Sunnuntain aamukahvit kalliolla klo 06:55 (ja varsin kiva vaatearvonta)

yhteistyössä Sasta DSC_2309 kopio

Nämä kuvat on otettu sunnuntai-aamuna kello kuuden ja kahdeksan välillä pari viikkoa sitten. Olin herännyt neljän maissa Helsingissä ja hypännyt jo puoli kuuden maissa Keravan junaan. Siinä junassa kaikki muut viettivät vielä edellistä päivää ja lauantaijuhlien jatkoja, kun minä ihastelin jo uutta päivää ja nousevaa aurinkoa.

Olin miettinyt, kuka toinen olisi avoin miniseikkailulle, jolla ei ole erityisen järkevää syytä. Tai mitään valokuvia järkevämpää: halusin aamu- tai iltavaloa, jotta saisin kuviin uudet lempivaatteeni lempeässä valossa. Kesäisin keskipäivän valo osaa olla aika armoton.

Laitoin outdoor-koutsilleni Joonakselle viestiä. En ihmetellyt, kun hän oli hyvällä energialla mukana ja kuudelta odottamassa Keravalla. Ajoimme Sarvikalliolle aamukahvia juomaan ja hän ikuisti kaikki nämä huippukuvat.

DSC_2229 kopioDSC_2268 kopioDSC_2483 kopioDSC_2316 kopio

Meinaan revetä liitoksistani näitä kuvia katsoessani. Ulkoilmaseikkailu on sellainen asia, joka saa sydämeni pomppimaan ulos paikoiltaan. Jos pitäisi mainita yksi asia, joka minua on viimeisen vuoden, parin aikana innostanut, niin se on kyllä luonto ja kaikki siellä tapahtuva. Jos siihen touhuun löytyy katu-uskottavat vermeetkin, niin en pistä pahakseni.

Oletteko kuulleet yrityksestä nimeltä Sasta? Luulin, että kotimainen yritys on kaikille tuttu, mutta parin viime viikon aikana kyselessäni olen tajunnut olevani väärässä.

Minä ja ystäväni metsästimme jo yläasteikäisinä Sastan kirpputorilöytöjä: kestäviä ulkovaatteita luonnonmukaisissa väreissä. Lisäksi minulla on ollut käytössäni mummini vanha anorakki, jossa komeilee Sastan nahkainen merkki.

Mutta minäkään en tiennyt, että Sasta on paljon muutakin kuin kalastus- ja metsästysvaatteita. Näissä kuvissa näette Sastan Outdoor-mallistoa. Huh huh, sanon minä vaan.

DSC_2471 kopio DSC_2391 kopio DSC_2459 kopio DSC_2362 kopio

Sastan yritystarina ja arvot saa ihoni kananlihalle. Sastan tarina sai alkunsa vuonna 1969 tarpeesta pärjätä karuissa luonnonoloissa: Einon poika Urpo Saastamoinen innokkaana erämiehenä suunnitteli sarkapuvun itselleen.

Suomalaisen perheyrityksen juuret ovat syvällä Pohjois-Karjalan erämaassa, Nurmeksessa, jossa vaatteet yhä suunnitellaan. Aitoa ja autenttisista, vastuullista, kestävää ja huippulaadukasta. Yrityksen lupaus on, että tuotteet kestävät tilanteissa, joissa on pystyttävä luottamaan ulkoiluvarusteisiin sataprosenttisesti.

Erityisen tunnettu Sasta on metsästys- ja kalastusvaatteistaan, jotka ovat maailmallakin äärimmäisen arvostettuja. Sastalla on näiden metsästys- ja kalastusvaatemallistojen lisäksi kuitenkin myös ulkoiluvaatemallisto, jonka vaatteita näette tämän kirjoituksen kuvissa.

DSC_2482 kopio DSC_2278 kopioDSC_2465 kopioDSC_2415 kopio DSC_2566 kopio

Näitä kledjuja tulette varmasti näkemään jatkossakin päälläni. Niin metsässä kuin kaupungissa. Tulevia luontoseikkailuja ovat ainakin juhannusretki Norjaan ja elokuinen retki Nuorgamiin. Ties mitä muuta ehdin keksiä.

Ajattelin seuraavaksi kuvata samoja vaatteita kaupunkiolosuhteissa. Luulen, että tuo hauskaa kontrastia, kun samat vaatteet esitellään täysin vastakkaisessa miljöössä. Sitä paitsi parhaita erävaatteita on sellaiset, joita voi käyttää arjessakin.

Lopuksi pukkaisi arvontaa: Kolme teistä voittaa Sastan Outdoor-malliston vapaavalintaisen tuotteen itselleen. Kommentoi viimeistään ke 15.6. kommenttikenttään minkä tuotteen tahtoisit itsellesi. Arvonta suoritetaan to 16.6. ja voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Eikä hätää: Voit vaihtaa vielä myöhemmin mieltäsi tuotteen suhteen, jos valikoidut voittajaksi.

Kaikille onnea arvontaan ja hyviä retki-ilmoja! Toivottavasti olette tästä edes murto-osan yhtä innoissaan kuin minä. Sasta olkoon seuraava big thing.

-Henriikka

Kuvat: Joonas Linkola

Kuvissa päälläni: sininen Natura W -takki, musta Rossa-takki, mustat Jero W -housut, Haldi-villapaita, Urho-hattu

Kuinka ananakset voivat olla muodissa?

_MG_0481 kopio

On omituista, kuinka joistain asioista tulee muotia. Ymmärrän vielä esimerkiksi hius- ja vaatetrendit, mutta niiden rinnalla on aina pinnalla myös joitain vaikeammin hahmotettavia asioita.

Muutamia vuosia sitten kovassa huudossa olivat pöllöt: pöllötatuoinnit, pöllöreput, pöllö-kaikki. Sitä ennen kaikki ihailivat pääskysiä. Lähivuosien trendejä ovat olleet myös esimerkiksi viikset, roskaruoka, kissat ja avaruus kaikkinensa. Ja lie mitä kaikkia unohdinkaan mainita!

Nyt tuntuu, että lähikuukausina Pinterestin ja ympäristön ovat vallanneet ananakset. Kuinka yhdestä hedelmästä voi tulla visuaalinen hitti? Koska on munakoison, porkkanan tai hunajamelonin vuoro?

_MG_0459 kopio _MG_0474 kopio

Ananas on hyvä trendi. Niin paljon kuin viikset minua ilahduttavatkin, en pääse niistä konkreettisesti osingoille: ne eivät kasva itselleni eivätkä liioin puolisollenikaan. Myöskin pöllöt ja avaruus jäävät arjesta melko etäälle omasta tahtotilasta huolimatta.

Mutta ananas! Olen syönyt viikon sisään jo kolme. Yhden otin evääksi töihin, yhden söin välipalaksi ja yhden pilkoin sunnuntain brunssipöytään, joka koreilee kuvissa.

Anaksen lisäksi koivupöytämme päälle katettiin tattaripuuroa, mustikoita, puolukkasmoothieta ja salaattia. Vähempikin olisi toki riittänyt, mutta päätimme laittaa herkkupaloiksi vielä juustoleipää gojimarjoilla. Loppupäivän kierimme pölypallojen kanssa kotimme nurkissa.

_MG_0478 kopio _MG_0494 kopio

Olen kesäkuun valkoisen sokerin lakossa. Se saattaa osakseen selittää yllättävää tarvettani kolmeen kokonaiseen ananakseen.

Pikkuhiljaa, pilkkuhiljaa… Ensi viikolla vain kaksi ananasta, sitä seuraavalla yksi. Ja kun kesäkuu loppuu, niin joku uusi absurdi asia on varmaan noussut jo muotiin.

Cheers!

-Henriikka

Isin ja siskosten lettikoulu

isa-hiukset kopio

Joskus kyllä naurattaa tämä minun elämäni. Kun vastaa omituisimpiinkin ehdotuksiin myöntävästi, saattaa joskus löytää itsensä huvittuneena omien päiviensä kulusta.

Tänään olin Roosaliinan kanssa Isin ja tyttöjen hiushommista tutun ”Letti-Matin” kanssa aamukahvilla klo 07:30. Kirjan päähenkilötytöt vielä inan koisivat, kun isi piti siskoksille lettikoulua. Kolmikko oli tullut Helsinkiin kuvaamaan toisen lettikirjansa kuvia. Matti oli laittanut viime viikolla ehdotusta lettitreffeistä, sillä hän tiesi, että minun ja sisareni kuontalot ovat oivallisia letittämiseen.

Tapasimme helmikuussa Some Awards -gaalassa, kun Matti oli bongannut juhlakansan keskeltä räppilettini. Sovittiin, että laitetaanpa joskus tulevaisuudessa vallan letittäen! Nauroin jo silloin, että on varmaan rankkaa, kun näkee ihmiset pelkkinä hiuskasoina.

Roosaliina sai työpäivänsä kruunuksi kolmisäikeisen lohikäärmeletin, minä leveän hollantilaisen. Niin paljon jäi opeista käteen, etten osaa kertoa yhtään, miten kyseiset letit tehdään. Pitää varmaan opetella niistä kirjoista.

Aurinkoa!
-Henriikka