viime viikolla jokaikisenä päivänä vähintään kymmenen tuntia. Eilen istuin 16 tuntia pöydän ääressä ja kirjoitin. Kirjoitin, viilasin ja kirjoitin. Aamu yhdeksästä yö yhteen. Aamulla heräsin oikolukemaan ja kyllä, lähetin työn hetkeä yli yhdeksän. Ja olen väsynyt ja helpottunut.

Huomenna pääsen viettämään vapaapäivää, tänään olen ollut töissä ja Adidasheimon juoksutreeneissä. Silmät valuvat kiinni väkisinkin. Lisäksi iltapäivällä katsoin pari kertaa kaikki viimekesäiset reilivideot läpi ja olen nauranut ja vähän kaipuusta haikaillut. Tekisi niin paljon mieli reissuun. Muistan, kun pyöräilimme Kööpenhaminassa vanhalle huvipuistolle ja Janne ei ostanut mulle narunvetoa, vaikka räpsytin ripsiäni vinhaan. Muistan kuinka päätimme yhtäkkiä hypätä pois Skövdessä ja söimme ystävien kanssa pitsaa. Ja kuinka Janne voitti maailman naurettavimman kilpailun laivalla ja voitti jättikokoisen grillisetin. Oli niin hauskaa ja leppoisaa koko ajan, ainakin näin jälkeen päin.

Pariisissa satoi ja turistit jonottivat katakombeihin sadepäivän kunniaksi. Splitissä paistoi ja jäimme väsyneinä reissulaisina ruuhkarannoille, emmekä jaksaneet etsiä mitään uugeempaa. Ei aina tarvitse. Reissussa usein riittää jätski.

Toistan, tekisi niin paljon mieli reissuun. Mutta unelmat tuntuvat täysin toteutuneilta vain silloin, kun niiden toteutumista on odottanut. Niin kuin opinnäytetyö, jonka valmistumiseen on laittanut tunteja ja taas tunteja. Saan taas viikonloppuni takaisin parin kuukauden jälkeen. Saan vapaat iltani ja käteni ja jalkani aivojen sijaan, käytännönläheisyyden akateemisuuden sijaan.

Voi Islanti, kyllä minä sinua odotan. Voi New York, voi Chile, voi Brasilia, Senegal ja Etiopia. Kyllä minä teitä odotan ja te minua.

Näistä pätkistä tuli toinenkin ajatus. Pitäisköhän sitä taas ruveta kyhäämään fiilisvideoita? Samalla meiningillä, mutta ihan arjesta vaan. Nyt kun on taas aikaa.

– Henriikka

Ps. Viime kesän reilijutut toisen blogin puolella.

19.2.2014

ONE SIZE ONLY.

–

muoti, oma tyyli, random

Mitä one size –koko tarkoittaa alle 160-senttiselle? Väkisinkin jotain telttamaista, rentoa ja lempeää. Eikä kokomerkintä pettänyt tälläkään kertaa, kun Poola Kataryna valmisti violetinsinistä liehupaitaa yhdessä koossa. One size –vaatteet löytää faninsa ja vihaajansa. Kaikki vaatteet prikulleen muotojensa mukaan teettävät mamsellit saavat niistä sähköiskuja sydämeensä, kun taas tällaiset tillin-tallin-tallaajat hykertelevät, kun vatsaan juuri kadonneen pullan turvotus näkyy minimaalisesti kaiken kankaan alta.

Tuo liehupaita on kertakaikkisen kiva. Kaiken lisäksi tunnen siinä itseni vähän kivemmaksi tyypiksi. Ja vaikka liputan myös mittojen mukaan teettämisen puolesta, niin esimerkiksi tänään tämä paita piti virettä yllä.

Eikun odottamaan niitä kesän päiviä, kun alle voi pukea vain farkkusortsit ja vastaanottajat voivat arvuutella, olenko vilauttelija vai en.

– Henriikka

paita/Poola Kataryna, farkut/Levi’s, kengät/Vagabond, huulipuna/Make Up Store -pretty baby

17.2.2014

Mistä löytyisi kaunis, hyvä ja kestävä läppäripussi?

–

random

HOUSTON, help help help.

Syksyllä 2009 ostettu läppäripussi sanoi itsensä lopullisesti irti. Vetoketju hajosi puolisen vuotta sitten, kun tiputin läppärin liiassa innostuksessani Rautatieaseman kivilattiaan kulma edellä. Sen jälkeen koneen on voinut sujauttaa pussiin, mutta vetoketjua ei ole voinut liikuttaa (siitä kiitos hyvin palvelleelle pussille, että koneelle ei käynyt kuinkaan). Eilen koko helahoito levähti hajalle ja uutta kaivataan pikaisesti.

Makuni on muutamassa vuodessa. Sen huomasin, kun tsekkailin juttuani arkistoista parin vuoden takaa (tosin huomasin myös muiden makujen muuttuneen, googletessani muiden bloggaajien juttuja aiheesta). En halua enää Globe Hopen versiota, vaan jotain simppelimpää. Olen etsinyt eilen ja tänään hyviä vaihtoehtoja, mutta tämä metsästys on yllättävän hankalaa. Ainoa löytämäni hyvä ratkaisu on kuvassa näkyvä Coston nahkainen pussi, mutta niitäkään ei ollut tällä hetkellä verkkokaupassa myynnissä. Unelma olisi tuollainen mintunvihreä, nahkainen läppäripussi, samansävyinen kuin kuvassa oleva tablettisuoja.

Onko teillä vinkkejä vaihtoehtoisiin malleihin 13-tuumaiselle Macbook Prolleni? Kriteereitä on kolme: kaunis, hyvä, kestävä.

– Henriikka

Kuvat: Costo

16.2.2014

Chocolate, chocolate.

–

muoti, oma tyyli

Koko viikonloppu on ollut yhtä ystävänpäivää, yhtä lomaa. Tuleva viikko odottaa, ja itse asiassa odotan sitä kauhulla. Otan harvoin päiviä vastaan jännityksellä tai paniikilla, mutta nyt täytyy kertoa tämän olevan sitä paljon puhuttua stressiä. Stressi ei ole kiirettä, niin kuin moni tuntuu ajattelevan. Stressi syntyy, kun tulee olo ettei pysty selviytymään kaikesta kiireestä. Ja nyt minulla on sellainen olo. Luotan kuitenkin äitiini ja yhden puhelun maailmanparannukseen.

Takaisin viikonloppuun ja silkkaan onneen. Onko parempaa tapaa ottaa lauantai vastaan kuin suuri suklaacollege?

Viime aikoina olen alkanut pitämään (heheehee, sanamuoto) harmaasta. Joululahjaksi saatu villakangastakki on ollut näihin naurettaviin helmikuun keleihin kuningas. Ja voitteko kuvitella, että kaikista maailman take away -kupeista valitsin itselleni tuon mustaharmaan? Hetkillistä värisokeutta.

Ennustin kesän jälkeen tyylini muuttuvan rennommaksi ja huolettomammaksi. Niin siinä vain on käynyt. En tiedä onko se tuo tukanreuhka vai mikä, mutta edellisenä päivänä päätetyt asukokonaisuudet ovat olleet historiaa.

Chocolate, chocolate. Ja nyt tekee suklaata mieli, tietenkin. Tummaa marjasuklaata.

Tsemppiä jokaisen viikkoon. Tiedän, että tästäkin selvitään, ja viikon päästä kirjoitan jo jutun leveämmällä hymyllä.

– Henriikka

kengät, college, mekko/ second hand, muki/KeepCup

14.2.2014

Happy Happy Valentine’s.

–

juhlat, kaverit

Sen minä vaan sanon, että ystävät ovat uskomattomia. Minulla ei ole kovin montaa tosi läheistä ystävää, enemmän hyvänpäiväntuttuja ja kavereita. Joskus olin kunnon laumasielu, nykyisin panostan parhaimmistoon. Mutta ne ystävät, niitä minä kyllä rakastan. Tekevät elämästä elämisen arvoisen ja auttavat ymmärtämään maailmaa kauniilla tavalla.

Ystävät ovat niitä, jotka tsemppaavat, kun on murhe ja nurina. Ystävät ovat niitä, jotka kertovat että olen jotain, kun luulen etten ole mitään. Jos luulen itsestäni liikoja, ystävät ovat niitä jotka lyövät. Naamaan. Tuolilla.

Ei ole ihmisen hyvä olla yksin.
Rakkautta jokaiseen maailman kolkkaan.

-Henriikka

Ps. Ja jos ystävänpäivä tuntuu liian lällyltä, niin täältä löytyy apua tuskaan.

Kuva: X

12.2.2014

Aamupala-fani.

–

kahvilla, ruoka ja juoma, yhteistyö

yhteistyössä Alpro

Kaikkihan sen tietää, olen aamupala-fani. Siinä missä lounaaksi saatan hotkaista patongin juosten, aamun ruokahetki on aina rauhallinen, tunnelmallinen ja harkittu. On tarjottimet ja kauniit kahvikupit, on juuri sopivasti kypsytetyt avokadot ja hyvät aamusumpit. Ei tule kuuloonkaan, että aamulla hätäiltäisi. Vaikka torkutan aina pitkät tovit, en venytä niin myöhään, etten ehtisi istua aamulla ainakin puoli tuntia rauhassa. Se on minulle päivän tärkein hetki.

Olen mukana Alpron kampanjassa, jonka tarkoituksena on innostaa tuomaan vaihtelua aamiaiseen. Syön itse aamuisin yleensä yhden sitkeäksi paahdetun ja kuivatetun ruisleivän (juustolla ja avokadolla), mutta sen rinnalta saattaa löytyä mitä vaan. Ja leivänkin jätän mieluusti toisilta päiviltä pois. Olen löytänyt viime vuosina smoothiet, raejuustot ja jugurtin, mutta olen huomannut tavallisen jugurtin turvottavan vatsaani aika lailla. Alpron ”Pehmeän Täyteläinen” -sarjan tuotteet ovat olleet kriittisessä kokeilussani ja toivon niiden tuovan ratkaisun tähän.

Kasasin jo uusien tuttavuuksien kunniaksi lempiannoksenikin: Pehmeän Täyteläistä mustikkaa, kookoshiutaleita, chia-siemeniä, kuivattuja karpaloita ja mulperimarjoja. Hullunhyvä herkkupommi. Raikas, tervellinen, yllättävä. Janne kokeili vaniljan kanssa kuivattuja mangoja, minttua ja pellavansiemeniä. Hyvä kombo sekin. Uskon maustamattoman jäävän kuitenkin meille sellaiseksi vakiovalinnaksi, se kun sopii myös smoothien sekaan.

Minttua emme olleet kumpikaan ennen käyttäneet tuollaisenaan ja se toimi kyllä hyvin. Aika voimakas ja uusi maku aamiaiselle. Alpro on kerännyt kaiken maailman lisukkeita kampanjasivuilleen ja niitä voi selata täältä.

Minun vinkkini elämään on (niiden miljoonan muun lisäksi), että keskittykää aamuihin. Paljon parempi tehdä ihana sellaisesta vuorokaudenajasta, joka väistämättä tulee eteesi joka päivä. Vai hourinko typeriä? Löytyykö täältä kaltaisiani aamufiilistelijöitä?

Nauttikaa aamiaisistanne! Puss och kram.

-Henriikka

11.2.2014

Nukun kellon ympäri, herään ja juon jäähtyneen teen.

–

astiat, elämä, ruoka ja juoma

Tulin äsken kotiin ja tajusin, että ehkä ensi kerran moneen moneen kuukauteen minulla ei ole ainuttakaan kuvaa varastossa blogiin laitettavaksi. Minulle ei ollut teille kerrassaan mitään kerrottavaa. Tai kerrottavaa kyllä, voisin jaarittela pitkät pätkät siitä, miten huono olen vastaamaan tekstiviesteihin tai kirjoittaa vihaisen maratonkolumnin, kuinka hyväntuulisia ihmisiä pidetään usein vähä-älyisinä.

Kuvamateriaalia ei kuitenkaan ollut ja se on huolestuttavaa. Mutta toisaalta mahdollisuus samaan aikaan. Kuvasinpa kerrankin preesenssiä.

Tänään tuli postiluukusta uusin Frankie. Tilasin koko viime vuoden jok’ikisen irtonumeron. Joku kanssaeläjä tajusi tilaisuuden täydellisen onnistuneeseen joululahjaan ja nyt on lahjalehtitilaus päällä (vaikka jäinkin kaipaamaan sitä, että irtonumerot erikseen ostettuna tulivat kauniissa pahvikuorissa kortin kera).

Sitten teetä ja sympatiaa, jota myös vihreiksi kuuliksi kutsutaan. Sarjattoman vaaleanpunainen muki on tosiaan on miltei sarjaton, sillä olen saanut lahjaksi ystävältä tuon ja valkoisen.

Kirjoitin kouluaikojeni aineet aina preesenssissä. Se oli paras ja kaunein aikamuoto. Tykkään myös elää preesensissä. En menneessä, en tulevassa. Fokus tässä ja nyt. Vihreässä teessä ja unisissa lakanoissa.

-Henriikka

← edelliset 1 … 9 10 11 12 13 14 seuraavat →