arkisto:

lokakuu 2014

15.10.2014

Lukijoiden filmikamerakuvat

–

Kesä filmille -haaste on loppusuoralla. Tässä tulisi viimeinen kirjoitus. Eilen julkaisin omaottamani kuvat kesältä ja nyt olisi lukijoiden vuoro. Ja tiedättekö mitä, lukijoiden kuvat ovat omia kuviani tuhannesti upeampia. Ihan uskomattoman hienoja kuvia. Ihan kreisihienoja.

Arvelin, että pari hassua kuvaa saattaa saapua mailiin, mutta mitä vielä? Sekä Idan että minun ohjeiden mukaan otettuja kuvia oli useita kymmeniä. Julkaisen omassa blogissani kuvat, joiden mukaan myös itse kesällä kuvasin. Ida julkaisi tänään toisen satsin filmikuvia, niillä ohjeilla millä hän kuvasi.

En voi uskoa, miten kauniita kuvia (muistakaa klikata nimien linkkejä, niin pääsette kuvaajien omiin blogeihin).
Kiitos kaikille.

AAMUPALALLA (Janita, Renja Nurmi & Julianna)

MIKÄ LÖYTÖ (Janita)

JOTAIN PINKKIÄ (Janita & Suvi Höyden)

YÖLLÄ (Suvi Höyden)

KESÄROMANTIIKKAA (Ella)

METSÄRETKI (Julianna & Renja Nurmi)

JUHANNUS (Suvi Höyden)

TALVITURKIN KASTAMINEN (indieda & Janita)

PUISTOHENGAILU, KIVOIMMAT KESÄKENGÄT, MAHTAVA LÖYTÖ, METSÄRETKI, KATOLLA (Jenni)

FESTAREILLA (Ella, Julianna & indieda)

SALAKUVA (Janita & Ella)

YLLÄTYS (Heli K)

kotiseutumatkailu (lahti,suurmäen näkötorni) (kopio)

KOTISEUTUMATKAILU (Saara)

SOUTUVENEILYÄ (Suvi Höyden & Saara)

SELFIE (Veera Johanna)

KESÄPIKNIK (Renja Nurmi)

AURINGONLASKU (Suvi Höyden, Janita, Renja Nurmi & Veera Johanna)

SPONTAANI KESÄRETKI (Suvi Höyden)

KIVOIMMAT KESÄKENGÄT (Janita & Veera Johanna)

MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU? (Suvi Höyden & Julianna)

Siinä ne olivat. Kaikki kauniit ja komeat, itkettävät ja ihanat. Filmikamerat kunniaan, sen minä vaan sanon.

Ja hei. Lupasimme Idan kanssa arpoa kuvia lähettäneiden kesken pieniä suloisia lahjoja. Olimme molemmat niin kikseissämme, että päätimme palkita kaikki. Tuskin millään tuhansien eurojen lahjuksilla, mutta vähintään pienesti ja somasti. Laittakaahan etanapostiosoitteita tulemaan jommalle kummalle mailitse (osoite sivupalkissa).

Ensi kesänä uudestaan, joohan?

– Henriikka

14.10.2014

Kesä filmille – Muistoja kesästä

–

elämä, nostalgia, valokuvat

Tähän nyt sellaista ihan jylisevää torvensoittoa ja rumpujen jylhää pärinää. On aika julkaista Kesä Filmille -kuvahaasteen kuvat (tänään omaottamani, huomenna lukijoiden lähettämät). Ken ei tiedä, mistä on kyse, saa lukea ensin alkukesästä julkaistun infojutun.

Kesä tuntui toisaalta niin pitkältä, toisaalta lyhyeltä kuin minä konsanaan. Ensin oli muutama kuuma toukokuun päivä, sitten kylmä kesäkuu, jota seurasi helteinen heinäkuu. Elokuu meni jo syksyä fiilistellessä. Filmikuvia tuli kuitenkin räpsittyä läpi kesän. Idan antamat kuvahaasteet pysyivät alati mielessä, sillä minulla oli uskomaton järjestysfriikin taulukko otetuista ja ottamattomista kuvista. Valitettavasti kamera ei muistunut mukaan kaikkiin huippuhetkiin. Mutta kun kuvat saapuivat teetätyksestä, oli voitontanssin aika. Muutamaa kuvaa lukuun ottamatta kaikki kuvat onnistuivat ja niistä oikeasti välittyy kesätunnelmaa niin elävästi, että suu vääntyy ja silmät kostuu liikutuksesta.

Hetkiä kesästä, olkaa hyvä.

KESÄPIKNIK

TERASSIFIILISTELY

Onko älykkyysosamääräni kenties hivenen alhainen, kun sekoitan aina terassin ja parvekkeen? Ja hyllyn ja kaapin. Ja mukin ja kupin.

MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU

Valitettavasti itsellänikään ei ole enää hajua, mitä tässä tapahtuu. Ainakin Janne näyttää kieltä jossain ravintolassa. Vai onko sillä jotain suussa? Eiköhän siinä ole jo ihmeteltävää, vaikka alkuperäisessä ajatuksessa saattoi olla joku syvempikin pointti.

SADEPÄIVÄ

Yksi parhaista kuvista. Upeasti tallentuneet värit ja varjoni heijastuu kauniisti märästä maasta.

PUISTOHENGAILU

Oma maa mansikka. Tänä kesänä hengailtiin Arabianrannassa.

MIELETÖN FIILIS

Puolimaraton takana kunnialla. Polviin koski, mutta fiilis oli upea.

AAMUPALALLA

Latviassa kesällä asuneet ystävät kestitsivät hyvin. Joka aamu laatukahvia ja elämänviisauksia. Kiitos Alina ja Juuso.

YÖKYLÄSSÄ

Toukokuussa maailmaan putkahtanut uusi ystävä ja kummityttö oli kylässä vähän vanhempien ystävien kanssa. Vieras nukkui tyytyväisenä vaatekomerossa kahdeksan tuntia putkeen.

PYÖRÄN SELÄSSÄ

Mielettömän kiva vapaapäivä. Poljimme rautakauppaan ja kipaisimme matkalla uimassa.

TALVITURKIN KASTAMINEN

Verrattain myöhään, kyllä. Mutta puolustukseksi kerrotakoon, että uin vielä viime viikonloppunakin.

KIVOIMMAT KESÄKENGÄT

Rusettimuovikengät, jotka löytyivät viime kesän reililtä Brysselistä.

HUPS!

Tuumasta toimeen! Pieneksi yöprojektiksi maalasimme olohuoneeseemme turkoosin seinän. Naapurin Anna kävi nappaamassa kuvan ja nauramassa meille.

SPONTAANI KESÄRETKI

Pikkusiskon kanssa Kouvolaan vanhempien huomaan. Ei ole parempaa.

KESÄN PARAS JÄTSKIHETKI

Nipan Grilli ei petä koskaan. Liian harva kioski myy mansikkapehmistä! Ptyi ptyi se iänikuinen suklaa.

TÄMÄN HETKEN HALUAN MUISTAA

91-vuotiasta vaaria moikkaamassa. Rakas vanha vaakki.

FESTAREILLA

Miten siinä kävikin niin, että kameran muisti kotiintulomatkalla? Huoltoasematunnelmia teille tarjoaa parahin Pori Jazz -porukkani.

MAHTAVA LÖYTÖ

Kesän paras löytö oli läheinen uimaranta. Parhaat uintihetket olivat öisin ja varhain aamuin. Itse pulahdin nössösti laiturilta, mutta Janne heitti talviturkinkin hyppytornista.

KESÄN KIVOIN PÄIVÄ

Päädyimme keskustelemaan diippejä ja tekemään elämänmuutoksia keskiyöllä Bean kanssa. Timanttiprojekti! Uusi elämä! Sitä seurannut päivä oli kesän paras.

PERINNE

Ystäväni Juho on tuonut jo kolme kesää peräkkäin minulle spontaanisti kirsikoita. Kaksi edellistä kesää olen saanut lähetyksen silloiselle työpaikalleni taidegalleriaan. Tänä kesänä taksikuskina toimiva ystäväni toi kirsikoita taksilla rannalle, jossa olimme siskoni kanssa viettämässä päivää. Uimapukuiset ihmiset tuijottivat taukoamatta, kun pukuun sonnustautunut taksikuski tuli viettämään lounastaukoa hiekkarannalle.

METSÄRETKI

Kuhmo ja Kuhmon mökki. Näille metsille ei löydy kilpailijaa.

SOUTUVENEILYÄ

AURINGONLASKU

KOTISEUTUMATKAILU

Oliko riittävän kaukaa haettu?

KESÄJUHLAT

Minä ja anoppi Savonlinnan oopperajuhlilla. Kuva on surkea, mutta anoppi upea.

YSTÄVIEN KESKEN

Mattolaiturilla minä ja Anu, yksi parhaista.

JOTAIN PINKKIÄ

TORILLA

KATOLLA

Jonnan kanssa kaupungin yllä. Edelleen katkerana, etten ehtinyt ostaa tuota paitaa alennusmyynneistä, ennen kuin se myytiin loppuun.

YÖLLÄ

KESÄROMANTIIKKAA

Vaikka kesän niskat oli jo pari viikkoa sitten taitettu, riitti syyskuisissa häissä aurinkoa ja romantiikkaa. Kuvassa iki-ihana serkkulauma.

SELFIE

Mummeli ja photobomber matkalla kuvia teetättämään. Nyt tiedän ensi filmin kanssa, että lähikuvatkin onnistuvat.

Siinä ne nyt olivat! Kaikkiaan 31 kuvaa kesältä 2014.
Seuraavat kuvat harmiksi epäonnistuivat:

Juhannus: Latviassa ilman minkäänlaisia juhannustraditioita.
Yllätys: Valitettavasti niin spontaani yllätys, ettei minkäänlaista muistikuvaa mikä yllätys oli.
Kauneimmat kesävalot: Teurastamon Kellohallin katto. Kuin Pariisissa.
Hauskin pihapeli: Kroketti uskomattomilla lyöntietäisyyksillä. Pieksin kaikki 6-0.
Salakuva: Janne pyykkäämässä.

Käy ihmeessä myös kurkkaamassa, millaisia kuvia Ida ja hänen ystävänsä Laura ottivat antamieni ohjeiden mukaan. Huomaa, että on filmikamera-ammattilaiset asialla. Huomenna olisi sitten vuorossa lukijoiden lähettämät filmikuvat kuluneelta kesältä. Kiitos kaikille kuvia lähettäneille!

– Henriikka

Ps. Jos jollain vielä polttelee viime kesän filmikuvat taskussa, niin huomiseen kollaasiin ehtii vielä juuri ja juuri. Laitapa maililla tulemaan.

13.10.2014

Tyhmä viisaudenhammas

–

random

Täällä sitä maataan, sairasvuoteessa. Kiukkuisena ja naama kipeänä. Aamulla lähti viisaudenhammas, ylhäältä oikealta, ja se oli toinen älyhammas, joka minulta on kiskaistu. Repiminen sujui kuin tanssi, niin kuin viimekin kerralla. Ei sattunut yhtään, ja lääkäri oli mukava. Kehui hammastani kauniiksi, korjasin kuvailemalla ällöttäväksi. Matkalla töihin nauratti, kun nenä kääntyi puudutuksen johdosta huvittavasti vinoon.

Vaan eipä naurattanut enää, kun puudutus laski. Iski armoton hedari: ei ainoastaan päähän, vaan koko naamaan. Olen pystynyt syömään pari lusikallista rahkaa ja muutaman hörpyn vettä.

Tämä ilta menee kiukutellessa.

– Henriikka

Ps. Lääkäri kysyi haluanko hampaani muistoksi. Totta kai halusin. Teen siitä onnenamuletin itselleni tai äitille joululahjaksi. NOT. Miksi joku haluaisi verisen hampaan muistoksi?

12.10.2014

Kamera sulle, stailauskeikka mulle?

–

muoti, oma tyyli, yhteistyö

Jos rehellisiä ollaan, olen ollut koko viikonlopun mökillä. Löhöttänyt isossa villapaidassa ja vaaleansinisissä flanellipyjamahousuissa. Perjantaina look oli kuitenkin astetta skarpimpi, kun kuvasin Olympuksen kameraan sopivan asukokonaisuuden.

Kyseessä on Bella-blogien ja Re:fashionin yhteiskampanja, jossa kuusi bloggaajaa stailaa asukokonaisuuden Olympuksen PEN E-PL7-kameran mukaan (ja myöhemmin myös kuuden lukijan asukokonaisuuden, lisäinfoa jutun lopussa). Itse valitsin värivaihtoehdoista metallin ja mustan sekoituksen. Se oli intuitio-valinta, ja intuitioon kannattaa lähes aika luottaa. Metallimustassa mallissa on jotain nostalgista, jotain retroa ja kuitenkin sitä tarvittavaa tyylikkyyttä. Tätä samaa komboa hain asuunkin, yhdistämällä ruutukuosisen jakun ruutuhousuihin: skarppia mutta veikeää. Retroa samoin.

Tämän blogin takana häärää oikeastaan kaksi ihmisistä. Minulla on hovikuvaaja ja paras hovikuvaaja onkin. Aviomies, paras ystävä, superkuvaajaksi kehittynyt Janne (suurensuurta kiitosta ja koko kansan aplodeja!). Opetin itse Jannen kuvaamaan ja hups vaan, roolit vaihtuivatkin aika nopeasti. Nyt en ymmärrä murto-osaakaan siitä, mitä kuvaajani.

Jannella on järkkärit ja putket ja muut systeemit. Kuvaan niillä myös itse, mutta puhelimien kameroiden kehittyessä olen huomannut jättäväni painavan kameran usein kotiin. Puhelimen kuvalaatu kärsii kuitenkin usein etenkin pimeällä ja pienikokoiselle, kauniille laatukameralle on ollut tarvetta. Sellaiselle joka ei möllöttäisi jättimöhkäleenä olalla ja jota voisin varmuuden vuoksi kantaa mukana, jos jotain kuvattavan arvoista sattuu päivän aikana kohdalle.

Tähän tarpeeseen tämä Olympus on nappi. Moni ystävä on kuvannut saman kameran vanhemmilla malleilla jo pitkään, eivätkä ole rinnalle enää toista kameraa kaivanneet.

Ja nyt siihen osioon, joka tekee tästä kampanjasta mukaan lähtemisen arvoisen. Mukana olevan kuuden blogin lukijoista haetaan malleja Helsingissä kuvattaviin editorial-kuviin. Kuvat otetaan ammattivalokuvaajan toimesta, ja bloggaajat stailaavat kukin yhden lukijan Olympuksen kameroiden tyyliin sopivasti. Stailausyhteistyökumppaneina toimivat Bestseller, Object ja ONLY&SONS. Mukaan otetaan 2 miestä ja 4 naista. Mallit saavat kuvauspalkkiona kavauksissa käytettävät vaatteet ja kolme eniten ääniä saanutta saa uuden Olympus PEN E-PL7 -kameran. Kuvaukset järjestetään Helsingissä ma 3.11.2014.

Hae malliksi? Lupaan, että on tosi kivaa eikä yhtään liian jännittävää. Ei tarvitse olla ammattilainen, tähän haetaan ihan tavallisia ihmisiä. Malliksi voi hakea tällä kaavakkeella.

Odotan jo innolla stailauspäivää ja etenkin valmiita huippukuvia. Varmasti monelle ihan uusi kokemus. Kuudesta bloggaajasta vain yksi on julkaissut asunsa ennen minua. Tsekkaa myös Nooran asu.

Nyt sunnuntai-illan viettoon. Tummaa tattarinäkkäreitä ja tummaa suklaata.

-Henriikka

Jakku + housut / Twist & Tango (saatu), kengät / second hand

10.10.2014

Kumisaapaskelit

–

muoti, oma tyyli

Henriikka: Sataako tänään?
Janne: En tiedä. Haluutko, että tarkistan?
Henriikka: Tarkista vaan. Toivottavasti sataa. Haluisin laittaa kumisaappaat.
Janne: No, näköjään sataa. Hyvä sulle.
Henriikka: Voinhan laittaa kumpparit?
Janne: Totta kai voit!
Henriikka: Jes! Mahtavaa.
Janne: Sähän otat kuitenkin kengät pois työpaikalla.
Henriikka: En tietenkään ota.
Janne: No, ethän sä nyt sitten tietenkään voi laittaa!
Henriikka: Laitan silti.

Kirjoitin ihkaensimmäisiä kirjoituksiani aiheena maailman kauneimmat kumisaappaat. Silloiset saappaani pitivät vettä, kopisivat kivasti ja hehkuivat punaisina. Vaan tuli niidenkin uralle myöhemmin päätös. Liian eleganttia kuitenkin, etenkin nyt kun unisex on ollut uusi musta. Onni kaikessa, myin buutsit eräälle mukavalle naishenkilölle nettikirppiksen kautta. Myöhemmin tapasimme uudestaan ja hän kertoi ostaneensa saappaat minulta. Tutustuimme. Hyvä tarina ja hyvä koti silloisille ykkössaappaille.

Parhaiden kumppareiden paikka on ollut avoinna nyt vuoden päivän. Rekrytointiprosessi on ollut pitkä ja kivinen. Vihdoin olen löytänyt haluamani. Julia Lundstenin Nokialle suunnittelemat kumpparit ylittivät vaatimustason jo pelkällä ulkonäöllään.

Tavallisten kumppareiden äijämäinen kantakorko inhottaa. Se on asvalttireissuille niin massiivinen. Myös suorana sojottava kumivarsi herättää vähän puistatusta, jos jalkineet jalassa pitäisi esimerkiksi lähteä töihin. Näissä löllövartisissa kuljeskelin niin töissä kuin keskustassa ostoksilla.

Harva ohikulkija varmaan edes hahmotti, että kyseessä on kumisaappaat. Mutta minä tiesin salaisuuden, sillä varpaani pysyivät kuivina.

– Henriikka

saappaat/Nokia Footwear by Julia Lundsten (saatu), takki/Twist & Tango, huivi/Weekday, farkut/Diesel

10.10.2014

Veljeni leijonamieli

–

random, valokuvat

Perjantain sydämenlyönnit jätti välistä nämä kuvat. Vuonna 1971 eräs perhe asusteli leijonan kanssa. Vaikuttavia kuvia (ottamatta kantaa siihen, onko omakotitalo leijonalle se oikea paikka), jäin tuijottamaan silmät kolminkertaisina.

On se uskomaton eläin tuo leijona, vaikka olenkin uskollisesti tiikerinainen.

Vähän kehnostihan se tämäkin tarina päättyi. Lyhennetyn stoorin voi lukea täältä. Villieläin on aina villieläin, niin kuin Piin isäkin opetti. Viisas mies.

Mutta kyllä näiden kuvien shookeraavuus, ristiriidat ja absurdit, tallennetut hetket kiehtoo. Tässä maailmassa riittää niin paljon ihmeteltävää. Eivät ainoastaan nuorisojengit pysty kaatamaan yhdellä lyönnillä. Leijonat tuskin kuitenkaan keräävät siitä pisteitä.

Se olisi perjantai. Aleksis Kiven päivä ja rakkaan sisareni syntymäpäivä. Päivä, jolloin Putin voi saada Nobelin rauhanpalkinnon.

– Henriikka

Kuvat: X

8.10.2014

Paheena aikakauslehdet

–

muoti, nostalgia, taide, valokuvat

Avauduin eilen kavereille sitruunamarenkipiiraan ja kahvin äärellä, että aikakauslehdet ovat mahdollisesti suurin paheeni. Tai ainakin hämärin. Tiedättekö, tilaan niitä melkein kaikkia. No, en nyt aivan kaikkia, mutta ei ole tavatonta, että samanaikaisesti minulla on viisi pätkätilausta käynnissä. Odottelen mukavia kaupanpäällislahjoja ja saatan tilata Dekon, Olivian, Trendin, Imagen tai jonkun muun lehden hetken mielijohteesta muutamaksi kuukaudeksi.

Tilaamisessa ei ehkä ole mitään pahaa. Itse bloggaajana edustan ehkä sitä median puolta, joka nakertaa koko ajan aikakauslehtien leivästä (tai jonka ainakin luullaan nakertavan). Siksi heitän heille pullanpaloja oikein mielelläni. Sitä paitsi saan lehdistä hirveän paljon irti. Täyshömppää en kestä, aivot on oltavat mukana edes toisen lohkon verran. Mutta tarraan lehtiin, kun haluan rentoutua.

Mutta! Pahinta kaikessa on lehtien säästäminen. Saan kiksejä kokonaisista sarjoista. Mieluiten tilausnumeroista, joihin ei ole läntätty irtonumeroiden tavoin alennustarroja. Pätkälehtitilaajana muutama numero saattaa helposti jäädä välistä. Saan siitä päänsärkyä. Katsastan lähimmällä lehtipisteellä, olisiko puuttuva numero alennuksessa. Saatan jopa vaivihkaa napata numeron roskakatoksen paperinkeräyspisteeltä tai anella ystävän lukemaa itselleni.

Sitten köytän valmiit sarjat kahdella vyöllä: toinen poikittain, toinen pitkittäin. Usein valmis tarkoittaa 12 numeroa. Kahtatoista kaunista numeroa täydellisesti nipussa, asetettuna suoriin riveihin lankkuhyllyllemme. Sitten katson niitä, joskus avaan vyönsoljet (jotenkin seksistinen ajatus, anteeksi) ja selailen lehtiä varovasti. Ja mietin, mitä minä loppujen lopuksi niillä sarjoilla oikein teen.

– Henriikka

Ps. Ei, ei ei. Ei minulla sentään ole kaikki sarjoja näistä 70-90-luvun lehdistä lähtien.

7.10.2014

Hattaraa ja sirkushuveja

–

muoti, oma tyyli

Niille, jotka ei nyt tähän seesteiseen tiistai-iltaan jaksa tsekata miljoonaa meikämandoliinin reittä ja naamaa, kannattaa vaihtaa kanavaa. Sain vaan käsiini sellaisen kesäsatsin huvipuistokuvia, etten voi olla pikkuisen riemuitsematta kesästä. Minä nyt satun vain pönöttämään joka ainoassa kuvassa, mikä kyllästytti vähän itseänikin, saati teitä. Ihminenhän keskittyy lähinnä niihin kuviin, joissa on itse.

Tässä kuvasarjassa on sellaista iloa ja meininkiä, että uskon niistä kuitenkin löytyvän paljon muutakin kuin teennäinen taiteilijaviittani ja koipeni (paitsi ehkä ensimmäisessä kuvassa, jossa sääreni pituus jollain ihmeen tavalla on onnistuttu kuusinkertaistamaan).

Kuvat ovat Linnanmäeltä. Kuvasimme kesällä 2013 tyhjässä huvipuistossa nyt julkaistua blogikirjaa varten. Kuvattavat saivat valita itselleen luonnollisen miljöön kuvilleen, minä valitsin metsän ja huvipuiston tiukan taiston jälkeen Linnanmäen.

Näissä kuvissa on kaksi suurta miinusta: Ei ainuttakaan kuvaa heppa-ajelusta (heillä oli lahkeiden vähimmäispituusrajoitus, en päässyt sisään), eikä ainuttakaan kuvaa hattarasta (valokuvaaja sattui katsomaan muualle sen sekunnin, kun hotkaisin koko vaaleanpunaisen hötön ykkösellä alas).

Ainiin, on kolmaskin. Farkkusortsit jäävät tuolla tavalla nivusista nolosti pussille. Turvaudun totiseen faktaan, että ihmiset syynäävät näin tarkkaan vain omia ja ihastustensa kuvia.

Nyt pakko katsoa pari jaksoa frendejä. Aivot narikkaan.

– Henriikka

Kuvat: Miki Toikkanen

6.10.2014

Latvialainen karjakko tai sairaanhoitaja

–

muoti, oma tyyli

Kuinka paljon voikaan yksi asukokonaisuus kerätä keskustelua ja hilpeyttä! Ollakko sairaanhoitaja vai eikö olla? Ollako latvialainen karjakko vai kokonaan väärältä vuosikymmeneltä? Kyllä kävi duunipaikan kahvikeskustelut aktiivisina, kun analysoinnin kohteena oli tällä kertaa ulkoinen olemukseni otsaletteineen kaikkineen.

Olen ottanut linjan työpukeutumiseeni: yritän ravistella rajoja. Käytännössä se tarkoittaa, että yritän mahdollisimman vähän erottaa vapaa-ajan vaatteet työunivormusta. Teen tämän itseäni varten. Yritän saada itselleni parempaa mieltä mieleisistä vaatteista, ja jos siitä joku muu saa rohkeutta, energiaa tai vaikka sitä jutunjuurta, niin even bättre.

Latvialaistukka on yksi yksinkertaisimmista kampauksista (Perusteellisia ohjeita kaipaako joku? Oma artikkeli aiheesta on erittäin mahdollinen). Tällä kertaa se syntyi häiden jälkeen puolivahingossa, kun ylösletitetyt hiukset valahtivat alas otsalle. Sliipattu olisi tietysti mahdollinen, mutta nääh, letkeä mikä letkeä.

Tipumekko on kirpputorilta, totta kai. Jenny Hellströmin mallistoa, sopivasti outo, sopivasti sairaanhoitaja. Lääkeruisku korvan taakse ja baanalle.

Neuvoja kaikille (myös minulle) tähän viikkoon:

Ravistellaan rajoja, nautitaan syksystä. Tartutaan hetkeen, ei olla turhan tärkeitä. Ei luulla itsestämme liikoja, paitsi joskus, kun pieni rohkaisu on tarpeen. Pyritään tekemään hyvää, välttämään valkoisia valkoisia valheita ja ymmärtämään arvomme. Puhutaan selän takana vain parasta ja kasvotusten kahta enemmän. Ei hypätä sokeasti virtaan, vaan tarrataan lujasti omiin arvoihin. Ei pyritä kiireeseen, ei ihannoida stressiä. Lasketaan välillä luuri kädestä ja annetaan kyllästymisen tulla kylään.

Ihanaa viikkoa,

Henriikka

5.10.2014

Santsikuppi 45 senttiä

kommentoi

–

ruoka ja juoma

Hirveän pitkä ja ihana viikonloppu. On ehtinyt tapahtua niin paljon. Perjantaina kuljin pendoliinolla pikaisesti Tampereelle eräiden kuvausten perässä. Yöksi pääsin ystävien luokse ja sain maailman parhaan kummitytön syliin edes muutamaksi hetkeksi. Vein tuliaiseksi mustan tyllihameen, joka olisi kuumaa kamaa maailman muotiviikoillakin. Puolivuotias pötkylä näytti prinsessalta.

Toisen, vähän urbaanimman prinsessan kanssa nautin lauantaiaamua Ojakadun alkuperäisessä Vohvelikahvilassa. Idalle vuohenjuustovohveli, minulle gluteeniton mokkavohveli. Ja puhetta niin paljon, että meinasin myöhästyä paluujunasta. Pidimme nurkan sohvapöytää niin pitkään varattuna, että Tampereen hienostorouvat meinasivat hermostua.

Ja kun olin takaisin Helsingissä jo aikaisin iltapäivällä, oli aikaa vielä ystävän kurpitsajuhliin ja valkkarilasilliseen laatumimmien kainalossa. Tänään minä, mukamas aamuihminen, vötkin ja pötkin sängyssä niin pitkään, että päivästä oli puolet jäljellä. Näennäistä siivousta, frendien kolmatta tuotantokautta sopivin väliajoin ja irtokarkkeja pussista, josta on riittänyt iloa jo kolmatta päivää. 485 grammaa oli hyvä idea.

Nyt sisko ja teehetki. Sunnuntaiflunssa tuli vierailulle, ei kiva.

– Henriikka

3.10.2014

Aamuhämyssä hiippaillen

–

elämä

Olen aamuihminen, olen aina ollut. Tuntuu, että aamulla nukutut tunnit ovat hukkaanheitettyä aikaa. Joskus oikein väsyneenä laitan kellon soimaan seuraavana aamuna vasta yhdeksältä. Tai joskus kerran vuoteen saatan lusia peittojen kätköissä kymppiin, jos aamiainen tuodaan sänkyyn saakka.

Heinäkuussa julkaistiin tutkimustulos, joka kertoo aamuihmisten toimivan iltaisin epäeettisemmin kuin aamulla ja päivällä. Iltaihmiset taas sortuvat vilppiin ja kadottavat eettisyytensä aamuisin. Tämä on helppo uskoa. Tuntuu, että aamuenergioissani olen paljon parempi ihminen kuin iltaisin naama kurtussa ja ajatukset epämääräisinä.

Nämä kuvat ovat takapihaltamme. Usein aamuvarhaisella, kun naapurit laittavat lapsille aamupuuroa lautaselle, pesevät hampaitaan ja valmistautuvat töihin lähtöön, me hipsimme ulos kamera mukana. Valoa ei ole kaikille jakaa, kun lähestytään talvea. Mutta nautin aamuista niin paljon. Nurmi on kasteinen, linnut heräilevät yöuniltaan ja suunnittelevat pitkää etelänreissua. Meri on milloin minkäkinlainen. Tuntuu, että pienelläkin kävelyretkellä saa päivään lisää sisältöä, kuin toisen alun.

Ja iltaisin nukahdan kesken kaiken. Aikaa tai paikkaa katsomatta. Bussiin, raitiovaunuun, junaan, kahvilaan, ystävälle, sohvalle tai vaikka olohuoneen lattialle. Tyyneen ja tasaiseen uneen. On hyvin harvinaista, jos tämä nuupahtaminen tapahtuu jälkeen puolenyön. Turha sitä on valvoa epäeettisimmillään.

– Henriikka

2.10.2014

Puuro pinnalla

–

ruoka ja juoma

Olen miettinyt tänään yllättävän paljon puuroa. On se outo juttu, että puuro on muodissa. Olin aamulla kuulemassa uudesta Fazerin Alku-puurosarjasta ja sen menin siitä puuron hehkutuksesta aivan sekaisin (ihan liikaa käytin nyt kyllä tuota puuro-sanaa). Milloin jostain niin tavallisesta tuli hitti ja miksi?

Voin kyllä heittää hommalle sellaisen suuren, luonnottaman facebook-peukun. Tämähän on mahtava uutinen. Terveys ja hyvinvointi nousukiitoon ja tavallisista asioista onnea. Mutta sitä minä vähän vieroksun, että täytyykö sitä nyt puuronkin kokea uskomaton brändiuudistus, että se taas maistuu väestölle? Tuorepuurot, tunauspuurot, kvinoapuurot, hirssipuurot. Kuka tietää, mikä on tällä hetkellä kovin puurohitti?

Nämä kuvat on Kööpenhaminan reissulta Grötistä. Puuroannostaan sai jonottaa, mutta se oli sen arvoista. Pieni tupa oli täynnä paikallisia ja turisteja, sulassa sovussa tietenkin. Annoksensa lisukkeet sai valita listalta ja talo tarjosi ilmaisia rusinoita kaikille. Puuronvihaajille oli rahkaa viljasoseen sijaan.

Helsingin keskustaan on avautunut jo aiemmin muutamia Elovenan puuro-asuntovaunuja, joista voi ostaa mukaansa höyryäviä annoksia. Nyt Fazer avaa pop up -puurobaareja ympäri Suomea. Homma on lähtemässä hyvällä ja huvittavalla tavalla lapasesta, mutta antaa lähteä. Mieluummin näitä kuin munkkibaareja. Tai hodaribaareja. Kohta puurokiskat löytävät pilkun jälkeen baarien viereen. Maailmanloppu lähenee.

Paljon löytyy puhuttavaa tuikitavallisesta puurosta. Jota pienenä söin voisilmällä ja sokerilla, mutta johon nykyisin valitsen kaikista mieluiten inkiväärisiirappia ja pensasmustikoita. Snobi.

Miten on, maistuuko puuro?

– Henriikka

1.10.2014

Ei mikään muotibloggaaja

–

muoti, random

Usein ne, jotka ovat itse muotibloggaajia, kokevat minun blogini olevan jotain aivan muuta. Toisaalta ne, jotka eivät ole yhtä lailla kiinnostuneita vaatteista ja trendeistä, pistävät minut samantien muotiblogien joukkoon.

Katsoin näitä kuviani äsken. Nämä ovat viime kesältä, mutta julkaisuvapaat vasta nyt, sillä ne otettiin Blog By Book -blogiopasta varten. Kirja julkaistiin vasta reilu viikko sitten. Mielestäni tuollainen poseeraaminen ei aivan istu minulle ja samalta tuntuu myös muotiblogi-kategoria. Näytän vähän eksyneeltä. Tuntuu, että haluan pitää paljon vapaammat kädet niin blogini kuin ulkoisen habitukseni suhteen. Haluan revetä nauruun, kun naurattaa ja poseerata mieluummin välillä vähän hönösti. Jos minussa on katu-uskottavuutta jäljellä edes muutama ripe, niin se tuskin on saavutettu viimeisen päälle hiottujen kuvausasentojen tai viimeistä huutoa olevan merkkilaukun johdosta.

Ja minä siis pidän muotiblogeista. Pidän erittäin paljon. Olen esimerkiksi sitä mieltä, että Fashion Worriesin Iida on aliarvostettu nerouden kiteytymä. Mutta turhahan se on väittää, että itse istuisin noin muodikkaisiin saappaisiin. Ohutkorkoisista, taivasta hipovista korkkareista puhumattakaan. Täytän mieluummin ne kirpputorilta löydetyt, ajanpatinaa kestäneet kotimaiset design-klassikot. Aitoa nahkaa tietenkin.

Olen kiinnostunut ilmiöistä ja vaatteista, en niinkään muodista ja trendeistä (Keksin tämän äsken ja nyt mietin pitääkö se paikkansa. Kyllä, luulen niin.). Haluan trend setteriä mieluummin olla se, joka informoi yleisöä settereiden uusista hienouksista ja hömpötyksistä.

Eihän aamukahvilla nyt hyvänen aika ole mikään kovin kummoinen muotiblogi. Toivottavasti omassa epämääräisessa lifestyle-kategoriassaan kuitenkin suht kelpo.

Ilmiöt, siitähän tämä blogi pitkälti rakentuu. Joskus ilmiöt ovat tiedostamatta mukana jutuissa, joskus tiedostetusti. Onko tämä sitten ilmiöblogi? Parempi jättää kategorisointi ja keskittyä sisällön tuottamiseen.

– Henriikka

ps. Eilen vietettiin Twist & Tangon sample saleja. Kiitos kaikille osallistuneille. Olipa kivaa.

Kuvat: Miki Toikkanen

29.9.2014

Kesän viimeiset häät

–

elämä, juhlat, perhe

Tosiaan, tajusin että tähänkin kesään on mahtunut niin monet häät, että näiden lauantain häiden kohdalla voidaan puhua ”kesän viimeisistä häistä”. Minkäs minä sille voin, jos ympäriltäni vain porukkaa pariutuu ja lempi leiskuu. En kai minä nyt huuda, että nyt riittää, kahdet häät kesässä on aivan ehdoton maksimi. No, ei viime kesänä loppujen lopuksi juhlittu kuin kolmea paria. Neljänsiinkin tuli kutsu, mutta menolle oli este. Mutta onhan siinä jo rakkautta kerrakseen, noin niinku yhdelle kesälle.

Nyt lauantaina oli saaristohäät Nauvossa. Kaunis serkku löysi puoliskonsa ja hääpari näytti onnelliselta. Minä nautin merestä, hyvästä ruoasta ja etenkin siitä, että sain nähdä huvittavaa ja rakasta serkkuporukkaa. Sukuhäissä harvemmin tuntee sukulaisten lisäksi monia muita kutsuvierasjoukkioita. Tuntuu mukavalta, että saa keskittyä siihen ihan omaan joukkoon.

Niin sitä vaan mentiin koko kesä ja kaikki häät vanhoilla mekoilla ja kengillä. Ja silti löytyi päällepantavaa. Lauantain lettikampaus syntyi hetken paniikista lauantaiaamuna ja Katri Niskasen mekko on Tapanilan kyläjuhlien kirpputorilöytö parin kesän takaa. Ja ansiokasta kierrättämistä on sekin, että kesän ensimmäisissä häissä päälläni ollut sinivalkoinen mekko oli nyt siskoni päällä. Vanha on uusi uusi.

Kiitos Nauvo, kiitos kaunis serkku ja onnekas aviomies.
Talveksi ei ole tiedossa häitä, mutta on tämä ystäväpiirini ennenkin yllättänyt.

– Henriikka

28.9.2014

Friteerausta ruokalusikallisella öljyä (ja pitkästä aikaa arvontaa)

124

–

ruoka ja juoma, yhteistyö

En tiedä mitä te teitte sunnuntain ratoksi, mutta minä friteerasin. Voi olla, että päivään mahtui jotain muutakin, mutta lähinnä friteerasin. Yhteistyön puitteissa kokeiluun saatu keitin kävi kuumana, kun valmistin perunalätysköjä ja bataattiranskiksia. Lehtikaalisipsit coming up!

Tefal Actifry on laite, jossa yhdistyy ikään kui uuni ja friteerauskeitin. Olen ollut taannoin töissä, jossa uppopaistettiin ranskanperunoita kilotolkulla, eikä rasvan määrässä säästelty. Friteerauksesta tulee lähinnä mieleen rasvankäry ja kalorit. Kiinnostus tähän laitteeseen nousi, kun kuulin että ruokalusikallinen öljyä riittää kiloon ranskalaisia. Skeptisenä (jälleen kerran) lähdettiin liikkeelle, mutta tänään kokeilin härveliä ihan itse ja muodostin omat mielipiteeni laitteesta.

Aluksi oli hankala hahmottaa, mitä laitteella ylipäänsä voi valmistaa ja miten. Netistä löytyvissä resepteissä oli vihanneksia, hedelmiä, kalaa, lihaa ja esimerkiksi korppujauho-päällysteisiä nugettiherkkuja. Bataattiransikset oli must, niitä teemme toisinaan uunissa, mutta öljyn määrä on liotetuissa ranskiksissa aikamoinen. Toiseksi reseptiksi nappasimme dranikit, jotka ovat lätysköjä perunasta, porkkanasta, kinkusta ja valkosipulista. Lisäksi joukkoon sekoitettiin suolaa, ripaus öljyä sekä vehnäjauhoa, jotka korvasimme gluteenittomalla jauhoseoksella.

Kone oli helppokäyttöinen. Mukana tulee itse laitteen lisäksi ”peruspannu”, johon esimerkiksi bataatit heitettiin öljyn kanssa. Toisena astiana on snacking-kori, johon tein perunalätyskät. Kaikissa tapauksissa raaka-aineet/leipomukset laitetaan kannen alle Actifryhyn, johon ajastetaan haluttu aika. Toisissa resepteissä tehdään ensin esivalmistusta peruspannussa, jonka jälkeen ruoka laitetaan kypsymään vielä snacking-koriin. Kaikissa tapauksissa ruoka kuitenkin valmistuu kannen alla ilman, että sitä tarvii vahtia.

Bataattiranskikset pyörivät laitteessa tasan 32 minuuttia. Niihin meni vajaa ruokalusikallinen öljyä. Perunaleipästen kohdalla valmistin ensin porkkanaraaste-kinkkusekoitusta peruspannussa 5 minuuttia, jonka jälkeen sekoitin muut ainekset joukkoon ja nostin lätyskät snacking-pannuun ja laitteeseen 20 minuutiksi. Tähän prosessiin ei öljyä kaivattu taikinan lisäksi.

Kokemus oli hämmentävä mutta hyvä. En juuri omista ”keittiölaitteita” blenderin, moccamasterin ja sähkövatkaimen lisäksi, joten sellaisen omistaminen on lähtökohtaisesti vierasta. Toisaalta ruoan tekeminen oli helppoa, mukavaa ja valmis ruoka tosi hyvää. Ranskiksista ei tullut kovin rapeita, toisaalta sitä ominaisuutta en ole onnistunut saamaan niihin uunissakaan.

Koko homman idea on laitteessa koko ajan kiertävä kuuma ilma. Tämä tietenkin sai laitteen kuumenemaan niin, että se lämmitti vähän ympäristöään. Yksi parhaita puolia on, että laite on helppo pestä, sillä öljy on kosketuksissa vain irrotettavan pannun kanssa ja kaikki osat voi pestä astianpesukoneessa. Laitteen koko on suuri, joten pikkuisen keittiön omistajat joutuvat miettimään, mihin laitteensa piilottavat. Kyseessä kun ei ole se keittiön kaunein kukkanen.

Ja sunnuntailukijoita suositaan: kuka haluisi voittaa itselleen kyseisen Tefal Actifryn? (ovh reilu 200€) Laitapa puumerkit ja sähköpostiosoite kommenttipoksiin ja olet mukana arvonnassa. Osallistua voi 5.10. saakka ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Kuka ties joku lukija käyttää sitten lokakuun sunnuntait riemulla friteeraten.
Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille.

– Henriikka

26.9.2014

Vielä ehtii: Kesä filmille!

kommentoi

–

valokuvat

Lyhyt kertaus historiasta:

Laitoimme Idan kanssa toukokuun alussa aluilleen koko kesän mittaisen filmikuvahaasteen nimeltä ”Kesä filmille”. Tarkoitus oli kuluneen kesän aikana kuvata mahdollisimman paljon kivoja kesämuistoja ihan oikealla filmikameralla ja kerätä nyt syksyn alkaessa kaikkien kuvansa lähettäneiden otokset kollaasiksi. Alkuperäisen jutun aiheesta löytää täältä ja Idan jutun täältä.

Ohjeet osallistumiseen kuuluvat näin:

”Kuvat tulee lähettää ~~syyskuun loppuun mennessä~~ lokakuun ensimmäisen viikon aikana, 5.10. mennessä jomman kumman sähköpostiin: aamukahvilla (ät) gmail.com tai ida365blog (ät) gmail.com. Laitathan kuvatekstiksi kuvan ohjeen, jotta kuvat löytävät oikeiden otsikoiden alle. Kerrothan viestissä myös, millä nimellä/nimimerkillä haluat kuvan julkaistavan ja jos haluat kuvien yhteyteen linkin blogiisi/kotisivullesi. Jos skannaaminen tuntuu koituvan ongelmaksi, voi kuvasta ottaa kuvan tai sen voi postittaa etanateitse. Kaikkien kuvan/kuvia lähettänäiden kesken minä ja Ida arvotaan molemmat kivoja palkintoja. Voitte luottaa meidän makuun kheh.”

Minulla on vieläkin kolme kuvaa ottamatta. Jaiks! Mutta muut ovat toivottavasti ehjällä filmillä ja valmiita teettetäviksi. Pidensimme aikaa muutamalla päivällä, sillä varmasti monelle muullekin tämä syyskuun loppu tuli liian varkain. Ensi viikko aikaa hoitaa kuvat meille päin.

Voi kuinka odotan, että saataisiin reilusti kesäkuvia, muistoja maaseutumatkailuista, jäätelöhetkistä ja juhannusyöstä!
Last call, vielä ehtii.

– Henriikka

25.9.2014

Anna armoa ja yläfemma

–

muoti, oma tyyli

Tiedättekö, tänään ei jaksanut. Oli töitä yli kuuteen ja piti mennä urheilemaan. Tulin kotiin ja katsoin valmiiksi pakattua salikassiani. Ei jaksanut. En edes keksinyt muuta syytä ja vaihdoin sukkahousut pyjamahousuihin, mekon NHL-collegeen (Buffalo Sabres, Ruuttu) ja annoin mieleni ja takapuoleni lösähtää maan tasalle.

Ei jaksanut. Ei jaksanut hempeistä kukkahepenistä huolimatta, ei maailman siisteimmästä nahkatakista huolimatta. Eikä aina tarvitsekaan. Vaikka armollisuutta onkin huopahattu, vievät ruudulliset flanellihousut homman uudelle levelille.

Älkääkä ymmärtäkö minua väärin. En käske kaikkien lösähtää. Armo on eri asia kuin tapa. Ja kun kerran jää kotiin, se ei tarkoita että peli on menetetty, ettei enää kannata yrittää. Kaikki tai ei mitään -ajattelu on niin 2013.

Kaikki, ei mitään tai jotain siltä väliltä on nykypäivää. Aina ei tarvitse pingottaa 100 prosenttiin. Olen usein tyytyväinen 80 prossaan, vaikka sitä ei saisi sanoa tässä maailmassa, jossa kaikki huutavat: intohimoa! menestystä! ulos mukavuusalueelta! verta ja kyyneliä! haasta itsesi! Ja vaikka olenkin pahimmanlaatuinen itseni haastaja, niin olen samalla myös lopenuupunut tähän satalasissa juoksevaan ihmislaumaan, johon liian usein itsekin liityn.

Miten tämä avautuminen liittyy aamuisiin kukkamekkokuviin?
Ei juuri mitenkään. Tämä rage vain karkasi näppäimiltä väsyneen mielen johdosta.

Ja kyllä tästä löyhän aasinsillan kehittää, sillä viimeisessä kuvassa Janne kuvaa tilannekuvaa kuvien purkkiin saamisen kunniaksi heitetystä yläfemmasta.

Tsemppiä, armoa kaikille. Ja oikein isot yläfemmat.

– Henriikka

mekko, vyö, hattu, kengät / second hand, takki / twist & tango (saatu)

24.9.2014

Voiko olla olemassa tyylikkäitä muumivaatteita?

–

muoti, nostalgia

Olen aika hermostunut Muumeihin. Tiedän, ei saisi olla, mutta jotenkin ne ovat vain viime vuosina hyppineet silmille joka tuutista. Tuutikit ovat hyppineet silmille joka tuutista, hih hih. Siksi ensireaktioni oli facepalm, kun kuulin Ivana Helsingin muumimallistosta. Eih! Onko heidänkin pakko mennä sekoittamaan lusikkansa tähän soppaan.

Kyse ei ole siitä, ettenkö sisimmässäni rakastaisi muumeja. Rakastuinhan miehessänikin siihen, että hänestä tuli mieleen optimistisempi versio Nuuskamuikkusesta. Pikku Myy on idolinin maailman hamaan tappiin saakka. Ja on olemassa myös todella kauniita muumituotteita, esimerkiksi omistamamme mustavalkoiset lakanat. Mutta jotenkin se brändätty muumius kiristelee hermoja samaan tapaan kuin ne iänikuiset vihaiset linnut.

Mutta olisihan se pitänyt arvata, että Ivana Helsinkiin voi luottaa. Mallisto on upea. Joukossa on vain muutama omaan makuuni liian brändimuumi muumivaate (jätin ne suosiolla pois näistä kuvista). Ehkä mallisto onkin enemmän Tove kuin Muumi, ja siitä pidän todella. Onhan Tove kaiken hehkutuksen ansainnut voimanainen.

10698646_10152372496747129_101547994241890436_n

Ivana Helsinki hoitaa homman kunnioittavasti ja ehdottomasti hyvällä maulla. Ja eikö mallistosta löytyvä muumipitsi kuulostakin söpöltä? Näitä vaatteita pitäisi päästä näkemään livenä, vaikka ne päätyisivätkin jonkun muumimman tytön päälle (tarkoitin persoonaa, en muumimuotoa).

Propsit myös kuvauspaikasta. Söderskärin majakka komeilee taustalla. Aplodeja Ivanalle hyvästä työstä.

– Henriikka

Kuvat: Moomin by Ivana Helsinki

23.9.2014

Ole hyvä elämä

–

elämä

Kun on vapaa lauantai, eikä mitään mikä painaisi harteita. Kun tajuaa, että päivän päätarkoitus on löytää miehelle uusia vaatteita ja istua kahvilla kaikessa rauhassa. Kiirettömyydessä on puolensa: sitä löytää asioita ympäriltään ihan eri tavalla ja katseen tajuaa nostaa maasta muiden silmien tasoon ja jopa korkeammalle. Kiireettöminä päivinä ihailee useimmin arkkitehtuuria ja jää ihmettelemään rakennusten yksityiskohtia.

Sitä saattaa Espan puistossa ymmärtää, ettei ole koskaan istunut lippakioskin pöydissä. Ei auta muu kuin istua. Ja vähän naurahdella sille, ettei oikeasti ole minnekkään eikä kenellekään mitään asiaa.

Se on sinänsä harmillista, kun on kerrankin kolmen ruokalajin illallisen lahjakortti, se on kaupungin köpösimpään ravintolaan. Mutta hei, se oli silti ihanaa. Istua vaan ja selata listaa. Kynttilät palaa ja pihalla on kylmä.

Nämä ovat näitä päiviä, joita me kutsumme rakkauspäiviksi. Ainoa syy ja tarkoitus on rakkaus. Oikeastaan ruoan laatua ei silloin tarvitse ajatella. Jäätelöannoksen kokoa tosin silti pikkuisen.

Tänään olen kulkenut busseilla metron ja raitiovaunujen sijasta ja miettinyt, miten viikonloppuna vielä viiletettiinkin ilman takkia. Erehdyin suuresti, kun en pujottanut aamulla hansikkaita käteen. Voi, kuinka minä tästä viimasta kärsinkään.

Mutta lauantaina oli rakkauspäivä ja sen voimalla mennään.

– Henriikka

22.9.2014

WELCOME: Sample Sale with Aamukahvilla & Pupulandia

–

Helsinki, muoti, tapahtumat

NilsOdier_Twist&Tango_131219 _LOOK_003_4294 copy copy

Ensi viikolle olisi niin minulle kuin teillekin luvassa jotakin kivaa, sillä Twist & Tango järjestää pari päivää ennen ystävämyyntejä ennakkoalet Aamukahvilla- ja Pupulandia-blogin lukijoille. Sample Sale järjestetään sopivan pieninä ja sympaattisina Helsingin Lauttasaaressa.

Myynnissä on -40-60%-alennuksin Twist & Tangon entisten ja nykyisen sesongin mallikappaleita ja tarjolla on myös pientä syötävää ja juotavaa. Voi vapaasti tulla hiippailemaan rauhassa ja katsomaan vaatteita ihan itsekseen. Mahdollisuus on kuitenkin myös kysyä pukeutumisneuvoja minulta tai Jenniltä, ja voimme yhdessä miettiä sopivia vaatteita ja kokonaisuuksia. Palloilemme paikalla luonnollisesti ihan koko tilaisuuden, joten myös juttuseuraa (ja vaikka sielunhoitoa!) on tarjolla.

Twist & Tango Sample Sale with Aamukahvilla & Pupulandia
Milloin? ti 30.9. klo 18.30–20.30
Missä? Itälahdenkatu 22 B, Helsinki (yritysrakennus, sisäänkäynti talon sivustalta)
Ilmoittautuminen: su 28.9. mennessä susanna.suvanto (ät) estefan.fi

NilsOdier_Twist&Tango_131219_LOOK_010_6243 copy copy

NilsOdier_Twist&Tango_131219 _LOOK_002_3985 copy copy

NilsOdier_Twist&Tango_131219_LOOK_007_5475 copy copy

NilsOdier_Twist&Tango_131219_LOOK_008_5809 copy copy

NilsOdier_Twist&Tango_131219_LOOK_014_6993 copy copy

Toivottavasti näen teistä mahdollisimman monen. Olisi kiva tavata sakkia, nauttia syksystä porukalla ja hypistellä vaatteita antaumuksella. Muistakaa siis laittaa ilmoittautumiset Susannalle menemään ja minulta saa tarvittaessa lisätietoja. Matalan kynnyksen tapahtuma on kyseessä, siitä ei ole huolta. Hienoja vaatteita ei tarvitse, tämä on pikemminkin after work -henkinen levähdyshetki kuin edustustilanne.

Varsinaiset ystävämyynnit järjestetään sitten 2.–4.10., joten jos joku ei ehdi paikalle, on mahdollisuuksia vielä toinen.

Nähdään ensi viikolla! Lämpimiä, märkiä pusuja kaikille.

– Henriikka

Kuvat: Twist & Tango, AW14

← edelliset 1 2 3 4 5 6 7 … 14 seuraavat →