Miltä tuntuu matkustaa yksin?

Istuin tiistaina Kööpenhaminassa, Cafe Paludanin brunssilautanen edessäni (paikka ja lautanen 5/5). En jaksanut millään olla koneella tai puhelimella, vaikka wifi olisi löytynytkin – niin kuin kaikissa paikoissa Kööpenhaminassa.

Otin vihkon repusta ja aloin kirjoittaa ajatuksia siitä, miltä tuntuu matkustaa yksin. Millaisia ovat ne kaivetut, sisimmät tunnot, joita yksin reissaaminen herättää?

Olin ajatellut kirjoittaa vain itselleni, mutta näin jälkikäteen ajateltuna syvimmissä tunnoissa riittää usein eniten samaistumispintaa.

Yksin matkustaminen
tuntuu siltä
kuin kirjoittaisi koko ajan kirjaa
oman pään sisään
ja suuta kuivaa
kun ei saa koskaan
jutella kenenkään kanssa kunnolla

Yksin matkustaminen
tuntuu siltä
kuin kukaan ei odottaisi
minua missään
eikä olisi koskaan odottanutkaan

Yksin matkustaminen
tuntuu siltä
kuin olisi jo vanha rouva,
hyvän, pitkän elämän elänyt nurkkapöydän tarkkailija
nuoren tytön vaatteissa

Yksin matkustaminen
tuntuu siltä
kuin olisi pieni tyttö
aikuisten isoissa saappaissa
ja trenssitakissa

Yksin matkustaessa
yhtäkään tunnetta
ei tunnista kunnolla
mutta silti ne kaikki tuntuvat valtavilta

Yksin matkustaessa
ihanan ja kamalan väliin
ei mahdu niin paljon kuin kotona,
vaan kaikki otetaan vastaan
ja jatketaan

Yksin matkustaessa
voi yhtäkkiä olla
kuka tahansa,
eikä kukaan arvota
mikä on oikein tai väärin

Yksin matkustaessa
ei lopulta erota
mitkä mielessä pyörivistä ajatuksista
on omia
ja mitkä ovat syntyneet
ympäristön myötä
yksinolon myötä

Yksin matkustaessa
kaipaa kaikkia
mutta ei haluaisi olla
kenenkään kanssa

Yksin matkustaessa
omista ajatuksista
syntyy seuralainen,
jonka kanssa viihtyy,
johon välillä kyllästyy
jota harvoin ymmärtää.

Aurinkoa, kauneutta, syvimpiä ajatuksia viikonloppuunne.

-Henriikka

Ravintolavinkkejä Kööpenhaminaan: Cock’s and Cows & California Kitchen

Kun olin viimeksi Kööpenhaminassa, siskoni kanssa syksyllä 2014, ravintolakulttuuri oli lapsen kengissä verrattuna nykyiseen. Tuntuu, että muutamassa vuodessa koko kaupungin ravintolaskene on laitettu uusiksi ja mikä parasta, kaikkialla on tiedetty mitä vegaani, kasvis ja gluteeniton tarkoittaa.

Olen etsinyt itse sopivia ravintoloita kasvissyöjälle ja keliaakikolle, mutta päädyn suosittelemaan paikkoja, jotka eivät ole spesiaaliravintoloita, vaan varsin toimivia ihan kaikille.

Cock’s & Cows on tanskalainen burgeriketju, jossa loihditaan myös gluteenittomat, kasvis- ja vegaanivaihtoehdot. California Kitchen on bowl-ravintola, joka on herkullinen mutta kuitenkin melko raikas ja terveellinen. Molemmat ovat Tanskan hintatasoon nähden ihan hyvissä hinnoissa.

Cock’s and Cows

Tanskalainen burgeriketju, joka on varmaan parhaiten verrattavissa Suomen Naughty Burgeriin. Parempia burgereita, mukava ravintolatunnelma ja rento, hyväntuulinen asiakaspalvelu. Luomuvihannekset ja -ranskikset, lähituotettu, ”vapaa” liha ja kananmunat, reilu kahvi… ravintola haluaa selkeästi leimautua myös eettiseksi ja taitaa sitä myös vahvasti ollakin.

Ketjun ravintoloita on Köpiksessä muutamia. Ydintuotteina ovat burgerit ja drinkit, mutta myös esimerkiksi salaattia ja jälkkäreitä on tarjolla. Olen itse asiassa itse syönyt jo kahdesti vegaanisen, gluteenittoman punajuuripihviburgerin, jolla on hintaa noin 15 euroa.

Aurinko paistoi eilen lämpimästi ravintolan terassille ja elämä oli hyvää.

California Kitchen

Bowls, bowls, bowls… Monia vaihtoehtoja, joista voi valita mieleisensä. Valtisin itse superbowlin, eli kaalia, bataattia, kvinoaa, sipulia, avokadoa ja muuta vastaavaa sisältävän annoksen ja hintaa oli noin 10 euroa. Myös edamamepapu-riisi-avokado-bowl houkutteli, mutta yksi annos illassa riittänee.

Norrebrossa sijaitsevan ravintolan sisustus on lempeä ja uniikki, asiakaspalvelu nopeaa ja iloista ja annoksen saisi helposti matkaankin. Juomaksi on kaikkea limuista oikeista kookoksista tarjottaviin vesiin.

Istuessani syömässä, tiskille muodostui hurja jono. Ilmeisesti paikallisetkin ovat antaneet paikalle siunauksensa.

Mutta voi miten pieni osa nämä kaksi ovatkaan koko tarjonnasta. Perjantaina olimme isommalla porukalla ranskalaisvaikutteisessa, rennossa petanki-baari-ravintolassa, jonka ruoka, juomat ja ympäristö ovat huikeita myös. Sieltä ovat kuvat vähissä, mutta jos petangin peluu gin tonic kädessä kiinnostaa, niin tsekkaapa Boule Bar.

Huomenna yritän löytää vielä ainakin yhden herttaisen aamiaispaikan sekä ilahduttavan lounaan. Mutta kun tekee kotitekoista munakokkelia mieli, taitaa olla aika tulla kotiin.

Onko teille Kööpenhaminan ravintolasuosikkeja?

-Henriikka

Väsynyt nainen, onnellinen Kööpenhamina

Kööpenhaminassa kaikki vaikuttavat onnellisilta. Ihmiset neulovat ulkona lounastaessaan, kaupungin vesireittejä melotaan kanootilla, ja asiakaspalvelijat hymyilevät takuulla niin leveästi, ettei tarvitse miettiä iloisen palvelun aitoutta.

Tänään lenkkeillessäni leikkipuiston ohi näin, kun puupöydälle oli levitetty pöytäliina ja kymmeniä viinilaseja. Lapset hyppivät trampoliineilla vieressä, ja vanhemmat kippistelivät keväälle kylmillä valkkarilaseillaan. Ainakin uskon, että viini oli kylmää. Täytynee harkita ruuhkavuosia Tanskan maalla.

Laitapuolenkulkijakin pysäytti minut rahaa pyytääkseen harvinaisen kohteliain sanoin: ”Hei sinä suloinen, pieni ja vaalea. Olisiko sinulla hetki aikaa?”

Joskus unohdan kertoa aasinsillat, jotka johdattavat teidät perille ja tekee kaikesta loogisempaa (aina saa tosin kysyä!). Juurihan kerroin, että on ihana olla kotona ja kuitenkin jo kahden päivän päästä kirjoitan istuvani kööpenhaminalaisessa kahvilassa höyryävän kupillisen kanssa.

Joku osaa ehkä kaikkien somekanavien perusteella löytää johtolangat, tiedän teidän olevan viisaita, mutta ehkä paras myös kertoa: momondo ambassador -projektin kick off pidettiin perjantaina ja lauantaina täällä Tanskan pääkaupungissa, mikä toi minut tänne. Paikalla oli ambassadorit Tanskasta, Norjasta ja Ruotsista ja meiltä Suomestakin kaikki neljä kaunista ja komeaa: Stella, Jarno, Laura ja minä.

Stella nappasi nämä kaikki kolme ihanaa kuvaa, joista viimeinen on suosikkini. Ehkä siksi, etten taida olla oikeasti niin cool kuin kahdessa ensimmäisessä.

Tämä viikko on ollut aikamoinen. Saavuin tiistai-illalla Georgiasta, heräsin torstai-aamuyönä kuvaamaan keltaista sadetakkia ja perjantaina ehtiäkseni taas Köpiksen koneeseen. Helsingissä satoi lunta, tänne saapuessani paistoi aurinko ja asteita oli yli viisitoista.

Viikolle oli kertynyt kolmet noin neljän tunnin yöunet, ja eilen päästessäni yhdentoista aikaan sänkyyn, sammuin ilman alkoholia. Heräsin hämilläni seitsemältä, ja huoneessa oli edelleen valot päällä. Taisin totisesti kaivata unta. Sammutin valot ja nukuin sikeästi vielä pari tuntia, myöhäiseen aamiaiseen asti.

Muut karkaavat tänään Suomeen, venytin itse reissua tiistai-illalle saakka. Pakko päästä intensiivisten kick off -päivien jälkeen kaikessa rauhassa fiilistelemään. Syömään vähän jätskiä jne.

Fred og kærlighed!

-Henriikka

kuvat: Stella Harasek