Kun kamera ei rakasta (osa 9)

On aika palauttaa itsetunto kohdilleen. Eilinen Ruskamummo-kirjoitus sai niin lämpimän vastaanoton, että minulla karkasi melkein virtsa päähän. Onneksi olen viime kuukausien aikana taas tallentanut ei-niin-herttaisia-otoksia itsestäni. Näiden avulla on hyvä palauttaa mieli maan pinnalle.

Mutta arvatkaas! Olin tallentanut myös kuvan, jossa loikkaan ilmaan korkokengissä erään virolaisen kartanon edustalla – yltiöiloisena, kovin lyhyessä hameessa. Suuni on autuaan onnellissa hymyssä, mutta hypystä johtuen hameeni nousee paljastaen koko takapuoleni, joka hohtaa tietysti täysikuun lailla.

Vieressä istuva sisareni oli kuitenkin sitä mieltä, ettei sitä ehkä kannata julkaista. Säästän sen siis 30-kriisiin tai muuhun tiukkaan tilanteeseen, jossa paljasta pyllyäni kaivataan.

Pidemmittä puheitta: tähtihetkiäni, olkaa hyvä!

Tämä viimeinen taitaa olla oma suosikkini. Otsikoin sen nimellä ”kruununprinsessa.” Mikäs oli teidän lemppari?

Seuraava ”Kun kamera ei rakasta” -kirjoitus onkin kymmenes, eli tilanteeseen sopivat juhlatoimenpiteet ovat tietysti paikallaan. Voisin esimerkiksi pistää pystyyn äänestyksen, mikä kuvista on kaikkein kaamein ja arpoa vastaajien kesken 5 metriä x 5 metriä -kokoisen seinätaulun kyseisestä kuvasta. Tai ehkä pylly olisi juuri silloin paikoillaan!

Iloisia hetkiä kaikille! Nauru on hyvästä. Emme onneksi ole still-kuvia.

-Henriikka

Ps. Aiemmin julkaistut ”Kun kamera ei rakasta”-kirjoitukset: osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa 8

Ruskamummo

Minusta tulee isona sellainen ruskamummo. Sellainen, jonka löytää soutuveneestä vispaamassa airoja vimmatusti ja puolukkapusikosta suu täynnä punaisia marjoja. Sellainen joka tietää mitä tahtoo ja jonka kanssa ei sovi rettelöidä.

Siskoni sanoi tänään, että hiustyylistäni on helppo ennustaa, miltä tulen näyttämään mummona. Minulla tulee kuulemma olemaan sellainen löysä mysteerinuttura, josta on mahdoton sanoa, kuinka se on kiepautettu paikoilleen.

Minusta tulee isona sellainen ruskamummo. Sellainen, joka suuntaa joka syksy ruskaryhmänsä kanssa ruskaretkelle. Lounaaksi syödään kalasoppaa ja mustikkamehua, jälkiruoaksi kahvia ja pannukakkua. Metsässä pysytään pitkään, satoi tai paistoi, ja päivän päätteksi saunotaan vähintään yhtä pitkään.

Jos tarkemmin ajatellaan, niin saatan olla aika lähellä sellaista mummoa jo nyt. Mutta parempi odottaa kärsivällisesti mummouskottavuutta, sillä eihän ehdaksi ruskamummoksi noin vain kasveta. Yhdessä yössä.

Ruska-ajatukset kumpuavat siitä, että saavuin tänään aamulla Ylläkselle. Olin valveilla jo ennen viittä, ja lentokone lennätti minut ja pikkusiskon Kittilään. Siitä körötimme bussilla perille tunturin juurelle. Pysymme täällä torstaipäivään saakka.

Ihana olla muutaman kuukauden tauon jälkeen taas täällä. Kipitimme seitsemän kilometrin sateisen, mutta iloisen päiväkävelyn, jonka jälkeen kohmeisina kaadoimme hotellin saunan kiukaalle monta sankollista vettä. Jo lämpeni.

Ja näimme valkoisia poroja! Siinäpä ne tärkeimmät.

Toivototan kaikille oikein, oikein hyvää tulevaa viikkoa. Pysykää lämpiminä.

Terveisin,
Henriikka, tuleva ruskamummonne

Kaiken se kestää ja kuusi muuta suositusta

Perjantai ja aika kouralliselle suosituksia. Eilispäivästäni tuli sattumalta kaikessa aktiivisuudessaan sellainen, että sain ammennettua Helsingistä ja elämästä asioita, tapahtumia ja paikkoja, joille voin antaa lämpimän suosituksen:

Klo 07.15 Allas Sea Pool

Olin aamu-uinnilla taivasalla. Tosin siitä tuli tarkemmin sanottuna aamusauna, kun palelin aamutuimaan niin, että kävin vain lastenaltaassa kastautumassa ja kipitin takaisin saunaan. Mikä olo olikaan pitkien löylyjen jälkeen!

Klo 08.30 Risenta-aamiainen

Olin kuulemassa hyvinvointiin ja hyvään ruokaan keskittyvän Risentan tuoteuutuuksista ja ilahduin etenkin gluteenittomasta Mansikka & Manteli -myslistä, joka sisältää melooninsiemeniä! Mikään ei kuitenkaan tule kiilaamaan Risentan siemennäkkäri-valmissekoituksen ohi, jollaisen ostan ainakin kerran kuussa.

Klo 10.00 El Fant Coffee & Wine bar

El Fant on ihana, pieni paikka Torikortteleissa, Senaatintorin ja Kauppatorin välissä Katariinankadulla. Minkä täydellisen, marjaisan kupillisen kahvia eilen joinkaan, mmmm.

Klo 14.45 Cafe TinTin Tango

Töölön ihanan kämänen kuppilapesula on yksi pitkäaikaisia suosikkipaikkojani. Otin myöhäislounaaksi all-day-breakfast-aamiaislautasen.

Klo 16.15 Relove

Kävin ensimmäistä kertaa Töölöntorin paljon puhutussa Relovessa, joka on kauniisti kuratoitu itsepalvelukirpputori ja puhtaaseen, kotimaiseen lähiruokaan keskittynyt kahvila. Löysin kahdeksalla eurolla kauluspaidan ja vitosella kirjan. Menen uudestaankin.

Klo 18.00 Kaiken se kestää -elokuva

Kaiken se kestää -elokuvan kutsuvierasnäytös järjestettiin eilen Kinopalatsissa ja olin sitä äitini ja siskoni kanssa katsomassa. Odotin elokuvalta tosi paljon, enkä joutunut pettymään. Pidin siitä kovasti.

Tämän kirjoituksen kuvassa olevat pojat vetivät huikeat näyttelijänsuoritukset, ja vaikka elokuva oli toisaalta perinteinen Suomi-elokuva, niin siinä oli kuitenkin myös jotain ihan uutta. Sitä paitsi pidän Suomi-leffoista, kaikesta kätketystä kauneudesta sekä asioista ja tunteista sanojen välissä. Asioiden annettiin tapahtua, eikä katsojalle pureksittu kaikkea valmiiksi. Kristinuskoa, kasvatusta, perhesuhteita tai roolihahmojen persoonia ei leimattu liikaa, mutta käsiteltiin silti rehellisesti. Itkulle ei annettu liikaa tilaa – oli oikeastaan vapauttavaa, ettei tarvinnut ryystää elokuvan aikana, vaikka olikin monesti liikuttunut.

Kuvat olivat niin kauniita, että nappasin silmilläni sopivia kuvia IG-feediini. Jossain asioissa toistoa ja symboliikkaa oli ehkä makuuni vähän liikaa, katsoja ymmärtäisi vähemmälläkin. Toisaalta en usko, että elokuvaa tehdäänkään aina vain katsojalle.

Klo 23.30 Kahdeksan tunnin yöunet

Suosittelen ehdottomasti. Toivottavasti pääset kokeilemaan nyt viikonloppuna.

Tältä perjantailta ainoa suosittelemani asia on kodin siivous ja leikkokukat.
Olohuoneen siivous jatkukoon!

-Henriikka

Kuva: Finnkino / Kaiken se kestää