Kaksi mannerta, kesän kaikuja

Tänään on ollut lämmintä. Sellaista heinäkuista, jollaisena heinäkuun aina muistaa. Olen pidättänyt itkua rakkaan sukulaispojan rippijuhlissa ja syönyt montaa kakkua. Koko päivän mielessä on pyörinyt Emma Salokosken Kaksi Mannerta. Koska se ei nyt oikein sovi tilanteeseen, niin valitsin Kesän Kaikuja.

Vielä yksi aurinkoinen päivä
Samaan aikaan silmät avataan
Vielä kerran voimme mennä rantaan

Keskuspuiston läpi poljetaan
Silmiisi katsoa saan
Tänään meillä on aikaa
Kellosi voit unohtaa
Et sitä tarvitse lainkaan

Kesän kaikuja
Kuulen taas
Kesän kaikuja uudestaan

Sitä vain osaa arvostaa
Minkä luulee kadottaneensa ja takaisin saa
Vielä yksi yö ja ikuisuus olet palannut luokseni
Taas vielä kerran voimme rakastua

Ensin viinipullo avataan
Kättäsi saan koskettaa
Tänään meillä on aikaa
Kaikki on katoavaa mutta rakkaus on taikaa

Mutta suosittelen kuuntelemaan myös sen Kaksi Mannerta. Se kyllä itkettää, jos on yhtään niin helposti liikutuksesta tai tunteista itkevä niin kuin minä. Toisaalta, mistäs te tiedätte kuinka helposti itken, jos ette itse kokeile ja kuuntele.

Tänään olen myös ymmärtänyt, miksi silmäni ovat aina kesäisin sinisemmät: ulkonahan on niin valoisaa, että pupillini pysyvät pikkuruisina.

On kuitenkin aika siirtää ne siniset silmät keskittymään muihin ja muuhun kuin itseeni. Yksinäisen iltauinnin ja yhteisen iltakahvin aika.

-Henriikka

Tämä kirjoitus koittaa ikuistaa sitä tunnelmaa, kun me yhessä kikkailtiin

Suomi Suomi Suomi ohoi, eikä tarvetta lähteä juuri nyt yhtään mihinkään! Ihana olla tiukasti kotimaan kamaralla.

(Näen isoveljieni pyörittävän hymyillen tässä vaiheessa päätään: ”Niin vissiin.” Meillä saattanee olla perhepiirissä pientä kettuilua höyryämisestäni suuntaan sekä toiseen – Henriikka eli sinne ja takaisin.)

Pääni on tällä hetkellä melko lailla jetlagin vietävissä. Saavuimme Suomeen toissapäivänä ja eilen heräsin puulla päähän lyötynä uuteen päivään. Olin tajunnut, että edellisen työpaikkani läksiäislahjalahjakortti oli käyttämättä, ja vein Bean hartaalle lounaalle The Cockiin.

Olimme ajatelleet sellaista napakkaa tunnin lounasta. Tilaus – ruoat pöytään – vikkelät kahvit – ulos. Kun katsoimme ensimmäisen kerran kelloa, se oli neljä. Olin takuuvarma, että aikaa oli kulunut ehkä tunti. Mutta ei, vaan peräti kolme!

Minun piti olla kotona väkertämässä toisen vuosineljänneksen kirjanpitoa ja purkamassa reissutamineita rinkasta, mutta siellä minä vaan olin kököttänyt. Vaihtamassa kuulumisia ja salaisuuksia, suunnittelemassa tulevaa.

Olin kyllä vähän järkyttynyt. Minä, kellonainen, aivan hakusessa.

En tiedä, koska olisin kokenut samanlaista flow-tilaa. Muistan, kuinka joskus yläasteella tai lukiossa luin kokeeseen niin intensiivisesti, että kuusi tuntia saattoi hyvin tuntua kahdelta. Olin oikea lukutoukka: kirjoitin koko ajan muistiinpanoja ja saatoin luvata itselleni, että aina 100 sivun jälkeen voin tehdä itselleni kaakaon.

Eilinen flow oli niin paljon parempi. Taitaa olla juuri epäsopivan sopiva hetki siteerata Robinia:

Tää on biisi ystäville
Läpillemme legendaarisille
joist en edes mokiamme vaihtaisi pois
Tää on biisi ystäville
ja hetkillemme hulluimmille
joist en edes riitojamme vaihtaisi pois

Tämä biisi koittaa ikuistaa
sitä tunnelmaa, kun me yhessä kikkailtiin

Ihanaa viikonloppua ja huippuhetkiä.

-Henriikka

Kesälista

Reissun viimeinen ilta ja ajatukset kääntyvät Suomeen. Kirjoitin juuri kesälistan. Heinäkuu on puolessa välissä ja vielä ehtii vaikka mitä. Lähtiessämme aamulla ajamaan Traverse Citystä Chicagoon, mietin mitä ja millaisia asioita haluan vielä kesällä kokea. Parhaat asiat löytävät harvoin kotisohvalle, joten pientä elämän ohjailua kannattaa omilla suunnitelmilla harjoittaa.

Muutamien hetkien mietinnän jälkeen listasta muodostui tällainen:

Katso Pulp fiction

Siitä on 12 vuotta, kun viimeksi sen näin.

Hanki Venäjän viisumi

Olisi ihana olla vuosiviisumi Venäjälle, jotta voisi koska vain lähteä rajan yli tuntemattomaan. Kainuun kesämökillä ollessa tekisi niin paljon mieli lähteä Kostamuksen tietä uuteen ja ihmeelliseen.

Tee polkupyöräretki

Millainen vain: lyhyt tai pitkä. Yksin tai yhdessä. Eväillä tai ilman.

Leivo iso mansikkakakku

Just sellainen kermavaahtoinen, jota kaikki muka inhoaa.

Leivo kirsikkapiiras

Sellainen klassinen american pie!

Tee suursiivous
 Ikkunoiden pesu   delegoitu Jannelle
Pese ja huolla petivaatteet
Luovu puolesta omaisuudesta
Myy/lahjoita kaikki kirpparikama

Animepäivä

Vähintään puolenpäivänmittainen sessio anime-elokuvia ja teemaruokaa.

Yöuinti Hietsussa

Spontaanisti polkupyörällä rannalle, vaatteet pois ja mereen. Paluumatkalla sundayt Drive-in:iltä.

Onkiminen

Must. Viime kesänä sain kuhan, vaikka aluksi oli naurettu, kun kerroin nostavani pilkkiongella kuhaa. Isoveikka voi sit perkaa ja paistaa.

Tee karpalo-sinihomejuusto-omena-salaatti

Olen syönyt sitä täällä reissussa niin monesti ja se on niiiin hyvää.

Kotimaan päiväretki tuntemattomaan paikkaan

Junalla jonnekkin, mihin junat eivät enää kulje kuin kerran päivässä? Ystävän kutsusta seikkailulle uuteen ja tuntemattomaan? Muistan kuinka viime kesänä ystäväni kutsui minut yhtäkkiä yömyöhällä hakemaan kahvipapuja Porvoosta. Oli huippua.

Katso The Cider House Rules

Pitkäaikainen suosikkielokuvani. Pitäisi tarkistaa, onko enää.

Yhden päivän ajan pelkästään kirjoja

Kirjojen kanssa voi tietysti olla peittoja, kahvia, viiniä, irtokarkkia, korvapuustia, ystäviä, perheenjäseniä tai vaikka kokonainen pitsa (=kaksi).

Kuokkavieraana juhliin

Olisi ihan parasta päästä juhliin tuntematta ketään. Tämä on ehdottomasti vaikein kohta toteuttaa ja siksi kutkuttavin. Pohjalaiset häät, pienen piirin tuparit tai 60-vuotisjuhlat Uunisaaressa, sama se.

Illallinen taivaan alla

Iso pöytäliina pufffff ja kaikki kauniisti katettuna. Toivon mukaan aurinkoa tai auringonlasku sateen sijaan.

Valvo aamuyöhön

Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi ystäväni tulevat, sitä enemmän he vaikeroivat valvomista. Itse en ole valvonut juuri koskaan aikuisiällä, koska rakastan unta, mutta kai sitä pitäisi vielä alle 30-vuotiaana kokea joku hämyinen aamuyön tunnelma. Edes kerran kesässä.

Yksi keikka, yhdet festarit

Kesän festarit taitavat olla pian takana päin, ja kesäjuhlat tulevat Pori Jazzin päälle, joten Flow taitaa jäädä valinnakseni. Keikalle saa kysyä seuraksi. Toivon mukaan ei jää yhteen.

Kahvilakierros

Monta kahvilaa, paljon kahvia, paljon kakkua. Kahvilaherkkuja aamiaiseksi, lounaaksi, välipalaksi ja illalliseksi.

Mutta nyt on juuri sen spontaanin kesän aika. Melko vähän töitä, paljon vapaata. Lähes koko ajan valoisaa. Haluan liftata ohi ajavien autojen kyytiin, purjehtia Helsingin edustalla räntäsateessa ja kivuta torin tikkaita kaakaolle lämmittelemään. Haluan tavata uusia ihmisiä, mutta lähentyä vanhojen kanssa. Syödä kaakaojauhetta suoraan purkista ja yskäistä kunnolla tajutessani, miten huono idea se aina on.

Saa kutsua seikkailulle.
-Henriikka