Kesä tulee – Etsinnässä matkavinkit Suomi-roadtripille


Janne tässä moi!

Miten sitä vuosi toisensa jälkeen puhuukin siitä, kuinka monen viikon Suomi-roadtrip olisi siisti, ja silti jättää sen tekemättä? Varmasti myös teistä moni on joskus fiilistellyt samaa: auto alle, rasiallinen kirsikoita mansikoita herneitä, take-away-kuppi huoltoasemakahvia ja ilman kiirettä kohti seuraavaa kohdetta. Usein työt ja lomapäivien käyttäminen kotikaupungissa ja ulkomailla kiilaavat kuitenkin edelle.

Henriikka on vielä reissussa, mutta minä aion jo piirtää ensimmäisiä rasteja kartalle, jotta reissu tänä vuonna vihdoin toteutuisi Työn helpottamiseksi haluaisin kohdevinkkejä teiltä. Viitisentoista erinomaista suositusta tiputitte jo Henriikan suomimatkailupostaukseen joulukuussa, mutta kaipaan vielä lisää – kunnon vinkkikollaasi auttaisi varmasti myös muita lukijoita löytämään uusia kohteita.

Mitkä ovat niitä Suomen vähemmän hypetettyjä kaupunkeja ja kuntia, liian harvoin vierailtuja luontokohteita tai kummallisimpia mutta ehdottomasti vierailun arvoisia nähtävyyksiä?

Meille hyvin tuttuja ja yleisesti kesäisin vierailtua kohteita ovat Tampere & Kangasala -osasto, Kouvolan seutu, Kuhmossa sijaitseva mökkimiljöö (yllä) sekä Turun ja Porvoon kaltaiset satunnaiset piipahtamiskohteet. Kotikaupunkimme Helsinki on tietysti myös hyvin ”kaunis kesäkaupunki”, kuten kaikki Suomen kaupungit. Vaikka näiden lisäksi olemmekin verrattain paljon reissanneet, runsaasti on vielä näkemättä.

Itse haluaisin tänä kesän vierailla ainakin jossain päin Lappia, koska en ole ikinä käynyt siellä kesäaikaan. Minulle hyvin vieraan länsirannikon kauniit puukeskustat, kuten Kristiinankaupunki, ovat myös houkutelleet jo pitkään, samoin kuin vähäiselle koluamiselle jäänyt Lounais-Suomi. Jospa vihdoin saisi vietyä itsensä vaikkapa Hankoon. Itä-Suomesta suunnitelmissa on ainakin kauniissa Savonlinnassa pyörähtäminen ja järvimaisemista nauttiminen. 

Ajankohta reissulle on vielä auki. Olemme molemmat onnistuneet suunnittelemaan tämän kesän työt niin, että tällainen reissu varmasti johonkin väliin mahtuu. Jos ei yhtenä pidempänä settinä, niin ehkä sitten muutamana lyhyempänä pistokeikkana.

Nyt kaikki vinkit tiskiin! Kaunis kiitos jo etukäteen!

– Janne

Onnellista vappua! Ja sydämiä.

Viime vuonna vappu näytti tältä. Päällä oli glitteriä, Suomenlinnan kaunokilla sattumalta samanlainen kimallus. Päässä tötteröt, huulilla hymy ja satunnainen porukka hyviä tyyppejä ympärillä. Ulkona oli aika viileää, mutta kuitenkin aika ihanaa.

Viime vuonna sain mahdutettua pitkään vappuviikonloppuun PING Helsinki -festivaalin, kaksi brunssia, kolmet juhlat, parit kahvit ystävän kanssa, siskon vierailun Helsingissä ja vähän vappuhulinaista kaupunkihengailua. Kaiken huipuksi vietin vappuyön teltassa.

Tänä vuonna olen kaukana glitteristä, kaukana kaikesta. Tolstoi kainalossa (siis kirja, ei henkilö) ja toisessa kainalossa ehkä joku suolattu valkoinen kala vappulounaaksi.

Olen kirjoittanut nämä toivotukset jo etukäteen, mutta jos suunnittelemamme aikataulu pitää paikkansa ja kaikki on mennyt jotakuinkin hyvin, olemme saapuneet tänään Mongoliasta takaisin Venäjälle. Juna on kulkenyt yön yli Ulan Batorista Ulan Udeen ja olemme viettäneet aamua ja päivää siellä. Nähneet ehkä Leninin valtavan pääpatsaan (se on oikeesti aivan valtava!), syöneet venäläistä aamiaista ja ihmetelleet vapun vuoksi tyhjentynyttä kaupunkia. Vappu on venäläisille kevään ja työn juhla, suuri osa viettää sitä mökeillään, poissa kaupungista. Jopa Moskovassa on kuulemma rauhallista.

(Näinköhän mikään paikka on edes auki, että saisimme vappuaamiaista! Saapa nähdä.)

Viime vuoden vappu oli ihana, ja luulen tämän vuoden vappua ihanaksi myös – vaikkakin melkoiseksi vastakohdaksi edelliselle.

Toivon mukaan aurinko lämmittää niin meitä kuin teitäkin, toivon mukaan saatte taas mitä parhaimmissa puitteissa esittää nauttivanne tippaleivistä.

Oikein onnellista vappua kaikille!

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij

Kun kamera ei rakasta (osa 10)

On ilonpidon aika!

Tämä on kaikkien aikojen kymmenes ”Kun kamera ei rakasta” -postaus eli suorastaan juhlanumero. Huraa! Töttöröö! Kerrassaan mieltä ylentävää tietää, miten viehättävä sitä osaa kameran edessä tahtoessaan olla, ja että kuvista riittää kokonaiseksi formaatiksi. Kuka prinsessoista haaveksiva pikkutyttö- tai -poika ei unelmissaan näytä yhtä hyvältä, kuin tämän kuvasarjan ensimmäinen taideteos: ”Död”?

Juttusarja on poseerausten välisten ilmeiden ja puolitankoon jääneiden silmien juhlaa. Nauttikaa!




”Pikkusiskon silmissä aina kaunein”


”Mielessä kesän ensimmäinen tötterö”


”Kesän ensimmäinen tötterö”

Näilä on hyvä pyöräyttää uusi kymmenluku käyntiin. Löytyikö lemppari?

Ihanaa vappuaattoa!

-Henriikka

Ps. Aiemmin julkaistut ”Kun kamera ei rakasta”-kirjoitukset: osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa 8, osa 9