arkisto:

huhtikuu 2017

Kestävämpi koti, kestävämpi maailma

Kaupallinen yhteistyö: IKEA

Vaikka vaikutan usein täysveriseltä optimistilta, sisimmässäni kalvaa myös melkoinen skeptikko. Ajattelen helposti etenkin yrityksistä, ettei niiden toimintatapoihin tai bisnekseen mahdu mitään hyvää. Etteivät ne kuitenkaan edes yritä.

En välttämättä vaivaudu edes aina ottamaan selvää, vaan elän omissa oletuksissani (=nyky-yhteiskunnan isoimpia virheitä).

Tänä vuonna olen hypännyt yhden silmätikkuyritykseni kehäkelkkaan: olen pureutunut kaikille tutun IKEA-konsernin kestävän kehityksen maailmaan ja pohtimaan ylipäänsä sitä, miten saisimme omasta kodistamme kestävämmän.

Olin tietysti lukenut IKEA-konsernin tekevän aina välillä jotain hyvää. Kaikkihan tekevät. Pesevät kätensä ja jatkavat likaisia puuhiaan (tämä on juuri sitä salattua skeptisyyttä!)

En ollut kuitenkaan tajunnut, millainen kestävän kehityksen vyyhti kaiken selvittelyn takaa avautuisi. Jännästi sitä hyvää alkaa löytyä, kun jaksaa vähän kaivaa.

Pienenä, mutta konkreettisena esimerkkinä ovat näiden postauksen sinisenharmaat lasimaljakot kevään uudesta PS-mallistosta: Maljakot on valmistettu erivärisistä ylijäämälasin palasista. Kestävämmän tuotannon lisäksi jokainen maljakko on uniikki.

Millaisiin muihin faktoihin olen törmännyt materiaaleja selatessani?

IKEA on siirtynyt myymään pelkästään led-lamppuja ja -valaisimia, mikä tuo isoa energiansäästöä, pienemmän ympäristövaikutuksen ja jopa 20 vuoden käyttöikä. Led-lamput kuluttavat 85 % vähemmän energiaa ja niiden käyttöikä on 25 kertaa pidempi kuin perinteisten hehkulamppujen.

Kaikki IKEA-hanat edesauttavat vähentämään vedenkulutusta; keittiöhanat noin 20 % ja kylpyhuonehanat jopa 50 %. Tässä oli taustalla joku ilmaa ja vettä sekoittava suutinsuunnittelu. Myös Ikean pesu- ja astianpesukoneet ovat tehokkaita vedenkäyttäjiä.

Kierrätysmateriaalit toimivat myös monien IKEA-tuotteiden raaka-aineina ja IKEA on panostanut isosti myös kotien kierrätysjärjestelmien kehittämiseen. Sen lisäksi pakettiin tuo osansa energiatehokkaat kodinkoneet, ladattavat akkuparistot ja esimerkiksi kestävämmät ruokatuotteet.

Monesta asiasta on tullut sellainen olo, että mitäs minä paasaan, kun en itse tee puoltakaan parhaastani.

Tavatessani IKEA-konsernin vastaavia ihmisiä aiheen tiimoilta, isoimpana yksittäisenä asiana jäi mieleen se, että huonekaluja on suunniteltu ja jopa myöhemmin uudelleenkehitetty niin, että ne on mahdollisimman tiivis tai kevyt pakata ja näin kuljetuspäästöt vähenevät huomattaasti. Esimerkiksi klassista, kaikkien tuntemaa Kallax-Expedit-hyllyä on muutettu myöhemmin tämän vuoksi.

Uskon todellakin, että IKEA-konsernilla on vielä aivan tosi paljon tehtävää, enkä sisänsä ole kadottanut täysin skeptisyyttäni. Mutta olen lukenut ja tutkinut niin monesta lähteestä nyt hyviä uutisia toimintatavoista, että uskon että he laittavat tikkua jo ristiin. Ja hyvä että laittavat! Onhan se ehdottomasti heidänkin vastuunsa.

IKEA tekee nyt töitä sen eteen, että tuottaisi uusiutuvaa energiaa yhtä paljon kuin kuluttaakin ja että kaikki käytetty puu olisi peräisin kestävämmistä lähteistä vuoteen 2020 mennessä. Pohjoismaissa IKEA on jo täysin energiaomavarainen, ja Suomessa kaikki käytetty energia on uusiutuvaa energiaa. IKEA-konserni ja IKEA Foundation ovat myös sitoutuneet investoimaan miljardi euroa ilmastonmuutoksen torjumiseen.

Voisin omalta kohdaltani miettiä, millaisen summan itse olen valmis investoimaan.

Asiaa tästä saisi vaikka sadan liuskan verran. IKEA kestävän kehityksen raportista kiinnostuneet voivat käydä lukemassa lisää. Paneudun myös myöhemmin tänä vuonna aiheeseen uudestaan.

Lopuksi kevennän kuitenkin vähän. Äitini oli lukenut jostain lehdestä IKEA-konsernin tukevan diakoniaa ja laittoi minulle heti viestiä:

Hyvä tieto Ikealta. Varmaan jo tiedätkin, mut hienoa tehdä varmaan yhteistyötä tällaisen kaa. Mukavaa oloa sinne.”

Laitoin sitten myöhemmin vielä perheemme WhatsApp-ryhmään tietoa siitä, että teen tänä vuonna yhteistyötä IKEA kestävän kehityksen bloggaajana. Äiti pommitti taas ihanasti:

”Hienoo H, että teet yhteistyötä kestävästä kehityksestä. Ja tää seuraava on meille kaikille: Että vielä opittais elämään sen mukaan! Ja ollaan kiitollisia tästä kaikesta hyvästä. Ja minä oon niin kiitollinen teistä kaikista!

Kestävämpiä, kiitollisia ajatuksia kaikille!

-Henriikka

Ravintolavinkkejä Kööpenhaminaan: Cock’s and Cows & California Kitchen

Kun olin viimeksi Kööpenhaminassa, siskoni kanssa syksyllä 2014, ravintolakulttuuri oli lapsen kengissä verrattuna nykyiseen. Tuntuu, että muutamassa vuodessa koko kaupungin ravintolaskene on laitettu uusiksi ja mikä parasta, kaikkialla on tiedetty mitä vegaani, kasvis ja gluteeniton tarkoittaa.

Olen etsinyt itse sopivia ravintoloita kasvissyöjälle ja keliaakikolle, mutta päädyn suosittelemaan paikkoja, jotka eivät ole spesiaaliravintoloita, vaan varsin toimivia ihan kaikille.

Cock’s & Cows on tanskalainen burgeriketju, jossa loihditaan myös gluteenittomat, kasvis- ja vegaanivaihtoehdot. California Kitchen on bowl-ravintola, joka on herkullinen mutta kuitenkin melko raikas ja terveellinen. Molemmat ovat Tanskan hintatasoon nähden ihan hyvissä hinnoissa.

Cock’s and Cows

Tanskalainen burgeriketju, joka on varmaan parhaiten verrattavissa Suomen Naughty Burgeriin. Parempia burgereita, mukava ravintolatunnelma ja rento, hyväntuulinen asiakaspalvelu. Luomuvihannekset ja -ranskikset, lähituotettu, ”vapaa” liha ja kananmunat, reilu kahvi… ravintola haluaa selkeästi leimautua myös eettiseksi ja taitaa sitä myös vahvasti ollakin.

Ketjun ravintoloita on Köpiksessä muutamia. Ydintuotteina ovat burgerit ja drinkit, mutta myös esimerkiksi salaattia ja jälkkäreitä on tarjolla. Olen itse asiassa itse syönyt jo kahdesti vegaanisen, gluteenittoman punajuuripihviburgerin, jolla on hintaa noin 15 euroa.

Aurinko paistoi eilen lämpimästi ravintolan terassille ja elämä oli hyvää.

California Kitchen

Bowls, bowls, bowls… Monia vaihtoehtoja, joista voi valita mieleisensä. Valtisin itse superbowlin, eli kaalia, bataattia, kvinoaa, sipulia, avokadoa ja muuta vastaavaa sisältävän annoksen ja hintaa oli noin 10 euroa. Myös edamamepapu-riisi-avokado-bowl houkutteli, mutta yksi annos illassa riittänee.

Norrebrossa sijaitsevan ravintolan sisustus on lempeä ja uniikki, asiakaspalvelu nopeaa ja iloista ja annoksen saisi helposti matkaankin. Juomaksi on kaikkea limuista oikeista kookoksista tarjottaviin vesiin.

Istuessani syömässä, tiskille muodostui hurja jono. Ilmeisesti paikallisetkin ovat antaneet paikalle siunauksensa.

Mutta voi miten pieni osa nämä kaksi ovatkaan koko tarjonnasta. Perjantaina olimme isommalla porukalla ranskalaisvaikutteisessa, rennossa petanki-baari-ravintolassa, jonka ruoka, juomat ja ympäristö ovat huikeita myös. Sieltä ovat kuvat vähissä, mutta jos petangin peluu gin tonic kädessä kiinnostaa, niin tsekkaapa Boule Bar.

Huomenna yritän löytää vielä ainakin yhden herttaisen aamiaispaikan sekä ilahduttavan lounaan. Mutta kun tekee kotitekoista munakokkelia mieli, taitaa olla aika tulla kotiin.

Onko teille Kööpenhaminan ravintolasuosikkeja?

-Henriikka

Väsynyt nainen, onnellinen Kööpenhamina

Kööpenhaminassa kaikki vaikuttavat onnellisilta. Ihmiset neulovat ulkona lounastaessaan, kaupungin vesireittejä melotaan kanootilla, ja asiakaspalvelijat hymyilevät takuulla niin leveästi, ettei tarvitse miettiä iloisen palvelun aitoutta.

Tänään lenkkeillessäni leikkipuiston ohi näin, kun puupöydälle oli levitetty pöytäliina ja kymmeniä viinilaseja. Lapset hyppivät trampoliineilla vieressä, ja vanhemmat kippistelivät keväälle kylmillä valkkarilaseillaan. Ainakin uskon, että viini oli kylmää. Täytynee harkita ruuhkavuosia Tanskan maalla.

Laitapuolenkulkijakin pysäytti minut rahaa pyytääkseen harvinaisen kohteliain sanoin: ”Hei sinä suloinen, pieni ja vaalea. Olisiko sinulla hetki aikaa?”

Joskus unohdan kertoa aasinsillat, jotka johdattavat teidät perille ja tekee kaikesta loogisempaa (aina saa tosin kysyä!). Juurihan kerroin, että on ihana olla kotona ja kuitenkin jo kahden päivän päästä kirjoitan istuvani kööpenhaminalaisessa kahvilassa höyryävän kupillisen kanssa.

Joku osaa ehkä kaikkien somekanavien perusteella löytää johtolangat, tiedän teidän olevan viisaita, mutta ehkä paras myös kertoa: momondo ambassador -projektin kick off pidettiin perjantaina ja lauantaina täällä Tanskan pääkaupungissa, mikä toi minut tänne. Paikalla oli ambassadorit Tanskasta, Norjasta ja Ruotsista ja meiltä Suomestakin kaikki neljä kaunista ja komeaa: Stella, Jarno, Laura ja minä.

Stella nappasi nämä kaikki kolme ihanaa kuvaa, joista viimeinen on suosikkini. Ehkä siksi, etten taida olla oikeasti niin cool kuin kahdessa ensimmäisessä.

Tämä viikko on ollut aikamoinen. Saavuin tiistai-illalla Georgiasta, heräsin torstai-aamuyönä kuvaamaan keltaista sadetakkia ja perjantaina ehtiäkseni taas Köpiksen koneeseen. Helsingissä satoi lunta, tänne saapuessani paistoi aurinko ja asteita oli yli viisitoista.

Viikolle oli kertynyt kolmet noin neljän tunnin yöunet, ja eilen päästessäni yhdentoista aikaan sänkyyn, sammuin ilman alkoholia. Heräsin hämilläni seitsemältä, ja huoneessa oli edelleen valot päällä. Taisin totisesti kaivata unta. Sammutin valot ja nukuin sikeästi vielä pari tuntia, myöhäiseen aamiaiseen asti.

Muut karkaavat tänään Suomeen, venytin itse reissua tiistai-illalle saakka. Pakko päästä intensiivisten kick off -päivien jälkeen kaikessa rauhassa fiilistelemään. Syömään vähän jätskiä jne.

Fred og kærlighed!

-Henriikka

kuvat: Stella Harasek

Sadetakki kerrallaan kohti parempaa: Rain Jacket from the Sea

Toissapäivänä, torstai-aamuna, olin laittanut kellon herättämään 04:15. Olimme päättäneet Joonaksen kanssa lähteä kuvaamaan keltaista sadetakkia turkoosin veden äärelle, ja aamuvalo on aina kaikista kaunein.

Kampesin itseni viiden junaan, hyppäsin Ainolassa pois ja jatkoimme siitä vielä eteenpäin. En ollut vastuussa kartasta, joten en edes tiedä minne. Hoidin eväsvastaavan rooliani kuitenkin kunnialla – eväsleipiä, omenaa ja kahvia. Silmät meinasivat painua väkisinkin kiinni ja taisi olla ensimmäinen kerta, kun nautin penkinlämmittimestä.

Miksi täydellisten sadetakkikuvien saaminen oli niin tärkeää, että piti uhrata aamu-unetkin?

Ollaan tärkeän, vaikuttavan asian äärellä. Tretorn ja Partioaitta lanseeraavat tänään, 1.4. sadetakkimalliston. Rain Jacket From The Sea -malliston takit on valmistettu kierrätetystä kalaverkkomateriaalista. Kyllä, myös nuo meidän päällämme olevat.

Noin 650 000 tonnia kalastusverkkoja joutuu mereen, kun kalastusalukset uusivat verkkonsa noin joka toinen vuosi. Sitä haamuverkkoa on kerätty merenpohjasta ja näin mallisto on saanut alkunsa. Suosittelen katsomaan tämän kauniin videon, joka antaa aika hyvän kuvan siitä, mistä on kyse.

Haamuverkot on ylipäänsä todella hurja asia. En ole tiennyt ongelman laajuudesta.

Kalastusverkot valmistetaan vahvasta nylonista, mutta käytöstä poistetut kalastusverkot saattavat päätyä satamissa mereen ja näin niistä tulee ”haamuverkkoja”. Verkot hajoavat hitaasti ja voivat ajelehtia meressä vuosikausia. Monet verkot päätyvät luodoille ja riutoille ja voivat hajottaa niiden koko ekosysteemin.

Haamuverkot ovat yksi vaarallisimmista asioista meressä: verkot ja muu mereen joutunut muovijäte aiheuttavat vuosittain noin miljoonan vesilinnun ja 100 000 meressä elävän eläimen kuoleman.

Olin mukana myös Partioaitan videolla, jossa sadetakeista kerrottiin enemmän. Meidän piti pohtia omaa suhdettamme mereen ja kerroin näin:

”Siinä missä metsä tuntuu turvalta, niin meri tuntuu vapaudelta. Meri on siitäkin ihmeellinen, että se on ainoa asia, joka yhdistää kaikki maanosat ja samalla kaikki ihmiset.”

Koko aihe tuntuu tosi pelottavalta ja käsittämättömältä. Tiedän, ettei sadetakeilla pelasteta koko maailmaa, mutta pakkohan tässä on jotain tehdä. Ei edes jotain, vaan paljon, ja yrityksillä on siinä kyllä suuri vastuu.

Tämä Rain Jacket From The Sea -mallisto lanseerataan tänään valikoiduissa myymälöissä ja verkkokaupassa. Takkeja on viidessä värissä ja malli on unisex: minulla on kuvissa XS-kokoinen takki ja alla on vielä paksu neulekin. Joonaksella on päällään punainen M-kokoinen. Takki on vedenpitävä, mutta kevyt ja hengittävä: aion itse käyttää tarkkia myös arkena ilman sadekeliä. Hintaa on 200€. Mallisto on pieni, joten suht nopea kannattaa olla, jos haaveilee omasta.

Näin tärkeän aiheen kertomiseen ei haitannut yhtään saada näin vakuuttavia kuvia. Voitteko uskoa, että tuo vesi oli todella aivan turkoosia? Yhtä lailla tuokin vesialue on helposti tuhottavissa, jos oma välinpitämättömyys ja laiskuu ajaa ympäristön edelle. Ja syyttävä sormi osoittaa yhtä lailla minuakin.

Pelastetaan meret. Ja kaikki muukin. Eikun hommiin.

-Henriikka

Kuvat: Joonas Linkola

Huom! Takit saatu blogin kautta.