arkisto:

huhtikuu 2014

10.4.2014

Gaalamekko huomiselle: PIIA HÄNNINEN

–

yhteistyössä Piia Hänninen

Huomenna koittaa perjantai ja Aussie Blog Awards, jonne olen ilokseni saanut kutsun. Tuollaiset gaalaillat ovat aina hyviä mahdollisuuksia tuoda kotimaista laatudesignia näyttämölle. Huominen asu on upean Piia Hännisen tuotantoa. Kirkkaanturkoosi mekko on viime kesän mallistosta ja tykästyin siihen heti. Pussihelmainen mekko ja vyötärön kiristysnauha tuovat rentoutta, kun taas laadukas, pienesti hohtava kangas rakentaa riittävän juhlavuuden mekkoon.

Juhliin on tultava luonnollisesti pieni pilke silmäkulmassa, ja siksi clutchikseni olen valinnut valkoisen susi-kukkaron. Päräyttävä printti ja juuri sopivan kokoinen puhelimelle ja puuterille.

PIIA HÄNNINEN on Helsingissä asuva vaate-ja asustesuunnittelija, joka perusti omaa nimeään kantavan vaatemerkin vuonna 2006 asuessaan Roomassa. Hän on valmistunut London College of Fashion –koulusta ja työskennellyt vaatesuunnittelijan assistenttina mm. Fendillä, Betty Jacksonilla ja Grimaldi Giardinalla sekä toimii myös freelance suunnittelijana suomalaisella Globe Hopella. Nice job.

Itse olen ihastunut mallistojen ristiriitaisuuksiin ja kontrasteihin. Suunnittelussa yhdistyy feminiinisyys, leikittelevä konservatiisivuus sekä minimalistiset leikkaukset. Malliston printit suunnitellaan yhteistyössä eri taiteilijoiden kuten Nicola Morrisonin, Roosa Tulvion ja Teemu Keisterin kanssa. Ja erittäin korkea hatunnosto siksi, että malliston suunnittelu ja lähituotanto perustuvat eettisiin ja ympäristöystävällisiin valintoihin.

Piian tuotantoa on tällä hetkellä myynnissä seuraavissa liikkeissä: Nudge (Helsinki), Piia Hänninen Shop (Kruununhaka, Helsinki), One Man Band (Tampere), Non Boutique (Oulu), Saara´s (Zurich) sekä asusteita myyvät Helsingissä Design Museum Shop ja Rosebud book stores (Kaapeli-ja Kiasma shop).

Näiden lisäksi tuotteita myydään nettikaupassa sekä erillisissä tapahtumissa. 15.4.-31.5. uutta ”BARBARY LION” mallistoa tulee myyntiin Pop-up shoppiin Helsingin Sokokselle -Naisten osastolle. Siitä laitoinkin jo flyerin blogini facebook-seinälle. Lisäksi Piia nähdään monen muun suosikkini kanssa Fair Made Finland -tapahtumassa.

Nyt vain jännittämään, mitä muut laittavat päälle. Ja toimiiko turkoosi mekkoni. Toivottakaa onnea!

-Henriikka

PIIA HÄNNINEN SHOP & SHOWROOM
Meritullinkatu 26 LH 9 (Kruununhaka, Helsinki)
Ma-Ke 11-19, To 11-18, Pe 11-19 ja La 11-16.
www.piiahanninen.com/shop

9.4.2014

Kotiunelma toteen: Uudet kirjahyllyt!

–

ostokset, sisustus

Tattadadaadadaaa! Uudet kirjahyllyt. Niin ne ääneenlausutut, lyhyen tähtäimen unelmat vaan tuppaavat toisinaan toteutumaan. Ei mennytkään kuin kolmisen kuukautta, että sain siskolle myydyn kirjahyllyn tilalle uudet. Olin ollut nokkela ja miettinyt, että jos myyn vanhani pois, löydän varmasti motivaation hankkia nopeasti uudet. Vaan kuinka kävikään, kirjat seisoivat pinoissaan lattialla ympäri taloa useamman kuukauden.

Mutta nyt ne ovat vihdoin paikallaan. Visioni valkoisista, täysin pelkistetyistä ja metallisista varastohyllyistä tuli toteen. Entinen kirjahylly oli kaunis, mutta raskasrakenteinen ja tummaa puuta. Olohuonetta kirkastaaksemme halusimme jotain kevyempää, raikkaampaa. Puu on elementtinä käytössä oikeastaan kaikissa muissa huonekaluissa, ja siksi metalli oli enemmän kuin tervetullut. Ja mikä säkä! Kirjoitin huuto.netin hakuun ”valkoinen varastohylly”, ja joku myi kahta tarpeettomana 19 euron lähtöhintaan. Kukaan muu ei huutanut hyllyjä, ja niinpä saimme ne parilla hassulla kympillä. Silkkaa onnea.

Ehdin tupata tavarat ja kirjat nopeasti hyllyilleen, eivätkä kaikki ole varmasti vielä löytäneet lopullista paikkaansa. Mielestäni kokonaisuus näyttää kuitenkin hyvältä. Niin kuin kuvistakin huomaa, valo lankeaa hyllykköön eri tavalla eri kellonaikoina. Se on avohyllyjen parhaita puolia. Vetolaatikkoihin tottuneena jouduin muutamille vähän vähemmän visuaalisille mapeille ja tavaroille löytämään uudet paikat huushollistamme, mutta se on pieni vika kaiken hyvän rinnalla.

Olen itse henkilö, joka rakastaa kiertää katsellaan tiloja ja asuntoja. Kiinnitän huomioita yksityiskohtiin ja pieniin, mielenkiintoisiin esineisiin. Ehkä tästä hyllystä tulee sellainen katseenkiinnittäjä niille vieraillemme, ketkä tapaavat tehdä samaa.

Ai että, on ollut niin hyvä päivä. Hirveästi hommaa ja kokoustamista, mutta vain kivaa sellaista. Ja arvatkaa minne olen nyt matkalla? Paimioon! Ensi kertaa elämässäni. Intercity puksuttaa kohti Turkua, mutta etevä veturinkuljettajan tytär osaa hypätä Salossa pois.

– Henriikka

8.4.2014

Kivoin aikoihin: Finnish Design Yearbook 2014-2015

–

kirjat

Parasta lukemista aikoihin on ollut vuosikatsaus kotimaiseen designiin. Liisa Jokisen toimittama mötkäle on saanut minulta niin selailu- kuin uppoutumishetkiä, sillä kauniiden kuvien lisäksi opus on täynnä tujua informaatiota ja mielenkiintoisia persoonia.

Finnish Design Yearbook on suomalaisen nykymuotoilun tunnetuin kansainvälinen vuosikatsaus, jota on viety yli 40 maahan. Tätä ennen on julkaistu neljä vuosikirjaa Design Forum Finlandin kustantamana. Artikkeleita tämänkertaiseen opukseen ovat kirjoittaneet Design Forum Finlandin toimitusjohtaja Mikko Kalhama, toimittaja Katja Lindroos, brittiläinen muotoilija ja professori Dan Hill, muotoilukirjoittaja Jenna Sutela, arkkitehti ja muotoilija Hella Hernberg ja New Yorkin MoMAn kuraattori Juliet Kinchin.

Kirja avaa monipuolisesti ja mielenkiintoisesti muotoilun kenttää. Juuri nuo näkökulmat kiinnostivat itseäni eniten. Finnish Design Yearbook 2014-15 tutkii sitä, miten muotoilu voi tehdä hyvää ihmiselle, ympäristölle ja yhteisölle.

”Muotoilu tuo ihmisiä yhteen, parantaa kommunikaatiota ja vahvistaa yhteisön yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hyvä muotoilu parantaa myös arkea – monet ajankohtaiset muotoilutuotteet ovat pieniä oivalluksia arjen helpottamiseksi ja sujuvoittamiseksi. Muotoilun avulla voidaan myös edistää hyvinvointia monin eri tavoin: hyvä muotoilu voi kannustaa liikkumaan tai parempiin elintapoihin. Lisäksi muotoilu tuo iloa ja auttaa näkemään kauneutta ympärillämme.”

Huh, ollaan syvien asioiden äärellä. Minä pysyn vastedeskin lujasti kotimaisen designin äärellä ja sen ihailijana.

– Henriikka

7.4.2014

5 tapaa käyttää huivia hiuksissa.

–

asusteet, hiukset, vinkit

Huivit ovat suosionsa ansainneet. Kaulassa parhaita, mutta päässäkin melko nokkelia. Kokeilin maanantain ratoksi huivia hiuksissa viidellä eri tavalla. Silkkinen huivi on materiaalinsa vuoksi hiuksiin ideaali, sillä se pysyy paikoillaan, mutta ei ole kuitenkaan karkea tai liian jämäkkä. Kuvien huivi on Becksöndergaardilta (saatu blogin kautta).

Näiden viiden vinkin lisäksi huivihan taipuu vaikka mihin. Omat ideat jakoon kommenttilootaan!

Rusettihuivi

Ponnarin ympärille sidottu huivi tuo poninhäntään volyymia ja rusetille sidottu huivi on leikkisä ja näyttävä.

We can do it

Perinteinen siivojahuivi syntyy, kun huivin päät sitoo otsalle solmuun. Päät voi halutessaan piilottaa huivin alle, jotta eteen jää vain solmuke.

Vanha kunnon hippi

Hippihenkiseen lookkiin kuuluu huivin sidonta niskaan. Huivin päät voi jättää vapaasti roikkumaan tai piilottaa huivin sisään.

Pyykkärimuija

Etenkin kauneimmat kuosit pääsevät huiveissa esille, kun huivin taittaa kolmionmalliseksi ja sitoo takaraivolta kiinni. Kolmion kärjen voi pujottaa piiloon, jotta vältytään liialliselta alakoulu-fiilikseltä. Huom, aurinkosuojaetu!

Kieputettu pötkylä

Yksi uusimmista kokeiluistani on osoittautunut erihyväksi huiviratkaisuksi. Huivi kieputetaan kierteelle ja solmitaan pään ympärille ohueksi rullaksi.

Mitä tuumitte? Oliko käyttökelpoisia ideoita? Suuremmalla huivilla voisi loihtia jotain vielä muhkeampaa, ja jollain sirolla huivilla taas saa kevyempää ja vähemmän huomiotaherättävää. Huiveja on ihana pujotella myös lettien sekaan. Taivas rajana, sisaret.

– Henriikka

6.4.2014

Birds birds birds

–

muoti, oma tyyli, random

Tekis mieli rullata ikkuna auki ja huutaa koko maailmalle: ”Keväääääääääät!” Ollaan Jannen kanssa kevätretkellä, aurinko porottaa ja linnut laulaa melkein sisälle autoon saakka. 1990-vuoden Ukin vanhasta Nissanista on moneksi, ja vanhan c-kasetin kautta saa kuulumaan kauittimista The Bird and the Bee. Sopivalla rähinällä, tietysti. Ei pidä nosta volyymia liian korkealle tai sanoista ei saa tätäkään vähää selvää.

Odotan kesää, kun voi huristella hiljaa maanteitä ja kiertää Suomea. Menolippu Mombasaan -tyylillä. Voi poiketa pikkukylien kirpputoreilla ja syödä jokaiselta kiskalta jäätelöä. Suomen kesä on niin mystisen ihana, koska se on niin surullisen lyhyt. Paras aloittaa haaveilu.

Kirkkaanoranssi bleiseri on yksi kesävaatteistani. Keskellä synkeää talvea se tuntui vaikealta kaivaa vaatekaapista, mutta huomasin kaipaavani sitä heti auringon palattua tonteille. Poola Katarynan puinen lintukoru ja sininen mekko loivat takin kanssa kunnon kesäkombon. Ainoat hyvin-vähän-kesäiset asiat rajoittuvat hiuksiin ja ihoon. Ne vaikuttavat kilpailevan siitä, miten syvän harmaan sävyn voi saavuttaa. Oi aurinko, tule ja tuo edes muutama pisama.

Olen aivan kevään vietävissä nyt. Suunnittelen tulevan kesän kaupunkikierroksia ja paikkoja, joissa haluan käydä. On konsertteja, festareita, taidenäyttelyitä ja kahviloita. Ja vähintään kerran kesässä kesäteatteri. Ja sinne hirveästi eväitä ja termarikahvia.

Pian saapuvat myös kaupunginosatapahtumat, kun pihakirppikset ja kyläjuhlat valtaavat kaupungin. Pitääkin laatia kalenteri tänne viime vuoden tapaan. Peace and Love.

– Henriikka

mekko, kengät/second hand, bleiseri/GT, koru/Poola Kataryna

3.4.2014

Ohjausta raakasuklaan maailmaan.

–

Helsinki, ruoka ja juoma, vinkit

Good evening ladies and (a few) gentlemen! Tänä myöhäis-iltana tahdon mainita muutaman sanan lisää syttyvästä rakkaudestani, josta olen aiemminkin teille ryöpyttänyt ylistyksen sanoja: raakaruoasta ja tarkemmin sanottuna raakasuklaasta. Miten voikaan olla olemassa asia, joka on niin herkullinen, mutta kätkee niin hyviä raaka-aineita sisäänsä. Rakkauden kaakaopapuja.

Viime lauantaina osallistuin GreenStreetin järjestämään raakasuklaa-workshopiin (Greenstreet sponsoroi workshopin). Iltapäivän aikana kertautui tiiviisti tieto raaakasuklaasta ja etenkin sen valmistamisesta. Ohessa väännettiin luonnollisesti kasaan muutama levyllinen tuota herkkua.

En ole koskaan ollut mikään suklaan suurin fani, ja siksi raakasuklaan tuoma aivan uusi makumaailma on osunut kohdallani hämmentävästi johonkin todella herkkään makuhermoon. Lakritsin ja salmiakin suurena ystävänä olen niin mielissäni tästä suht tuoreesta tuttavuudesta, ja kiinnostavan aiheen parissa viettää mielellään tunnin jos toisenkin.

GreenStreet järjestää kurssejaan Helsingin kantakaupungissa useamman kerran kuussa. Worshoppeja on lisäksi Jyväskylässä ja satunnaisina vierailuina muissa kaupungeissa. Etenkin Tampereen ja Turun kannattaa ilmaista kiinnostuksensa kurssille osallistumisesta, sillä vetäjät vaikuttivat pohtivansa toimintansa laajentamista näihin paikkoihin. Workshop oli rento mutta informatiivinen, ja pidin erityisesti siitä, että sai itse tehdä ja kokeilla vapaasti. Vaikka olen tehnyt raakasuklaata aika paljonkin, esimerkiksi raaka-aineista ja niiden vaikutuksista tuli paljon uutta tietoa. Myös osallistujien kirjo oli ilahduttavan monipuolinen, kun joukkoon mahtui omanikäiseni sakin lisäksi myös erimerkiksi äiti lapsineen sekä pariskuntia, jotka olivat tulleet paikalle lastensa ostamien lahjakorttien vuoksi.

Greenstreetin verkkokaupasta löytyy skaala tuotteista elintarvikkeista ja superfoodiin ja kokkaustarvikkeisiin sekä raakasuklaa- ja raakakakkuworkshop. Suklaakokeiluihin voin lauantain perusteella suositella etenkin inka- ja mulperimarjoja.

Uuden kotona tehdyn satsin viimeiset suklaat loppuivat juuri, teille en nyt valitettavasti jättänyt mitään. Puss och kram.

Nyt unten maahan. Kauniita unia.

-Henriikka

2.4.2014

Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.

–

muoti, oma tyyli

Kyllä kelpaa esiintyä Kingsin käppi päässä, kun pojat ovat pelanneet niin voitokkaasti. Yksi luuseritappio sinne tai tänne. Ensi yönä jännät paikat, pudotuspelit olisi kova juttu (Totuus: en seuraa NHL:ää, nämä lauseet saneltiin).

Näissä kledjuissa oli vähän sitä sun tätä. Leopardikuviota, villakangasta, änäriä, kultaa, hopeaa, solkia ja niittejä. Ehkä vähän liikaa kaikkea, mutta yksi kuosi, väri tai luuseritappio sinne tai tänne. Voin sitten tasapainottaa eläkepäivillä jollain seesteisellä. Keinun keinutuolissa, täydellisesti istuvassa, harmaassa mekossa ja mustissa tukisukissa. Silloin vaatekaapistani löytyy vain unelmavaatteita ja kaikki sopii prikulleen kaiken kanssa. Jälkeen päin ei tarvitse koskaan kelata, miksi valitsi moiset vaatteet.

Mutta nuo kengät! Ne ovat vain ja ainoastaan upeat. En ole mikään niittimuija, se trendi ei ole koskaan löytänyt luokseni. Näissä kengissä muutamat metallipiikit eivät kuitenkaan haittaa ja hurrasin Pepe Jeansin ystävämyynneissä sample-kokoiselle jalalleni. Kolmeseiskan jalalla saa usein huimia alennuksia. Meille on oma kenkäkauppakin. Nastaa.

Jotta kengät saivat ansaitsemansa huomion, kuljin työpäivän aamuna suoraan kahvipöydän luokse ja nostin buutsin pöydälle: ”Voitteko pliis kehua?”

Välillä tuntuisi kivalta ajatukselta löytää se täydellinen vaatekaappi jo ennen eläkepäiviä. Toisaalta My Little Pony -hupparit eivät ole väistymässä tyylistäni vielä hetkeen. Kaikelle on aikansa.

Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.

Kyllä, siteerasin juuri Saarnaajaa. Jotain stereotyyppisia eläkejuttuja on hyvä tehdä jo vähän ennakkoon.

– Henriikka

kengät/Pepe Jeans, farkut/Levi’s, takki, lippis, paita/second hand

31.3.2014

Pellavaputiikki junanradan varressa.

–

elämä, vinkit

Niin kuin tiedätte, vapaapäivinäni haahuilen. Haahuilen vaan, sinne tänne. Yleensä suunnitelmitta, mutta toisinaan olen ennalta määrännyt haahuilun suunnan. Ja kun moinen päivä taas osui kalenteriin, otin suunnaksi Espoon keskuksen ja sen juna-aseman liepeillä nököttävän keltaisen puutalon. Olin jo aikaa sitten lisännyt to do -listalleni visiteerata By Pia’sin liikkeessä, joka sijaitsee sympaattisessa, vanhassa makasiinirakennuksessa radan varrella.

Pellavavaatteisiin ja pellavaisiin kodintuotteisiin keskittynyt brändi on jotenkin jännällä tavalla koukuttanut minut. Monet tuotteista eivät ole yhtään omaa tyyliäni, mutta sitten joukosta löytyy juttuja, jotka ovat just eikä melkein. Sydämeni pamppaa kodintekstiileistä melkein kaikelle, mutta myös vaatemallistosta on löytynyt mieleisiä juttuja. Laadukas pellava se vaan toimii. Se on vähän kuin nahka: aito, rouhea, hyväntuoksuinen ja paranee vanhetessaan.

Kylpytakkeja, lakanoita, pellavapaitoja ja -housuja, tyynyliinoja, pyyhkeitä… mmm.
Käsityötä, lähituotantoa, luonnonmateriaaleja… mmm.
On kiva löytää kotimaisia, haaveilla ja sisulla maailmalle tuotuja merkkejä, jotka ovat vielä viherpesunsa ansainneet. Jätän tähtitunikat huoletta muille ja keskityn malliston omiin suosikkeihin.

Ja eritoten keskityn haahuiluun, vapaapäiviin ja keltaisiin puumökkeihin.

-Henriikka

30.3.2014

Ei mitenkään erityisen ihmeellinen viikonloppu.

–

elämä, Helsinki, kahvilla, oma tyyli

Nahkatakkikelit. Siihen sanaan liittyy niin paljon, että se tuntuu riittävältä yksinään kirjoitettuna. (Joku miettii tässä vaiheessa, että älä sitten kirjoita, mutta kirjoitanpas, koska höpöttäminen on mun juttu. Joku kommentoikin viime viikolla blogini sisältöä ”sopivan haksahtaneiksi löpinöiksi”.)

Nahkatakin tuoksu, rennosti kaulaan heitetty huivi, nenäonteloissa ja aivoissa saakka tuntuva katupöly. Mukaan napattu kahvi, kuiva asvaltti ja hymy, joka on niin herkässä. Niin herkässä. Tämä viikonloppu on ollut hyvän mielen viikonloppu, vaikka se ei ole ollut mitenkään erityisen ihmeellinen. Ehkä siinä onkin se juju. Elämä alkaa siitä, kun lakkaa haluamasta jotain parempaa.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille.
Terveisin sopivan haksahtanut, ei mitenkään erityisen ihmeellinen Henriikka.

Ps. Kuinka moni luki nahkatakkikelit väärin ja hihitti? Janne ainakin oikolukiessaan.

28.3.2014

Kenkien hoidon ABC

–

kengät, vinkit

Kevät tuli, ja niin koitti myös terapeuttinen kenkienhoitopäivä. Ymmärsin kenkien huolenpidon tärkeyden vasta lukioaikojen jälkeen ja nyt pidennän kenkieni ikää muutamilla supersessioilla vuodessa. Pyrin näiden sessioiden aikana katsastamaan kenkieni kunnon, tekemään itse voitavani ja viemään itselle ylivoimaiset ongelmat suutarille. Huollan kenkiä kuitenkin viikottain pienillä teoilla, jotta kenkien elinikä kymmenkertaistuu, eikä pilallemenneiden nahkakenkien perään tarvitse itkeskellä.

Olen koonnut tähän juttuun vinkkejä siihen, miten kengät kestävät kauniina ja laadukkaina pitkään.

Nahkakenkien hoito ja lankkaus:

1. Puhdista lika kuivalla kangaspalalla tai kenkäharjalla
2. Lankkaa kenkä
– Itse käytän purkkilankkia, jonka päässä on sieni. Sienellä levitys on helppoa.
– Lankkeja on värillisiä ja värittömiä. Jos kenkiin löytyy omanväristä lankkia, suosittelen sitä (esim. mustat kengät). Murrettujen ja monivärisempien kenkien kanssa voidaan käyttää väritöntä lankkia tai mehiläisvahaa.
– Muista levittää lankkia tarkasti, etenkin pohjan ja nahkaosan reunasta ja kuluneimmista kohdista.
– Yksi kerros riittää. Anna lankin kuivahtaa kunnolla.
3. Kiillota pinta
– Käytän rättiä, mutta pehmeä kenkäharja on kuulemma vielä parempi. Kiillotuksessa lankki imeytyy nahkaan ja jämähtää paikalleen.
4. Suojaa kosteudelta
– Kosteussuojaa taa perusmarketista tai suutarilta. Kuivata suoja hyvin. Älä suihkuta sisätiloissa.

Lankkaa kengät ainakin kerran kuussa ja harjaa kengät vähintään viikon välein lankkauskertojen välissä. Lankkaa ennen kuin nahka ehtii kulua ”puhki”, sillä reikiä ei lankilla korjata. Säännöllinen vahaus tai rasvaus estää nahkaa kovettumasta. Nahkakengillä ei kannata syöksyä kovimpaan vesisateeseen.

Mokkakenkien hoito kompaktisti:

1. Harjaa vaahtomuovisienellä tai mokkaharjalla.
2. Kuivata märät ja harjaa kuivat kengät.
3. Poista tahrat mokkakumilla tai -shampoolla.
4. Suojaa kengät säännöllisesti mokalle tarkoitetulla hoitoaineella.

Käytä mokkakenkiä ainoastaan kuivalla kelillä. Mokkakengät kannattaa puhdistaa muovisella mokkaharjalla tai -sienellä ja suojata värillisellä suihkeella.

Yleisvinkkejä kengille:

– Tarkista kenkien korkolappujen kunto ja uusi kuluneet korkolaput suutarilla. Ole ajoissa, jotta itse kenkä ei kulu (mikään ei ole pahempaa, kuin kuulla kopina kengistä, joiden korkolaput ovat kuluneet pois).
– Imurilla saa kenkien sisältä hiekat pois.
– Käytä pohjallisia, ne säästävät kenkiä ja lisäävät käyttömukavuutta.
– Käytä kenkälusikkaa.
– Hoida kenkiäsi materiaalin mukaan: Käsittele uudet kengät materiaaliin sopivalla hoitoaineella. Kysy kenkiä ostaessasi, mikä hoitoaine sopii kengille parhaiten.
– Anna kastuneiden kenkien kuivua luonnollisesti, laita halutessasi sanomalehteä sisään. Missä voi sulaa, siellä nahka palaa. Älä siis missään tapauksessa kuivaa nahkaa patterilla tai muussa kuumassa paikassa.
– Kenkiä kannattaa käyttää vain joka toinen päivä ja antaa niiden kuivua kosteudesta vuoropäivinä.
– Muoviset tekonahkakengät kannattaa jättää kauppaan. Muovikenkiä ei kannata lankata, koska lankki ei imeydy tekonahkaiseen pintaan. Jos varoituksista huolimatta tartut tekonahkaisiin, puhdista kengät saippualla ja nihkeällä rätillä.

– Kun laitat kengät säilytykseen, sujauta niiden sisään lestit, jotta kengät pysyvät muodossaan. Saappaita varten on omia varsilestejä, mutta saman asian ajaa myös lehtirullat varsien sisällä. Älä säilytä kenkiä muovipussissa. Varsikengissä kannattaa pitää lestejä tai lehtirullia aina, kun kengät eivät ole käytössä, jotta varsi pysyy muodossaan.
– Nahka venyy! Suutari voi venyttää hivenen puristavia kenkiä suuremmiksi.
– Nahkamaali on rumanväristen kenkien pelastus. Nahkamaalia saa suutarilta.
– Suolaraidat pois: Harjaa lika ja kura heti pois. Hiero tuoreita suolajälkiä laimealla saippualiuoksella tai kokeilla etikka-vesiliuosta. Pyyhi kenkää nihkeällä liinalla. Anna kenkien kuivua. Levitä sienellä tai liinalla puhtaalle, kuivalle pinnalle kengänväristä kenkävoidetta pyörivin liikkein. Anna kuivahtaa. Kiillota lopuksi pinta pehmeällä liinalla tai harjalla.
– Kangaskenkien pesukonepesua kannttaa harkita. Harva pari kestää sellaista kyytiä. Käsinpesu ja paikallinen tahranpoisto ovat kaksi kovaa kangaskenkien kanssa. Myös kankaisia kenkiä voi hoitaa kosteussuijasuihkein.
– Hajuongelmiin auttavat kengille tarkoitetut desifiointiaineet, tuuletus ja etikka. Myös pohjalliset estävät varsinaisen kengän hajustumiselta.

Ennaltaehkäisy on usein paras tapa suojata kenkiä. Käytä märällä kelillä kumppareita tai kalosseja, äläkä lähde piikkikoroilla mukulakiville. Anna kenkien levätä, hoida hyvin ja käytä suloisten suutarien palveluita riittävän usein. Suutarikäynnin kustannukset saattavat siinä hetkessä tuntua maltailta, mutta laadukkaiden kenkien hoito maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.

Huh. Miten paljon asiaa. Pointtina oli vain kehottaa rakastamaan kenkiään.

– Henriikka

Lähteet: Martat, Lily-toimitus

27.3.2014

Uus fleda.

–

muoti, oma tyyli

Leikkasin ja värjäsin hiukset kotikonstein. Hetken mielijohteesta. Ruskea polkka.

Joojoo, aprillia. Ennakko-aprillia. En jaksa edes aloittaa puijaamista, jätän mainiot pilat muihin blogeihin ja paljastan, että se on peruukki. Olisitte sen varmasi huomanneetkin, sen verran kauniisti ja kiiltävästi kaartuvat nuo hiussuorat alaspäin. Ja ylöspäin, kun tuosta ylemmästä kuvasta puhutaan.

Näissä kuvissa on paljon sellaista, josta en pidä ollenkaan ja toisaalta paljon sellaista, mikä miellyttää. Valokuvaajan kameran edessä kaikesta ei saa päättää itse ja muokkauksen läpi kulkevat kuvaajan lempparit. Tulee opittua itsestään ja huomattua, että itselle niin kovin merkitykselliset asiat saattavat toiselle olla mitättömiä.

Sitä keskittyy itsessä niin naurettaviin seikkoihin. Tuijotin ensimmäistä kuvaa ja mietin, miten minulla on tuollainen huvittava pieni kaksoisleuka (huutakaa ”hep”, jos kiinnititte siihen huomiota ennen mainitsemista). Ja nyt Aleksanderin valitsemana ja muokkaamana kuvahan on mitä hilpein. Siitä tulee hyvälle mielelle. Ja on se jo pätevä syy julkaisuun. Toivottavasti joku toinenkin tavoittaa saman hilpeyden.

Väsyttää, väsyttää, väsyttää. Äsken olin ystävien luona iltaa viettämässä ja nukahdin kesken hauskanpidon. Nukahdin vaan, vihaisesti sohvalle. Ja meinaan nukahtaa nytkin, siispä kauniita unia ja oman kullan kuvia.

– Henriikka

Kuvat: Aleksander Lazarevski

26.3.2014

Ja taas huomaan takkini kääntyvän.

–

kahvilla, random, sisustus

Rakastin ala- ja yläasteikäisenä sinistä. Halusin kaiken olevan sinistä, sinistä, sinistä aina vaan. Kun huoneeni remontoitiin, en suostunut edes harkitsemaan muita värejä, vaan porskutin suunnitelmaani eteenpäin sinisin unelmin. Yläasteen loppupuolella tuli eteen totaalinen kyllästyminen, ähky koko värille ja kaikille sen sävyille. Väri katosi sisustuksesta, vaatteista, ja mielellään olisin poistanut sen mielestänikin.

Mutta nyt. Vuosikymmenen jälkeen kapinani alkaa murtua, ja takkini on alkanut kääntyä. Olen alkanut pikkuhiljaa ujuttaa huomaamattani sinisen sävyjä kodin sisustukseen ja käyttöesineisiin. Jopa vaatehuoneen rekillä lepää muutama uusi sininen asia.

Pinterestiä ja fyysistä leikekirjaa kootessa huomaa hyvin oman mielensä muutokset. Pidän leikekirjaa mielenkiintoisista mainoksista ja muista kuvista, ja pyrkyrisininen on ängennyt myös sinne. Viimeksi nappasin FRENN:in lookbookista vihreä-sinipaitaisen partasuun kuvan. Myös Pinterestin sähköiset kuvakansiot ovat alkaneet lepsua värirajoissaan.

Harmaalle sohvalle on ilmestynyt kaksi uutta elementtiä, jotka myös jatkavat kapinalinjaa. Lapuan kankureiden kolmioviltti on ihana kirppislöytö, ja Saanan ja Ollin kuosit tämän talouden kestosuosikkeja.

Nespresson Inissia-keitin on blogin kautta saatu espresso-kapselikone, jonka vuoksi söpöille espressokupeilleni on vihdoin käyttöä (munakuppien korvikkeen lisäksi). Yllätyksekseni väristä kysyessä ilmoitin toiveekseni vaaleansinisen. Taitaa nuttu olla puettu jo täysin nurinpäin.

Viimeisin kuvan iloiseen veikkoon on hyvä päättää. Luulen että elämä on sitä parempaa, mitä vähemmän on turhia estoja (en nyt tarkoita, että kaikkien tarvitsisi viuhahdella). Ehkä sinisen sävyt on otettava avosylin vastaan ja nautittava yhtä lailla kaikista maailman väreistä.

Hurraa väreille.
Paitsi ruskealle, joka alkaa kyllästyttää.
Vaikka se oli niin pitkään lempparini.
Elämän karu oravanpyörä.

– Henriikka

25.3.2014

STAR WARS -DRAAMAA.

–

kirpputori, ostokset

Näyttökuva 2014-03-25 kohteessa 19.28.52

Kirjoitin tänään pitkän jutun kenkien hoidosta, kuinka kaikki nahkakengät ja muut kaunokit laitetaan kevätkuntoon. Sitten leivoin lakritsimutakakun, laitoin sen uuniin ja palasin koneelle. Kenkäjuttu oli kadonnut. Wups. Ilmeisesti mokasin jotain huomaamattani.

Tyydyn siis erihienoon keskusteluun Star Wars -paidasta. Kävimme Kallio kierrättää -yhteisössä kovaa taistoa Pauliinan kanssa, kummasta tulee paidan uusi omistaja. Draamaa ei siis elämästäni puuttuu, sykkeeni oli korkeampi kuin moneen viikkoon.

Mutta mutakakuista ja kenkien hoidosta vielä sen verran, että voisin kirjoittaa molemmista vielä tällä viikolla. Olen ollut viime aikoina aikamoinen leipuri, eestiläistä sitruunapiirasta, Tarte Tatinia ja nyt vielä lakritsisuklaameingit. Ei mitään rajaa. Jos jollain on heittää hyviä salmiakkileivonnaisten reseptejä, niin niitä vielä kaipaisin.

Sellaista vielä kysyisin, että tarvitseeko ihminen munakuppeja? Tai tekeekö ne elämästä parempaa? Keitin äsken yhden egg soldierin ja söin sen espressokupista. Oli hitusen hankalaa, mutta olen aina pitänyt munakuppeja totaalisen turhina. Toisaalta, on minulla kananmunanleikkurikin. Ja nimi on jo niin älytön, että huh huh.

– Henriikka

Ps. Hei, olen monilta ystäviltä kuullut, että on nykyisin hankala seurata kun siirryin Bloggerista pois. Huomhuom! Blogin pystyy siirtämään Bloggeriin seurantaan näiden ohjeiden mukaisesti (tietysti käyttäen minun blogini osoitetta https://aamukahvilla.fi/).

21.3.2014

Lampaita laskemassa.

–

muoti, oma tyyli

Tanssituulella, tanssituulella. On perjantai, hyvä mieli ja pian ystävän syntymäpäiväkekkerit. Lisäksi tutustuin aamulla mahtaviin tyyppeihin, nimittäin naapurin lammaslaumaan. Otimme aamulla kuvia viereisessä rapussa, ja kaverit olivat lähdössä aamulenkille. Tajusin heti, että näiden kavereiden kanssa on saatava muutama poseeraus. Hyvin ne hoitivat hommansa ja pääsivät palkinnoksi pissalle. Niin kuin minäkin aina.

Joukon vaatetettuun kaveriin minulla on selkeästi henkinen yhteys, sillä kuin sanattomasta sopimuksesta molemmilla oli päällä vihreää.

Niin kuin kuvista näkee, iloiset ja innokkaat ystävät eivät aivan olleet täydessä kontrollissani. Mutta kukapa olisi, kun kevättä ja perjantaita puskee ovista ja ikkunoista? Vedän salmiakkilakritsia ja espressoa ja epäilen vahvasti kevään saapuneen pysyvästi.

Aamun vesisadetta karkoittaakseni valitsin kenkähyllyltä kirkkaankeltaiset Niket. Hississä tuntematon nainen kertoi piristyneensä niistä. Hyvä valinta siis.

Kesällä kun ilmat lämpenee, aion ottaa samanlaisia kuvia.
Mutta koirien sijasta miehiä.
Luonnollisesti lampaan näköisiä miehiä.

– Henriikka

takki & mekko/Minimum, kengät/Nike, pipo/Stadium

20.3.2014

Moderni kreikkalaine naine.

–

muoti, oma tyyli

Tuntuu, että jotkut kuvat voi vain pilata kirjoittamalla. Mutta kun epämääräisellä otsikolla aloitettiin, niin ei pidä laittaa jarruja pohjaan tässä vaiheessa. Kuvat ovat taas kerran Aalon käsialaa. Olen hänen kuvauskoekaniininaan aina toisinaan, ja tällä kertaa päädyimme nahkarotsiin, hempeän vaaleanpunaiseen mekkoon ja oksaan hiuksissa. Loogista, ainoastaan loogista.

Tiedättekö ilmiön, kun kameran läpi kaikki omituisimmatkin asukokonaisuudet näyttävät oikeastaan aika tavallisilta? Kun yhdistää viisi kuosia ja näyttää sirkuspelleltä, niin jälkeen päin valokuvissa kokonaisuus on aika perus. Mystistä. Samanlainen olo tulee näiden kuvien vaatekombosta.

Pitäisi pukeutua laakerinlehtiin useamminkin.

– Henriikka

Kuvat: Aleksander Lazarevski / Aalo Photo

19.3.2014

Ensimmäisiä askeleita luonnonkosmetiikan maailmaan.

–

kosmetiikka

Kerroin muutama viikko sitten hiustottumuksistani ja jo silloin kirjoitin kokemattomuudestani, mutta suuresta kiinnostuksestani luonnonkosmetiikan suuntaan. Kommenttipoksi täyttyikin kivoista vinkeistä. Viimeisen kuun aikana olen ottanut ensiaskeleitani kyseiseen maailmaan, ihotuotteiden muodossa. Luonnonkosmetiikan tukku aloitti tässä kuussa NAFHA-tuotesarjan tuomisen Suomeen ja sain kokeiltavaksi muutamia tuotteita.

NAFHA on ranskalainen sertifioitu luonnonkosmetiikkasarja, jonka tuotteet valmistetaan harvinaisista ja laadukkaista raaka-aineista. Itse en näistä jutuista VIELÄ kovinkaan paljon ymmärrä, mutta ehkä se kertoo jotain, että NAFHAn kaikki tuotteet ovat palkittuja vuoden 2013-2014 parhainten kosmetiikkatuotteiden oppaassa. Olisi kai minunkin aika ottaa vähän suurempia harppauksia luonnonkosmetiikan puoleen.

Itse olen testannut nyt kolmea sarjan tuotetta: Arganöljyä, kuorintavoidetta ja kosteuttavaa päivävoidetta. Kuorintavoide on ollut ehdoton. Olen laiska ihonhoitaja ja menen pitkälti perustuotteilla. Kuorinnan on oltava mielekästä ja tuotteen helppo ja laadukas. Tällä tökötillä aion jatkaa tulevaisuudessakin. Voide puhdistaa, poistaa epäpuhtauksia, syväpuhdistaa ja hoitaa.

Arganöljyn käyttö on ollut tottumattomalle öljyjen käyttäjälle vähän vierasta, mutta toimivalta on tuntunut sekin. Etenkin käsissä ja jaloissa öljy on tuntunut ihanalta. Kosteuttava päivävoide on ollut pelastava tekijä nyt, kun olen nyt talven joutunut jonkun verran kärsimään kaiken maailman iho-ongelmista. Epämääräiset iho-oireet ovat tuntuneet rauhoittuvan kasvoilta voiteen avulla. Luonnonkosmetiikka-lumetta tai ei, olo on parempi, vaikka iho kiukkuileekin.

Idan blogissa on vähä tuhdimpi raportti tuotteista. Amatööriltä pieni stoori, ammattilaiselta ammattinaiselta kunnon selonteko. Näin se homma etenee. Pari vuotta, niin täältäkin pesee oikeita romaaneja.

Edelleen saa jättää vinkkejä luonnonkosmetiikan aloittelijalle.

– Henriikka

NAFHAn tuotteet saatu

18.3.2014

Toisaalta tekee mieli avautua.

–

astiat, kahvilla

Olen istunut tässä jonkun aikaa miettien mitä kirjoitan. Voisin kirjoittaa, että söin tänään taas kerran pitkän aamupalan. Siitä tilanteesta ovat myös nämä kuvat. Voisin kirjoittaa, että laitoin vaaleanpunaista huulipunaa, mutta kyllähän te sen näette jo kuvista. Voisin kirjoittaa keltaisista astioista, jotka rimmaavat mehuun ja tyhjyyttään ammottavasta, valkoisesta seinästä, jota vasten makaavat siihen kuuluvat taulut. Ostin taulut Tansaniasta.

Voisin kirjoittaa kauhistellen, kuinka paljon inhoan muovimattoamme. Voisin kirjoittaa sohvan alta nolosti kurkistavasta vieraspatjasta tai ihmetellä sitä, miksi ihoni näyttää näissä kuvissa niin kovin hikiseltä. Tai voisin käyttää sanaa ”kuulas”, joka ehkä ohjaisi ajatuksianne myönteisempiin mielikuviin.

Pääni lyö tyhjää, tyhjää, tyhjää vain. Tänään on ollut hyvä päivä, mutta huono hiuspäivä. Hiukseni todella kaipaavat jotain, ne ovat epämääräiset ja -miellyttävät. Mutta ehkä nyt ei ole sopiva hetki avautua hiuksistakaan, tämä kun ei ole mikään avautumisblogi.

Toisaalta tekee mieli avautua. Kertoa kaikille, kuinka inhoan hashtageilla tarinoiden kertomista ja niiden turhakäyttöä. Kertoa koko kansalle, että littaan tallatut kengät pilaavat jalat ja ne silmien alle tulevat oudot valkoiset ”kivifinnit” saa halutessaan neulalla pois. Tekee mieli toivoa teinejä kiroilemaan vähemmän ja vähentämään äänenvolyymia 80 prosentilla.

Mutta eihän muiden finnit tai hashtag-tarinat ole minulta pois. Ja voin hyvin laittaa kuulokkeet päähän, kun 15-kesäisten voimakkaat tarinat kohtaavat tärykalvoni. Minä se vasta teininä olinkin tapaus. Ja isoveljet häpesivät.

Harmittaa, ettei Kjell Westön Kangastus 38 kuitenkaan imaissut minua mukaansa. Mutta aina voin mennä kirjastoon, lainata leivontakirjan ja luottaa, että amerikkalaisen juustokakun valmistus saa minut pauloihinsa koska tahansa. Saati lakritsimutakakun.

Olisi pitänyt vain kirjoittaa keltaisista astioista ja vaaleanpunaisista huulista. Mutta saitte ainakin retken ajatusratoihini. Jos ette pitäneet siitä, niin laittakaa kuulokkeet korville ja jamitelkaa.

– Henriikka

17.3.2014

Old blossom in a new born flow.

–

muoti, oma tyyli, random

A-a-a-a-auuuuuu a-a-a-a-a-auuuuuuu, täytyy huutaa, kun aurinkolasit ovat löytyneet päähän pitkän tauon jälkeen. Aloinkin jo hiljalleen tarvita laseja jo sen takia, että naamani hohtaa valkoisuudellaan kuin kuu konsanaan.

Ostin viime vuoden lopussa Mahongin puiset pokat (kyllä, harhauduin omasta blogiyhteistyöstä ja panostin palkkapäivänä Mahonkeihin). En ole niitä hahmoja, jotka hiihtävät latuja arskat päässä ja siksi sain korkata lasit kunnolla vasta nyt kevätauringon alkaessa paistaa.

Korkatessa meni pitkälle muutenkin, nimittäin loppuviikkoisista Minimumin ystävämyynneistä löytyi sekä sininen kauluspaita että harmaa takki. Aina puhun vaatekaapin perusvaatteiden puolesta, mutta nyt niitä oikeasti löytyi.

Asun ainoa ahdistava puoli, ettei second handia ole mukana lainkaan. Pitää pysyä tulevaisuudessa kaidalla polulla.

Tämä maanantai on ollut suopea. Pyörällä kouluun ja sitä rataa. Aurinko paljastaa ikävästi olohuoneen ikkunoiden saastan, mutta ehtiihän sitä pesuhommiinkin sitten joskus.

Tekisi mieli kirjoittaa, että kuuntelen kaikkia ihania uusia artisteja, luonnonlahjakkuuksia jotka olen vasta löytänyt, ja joilla on niiiin oma saundi ja sopivan huoleton hiuskuontalo. Mutta kuuntelen Robinia. Ei selityksiä. Paitsi se, että sillähän oli myös nahkahousut Emma-gaalassa.

– Henriikka

aurinkolasit/Mahonki, korvikset/Uhana Design (saatu), kauluspaita ja takki/Minimum, nahkahousut/Mango, kengät/Bianco

16.3.2014

Pizzan syömisen voittaa vain sen syöminen luistimet jalassa.

–

random, yhteistyö

Yhteistyössä Bellablogit ja Dr Oetker

Tiedän, että moni lukee tätä tekstiä ajatellen, ettei sitten kuitenkaan ehtinyt luistelemaan tänä talvena. Mutta voin kertoa, että vielä ehtii. Olin viettämässä perjantai-iltaa Rautatientorin jääpuistossa mahtavien muijien kanssa, Dr Oetkerin pop up -pizzabaarin avajaisissa. Pizzabaari on avoinna jääpuistossa koko ensi viikon, mikä on vallan hyvä syy vetää luistimet jalkaan.

Itse en suinkaan ollut jäällä ensimmäistä kertaa tänä talvena. Löysin luistelun riemun pari vuotta sitten uudestaan ja ehdin tämänvuotisen talvipätkän aikana kuluttaa teriä muutamaan otteeseen. Ilo loppui lyhyeen, mutta perjantaina oli taas ihanaa viipottaa ystävien kanssa luistimilla. Olimme kuin pienet penskat, kun nauraa käkätimme jäällä. Fiilis, täysi kymppi.

Pop up -baari tarjoilee viikon ajan uutta Rustica-pizzaa. Meidän neljän hengen sakki tuli kylläiseksi jo kahdesta pizzasta ja parhaat arvosanat sai neljän juuston pyörylä kera valkkarin. Talvi jäi tänä vuonna niin lyhyenlännäksi, että parasta oli kuitenkin vain istua talvipäivää ystävien kanssa luistimet jalassa huopiin kääriytyneenä, kun italialainen musiikki soi ja ilta pimeni. Tuntui kerrankin talvelta, joskin hämmentävän italialaiselta sellaiselta.

Pizzabaari on auki tulevan viikon, 15.-23.maaliskuuta. Aion itse päättää luistelukauden jääpuistossa vielä kertapyrähdyksellä.

Ma-Pe klo 11-21 (huom! perjantaina DJ soittaa klo 18-21)
La klo 10-21
Su klo 10-18 (pizzeria auki klo 19)

Pizzaa saa toki tulla syömään ilman luisteluakin, mutta jäälle tahtoville lysti kustantaa 6 euroa aikuisilta ja 4 euroa alle 18-vuotiaat ja aleryhmäläisiltä (opiskelijat sun muut). Oman pizzahetken jääpuistossa tai muualla ikuistaneet voivat myös kuitata kuvallaan matkan Italiaan.

Mites tämä viimeinen kuva? Kuvatekstinä ”kaikki lysti loppuu aikanaan”. Olen nauraa hekottanut kuvalle niin paljon ja etenkin sille, että kuvan ottohetkellä taisimme kaikki yliarvioida taitomme yrittäessämme epämääräistä yhden jalan poseerausta.

Haastan kaikki luistelemaan sen mahdollisesti talven ensimmäisen ja ehkä viimeisen kerran pizzan parissa ensi viikolla. Helsingin kahvilakerho, teidät on haastettu eritoten. Pizzan syömisen voittaa vain sen syöminen luistimet jalassa.

– Henriikka

Kuvat lisäkseni: Minttu, Elsa, Mimmi ja siskoni Roosaliina.

14.3.2014

Minne katosi silmät?

–

kosmetiikka

Olen vaaleahapsinen (talvella enemmän ja vähemmän harmaahapsinen) ja siksi olen aina ajatellut, että ripsiväri on ehdoton paha jokaiselle päivälle. Talvituuli ja epämääräiset sääolot ovat tehneet tänä vuonna silmilleni hallaa, eikä ripsaria ole tehnyt mieli levittää joka päivä. Niinpä muutama päivä sitten kokeilin jättää silmämeikin kokonaan pois.

Tätä tyyliähän on näkynyt jo pidemmän aikaa, mutta niihin kuviin verrattuna omissa silmissäni on vissi ero: muotikuvien ”meikkaamattomat ripset” näyttävät omiltani niinä hetkinä, kun olen onnistunut levittämään ripsivärin täydellisesti. Ripseni ovat ihan oikeasti värittömät, lyhyet ja mitättömät. Näissä kuvissa niitä on vaikea edes erottaa.

Meikki tuntui kivalta. Raikkaalta ja huomattavan paljon vähemmän silmiä allergisoivalta. Fuksian sävy huulissa ja kulmakarvat toivat ilmettä naamaan. Näin jälkeen päin katsottuna kulmat olisivat voineet olla vaaleammatkin, vaikka sävy on aika lailla hiusjuuren mukainen.

Mutta nyt mielipiteitä sieltä suunnalta: näyttääkö tämä hyvältä vai ei? Millainen fiilis tulee moisesta naamasta? Olisi kyllä hyvä ryhdistäytyä meikkien kanssa, olen niiden kanssa aikamoinen tunari.

Perjaantaaaii, perjantaii, pitsaperjantai. Vinkkinä illalla ja huomiselle kerrottakoon, että Lauttasaaressa on käynnissä Minimumin ystävämyynnit. Tosi kivoja vaatteita, löysin eilen pari helmeä.

– Henriikka

Ps. Kaksi silmä-otsikkoa putkeen, rajua.

← edelliset 1 … 8 9 10 11 12 13 14 seuraavat →