Se olisi elokuu, ja kesälistan deadline. Kirjoitan kuitenkin vasta huomenna siitä, kuinka listan kanssa kävi, sillä minullahan on vielä koko pitkä ilta toteuttaa kaikki rästit. (Voi tosin olla, että Venäjän viisumia en enää ehdi hankkia.)
Istun ruokapöydän ääressä ja kaikkialla on kamala sotku. Ikkuna on sepposen selällään, ja vanhoista ikkunanpielistä karisee maalia. En silti toivo ikkunaremonttia, sillä olen kiintynyt raparomanttisiin ikkunavanhuksiin, joiden alta vetää sopivasti. Huomio kiinnittyy muutenkin nyt eniten siihen, että pihalta ei virtaa enää lämmintä, eikä edes haaleaa ilmaa. Ilmavirta on aivan kylmä, ja minä kananlihalla.
Se on syksy, joka sieltä tuulee taloon.
Olen varannut jo usean syysretken kalenteriin. Huomenna lähden Liesjärven kansallispuistoon yhdeksi yöksi, sunnuntaista tiistaihin olen lähdössä telttailen Nuuksiossa toisen ystävän kanssa. Miten iloitsenkaan siitä, miten moni on kuluneena kesänä kysynyt retkikaverikseen, vaikka vain murto-osaan retkistä ovat aikataulut taipuneet.
”Voitaisko me sitten kerätä siellä metsässä jotain?”, kysyi ystävä, kenen kanssa suuntaan metsään sunnuntaina.
Nauroin, että varmasti voidaan. Ihan mitä vain halutaan. Keppejä, kiviä, yms. Hyvällä säkällä jopa suppilovahveroita.
Syksy tuntuu syvällä. Se on melkein oma tunteensa, joka yhdistää pohjoisessa asuvia. Miten moni ympärilläni on ehtinyt jo elokuun lopunkin aikana todeta, että syksyssä on ihan omaa taikaansa. Sellaista kaksijakoista tunnelmaa; toisaalta tekee mieli lähteä ulos ja vetää värejä keuhkoihinsa. Toisaalta tekee mieli hinata itsensä kippuraan, rullata kippura kolmen viltin sisään ja ottaa mukaan kuumavesipulloja ja pitsaa.
Mutta mikä parasta, ruska on vielä edessä päin. Odotan innolla, kuinka vaahterat leimahtavat, ja kuinka lopulta kaikki karisee.
Olen ajatellut juoda tänä syksynä vähän enemmän teetä. Rauhoittuakseni. Sen lisäksi ikkunalaudalla liekkiään odottaa vihreän teen tuoksuinen kynttilä.
Aion käyttää alati villasukkia, leipoa valtavia määriä omenapiirakoita ja Tarte Tatinia, opetella tekemään uppomunia ja laulaa täysillä Egotrippiä ja Juustopäitä, kun illat pimenevät.
Syyskuu, tervetuloa.
-Henriikka
ps. Pahoittelut, että taas OMIA KUVIA. Huh, huh, rupee riittää. Onneksi pääsen huomenna kuvaamaan metsää.
takki/Peak Performance (saatu), paita/& Other Stories, kengät/Converse, fleecelegginsit/Kanadan tuliainen
