Lukijoiden kanssa treenaamassa

_MG_2707 kopio

Eilen treenattiin hiki päässä! Kiitos kaikille superurheilijoille, jotka möyrivät nurmea muina mittarimatoina ja pomppivat boksille kuin pienet puput.

Kyse oli siis lukijatreeneistä, joihin huutelin seuraa reilu viikko sitten. Viitisentoista rohkeaa ilmoittautui ja näin oli tiimi kasassa. Extrapeukku kaikille siksi, että kyse oli sunnuntaista. Tunnin hyväntuulisen, mutta sykettä nostattavan treenin veti Kanerva, jonka ”bootcampissa” eli pienryhmävalmennuksessa olen ollut nyt alkuvuodesta lähtien.

Ikähaarukka oli reilu, sillä saapuipa paikalle äiti ja tytärkin. Pari urheaa miestä pitivät oman sukupuolensa puolta ja minä yritin olla niin uskottava kuin pitikin. Eli en yhtään.

_MG_2563 kopio_MG_2682 kopio_MG_3131 kopio_MG_2994 kopio_MG_2776 kopio_MG_2694 kopio_MG_2969 kopio_MG_2727 kopio_MG_3141 kopio_MG_2971 kopio _MG_3086 kopio _MG_3097 kopio _MG_3020 kopio_MG_2844 kopio_MG_3025 kopio _MG_2903 kopio _MG_2826 kopio _MG_2792 kopio_MG_2757 kopio_MG_2788 kopio _MG_3189 kopio_MG_3165 kopio_MG_3208 kopio _MG_3237 kopio_MG_3224 kopio_MG_3274 kopio_MG_3260 kopio

Alkulämmittelyksi eläinliikkeitä ja muuta paikkoja avaavaa. Sitten painopallon kanssa keskivartalon hallintaa ja voimaa. Suurin hiki syntyi wall ballin ja box jumpin kombosta. Epätoivoisia katseita en kuitenkaan nähnyt yhtään.

Mieletön tsemppi, paljon kannustusta! Taisin nähdä hikipisaroita kaikkien kasvoilla, ja muutama kertoi yllitäneensä itsensä hypätessään boksille. Olen hyvissä käsissä, jos blogiani lukee näin mukavat ihmiset.

Olin halunnut hankkia vähän lahjoja paikalle tulleille. Treenin päätteeksi GreenStreet tarjosi kaikille suklaa-pähkinäraakakakkua, Lovechock raakasuklaata (suosikkiraakasuklaani!) ja NU3 energiaa patukoiden muodossa. DROPP toi vedet treenin aikaiseen ja jälkeiseen janoon. Voitteko kuvitella, että 100 prosenttia yrityksen voitosta menee Itämeren suojeluun? En edes osaa laskea, kuinka monelle olen fiilistellyt tarinaa.

Meinasin tyystin unohtaa ryhmäkuvan, kunnes joku muistutti. Olisin varmaan surkea tubettaja, kun en osaisi käyttäytyä meet and greeteissä yhtään. Eikös yhteiskuva ole aivan must? Onneksi minä olen tällainen vanhanaikainen, joka puskee vielä tekstiä ja kuvaa.

Kiitos kaikille, jotka tulivat kanssani liikkumaan. Täytyy järjestää taas jotain niille, jotka eivät nyt päässeet nurmelle kierimään.

Aurinkoa!
-Henriikka

Päiväkirjapaljastukset 1: Nuori, tärkeä elämäni

suklaa kopio

En tiedä kuinka tärkeää ja työntäyteistä teidän elämänne oli lapsena, mutta minulla riitti tekemistä. Tässä näette kaksi vahvaa otosta 2.luokkalaisen Henriikan päiväkirjasta. Toisena päivänä söin suklaata, toisena askartelin rakkaan veljeni kanssa. Siinähän ne päivät sitten nätisti menivätkin.

Lupasin helmikuussa aloittaa päiväkirjapaljastusten postaussarjan. Tämä on ensimmäinen juttu. Olen selannut vanhoja päiväkirjojani läpi: nauranut paljon ja hävennyt syvästi. Lapsuuden jutut ovat ihanan tyhmiä. Kerron monelta olen herännyt, monelta käynyt nukkumaan ja mitä syönyt. Syvällisimmissä jutuissa kerron, kuka on paras ystäväni.

12-vuotiaasta lähtien homma menee diipiksi, kun yhtäkkiä onkin salakielet, luokan poikien top 3 -listat ja ikuinen pelko siitä, että on liian lihava. Samaan aikaan käsi kädessä kulkevat lumisota, polttopallo ja tervapata.

cd-levy kopio

Mutta mites tämä jälkimmäinen kuva? Olen hymähdellyt miettiessäni, kuinkahan kertoisin tästä mahdollisille tuleville lapsilleni tai lapsenlapsilleni?

”Korppujen ja C-kasettien jälkeen tuli sellaisia CD-levyjä, sellaisia kauniita ja kiiltäviä. Niihin tallennettiin polttamalla esimerkiksi parhaita biisikokoelmia ystävälle synttärilahjaksi. Hienoimpiin tehtiin Paintilla kannet… Ai että mikä on Paint?”

Luulen, että tuo ensimmäisen kuvan suklaa on helpompi ymmärtää. Olisi pitänyt varmaan myydä se kalliilla Fazerille! Miten en tajunnut? Pahus!

Sanokaa Fatrer, Fatrer, Fatser, kun haluatte hyvää.

-Henriikka

Kodin tuoksu kertoo asukkaista

_MG_1694 kopio

Pelkään aina ennen vieraiden tuloa, että kodissamme haisee hirveältä. Treenivaatteet makaavat pyykkikorin pohjalla ja ikkunan alla on pari kesäistä pilvenpolttajaa (for real). Ehkä mikrosta leijailee eilisen ruoan käry tai kylppärin hanasta valuu haisevaa vettä. Voi kunpa ei!

En usko, että kotimme on haissut koskaan epämiellyttävältä vieraiden astuessa sisään. Se kertoo jo paljon, että mietin asiaa niin paljon. Mutta tuoksu tai haju antaa ensimmäisen vaikutelman ja kertoo paljon kodista. Vaikka urheilenkin reilusti, en halua eteisestämme tulvivan rappukäytävään hien katkun. Haluan tyhjentää biojätteen niin usein, etteivät vieraat arvaa hajusta, että kierrätämme.

_MG_1685 kopio

Viimeisen viikon meillä on tuoksunut kodissa liljat. Tarkemmin sanottuna yksi lilja ja aivan uskomattoman kaunis sellainen.

Saimme oksan tupaantuliaislahjaksi joltain ystävältämme. Toivoisin tietäväni keneltä, niin voisin kiittää. Kerran kukka jo meinasi nuupahtaa, kun se oli imenyt pullon pohjalta veden loppuun. Huomasin vasta, kun kukat meinasivat irrota, vaikka olivat vielä nupullaan. Täysin pullon vikkelästi piripintaan ja lilja pelastui.

Tuoksu on niin voimakas, ettemme voi pitää kukkaa makuuhuoneessa. Mutta miten ihanasti se tervehtiikään ovelle saakka. Koko asuntoa piristää vaaleanpunainen tuoksu.

_MG_1690 kopio

Ostin viime viikolla piparmintun tuoksuista yleispesuainetta ja tänään villiruusun tuoksuisen käsisaippuan. Luulen liljan lakastuvan melko pian ja voimme ottaa pienen breikin vahvoista tuoksuista. Vahvoille hajusteille olen allerginen, mutta miten ihanaa onkaan, kun käsirasva tai -saippua on sellainen, joka tuoksullaan piristää käyttöhetken jälkeenkin.

Suosittelen haistelemaan kotia. Tuulettamaan, putsaamaan ja raikastamaan. Ihmisilläkin on ominaistuoksunsa, mutta siihen pystyy paljon vaikuttamaan, mitä siinä haluaa korostaa. Olen mieluumin sitruunaruohon kuin saniaisen tuoksuinen. Entäs sä?

-Henriikka

Ps. Sunnuntaina on lukijatreenit. Muutama mahtuisi vielä, jos joku rohkea uskaltautuu.