Elämältä kaiken sain: pitsaa peiton alla

2
–
elämä, ruoka ja juoma, sisustusTags: ,

Jos saa köllöttää koko sunnuntain sohvalla syöden pitsaa, jonka sinihomejuusto mätsää sohvalle raahatun pussilakanan kuosiin, niin voiko elämältä enempää toivoa?

Eilen ei ollut energisin päiväni, ei tehokkain päiväni, ei edes yksi onnellisimmista. Oli vain löysä sunnuntai, jolloin sain katkarapu-sinihomejuusto-ananaspitsaa ja pitää tuttua poikaa kädestä.

Sain myös viestin kaveriltani, jossa luki: ”pizza everyday” ja tsemppinyrkki. Kerroin rajoittavani sitten joskus.

Kyllä minä sen verran lusmuilin sohvahommista, että kävin hetken pyörimässä Hietsun torilla, koko kansan kirppishurmiossa, ja piipahdin ystävien kanssa Hernesaarenrannan Cafe Birgittaan päiväkahvilla.

Mutta päästyäni iltapäivällä takaisin kotiin, kiepautin itseni takaisin peittoon ja pysyin siinä nukkumaanmenoon saakka. (Olemme pian katsoneet Gilmoren tytöt toistamiseen loppuun. Halusimme katsoa vanhat uudestaan ennen kuin tutustumme siihen neljän jakson uutuuskauteen.) Yhdeksältä alkoi uni painaa, ja sain nukuttua kymmenen tunnin unet. Autuutta!

Tänään aamu alkoi volttien ja kuperkeikkojen saattelemana Taitoliikuntakeskukselta, mutta aamuhippailujen jälkeen töitä, töitä tänne saakka. Kivoja töitä, onneksi. Kokee tehneensä jotain, kun saa lähettää muutamia laskuja maailmalle.

Illaksi luvassa muutama rasti kesälistalta: leffaa ja leivontaa. Vielä en tiedä, valitsenko Twin Peaks -henkisen kirsikkapiiraan vai vanhan kunnon mansikkakermakakun. Kerron rajoittavani sitten joskus.

-Henriikka

Tulisielu

6
–
mökki, yhteistyöTags:

Kaupallinen yhteistyö: Sampo

Tuli, tuo ihanan intensiivinen ja toisaalta pelottava elementti.

Janne kutsuu minua usein tulisieluksi. Lempinimellä ja impulsiivisuudellani saattanee olla yhteys. Näin rauhallisena hetkenä nimi kuulostaa mukavalta, vaan kiivastumisen hetkellä oloani ei varsinaisesti helpota luonteenpiirteestäni muistuttaminen. Silloin kannattaa pysyä vaiti tai väistää vaihtoehtoisesti lentäviä esineitä.

Olen pohtinut viime viikkoina yleisesti tulen merkitystä elämässäni (tiedän, pohdin paljon ja outojakin) ja tullut siihen tulokseen, että merkitys on yllättävän suuri.

Mikä minut on saanut pohtimaan tulta? Yllä kuvassa olevat klassiset Sampo-tulitikut pyysivät minulta yhteistyökirjoitusta, sillä tikut ovat saaneet uuden laatustandardin. Tulitikuilla ei kuitenkaan ole minulle itseisarvollista merkitystä, joten olen niiden kautta päätynyt laajempiin tuliaatoksiini.

Päällimmäisenä mielessä on, että tuli on läsnä monissa tärkeissä ja muistorikkaimmissa hetkissä. Tuli luo helposti ja lähes aina tunnelmaa tai tunnelman.

Miten tuli on läsnä elämässäni?

Useimmiten sytytän tulen kynttilöihin. Varsinkin pimeimpinä vuodenaikoina kynttilänliekit lepattavat usein kotonamme. Lapsuudenkodin etuovella keikkui iltaisin lähes aina palava kynttilälyhty.

Tuli on läsnä mökin takassa. Nämä kuvat on otettu kesämökillämme tällä viikolla, kun laitoin kivitakkaan tulen. Tuli lämmittää myös molempien mökkien sekä anoppilan pihan saunan.

Villeimmillään tuli on mukana elämässä nuotioiden muodossa. Vasta vajaa kaksi vuotta sitten sytytin ensimmäisen kerran nuotion (en tiedä miten pystyin välttämään sitä niin pitkään!), mutta sen jälkeen olenkin sytyttänyt kymmeniä.

Nämä taitavat olla ne neljä olennaisinta, jos muistini ei aivan petä minua.

Millaisia ajatuksia tuli herättää? Millainen rooli tulella on?

Tuli tuntuu parhaimmillaan rauhoittavalta, lämmittävältä, jopa terapeuttiselta. Uppoudun toisinaan katsomaan liekkejä tuntikausiksi. Uskomatonta, miten voimakkaasti tunnelma muuttuu, kun hämärään tilaan sytytetään kynttilä. Liekki lepattaa rauhallisesti ja täysin pimeäkin huone muuttuu paljon valoisammaksi. Joskus tuli tuo erityisesti yhdessäolon hetkiin iloa ja räiskettä, esimerkiksi kokon tai leirinuotion muodossa. Tuli ei ole siis pelkästään seesteisiä hetkiä varten.

Aina tulta ei sen kummemmin ajattele. Voi hyvin riittää, että saunassa riittää lämpöä ja piipusta tupruttaa, ja kynttilä voi palaa huoneessa koko päivän ilman, että sitä koko ajan tuijottaa.

Mutta nähdessäni esimerkiksi tuollaisen tulitikkurasian, tulee yleensä hyvä mieli. Tulitikut ja tuli liittyvät lähes aina hyviin hetkiin.

Pahimmillaan tuli on äärimmäisen pelottava asia. Hallitsemattomana pienikin liekki tuntuu isolta vastukselta. Muistan, kuinka tuli joskus roihahti rikkimenneessä trangiassa, ja olin saada kunnon slaagin. Tuli on hyvä renki, huono isäntä.

Itselläni retkeily on auttanut ymmärtämään tulta ja sen käytöstä. Muistan lapsena ihailleeni isääni kohentamassa ja käsittelemässä tottuneesti nuotiota ja sen tulta. Ehkä voin joskus olla esimerkki omalle lapselleni järkevistä tulitaidoista.

Mutta niistä Sampoista! Tulitikuista. Voitteko uskoa, että ihan oikeasti arjessamme käytämme toisinaan tulitikkuaskista nimeä ”Sampo”. Heitätkö Sampon? Annatko Sampot, niin sytytän kynttilät?

Sampo-tulitikut ovat kuuluneet suomalaisten elämään jo 1930-luvulta. Nyt, uuden laatustandardin myötä, Sampot ovat vielä ympäristöystävällisempiä ja turvallisempia käyttää. Lisäksi ne toimivat vielä paremmin kosteissa olosuhteissa, esimerkiksi retkihommissa.

Uskollinen Sampo on ollut elämässäni aina. Tosin kyllä nauratti saada yhteydenotto tulitikkumerkiltä. Kaikkihan merkin tietävät, mutta sitä helposti unohtaa, että joku niitäkin edustaa.

Tuli-elementti on astrologiassa ominaisuuksiltaan intensiivisin elementti. Häntä ohjaa kunnianhimo ja sisäinen palo. Tuli kokee ja näyttää intohimoisesti kaiken kokemansa. Periaatekysymyksissä hän on kovinkin ehdoton. Suunnitelmissaan ja aatteissaan hän saattaa olla jopa fanaattinenkin. Ihmisenä hän on rehellinen ja suora, joskus jopa äärimmäisyyksiin asti.

Voi olla, että tuntomerkeistä löytyy jotain yhtäläisyyksiä tähän tulisieluun. Saattaa toki olla, että niitä löytyy myös kaikista muistakin elementeistä.

Joka tapauksessa tulen merkitys on ja pysyy omassa elämässäni suurena. Toivottavasti aina hallittuna, turvallisena ja kauniina asiana.

-Henriikka

Yksinolon kaipuu

8
–
elämä, outdoor

On menossa kausi, kun huomaan haluavani olla enemmän ja enemmän yksin. Ihan yksin. Haluaisin mennä mökille viikonlopuksi ilman seuraa, istua kahvilassa omineni ja viettää aikaa kotona omassa seurassani. Ja niin olen tehnytkin, se tuntuu tärkeältä.

Kaipaan tilaa ajatella, kaipaan intensiivistä itsereflektiota. Joskus tuntuu, että haluaisin hiljentää kaupungin äänet ja sulkea kaupunkilaiset asuntoihinsa, että koko Helsinki olisi aivan tyyni. Kaikki voisivat olla hiljaisuudessa ja heijastella sitä.

Vaikka en ole suuri karkeiden määrittelyiden fani, tiedän minun olevan vahva extrovertti vahvoilla intovertin piirteillä. Rakastan ihmisiä ja heidän seuraansa, mutta muiden kanssa olo vie samalla kaikki voimani. En pysty sosialisoimaan määräänsä enempää edes läheisten ihmisten kanssa. Ilman omaa tilaa muutun pikkuhiljaa kärkkääksi, levottomaksi ja kärsimättömäksi. En siis varsinaisesti ihanneitsekseni, vaikka aitoa minuahan se sekin puoli on.

Tällä hetkellä tuntuu, että oma mieli kaipaa ympärilleen vähintään kaikki kotimme 43 neliötä. Onneksi Janne on viikonlopun aamusta iltaan musahommissa.

Omaehtoinen yksinolo ei ole missään tapauksessa sama asia kuin yksinäisyys. Annika ja Liisa kirjoittivat ainakin tällä viikolla koskettavat kirjoitukset yksinäisyydestä.

Ja toisaalta tuntuukin epäreilulta ja epäkiitolliselta vaatia ympärilleen autiutta, kun niin moni kokee oikeasti olevansa yksinäinen, ehkä jopa aivan yksin. Mutta tuntoja on turha alkaa arvottaa, aitoja ne ovat silti kaikki.

Sitä paitsi tiedän, että oma tilan kaipuu on varmasti myös heijastusta siitä, että elämässä tapahtuu paljon. Tällaisessa hetkessä on helppo sulkeutua omaan myttyyn ja pysyä siinä visusti kädet polvien ympärillä. Mutta näissä hetkissä pitää olla erityisen kiitollinen siitä, että on ystäviä, jotka tulevat naputtamaan olalle ja patistavat välillä pois niiden neljänkymmenenkolmen neliön sisältä. Tulettehan?

Harkitsin lähteväni huomenna mökille yksikseni. Olisi niin mukava eristäytyä, erakoitua, koteloitua… Kirjoittaa aamusta iltaan, juoda päätteeksi iltakahvit ja saunoa sitten. Mutta ehkä jään kuitenkin kaupungin hälyyn ja pidän jalkaa oven välissä kuplalle, jossa on muitakin kuin minä.

-Henriikka

1 … 211 212 213 214 215 216 217 … 818